perjantai 24. syyskuuta 2021

Neulehaaveita sohvanmutkasta

 


 

Tunnelmallista syysiltaa neulehaaveiden utuisesta maailmasta.

 Syksyn ote kiristyy päivä päivältä, ilmat kylmenee ja illat pimenee. Iltojen pimeneminen ei juuri haittaa, on ihanaa, kun saa sytytellä kynttilöitä tuomaan pehmeää tunnelmaa. Eikä se kylmeneminenkään ihan paha asia ole. Saa kaivaa pipat, lapaset ja huivit laatikoista esille ja käyttöön. 


Mutta se vähän haittaa menoa, kun syysflunssa iski kyntensä neulojaan kiinni. Ihmeen terveenä tässä on kuljettukin läpi korona-aikojen. Ei ole juuri flunssat ja nuhat vaivanneet. Mutta nyt on vähän veto poissa. 

 


 

Että jos kerran tässä täytyy nyt sairastaa, niin tehdään sitten edes ympäristö mahdollisimman miellyttäväksi.

 Virittelin itselleni viltit ja viihdekeskuksen sohvanmutkaan ja keräsin kaikki saatavilla olevat neulekirjat kaveriksi. Ja toiseen läjään käden ulottuville ihania lankoja, vähän niinkuin inspiraatioksi Baby merinoa, Dropsin alpakkaa ja Kid-Silkiä, ihania pehmeitä lankoja.

 

 

Sillä neulehaaveiluun voimia riittää melkein aina. Se on mukavaa ajankulua. Selailla rauhassa neulekirjoja ja -lehtiä, suunnitella uusia projekteja ja unelmoida neuleista joita ehkä kenties joskus saattaisi ottaa työn alle. Tai jos vointi on oikein kehno, niin silloin on vaan ihana katsella kuvia. Neulekirjoissa kun on yleensä niin kauniita kuvia, että sekin pelkästään riittää. 

 


 

Ihan suosikkikirja on tällä hetkellä Urban Knit -neulekirja. Se on täynnä, mielenkiintoisten neuleohjeiden lisäksi, upeita tunnelmakuvia neuleista ja Helsingin maisemista. Ja toinen suosikkikirja on Veera Jussilan Neulekekkerit. Neulekekkerit -kirja osuu ja uppoaa tälle neulojalle jo senkin takia, että kirjan kuvat on kuvattu Hämeenlinnassa. Vanha kotikaupunki💖.


 

Jotain olen tässä särkylääkkeiden ja kuumemittarin pyörittelyn lomassa jaksanut tikutellakin. Pieniä hihoja tulossa ainakin. Siitä juttua enemmän joskus myöhemmin.

 


 

Mukavaa syksyistä viikonloppua sinulle!

💙

Mari

sunnuntai 12. syyskuuta 2021

Kesän muistoja Salmelasta

 

 


Niin, ne kesälomapuuhat. Niitä mielellään vielä makustelee, kun syyskuun sunnuntai on harmaa ja sade paukuttaa ikkunoihin. 

Lämpimän kesän mukavat puuhat. Niiden voimalla jaksaa painaa läpi syys- ja lokakuun. Marraskuutakin himpun matkaa mutta se marraskuun läpitunkematon pimeys haalistaa kyllä ihanimmankin menneen kesän muiston. Vaan onneksi siinä kohtaa saa katseen kääntää jo kohti joulua. 

 


Meillä on puolison kanssa tullut tavaksi poiketa kesäaikaan joissakin mielenkiintoisissa taidetapahtumissa. (Tätä nykyä tietenkin kaikenlaiset rajoitukset ja ohjeet huomioiden ja erään viheliäisen viruksen sallimissa rajoissa.) Mutta niin, esimerkiksi Taidekeskus Salmela on vienyt kyllä meidän molempien sydämen. Siellä ollaan käyty aiempinakin kesinä ja pienen tauon jälkeen ajelimme tänäkin kesänä Mäntyharjun kauniisiin maisemiin. 

Salmelassa on mukava käydä katsomassa nuorten taiteilijoiden töitä, ja samalla saa myös ihastella teoskokoelmia suomalaisen nykytaiteen "konkareilta". Tänä kesänä esillä olivat Reidar Särestöniemi, Rafael Wardi, Inari Krohn, Suvi Malek (aivan loistava!), Mi Kuoppa, Tilla Kekki, Markus Still, Marika Mäkelä, Harri Leppänen, Nina Terno, Anna-Liisa Kankaanmäki, Kia Taegen, Vilmalotta Olivia Schafhauser, Johanna Lumme, Elisa Marin, Kaisamaisa Erämies, Kaisa-Tuulia Tuomi, Anni Jokitalo, Tiina Torkkeli ja Eliya Zweygberg.

 

 

Näistä edellä mainituista taiteilijoista suurimman vaikutuksen minuun tekivät Suvi Malek uskomattoman hienoilla maalauksillaan ja kuvanveistäjä Mi Kuoppa pienoisveistoksillaan. Tykkäsin myös kovasti Tilla Kekin veistoksista ja Kaisa-Tuulia Tuomen utuisen herkistä maalauksista.

 

 

Jo pelkästään Taidekeskus Salmelan näyttelyalue on käymisen arvoinen. Alue kokonaisuudessaan koostuu Salmelan päärakennuksesta sekä näyttelyalueesta johon kuuluvat vanhat apteekki- ja postitalo, palvelijan asunto sekä erilaisia piharakennuksia. Taideteoksia on esillä myös ravintolarakennuksessa, alueella olevassa huvimajassa sekä aluetta ympäröivässä veistospuistossa.



Taidenäyttelyt ja taidetapahtumat ovat, itselleni ainakin hyvin vahvasti, sellaisia hyvänmielen ja latautumisen paikkoja. Hetkeksi saa unohtaa kaikki arjen haasteet ja kiemurat ja vain uppoutua kauneuteen. Taide tuo iloa. 

Taide myös haastaa ajattelemaan ja toisinaan myös kyseenalaistaa totutut ajatusmallimme. Taiteella ja kulttuurilla on tutkitusti vahva yhteys parempaan elämänlaatuun, psyykkiseen hyvinvointiin ja terveyteen. Joten, nyt kun koronatilannekin sen jo ehkä sallii, kannattaa suunnata taiteen pariin. 

Vaikka ihan vain kokeilumielessä.

 


 Tämän oheisen taideteoksen😃 parissa aloitan syksyn neulehaaveilut. Kelitkin ovat muuttuneet neulehaaveilua suosivaan suuntaan, joten mikäs tässä. Iltateet kiehumaan, kynttilöihin tulet ja kirjan kanssa sohvanmutkaan. 

Palaillaan!

💗

Mari