Glögipullolle pipa

Nyt sitten näitä pipajuttuja mitä jo tuossa edellisessä postauksessa lupailin. Kyseessä on siis edelleen glögi- tai mehupullojen jouluinen tyyli. 

Edellisessä postauksessa esittelin teille jussipaidan jonka glögipullon koristeeksi olen tehnyt. Nyt villapaita sai kaverikseen tyyliin sopivan pipan. Kuvissa näkyvän toisen pipan tein vähän tuollaiseen Polka -karamellien henkeen, punavalkoisena.

Tämä on juuri sellaista ihanaa pientä näpertelyä josta niin kovin ennen tykkäsin, ja josta ilokseni huomaan taas pikkuhiljaa innostuvani.

Näihin pipoihin saa mainiosti hukattua lankavarastoista löytyviä jämälankoja. Lisäksi tarvitsee vain talouspaperi- tai vessapaperirullan hylsyn ja sakset. 

Näitä on helppo ja mukava tehdä. 

Tälläkin hetkellä, kun taas tässä sohvanmutkassa viltin alla köllöttelen, niin näiden tekeminen onnistuu kyllä vaikka ei muuhun oikein voimia ja jaksamista riittäisikään.

Näiden tekemisessä ei mitoilla ja mittasuhteilla ole niin nipon nuukaa.

Itse leikkasin talouspaperirullan hylsystä noin kahden senttimetrin levyisiä pahvirinkuloita. Lankaa pätkin suurinpiirtein kolmenkymmenen sentin pätkiin.

Pitkän langan taitoin kaksinkerroin ja sen taitetun langan kiepautin pahvirinkulan ympärille niin, että solmukohdat jäävät kaikki yhteen ja samaan reunaan.

Sitten vaan lankoja solmimaan koko rinkulan ympäri. Voi vaikka samalla katsella hiihtoja Rukalta 😂 tai sitten jotain ihan muuta.

Ja kun lankoja on solmittu rinkulan ympärille riittävä määrä, käännetään lankojen päät rullan sisäpuolen kautta toiselle reunalle. 

Kun on saanut käännettyä kaikki langat toiseen suuntaan, kannattaa vielä tarkistaa, että kaikki solmukohdat ovat aavistuksen myös kääntyneet sisäpuolelle. Lopputulos on sitten nätimmän ja siistimmän näköinen.

 

Ja lopuksi kaikki langat solmitaan langanpätkällä yhteen pipan tupsuksi. Ja tuota pipan tupsukkaa voi sitten makunsa mukaan leikellä kauniimmaksi. 

Ja näin. Nyt on pipa valmis.

 

 

Ja sitten vain askartelemaan.💛 

Näitähän voi sitten käyttää vaikka ja mihin. 

Itse olen käyttänyt näitä juurikin noiden glögipullojen pipoina, olen lisännyt pipaan ripustuslenkin ja laittanut kuuseen koristeeksi ja lahjapakettien koristeeksikin olen näitä pikkupipoja viritellyt.

Täältä sairashuoneelta sohvanmutkan kainalosta toivottelen teille kaikille rentoa loppuviikkoa ja 

hyvää ensimmäistä adventtia! 

☆

Mari

Glögipullon joulupaita

Joulun makuiset ja tuoksuiset terveiset Tallinnan joulutorilta!

Oli tosi ihanaa käydä fiilistelemässä jo hieman joulun tunnelmaa. 

Ensimmäistä kertaa pistäydyimme Tallinnan joulutorilla. Kokemus oli oikeinkin positiivinen! Joulutorilla oli kertakaikkiaan valloittava tunnelma. Illan pimeydessä kauniita jouluvaloja, torilla pieniä kojuja joissa oli myynnissä kaikkea ihanaa jouluista. Pakkassäässä ilmassa leijuva glögin ja pipareiden tuoksu tuntui suloiselta ja maistui hyvältä. 

Tori oli täynnä hyväntuulisia ihmisiä eri puolilta maailmaa, ja hymy tuntui olevan herkässä kaikilla. Ja kaiken tämän keskellä kaunis joulukuusi suloisesti koristeltuna valoilla, sydämillä ja kullanvärisillä joulupalloilla.

Kyllä nyt sai oma mielikin hyvän starttipotkun kohta alkavalle joulukuulle ja joulun valmisteluun.

Tästä kaikesta jouluisesta tunnelmasta innostuneena meilläkin glögipullo pukeutui jo joulua silmällä pitäen jouluiseen villapaitaan. Tämä meidän  glögipullon joulupaita on perinteinen jussipaita. 

Kovin tarkasti ei kenenkään kannata tätä tekelettä tiirailla, sillä niinkuin olen aiemminkin todennut, niin minkäänlaiset kirjoneuleet eivät ota minulta oikein sujuakseen, edelleenkään. Aina jostain kiristää tai sitten on tapahtunut jotakin muuta kummallista ja outoa.

 Mutta ajatus se on tässäkin hommassa kuitenkin se tärkein.

Onhan tuo glögipullo, tai vaikka ihan mehupullokin, hauskempi laittaa näin pikkujouluiseen aikaan esille villapaita päällään. Eikö!?😃

Mallin tähän paitaan olen bongannut jostakin takavuosien Suuren käsityölehden joulunumerosta. Noita vanhoja lehtiä kun tulee aina säilöttyä nurkissa, sillä koskaanhan ei tiedä milloin niitä taas tarvitsee. Ja niitä vanhoja lehtiä on sitä paitsi kiva selailla aina aika ajoin.

Glögipullon villapaita saa vielä seurakseen pienen pipan. Näillä saa sitten kyllä asustettua glögi- ja mehupullot jouluiseen kattaukseen sopiviksi.

Mutta noita pipajuttuja lisää sitten vähän myöhemmin.

Suloista marraskuun viimeistä viikkoa!

💗

Mari

Villasukat äiti-tytär yhteistyönä

Tässä oli hauska projekti. Äidin ja tyttären yhteistyössä toteuttamat sukat tytölle itselleen. 

Malli on tytön itse miettimä. Suhteellisen yksinkertaiset sukat mutta silti niin täynnä tärkeyttä ja tunnetta. Neiti aloitti näiden sukkien neulomisen yläasteikäisenä juurikin heti sen jälkeen, kun koulussa oli saatu tehtyä ne ihan ensimmäiset lapaset. Pieni innostuksen siemen aiheeseen oli siis silloin havaittavissa ja minähän tietenkin yritin sitä siementä hellästi hoitaa ja vaalia, ja innostaa itse liikaa innostumatta. Langat ja puikot hankittiin, ja työ pääsi käyntiin. Lanka oli muistaakseni Novitan Aapo. Muistikuva langan nimestä on kyllä melko hatara, voi se olla joku muukin.

Neidin innostus aiheeseeen kyllä sitten hiipuikin lupaavan alun jälkeen aika lailla kokonaan ja suhteellisen nopeasti. Muutamia kertoja vaivihkaa kyselin sukan edistymisestä mutta hiljaista oli sillä rintamalla. Ja niin melkein kokonaan neulottu sukka ilman paria hautautui jonnekin vaatehuoneen uumeniin vuosiksi.

Ja sieltä äiti sitten tämän tekeleen löysi ja pelasti, kun tyttären muutto omaan kotiin oli ajankohtainen. Neitihän meinasi ettei todellakaan aio sukkia loppuun tehdä, että heitäpä jo ne roskiin. No siis en! Kyllä työn alle otin ja ajattelin sitten saattaa lapsen aloittaman projektin loppuun. 

Ja kyllähän näitä on nyt neulottu vähän siellä sun täällä. Reissasivat matkakäsityönä mukanani Kouvolassa ja Jyväskylässä. Kävivät kanssani jopa käsityön museossa. Ja näiden sukkien kanssa olen nyt sitten jopa katsonut ensimmäisen kokonaisen jalkapallo-ottelun ja aivan yksin.

Ja nyt tuntuu kovin mukavalta kun olen tämän todella pitkän aikavälin projektin saattanut loppuun. Tyttö saa taas uudet sukat, ja vielä osin omatekemät. Ja todella siistillä käsialalla hän nämä aloitti. Hyvin hennosti tuosta alimmasta sukasta erottaa kohdan jossa tekijä on vaihtunut. Jospa hän vielä joskus innostuisi yrittämään uudelleen. 

Taitoa kun hänellä selvästi olisi.

Lämpöä ja valoa marraskuun harmauteen!

💜

Mari

Pienen pojan pieni automatto

Reilu kaksikymmentä vuotta sitten odotimme ensimmäistä lastamme. 

Jollakin korkeammalla tasolla olin silloin aivan varma siitä, että lapsi jota odotin olisi poika. Sen vain tunsi. Ja silloin odotusaikana tein lapsellemme tilkkuilemalla ja aplikoimalla leikkimatoksi hauskan automaton. Silloin sain käsiini keskisuomalaisesta kirjastosta kirjan josta tämän hauskan maton mallin löysin. Kirjan nimeä enkä tekijää en enää muista, muistan vain, että kirja oli pieni ja vaaleanpunainen ja siinä oli ohjeita muihinkin vauva juttuihin, vaatteisiin muunmuassa. Jos joku tästä kuvailusta tunnistaa mistä kirjasta on kyse, niin olisi mukava jos vinkkaisit minulle.

Silloin parikymppisenä olin kokolailla vielä täysin noviisi ja untuvikko näissä ompelu- ja käsityöhommissa mutta jollain ihmeen lailla sain maton silloin valmiiksi ennen kuin poikamme syntyi.

Ja nyt, kaksikymmentäkaksi vuotta myöhemmin, saimme antaa kastelahjaksi kummipojallemme samanlaisen leikkimaton. Kyllä kummitäti herkistyi, kun mattoa muutama päivä takaperin lahjapakettiin käärin. Tähän lahjaan jos mihin on talletettu tunnetta ja kummitädin rakkautta ja kiitollisuutta siitä, että saamme olla tämän pienen pojan kummeja.

Tämä kummipoikamme matto on tehty aivan niillä samoilla kaavoilla kuin se oman poikani matto silloin aikoinaan. Olin hellästi tallettanut kaikki osat ja sapluunat.

Tämän kyseisen maton tarina alkoi itse asiassa jo noin kolme tai neljä vuotta sitten. Jostain syystä aloin pikkuhiljaa leikellä tilkkuja ja kasailla mattoa kokoon. Yhtään en tiennyt mitä sille sitten tekisin kun valmiiksi saisin mutta jotenkin vaan oli taas niin vahvana tunne siitä, että matto täytyy tehdä. Että sille tulee käyttöä ihan pian. Sitä en tiedä mistä moinen tunne silloin kumpusi mutta tehtävähän se oli, kun kerran siltä tuntui. 

Mutta sitten astui kuvaan sairastuminen ja sen mukanaan tuomat jutut, ja matto jäi keskeneräisenä jonnekin varaston uumeniin.

Vaan onneksi elämässä on paljon myös kaikkea ihanaa, hyvää ja onnellista. 

Rakkaan siskoni alkaessa odottaa kolmatta lastaan, minulla oli taas kovin vahvana tunne siitä, että heidän tuleva lapsensa olisi poika. Ja silloin muistin sen keskeneräiseksi jääneen automaton. Pitihän sitten myös automattoprojekti näin ollen saattaa loppuun.

Ja eilen saimme olla mukana lämminhenkisessä juhlassa jossa pieni kummipoikamme sai nimen.

Hän on Noel ja hän on äärettömän suloinen pieni poika. Ja hän saa köllötellä kummitädin tekemällä automatolla, samanlaisella kuin vanhin serkkupoikansakin aikoinaan.

 

Ihanan suloista sunnuntaita kaikille!

Ja erityisesti pienelle Noelille.

💙

Mari

 

Käsityöntekijä käsityön museossa

Hei, kuulolle nyt kaikki ystävät, tuttavat ja kylänmiehet! 

Seuraavaksi tiedossa vuosisadan museosuositus. Jos ette nimittäin ole vielä ikinä milloinkaan vierailleet Jyväskylässä sijaitsevassa Suomen käsityön museossa, niin nyt iso merkintä jokaisen to do -listaan. 

Vietin itse tässä viikolla päivän Jyväskylässä ja aivan sattumalta päädyin kaatosateesta suojaan käsityön museon ovien sisäpuolelle. Ja kyllä kannatti. Mahtava paikka! Älykkäästi, kekseliäästi ja todella innostavasti rakennettu hyvin nostalginen perusnäyttely sekä käsityön nykyaikaa esillä vaihtuvissa näyttelyissä. Tällä hetkellä esillä oli mm. käsitöitä Ranskasta ja kotimaista keramiikkaa.

Museon perusnäyttelystä löytyi mielenkiintoinen Suomen kansallispukukeskuksen näyttely Komeasti juhlaan, joka esitteli tietämättömälle kansallispuvun historiaa ja nykypäivää.

 Toinen museon perusnäyttelyistä on nimeltään Käsityössä elämän tuntu. Niinkuin nimikin jo kertoo, tämä näyttely kertoo meille käsitöistä ja käsitöiden tekemisestä eri ajoilta, eri vuosikymmeniltä, käsitöistä ihmisen elämässä syntymästä kuolemaan. 

Näyttely oli ihanasti tulvillaan suloista nostalgiaa, muistoja menneiltä ajoilta mutta myös käsitöitä tästä ajasta, tämän päivän osaamista ja käsitöitä kierrätysteemoilla.

 Menkää ihmeessä katsomaan mitä käsityömuseolla on tarjota. Itse olin aivan innoissani, vähän niinkuin lapsi karkkikaupassa, ja aikaa näyttelyiden tutkimiseen kului paljon ja vähän enemmän. Ottakaa mukaan lapset ja isovanhemmat ja tehkää koko perheen ihana käsityöretki. Museolla on paljon tarjottavaa monen ikäiselle kävijälle. Museolla voi vaikka neuloa oman palansa kävijöiden tekemään kaulaliinaan tai kutoa vanhoilla kangaspuilla. Tässä museossa saa koskettaa ja kokeilla kaikkea vitriinien ulkopuolella olevia esineitä.

 

Tuntuu jotenkin hassulta kuinka me tänä päivänä "vain harrastamme" käsitöitä, kun taas entisaikoina käsitöitä on tehty tarpeeseen. Ja mitä uskomattomia taidonnäytteitä nuo vanhat työt ovatkaan! 

 Museosta löytyi myös hauska aistihuone, jossa pääsee kokeilemaan, kuuntelemaan ja jopa haistelemaan erilaisia asioita!

 Pakatkaa ihmeessä kimpsut ja kampsut ja ottakaa suunta Jyväskylään. Tämä neuloja oli ainakin aivan hurmoksessa löydöstään. Ja taatusti aion poiketa toisenkin kerran kunhan taas Jyväskylän suuntaan kuljen.

Ihanaa viikonloppua teille kaikille

ja 

erityisesti sinulle!

💜

Mari 

Pienen pojan tossut

Viime päivät ovat taas menneet käsitöiden osalta aika hempeän pehmeissä tunnelmissa. 
Jostain kumpusi halu ja ajatus kokeilla josko osaisin tehdä pienen pienet vauvan tossukat. Kuvia tämmöisistä tossuista on netissä paljon mutta jostain syystä ohjetta en näihin löytänyt mistään. Jouduin siis pähkäilemään ohjeen aivan omin päin. 

Uhka vai mahdollisuus? 

Nämä tossukat tein 100% merinovillasta 3,5 puikoilla. Tuli ihanan pehmoiset ja omasta mielestäni kyllä aika suloisetkin, loppujen lopuksi. Tossukat pääsevät lämmittämään pienen kummipoikamme pikkuvarpaita. Toivottavasti mahtuvat vielä jalkaan.

Ja kyllä tossujen teko vähän enemmän alkoi muistuttaa uhkaa kuin mahdollisuutta.😉
Koska sitä ohjetta ei ollut, niin kyllä taas pääsi 

harjoittamaan purkamista! Kolme töppöstä tein, että sitten sain valmiiksi asti yhden parin. 

 Valmista tuli kuitenkin, yrityksen, kokeilun ja erehdyksen kautta.

Nämä pienen pienet tossut ja lähestyvä isänpäivä on saanut minut tällä viikolla miettimään aika paljon omaa isääni, omien lastemme vauva-aikoja, minun ja mieheni yhteistä kasvamista vanhemmiksi ja erityisesti oman rakkaani isyyttä.

Sydän pakahtuu rakkaudesta, lämmöstä ja kiitollisuudesta kun ajattelen elämäni tärkeitä isämiehiä. Jokainen heistä on, ja on ollut, täysin omanlaisiaan yksilöllisiä isiä, silti kaikki yhtä rakkaita ja tärkeitä. Jokainen on opettanut paljon, neuvonut eteenpäin ja tukenut, kukin heistä sillä omalla ainutlaatuisella tavallaan.

Omaa miestäni kohtaan tunnen suunnatonta kunnioitusta, ja hieman ylpeyttäkin, tavasta jolla hän on isä lapsillemme. Hän on tämän meidän pienen perheemme tukipilari ja kallio. Hän on ISÄ, isoilla kirjaimilla. Siinä missä minä hätäännyn ja huolestun, hän on se joka rauhallisesti hoitaa tilanteen. Hän on aina ollut ja tulee olemaan turvallinen syli. Isä, jolla on kiireitä mutta takuuvarmasti myös aikaa lapsille.

 Ehkä hän vielä joskus tulevaisuudessa laulaa lastenlapsillekin unilauluksi "äiti lasta tuulettaa". 

(Lapin äidin kehtolaulu.😄)

Suloista viikonloppua 

ja ihanaa isänpäivää kaikille isille!

💙

Mari

Lumihiutaleita

Nyt kun kalenterin lehti on käännetty lokakuulta marraskuulle, niin ajatukset alkavat vääjäämättä harhailla jo joulun suuntaan. Vaikka en itse tunnustaudukaan innokkaaksi jouluihmiseksi, niin silti tässä kohtaa vuotta alkaa väkisinkin jo miettiä ihan pienesti jouluisia aatoksia. Varsinkin kun perheessä on yksi yli-innokas jouluttaja. Tämä henkilö laulaa joululauluja ympärivuoden ja joulun ajan lähestyessä patistelee muitakin innostumaan. Hänellä on jo ikkunalla jouluvalot ja juuri laittoi viestiä ja kyseli koska aloitetaan joulupipareiden leipominen.💗

Yleensä ne ensimmäiset jouluajatukset itselläni liittyvät aina jotenkin joulukortteihin, niitä kun olen askarrellut monena vuonna itse. Mutta tänä vuonna ensimmäiset jouluaatokset liittyvätkin joululahjojen ja joulumuistamisten paketointiin. 

Pinterestiä taas selailin ja löysin ihanaakin ihanampia pienten tähti- ja lumihiutalekuvioiden ohjeita. Niitä piti tietenkin päästä heti kokeilemaan, ja siitä se ajatus sitten lähti. Näistä Nalle-langasta virkatuista lumihiutaleista tulee joulupaketteihin suloisia koristeita. 

 

Tänään kun otin kuvia näistä lumihiutaleista, löysin sattumalta rekvisiitaksi vanhan tyhjän kranssin josta koristeet on jossain kohtaa riisuttu kokonaan. Aloin asetella noita valkoisia lumihiutaleita kranssin päälle ja hoksasin, että näistä saisi kyllä ihan kauniin talvisen ovikranssinkin aikaiseksi. Sitä ajatusta pitää ehkä vielä vähän kehitellä mutta idea voisi kyllä toimia aika kivasti. 

Pidän kransseista mutta en sellaisista missä on liian paljon tavaraa, kimalletta, väriä, loistetta ja välkettä. Tästä saisi aikaiseksi mukavan rauhallisen ja kauniin kranssin. Tuumasta kenties toimeen siis.

Näistä valkoisesta Nalle-langasta virkatuista lumihiutaleista tuli halkaisijaltaan noin 5 cm kokoisia pieniä hiutaleita. Kokeilin tehdä myös seiskaveikasta, ja kun lanka on paksumpaa, niin niistä lumihiutaleista tuli halkaisijaltaan n. 7 cm hiutaleita. 

Väri oli tosin näissä seiskaveikasta tehdyissä vaaleanvihreä. Kirvoitti kotipiirissä hieman kommentteja. Ovat kuulemma homehtuneita lumihiutaleita.🙈

Ja mun mielestä kun olivat olevinaan ihan kivoja.

 

Toivottelen kaikille

suloista sunnuntai-iltaa

ja 

virtaa uuteen viikkoon!

💟

Mari