Arkiston kätköistä: Virkatut lasinaluset

Näitä söpöjä virkattuja lasinalusia on syntynyt viimeisen kahden vuoden aikana useissa eri väreissä. Niiden tekeminen on sellaista mukavan helppoa puuhaa. (normaalioloissa myös nopeaa ja rentoa) Sopivat hyvin semmoisiksi välitöiksi, kun ei jaksa keskittyä isompaan projektiin tai sen isomman työn aloittaminen ei oikein meinaa saada tuulta siipiensä alle. 

En tiedä käyttääkö kovinkaan moni nykyään lasinalusia? Ei meilläkään käytetty ennenkuin aloitin näiden tekemisen. Nyt ne ovat kuitenkin osoittautuneet oikeinkin käteviksi, ja lisäksi ovat kaunis pieni sisustuselementti siinä olohuoneen tai keittiön pöydällä. Näitä on myös kiva antaa pienenä lahjana ystäville. Idean näihin pongasin Prinsessajuttu blogista. Sieltä löytyy muutoinkin kaikkea aivan ihanan suloista ja hurmaavaa. Kannattaa poiketa katsomassa. 

Itse olen käyttänyt näihin virkattuihin lasinalusiin Novitan Cotton Bamboo lankaa. Tuolla langalla lasinalusiin on tullut kaunis himmeäkiiltoinen pinta. Langassa on 52% puuvillaa ja 48% bambua ja valmiin tuotteen voi pestä jopa 60 asteessa. Ja mikä tärkeintä, värivalikoima on ollut ihana.💓

Ennen joulua tein joulupöydän kattaukseen punaiset lasinaluset Novitan Nalle langasta. Kauniit tuli niistäkin. Vähän sellaiset hellyttävän pörröiset. Ja miksi Nallesta? No, mies oli lähdössä tyttären kanssa kauppareissulle ja pyysin heitä tuomaan, jos vaan löytää, punaista Cotton Bamboo lankaa. No sitä ei ollut löytynyt mutta olivat sitten valkanneet Nallen.😍Oli kuulemma paras väriltään.

Ihania talvipäiviä teille kaikille ja jokaiselle!💕

Amerikkalainen urheiluvillasukka

Meillä mies halusi villasukat. Tai no, jos ihan tarkkoja ollaan niin oikeastaan se taisin olla minä kun niitä hänelle halusin. Kovasti ehdottelin, että haluaisithan sinä villasukat... Ja, että millaiset sukat haluaisit jos haluaisit sukat... 

Pakon edessä hän siis ne halusi.😁

Yhdessä kyllä selailtiin kuvia,valikoitiin ja haettiin ideaa niihin "kovasti haluttuihin" sukkiin. Pinteresthän on hyvä paikka ideointiin. Sieltä löytyy sitten niin vaikka ja mitä. Sieltä näidenkin sukkien esiäiti löytyi.

Tilkkutädin blogista löytyi kiva malli pohjaksi. Omassa versiossani tein tuon logon jälkikäteen silmukoita jäljittelemällä. (Mahtaako sille olla olemassa joku nimitys?) En ollut ennen sitäkään tehnyt, enkä edes kokeillut. Kolme kertaa jouduin kyllä ensimmäisen sukan kuvioinnin purkamaan ja aloittamaan alusta. Hitaasti välillä eteni tämä(kin) sukka. Välillä parin sentin päivävauhtia. Mutta eipä haittaa. Oikeinkin hyvät niistä sitten lopulta tuli.

Lankana tietenkin vakiosukkalankani 7veljestä.

Nämä ovat sitten "amerikkalaiset urheiluvillasukat".👍 
Nimitys on lähtenyt liikkeelle rakkaan siskontyttöni jutuista. Hän pääsi viime kesänä käymään perheensä kanssa lomamatkalla Yhdysvalloissa ja itselleen oli ostanut omilla rahoillaan merkittävän määrän suosituimpien urheilumerkkien vaatteita. Ja koska ne vaatteet olivat kerran Amerikasta ostettuja, niin nehän ihan loogisesti olivat kaikki amerikkalaisia urheiluvaatteita, merkistä riippumatta.😊 Ja viime joulun alla kuulin tontuilta hänen toivoneen lisää 
"amerikkalaisia urheiluvaatteita".

Joten voiko näidenkään sukkien nimi olla jotain muuta. Eipä voi. 
Mies sai nyt omakseen amerikkalaiset urheiluvillasukat.

Suru on suuri

Näin kuljen kanssasi ihminen,

sen pienen haihtuvan hetkisen,

kun iltani koittaa ja matkani jää

kuule silloin pienoinen pyyntöni tää.

Ilot, surut on kohdattu jakaen,

metsät ja polut näin yhdessä kulkien,

siis kuuntele mun pyyntöni pienoinen,

vierelläin kuljethan matkani viimeisen.

Tällä viikolla ovat käsityöt esittäneet sivuosaa, tai oikeastaan jääneet osatta kokonaan.

Pääosan esittäjä on ollut suloinen, ihana, rakas, tärkeä, maailman paras ystävä, valloittava vanhaherra, Walesinspringerspanielimme Joppe.

Maanantai meillä oli suhteellisen normaali maanantai. Arkisia askareita, vähän neuletöitä, paljon koiran rapsutusta, lumitöitä. Tiistaihin herättiin jo toisenlaisissa tunnelmissa. Joppe oli sairaan oloinen. Häntä ei heilunut ja silmissä oli anova katse. Pojan jalat eivät enää jaksaneet kantaa.
Seuraavana päivänä rakkaan ystävän kivut ja tuskat lopetettiin.

Ikävä ja kaipaus on suunnaton.

Rintaa puristaa valtava suru.

12 ja puoli vuotta saimme olla tämän hurmaavan koiraherran oma lauma.

Nyt on kotona vain hiljaisuus.

En ole kyennyt vielä laittamaan koiran tavaroita pois, tuntuu etten uskalla edes imuroida ettei lattioilta häviä merkit karvakorvan läsnäolosta.

Pelkään, että unohdan.

Vaikka enhän minä sellaista ystävää voi unohtaa.

Vanhaherra on painanut tassunjälkensä sydämeeni. Teki sen heti kun tavattiin. Tuli muutaman viikon ikäisenä istumaan tuolini alle. Minä kun luulin, että minä valitsen pennun. Ei. Pentu valitsi minut. 

Nyt yksinollessani tunnen koiran läsnäolon, välillä kuulen tassujen rapinan lattiaa vasten.

Nyt on vain ikävä.

Ja kaikki hyvät muistot.

Keskity hyvään

"Välillä voi

 mennä hermot,

mutta

ei saa

luovuttaa"

💗-Tanhupallo-💗

Näin juuri. Mutta kyllä nyt on ollut hankalaa. On niin kovin vaikea hyväksyä sitä ettei välillä pysty, ei kykene. Toisen käden sormet olleet taas muutaman päivän  kuin nippu kylmiä nakkeja. Ei taivu silloin lanka puikoilla kovin hyvin silmukoille. Tekeminen on kuin ammoisina aikoina ala-asteella kun väännettiin sormet kipeinä ja otsa hiestä kimmeltäen ensimmäistä neulontatyötä. Ja silloin vannottiin, ettei ikinä enää, ei ikinä.

Vaan toisaalta. Kun muistaisi olla kiitollinen siitä, että edes silloin tällöin käsitöiden tekeminen onnistuu. Hyviäkin päiviä on. Niitä päiviä kun työ suorastaan lentää eteenpäin, ainakin hetken. Tilanne kun kuitenkin voisi olla niinkin, etten tänä päivänä pystyisi tekemään minkäänlaisia käsitöitä.

Pitkä vuosi pala kerrallaan

 Joitakin kuukausia ennen leikkausta podin vakavaa käsityökuumetta. Monen asian summana mikään työ ei oikein edennyt, eikä oikein sujunut. Mietin kuumeisesti, että mikä olisi siinä tilanteessa tarpeeksi helppo ja yksinkertainen työ jonka arvaisin ottaa työn alle. No, fiksuna tyttönä ajattelin sitten, että virkkaus työtapana saattaisi olla sellainen. Varsinkin siis kun en ole milloinkaan oikein "osannut" virkata.😂

Tuosta yhdestä pienestä palasta se sitten lähti, lokakuussa 2017.

Valmista tuli vuosi myöhemmin. 88 palaa ja "kaksi vasenta kättä". 

Aikaa tämä työ otti. Hitaasti mutta vakaasti kohti päämäärää. Muutaman kerran kyllä taisin ärsytyksen puuskassa piilottaa itseltäni palat, langat ja koukun. Ja ainakin kerran muistan lennättäneeni koko komeuden huoneen toiselle laidalle.🙈

Kaikesta huolimatta, olen lopputulokseen oikein tyytyväinen. Ihanan paksu ja painava torkkupeitto. Sen alla saa hyvät päiväunet.💗

Lankana Novitan Seitsemän veljestä valkoinen ja vaaleanharmaa.

Ihana valo

Tänään oli niin ihanan aurinkoinen pakkaspäivä, että oli ihan pakko mennä koiran kanssa jäälle ulkoilemaan ja ottamaan valokuvia. Kuviin pääsivät koiran lisäksi myös nämä lapaset jotka olen tehnyt varmaankin parisen vuotta sitten. Ihanat palmikot😍. Yhtään en kyllä enää muista mistä olen ohjeen näihin löytänyt mutta sen muistan, että lankana on Novitan Seitsemän veljestä.

Kyllä auringolla on niin ihmeellinen voima. Hetken kun viettää auringossa, vaikka olisi kovasti pakkastakin, niin tuntee heti itsensä virkeämmäksi. Ei väsytä ollenkaan niin paljon kuin eilen, ja sitä edellisenä päivänä ja sitä edellisenä...😉 Akut latautuu aurinkoenergialla. 

Ei pöllömpää. Ei.

Leikkauksen jälkeen on ollut enemmän ja vähemmän hankalaa ja hidasta tämä käsitöiden teko. Intoa olisi valtavasti mutta toinen käsi ei tottele joka käskyä eikä ajatuskaan pysy vauhdissa aina mukana. Puhumattakaan kärsivällisyydestä, sitä kun ei vain välillä ole. Haastetta oli saada nämäkin sukat valmiiksi asti, sillä välillä työtä pystyin tekemään eteenpäin vain 15 minuuttia kerrallaan. Mutta sain kuin sainkin ihanalle siskontytölle suloiset pöllösukat valmiiksi pukinkonttiin.
 

Näitä sukkia oli ihana tehdä. Tuo sukanvarren pöllökuvio nousee kauniisti esille yksivärisestäkin sukasta ja silmät tietenkin kruunavat koko jutun. Mitenköhän jos pöllökuvion tekisikin erivärisellä langalla kuin muun sukan? Voisi tulla aika hauskat pöllösukat niistäkin.

Mallin näihin löysin Pinterestistä. Jos vaan jaksaa selailla niin siellä on valtavasti pöllösukkia poikineen.😄😄 Ja ohjeineen. Näiden sukkien innoittajana toimi Villasukat matkalaukussa blogi.

Lankana näissä sukissa Novitan lankaklassikko seitsemän veljestä.

Siedätyshoitoa

Tästä tämä nyt sitten lähtee. Ja ollaan kyllä nyt niin kaukana omalta mukavuusalueelta kuin vaan voi olla mahdollista.😊 

Omien töiden ja tekeleiden julkinen esittely on aina ollut lähinnä uhka, ei mahdollisuus. Ja tässä sitä nyt kuitenkin ollaan. Esittelemässä niitä omia rakkaita käsityö- ja askarteluprojekteja, simppeleitä sukkajuttuja ja muita pieniä ja isompiakin piperryksiä ja väkerryksiä. Osa aloitetuista projekteista ei koskaan pääse valmiiksi asti mutta sitten on aina niitä onnekkaita projekteja jotka valmistuvat.😉 Ja sitä paitsi, keskeneräisiä töitä on hyvä olla aina jemmassa pahan päivän varalle.

Kuntoutusta, sanoivat. Käsitöiden tekeminen kun on parasta kuntoutusta tässä tilanteessa. Hyvää ärsykettä aivojen virkistämiseen. Allekirjoitan sen. Toimii jo ihan mielenvirkistyksenä, miksei sitten kuntoutus tarkoituksessa. 

Entäpäs sitten tuo omalta mukavuusalueelta poistuminen, omien töiden esittely? Ne työt kun ovat niin kovin henkilökohtaisia.

Kutsutaan sitä sitten vaikka siedätykseksi ja katsotaan mitä tästä tulee...