Pohjolan emäntä

 

 

 

Nyt on virallisesti kevät. Ja minulla valmiina uusi villapaita. Koska vielä voi tulla kylmä. Ehkä. No vappuna ainakin. Ja juhannuksena.😀  Kauan sitten aloitettu neule valmistui pitkän kaavan mukaan ja monen mutkan kautta, ja kuitenkin juuri ajallaan. 

 

Tein Pohjolan emäntä -neuleen. 

Ohje on Jenna Kostetin Neulottu Kalevala -kirjasta. Kirjassa on kauniita neuleita jotka ovat saaneet inspiraationsa Kalevalan runoista. Toteutukseen asti itselläni on päässyt vasta tämä yksi ainokainen mutta kovasti haaveilen tekeväni vielä monta muutakin. Kirjassa on niin monta ihanaa neulemallia.💗 Ja tämän, edelleen jatkuvan, islantilais- ja norjalaisneuleiden huuman keskellä on kiva, että jotkut tekijät ja suunnittelijat inspiroituvat myös tästä ihan meidän suomalaisten omasta rikkaasta ja ainutlaatuisesta kulttuuriperinnöstä.

 

Ohjetta noudatin jälleen orjallisen tarkasti. Lankana työssä oli ohjeessakin mainittu Tukuwool fingering, kaksisäikeinen villalanka suomalaisestaa villasta. Lanka on aika ohutta, joten tikuteltavaa kyllä todellakin riitti melkein tuskastumiseen asti. 

 

Paita neulottiin saumattomasti alhaalta ylös ja siihen tehtiin v-pääntie.  Tuossa paidanhelman kirjoneulekuviossa huomaan nyt selvästi, että mikä merkitys on lankadominanssilla kirjoneuleessa. Tässä kun edelleen opettelen näitä kirjoneulehommia ja ajatus ei edelleenkään pysy aina kasassa, niin välillä huomaan unohtavani, että mikä lanka milloinkin dominoi. Ja sen taas huomaa lopputuloksessa. Välillä tuo kuvio ikäänkuin häviää tuon pohjavärin sekaan. Siinä kohtaa on siis unohtunut lankadominanssi.

 Vaan eipä se omassa käytössä haittaa. Kun tietää, että se kuvio siellä on, niin sen näkee vaikka olisi heikommatkin viivat.😅

 Niinhän tässä taas sitten kävi, että paidan valmistumisen viime metreillä vannoin, että en enää kirjoneuleita tee. Että jos sanani syön, niin mörökölli minut vieköön. Kun ei ne kirjoneulehommat suju muuten kuin tuskalla höystettynä.

 Mutta annas olla. 

Nyt on taas puikoilla kirjoneule.

Ja odottelen koska se mörökölli tulee hakemaan.

 

Ihania keväisiä huhtikuun päiviä!

💚

Mari

Säärystimet

 

Neuloinpa itselleni säärystimet. Muutaman talven olen ajatustasolla aihetta kypsytellyt ja nyt oli sitten se hetki, kun ajatus muotoutui ihan konkreettiseksi teoksi. Hyvänä kimmokkeena tosin oli nuo muutamat vähän kipakammat pakkasjaksot mistä ollaan tänä talvena saatu nauttia. 

 

Ja kylläpä ovat kivat ja lämpöiset. 

 

 

Toteutin nämä ensimmäiseni ihan tylsästi mustasta seiskaveikasta. 56 silmukkaa ja alkuun ja loppuun joustinta ja siihen väliin oikeilla ja nurjilla silmukoilla tuommoista kivaa pintaneuletta. Yksinkertaisesti kaunista. 

 

 

Nyt kun pääsin säärystinten makuun, niin seuraavat voisivat olla vähän reippaamman väriset. Ehkä. Ei mitään raitoja kuitenkaan. Ja joku pitsineulejuttu voisi olla kiva. Minkälaisia säärystimiä te muut ootte tehneet?

Tämä viikko ollaan dipl.inssin kanssa hiihtolomailtu pohjoisessa. On hiihdetty, hiihdetty ja sitten vielä hiihdetty. Ja minä kun en edes pidä hiihtämisestä. Muka.😂 Nyt täytyy sen verran tunnustaa, että välillä on ollut havaittavissa jopa hienoista nauttimista, kun olen noilla hiihtoreissuillani käynyt. Saattaahan tässä käydä niinkin, että alan kohta tykätä hiihtämisestä. Vielä en sitä uskalla ihan myöntää, ettei tule paineita.😁

  Neulonut olen sen verran, että sain pitkään työn alla olleen Pohjolan emäntä -neuleeni valmiiksi. Jees! Vähän jo ehkä tuskastuin sen kanssa, kun tuntui ettei etene mihinkään. Kotiin viemisinä lomareissusta on sitten viimeistelyä vailla oleva neule. 

 

Täällä jatketaan vielä lomailua muutama päivä ja sitten auton keula kohti etelää ja kotia.

Mukavia helmikuun viimeisiä päiviä ja tervetuloa maaliskuu!

💛

Mari

Kudotko vai neulotko?

 

Lankahyllyjen äärellä syntyy välillä oikeinkin hyviä keskusteluja. Kun lankahullut neulootikot kohtaavat toisensa inspiroivassa ympäristössä, juttua riittää usein pitkäksikin aikaa. Puheenaiheet lähtevät liikkeelle usein lanka- ja neuleaiheista mutta saattavat siitä harhautua usein suuntaan jos toiseenkin. Lankahyllyjen äärellä on syntynyt loistavia keskusteluja lankojen ja ruuan hinnoista, julkisesta liikenteestä, jääkiekosta, villasukista, terveydenhuollosta, yksinäisyydestä, lapsista, savulohipiirakoista, noin esimerkiksi.

 

Viimeksi tapasin lankahyllyn äärellä iäkkään rouvan, joka oli lähtenyt täydentämään lankavarastoaan. Kun ei kuulemma oikein hyvin osaa olla neulomatta, ei tiedä mitä käsillään tekisi jos ei ole neuletta työn alla. Tuo on varmasti varsin tuttu tunne monelle neulovalle tyypille. 

 

 

Hänen kanssaan rupateltiin siinä lankahyllyn äärellä hetki neulomista tarkoittavista sanoista. Kun toinen puhuu neulomisesta niin toinen kutoo. Minua on joskus neuvottu, että kutominen on kangaspuilla tapahtuvaa toimintaa ja neulominen sitten neulepuikoilla tehtävää. Kumpaa termiä sinä käytät? Neulotko villasukkia vai kudotko? Entä mahtaako näiden sanojen käyttö olla kiinni siitä missä päin Suomea tekijä niitä villasukkia tikuttelee?

 Itse kun puhuin tälle rouvalle neulomisesta, niin hänpä nopsasti tarrasi tilanteeseen ja korjasi puheeni, että "Tampereella tavataan ennemminkin kutoa". Rouva oli myös  sitä mieltä, että "ompeleminen" on nimenomaan käsin neulalla ja langalla tapahtuva asia, ei niinkään koneella tapahtuvaa.

Mitäpä mieltä näistä?

 

 

Mutta joo, villasukkia taas ja edelleen. Tällä kertaa pieneen jalkaan koon 26 sukat. Näissä ei sinänsä ole nyt mitään ihmeellistä, paitsi että ovat tietenki tosi söpöt. 

 

Mutta nyt huomio tuohon sukan kantalapun sivuista poimittuihin silmukoihin. 

Tähän asti olen aina sukkia tehdessäni poiminut kantalapun reunasta silmukat oikealta puolelta. Kyllä niistä ihan siistit ja kivat on tullut niinkin. 

Mutta nyt!

 Jossain sivustolla X törmäsin vinkkiin, jossa kantalapun reunasta poimitaankin silmukat nurjalta puolelta. Eli puikolle nostetaan reunassa nurjat silmukat. Ja voi että! Nyt tuli niin nätit reunat, että en ehkä kestä. Aika täydelliset suorastaan. Tämä tapa jää nyt kyllä ehdottomasti käyttöön.

 

 Kuvassa yritin havainnollistaa sitä miltä näyttää, kun kantalapun reunasta on poimittu nurjat silmukat puikolle.😀

 

 

Hilpeää helmikuuta kaikille! 

💙

Mari

Minun näköiset lovikkalapaset

 

Hei hulinaa ja hälinää!

Työpaikan vaihdoksen jälkeen on ollut meno sen verran vauhdikasta, että en ole oikein muihin asioihin ehtinyt paneutua, enkä oikein jaksanutkaan. Päivät juoksee ja muuttuu hetkessä viikoiksi ja yhtäkkiä on mennyt kuukausi, ja kohta toinen... Päivät täyttyvät uusista ihmisistä ja uusista tavoista tehdä ja toimia. Välillä tulee vain tunne, että oma aivokapasitetti ei vaan enää riitä.

 

Ja kaikkien näiden uusien asioiden edessä psyykkinen kuormitus tuntuu välillä lamauttavalta mutta siitä huolimatta, tai juuri siksi, yritän pitää edes pienesti tätä omaa neulerytmiäni yllä. Että jos edes vaikka yhden rivin jaksan neuloa työpäivän jälkeen, niin hyvä on. Koska siitä tulee hyvä mieli. Ja niitä hyvää mieltä tuovia asioita nyt tarvitsen kaiken tämän mielessä vellovan kaaoksen vastapainoksi.

 

 

Ja kun työn alle ottaa tämmöisessä tilanteessa suht helppoja neuleita, ei niistäkään suotta synny suurta lisästressiä. Nyt vaan puhtaasti nautiskelen vapaa-ajan tekemisestä ja tekemisen helppoudesta. Nyt heitän hiiteen aikataulut ja kaikki "täytyy-saada-valmiiksi" -jutut. Niiden aika on sitten taas myöhemmin.

 

Tähän hetkeen oli juuri sopivan mukavaa ottaa työn alle lapaset. Mukailin lovikkalapasten ohjetta ja sain ihanan paksut ja lämpöiset lapaset. 

Neuloin nämä Viking Naturgarn 100% villalangasta. Se on kiva yksisäikeinen paksu villalanka, joka sopii vaikka huovutukseen. 

 

 Näillä tarkenee kyllä ulkoilla vähän tiukemmassakin pakkasessa. 

 

Mukavaa joulunodotusta jokaiseen kotiin!

💗

Mari

Marraskuun jääveistos

 

Niin se vaan lokakuukin vaihtui jo marraskuuksi. 

Ja täällä ollaan uuden äärellä. Tuttu vanha työpaikka ja työyhteisö vaihtuu reilun kahdeksan vuoden rupeaman jälkeen uuteen. Hieman jännittää ja hermostuttaa mutta toisaalta pinnan alla kihisee positiivisella tavalla odotus uudesta. Työnkuva sinällään ei muutu, mutta yritys, sijainti ja ihmiset siinä ympärillä vaihtuvat aivan uusiin. Toki kaikista kivoin asia tässä muutoksessa on se, että työmatka lyhenee kymmeneen minuuttiin. Tähän saakka olen reissannut bussilla toiselle puolen kaupunkia ja nyt ensi viikosta lähtien on vain lyhyt kävelymatka kotoa töihin.

 

Ja puikoilta tipahti jälleen villasukat. Tämä vaan on yksinkertaisesti sellainen vuodenaika, että villasukkien syntyä ei voi estää. (Tai siis tarkemmin ajateltuna koko vuosi on sellainen aika😃) Niitä otan työn alle monesti sillä ajatuksella, että ovat semmoisia "välitöitä". Eli, kun isommat projektit tökkii ja turhauttaa, on kiva välillä mielenvirkistykseksi tikutella sukkia. Sitten huomaakin, että ne muut työt on muuttuneet "välitöiksi". Ei etene villapaidat, kun kaikki aika meneekin sukkiin.

 

 

 

Näiden sukkien nimi on Jääveistos. Ja malli löytyy Merja Ojanperän kirjasta Pitsisukkien taikaa. Kivat tehdä, kun koko ajan tapahtuu jotakin. Jollain lailla näihin pitsisukkiin kyllä koukuttuu. On ihanaa seurata miten se kuvio pikkuhiljaa siinä tehdessä muotoutuu. 

 

Lankana on Novitan seitsemän veljestä Kuura. Siinä on tuo kaunis hento kiilto, joka sopii kyllä näihin sukkiin kuin nenä päähän.

 

Kirjassaan Ojanperä kertoo näistä sukista, että sukat ovat malliltaan niin simppelit ja nopeat neulottavat, että syntyvät vaikka yhdessä illassa. Kai niinkin taitavia ja nopeita neulojia on mutta itselläni näissä meni aikaa varmaan kolmatta viikkoa. Ellei vähän enemmänkin. Mutta nätit tuli.

 

Mukavaa eloa ja oloa marraskuuhun!

💙

Mari

 

 

Lokakuun Sun Dance

Lokakuu. Kylmenevät päivät. Pimeät illat. Vesisade. Lähestyvä marraskuu. 

Mutta toisaalta. Kauniit syksyn värit. Koti-illat sohvanmutkassa villasukat jalassa. Omppupiirakat. Kynttilänvalo. Lempeä sateen ropina. Punaiset posket ulkoilun jäljiltä. Kumisaappaat. Monen läheisen synttäripäivät. Ja ne villasukat, lapaset, pipot ja huivit. 

Ja näinhän siinä kävi, että plussan puolelle kääntyi tämäkin lokakuu. Kaikesta huolimatta hyviä puolia löytyy siis enemmän kuin huonoja. Ehkä sitten kuitenkin itseltäni salaa fanitan lokakuuta vaikka en olevinaan syksystä kovin isosti tykkää. Hyvä näin.

 Ja niin, ne villasukat. Nyt saa niitäkin fanittaa ihan luvan kanssa ja isoon ääneen. Koska syksy ja viileää. 

Niitä sukkiahan täälläkin puikoilta putoilee aikalailla tasaiseen tahtiin. Lisäksi tällä hetkellä on työn alla neulepusero Neulottu Kalevala -kirjasta. Se neulotaan alhaalta ylöspäin ja siinä tulee kirjoneulekuvio paidan helmaan. Ja on kyllä osoittautunut aika hidastekoiseksi. Mutta eihän sen kanssa kiire kai ole. Teen sitä kerros kerrallaan. Ja jos oikein hyvä päivä, niin saattaa syntyä jopa kaksi kerrosta. 😂

Nämä hempeät pikkusukat olen neulonut tässä jo aiemmin syksyllä. Lankana näissä on Socki fine -sukkalanka. Tässä langassa on aika kova tuntuma, tiedä sitten miltä ne käytössä tuntuu. Tehdessä tuntui ainakin tosi karhealta ja mietinkin sitten, että voiko näitä pitää esim. paljaassa jalassa ollenkaan. Tässä langassa on 75% villaa ja 25% polyamidia. Varmaan semmoisena "välikerros"sukkana voi toimia hyvinkin. En tiedä, vielä ei ole kokemusta.

Näiden malli on hieman muunneltu Drops Designin, Sun Dance. Tämä oli aika mukava ja nopea malli neuloa. Ei taaskaan mitään ihmeellisiä vippaskonsteja, vaan aika selkeää perusjuttua. Se sopii mulle. 

Se aina jaksaa ihmetyttää miten kivoja ja erilaisia pitsikuvioita saakaan aikaiseksi, kun tekee vain langankiertoja ja välillä kaventelee jotain pois.😂 

Pienillä jutuilla paljon ihanuuksia.💜

 

Nauttikaahan syksystä ja kaivelkaa ne villasukat jo jalkoja lämmittämään!

💜

Mari

Neptunia -sukat

 

 

Pienen harharetken jälkeen sujuva paluu sukkien maailmaan. Ja vieläpä hyvin kesäisten pikkusukkien pariin. Vielä ei onneksi ole ihan niin syksy, etteikö vähän voi vielä fiilistellä kevyemmillä sukilla ennenkuin paksut villalangat valtaavat tyhjillään toimettomina lojuvat sukkapuikot. 

 

Nämäkin pikkusukat tein äidilleni. Lankana näissäkin, ihan niinkuin edellisissäkin pikkusukissa, Regian Cotton Color "Springtime Mood".  

Springtime vaikka syyskuu jo pitkällä.😂 No mutta, ei se ole kai niin justiinsa. 

 

Malli olikin sitten hieman ongelmallisempi, minulle. Kyseessä oli Drops Desingin "Neptunia Socks". 

 

Ja miten tämä taas menikin niin, että ei meinannut ollenkaan hahmottua eikä aueta tuon mallin ohje. Kyseessä oli kuitenkin malli, jossa ihan tavallisten oikeiden silmukoiden lisäksi pelattiin vain langankierroilla ja kavennuksilla. Mutta kun ei aukea, niin ei sitten aukea. Muutamaan kertaan työn taas purkasin ja aloitin alusta, kun en vain saanut noita "reikäkohtia" asettumaan oikein ja nätisti.

 

Tai sitten vaan (taas) hätiköin enkä malttanut rauhassa laskea oikeaa määrää silmukoita väliin. En tiedä.

Vaan kyllä niistä sukat taas tuli. Joskus vaan vaatii hieman enemmän kamppailua, että pääsee hankalan paikan yli. Ja kun vain sitkeästi yrittää eikä anna periksi, niin joskus se palkitaan. 

Esimerkiksi kauniilla valmiilla sukilla💙

 

Mukavaa eloa ja oloa jokaiselle!

💙

Mari