tiistai 20. syyskuuta 2022

Tähti ja kuviosaha

 

 


Tämä seuraava juttu ei liity sitten mitenkään ketjusilmukoihin, ei virkkuukoukkuihin eikä neulepuikkoihin. Ei liippaa edes läheltä pehmeitä lankakeriä eikä unelmankeveitä haaveita tulevista neuletöistä.

 Mutta tämä seuraava liittyy hyvinkin vahvasti siihen haluun kokeilla erilaisia asioita, opetella uusia käsityötekniikoita, kykyyn ja haluun innostua erilaisista käsitöistä ja saada aikaiseksi jotain kivaa ihan omin käsin.

 

Näin nimittäin Pinterestiä selaillessani kuvan hauskasta "valokoristeesta". En nyt oikein tiedä millä nimellä tätä kutsuisin, kun vielä en haluaisi puhua jouluvaloista. Toki tuon tähden myötä tästä kyllä taitaa silti väistämättä tulla mieleen nimenomaan jouluvalo eikä mikään muu. 

Joka tapauksessa, ihastuin näkemääni ja halusin samanlaisen. Ja halusin nimenomaan tehdä ITSE. Puutyöt eivät kuulu minulla siihen kaikkein tutuimpaan kategoriaan mutta ajattelin, että jos olen selättänyt kirjoneulejuttuja, niin miksipä en selviytyisi pätkästä lautaa.

 


Eipä sitten muuta kuin hommiin. Mökillä ollessa on näköjään sään salliessa hyvä tehdä ulkona puujuttuja ja levitellä ulos sahat ja muut tykötarpeet. (helppo siivota😀) Siippaa taisi kyllä hieman hirvittää, kun ohjeisti miten kuviosaha pelittää. Pelkäsi kai sahansa puolesta.😂 Hyvin pelitti.

Aluksi sommittelin tähdelle paikan laudan päähän ja piirsin ääriviivat. Yhteen laudanpätkään ensin kokeilin, että miten se saha toimii ja sitten sahaushommiin. Ai että se oli mukavaa! Niin ihanan erilaista tekemistä, kuin mihin yleensä ryhdyn. Ja se onnistumisen ilo! Varmasti kuulivat ja ymmärsivät vastarannallakin, että nyt tuli hyvä. 

 

 

Aivan ammatilaisena sitä muotoon sahaamaani laudanpätkää sitten hioskelin ja viimeistelin. Eniten ehkä sain uppoamaan aikaa ja tarmoa juuri tuohon hiomiseen. Viimeistely on tärkeää.😉

 

 

 

Tuo jalusta kiinnitettiin kuviosahattuun yläosaan ihan vaan pohjasta ruuveilla, jäivät hyvin piiloon koko komeuden alla eivätkä tulleet ruuvit näkyviin. Rehellisyyden nimissä on toki kerrottava, että tässä kohtaa puoliso vähän avitti. Muutoin ei olisi tullut noin siisti lopputulos.

Tuohon tähteen kieputtelin sitten vielä metrisen valonauhan ja lopuksi liimasin tuon tähden paikoilleen muutamalla tiplalla kuumaliimaa. 

 


Ja tuossahan se koko komeus nyt keittiön ikkunalaudalla odottelee syksyn pimentymistä kohti joulunaikaa. Siitä tuli niin hieno, että en raaski sitä piilottaa minkään kaapin syövereihin. Haluan ihastella sitä joka päivä.

 

Mukavia syksyisiä päiviä ihan jokaiselle!

💛

Mari

perjantai 9. syyskuuta 2022

Syksyn lapselle tossukoita

 

  

Lähipiiriimme syntyi muutama viikko sitten uusi ihana pieni ihme. Hän on tavattoman suloinen pieni tuhisija. Olen rakastunut💙 Onnittelut vielä tuoreille vanhemmille tätäkin kautta, jos sattuvat näitä tekstejä lukemaan. Ja koska heille odotettiin vauvaa, on neulojankin täällä tahollaan pitänyt tietenkin myös valmistautua suvun uuden jäsenen saapumiseen. Tottakai. Täällä on valmistunut pieniä tossukoita vauvalle ja jotain muutakin, mistä ei vielä valitettavasti voi hiiskua.😉 Myöhemmin siitä sitten lisää.

 


Mutta nämä tossukat. 

Sitä aina jotenkin tuppaa ajattelemaan, kun neuloo vauvalle asioita, että ne olisivat sitten semmoisia "hetkessä valmiita" -juttuja. Mutta ei kyllä ole. Tuntuu nimittäin, että pienen pienten tossukoiden tekeminen on jopa haastavampaa kuin ihan aikuisen kokoisten neulominen. Kun ne on niin pieniä. Ne tossukat. Ja sukat. Ja kaikki.

 Onhan niissä paljon vähemmän silmukoita ja lankaakaan ei kulu paljon mitään mutta voi että sitä näpräämistä, kun kaikki tapahtuu niin kovin pienessä "tilassa". Samanpituiset sukkapuikot kuin aikuiselle tekisi mutta silmukoita niillä vain muutama. 

 

Vaan ihanahan näitä on muutoin tehdä. Suloisia ovat, kun valmiiksi saa. 

 


Nämä molemmat pienet tossuparit on tehty samalla ohjeella, kääntövarsi valepalmikoilla ja ilman kärkikavennuksia. Ohjeen löysin, kun selailin Pinterestistä vauvajuttuja. Ohje on ilmeisesti alunperin kotoisin Pitsin viemää -blogista. Kiva, simppeli ohje. Se oli vaan taas toteutus, joka tökki.

 

 

Langat löytyivät tuolta oman lankalaatikkoni uumenista. On aina mukavaa, kun langat löytyy kotoa heti, kun inspiraatio iskee. Nyt alan pikkuhiljaa ymmärtää tuon lankahamstrauksenkin syvimmän olemuksen. 

Tummemmat tossut on tikuteltu Dropsin Baby Merinosta ja vaaleansiniset Viking Garnin Baby Ull -langasta.

 


Näistä tuli niin pienikokoiset, että olin jo aivan varma, etteivät nämä tossut mahdu vauvan jalkaan ollenkaan. Varasuunnitelmakin oli toki jo olemassa sen varalle, että oikeasti olisivat liian pienet. Ajattelin siinä tapauksessa antaa ne siskon tytölle nukkevauvan tossuiksi. Mutta niin kovin pienihän tuo oli uusi tulokas, että tossut taisivat loppujen lopuksi olla jopa väljät.💙


Nyt on puikoilla sitten taas jotain isompaa. Saa tikutella laajemmilla liikkeillä.😂

 




Mukavaa viikonloppua ja syyskuun kauniita päiviä!

💙

Mari

tiistai 23. elokuuta 2022

Karkki-sukat elokuun pimeydessä



Täältä saaren rauhasta, meidän piilopirtiltä, jälleen villasukkien kanssa huhuilen. 

 Muutama vapaapäivä tässä peräkkäin ja niinpä isäntä kyyditsi neulojan (omasta pyynnöstä😀) saareen säilöön ja jatkoi sitten itse matkaansa aloittelemaan uutta työviikkoa. Mulla se uusi viikko työn parissa käynnistyy vasta huomenna. 

 

Ja villasukkia puikoilla ja puikoilta, tietenkin. 

Nämä sukat ovat taas olleet valmiina jo pidempään mutta neuloja on ollut sen verran päättelykyvytön, että viimeistely ja langanpätkien päättely eivät ole sijoittuneet tehtävälistalla kärkipäähän. Itse asiassa eivät ole mahtuneet listalle laisinkaan...

Täällä mökkiolosuhteissa on ihan kaikista kivointa ottaa kuvia tekemistään töistä. Rakastan tuota meidän kiviportaikkoa, kiven harmaata pintaa ja siinä kasvavaa sammalta. Juuri näissä portaissa tuleekin usein näpsäistyä näitä villasukkakuvia. Kivirappusten kova harmaa pinta antaa mukavan kontrastin villasukkien väreille ja kuvioille ja pehmeydelle. Tykkään.


Nämä villasukat ovat saaneet inspiraationsa Marianne -villasukista. Niissähän vuorottelevat valkoinen ja punainen raita Marianne karkkien käärepaperin mukaan. Tykästyin siihen vinoraita ajatukseen mutta en halunnut lähteä lankakaupoille haalimaan lisää lankaa, joten näistä omista "karkki-sukista" tulikin sitten samalla vähän niinkuin jämälankasukatkin, koska ne on toteutettu jo olemassa olevien kerien lopuista. 


Langat on Novitan Seiskaveikkaa, molemmat värit. Vaaleanpunainen on Kuura -lankaa, sitä joka aavistuksen kimaltelee. Kooltaan näistä tuli 38 sukat, eli omaan jalkaan vähän turhan pienet mutta eiköhän näillekin koti ja käyttäjä löydy

Tuota en sitten millään ymmäärtänyt, että miten tuo vinoraita saadaan jatkumaan siististi myös sukan pohjassa ja kun tehdään kiilakavennuksia. Ei sitten millään auennut. Toistin taas sen tutun kaavan, eli yritin ja purkasin. Sitten taas yritin ja purkasin. Urheasti yritin ymmärtää ja saada kuvion jatkumaan nätisti, vaan ei. Ei onnistunut. Nyt jos joku tietäjä tietää ja osaa, niin otan mielelläni ja kiitollisena neuvot vastaan. 

Lopulta, aavistuksen harmistuneena, päädyin tekemään tuon pohjan ihan vaan yksinkertaisesti suorilla raidoilla ja jatkoin vinoraitaa vain 2. ja 3. puikoilla. Ihan kiva noinkin mutta vähän jäi silti vaivaamaan se pohjan vinoraidoitus.


Elokuun yöt ovat jo melkoisen pimeitä. Varsinkin näin saaressa, kun ainoat valot ovat oman mökin . Ihan ohuesti eilen pelotteli tuo pimeys. Kaverin kanssa on pimeys ihan tunnelmallista mutta yksin lähtee mielikuvitus sellaiselle laukalle, että oksat pois.😂 Päädyinkin sitten pitämään osan ulkovaloista päällä aamun tunneille asti. Ei ehkä kovin taloudellista mutta nyt oli hätätilanne.😂😂

 

Mukavaa eloa ja oloa jokaiselle!

💜

 Mari



torstai 28. heinäkuuta 2022

Kesän Vaapukka-sukat

 

Vaapukka -sukat. Mikä ihana nimi villasukille! 

Ja miten hauska pintaneule näissä sukissa onkaan. Ihanan eläväinen ja väriä vaihtaen varmasti aivan erilainen ilme tuossa neuleessa joka kerta.



 Vaapukka. 

Siihen sanaan kiteytyy kesä. Kesäpäivän tuoksut, kesän maut, hellepäivän lempeä tuntu iholla, pulahdus virkistävään veteen ja kesäillan hempeä viileys, se hetki helteisen päivän jälkeen, kun saa istua vielä ulkona illan hämärtyessä villasukat jalassa. 

Parasta.

 


Nämä ihanat sukat on tikuteltu Lankavan ohjeella. Pinterestiä selatessa joskus osuivat silmiin ja talletin sen ohjeen silloin mahdollista myöhempää käyttöä varten. Ja se hetki oli nyt tänä kesänä, kuumimpien hellepäivien aikaan. Kuinkas muuten.

 


 

Lankana tässä minun Vaapukka versiossa oli, lankalaatikon kätköistä, seiskaveikkaa ja joitain vaaleanpunaisia jämäkeriäkin sain näihin hukattua. Niistä jämistä ei ole enää ollenkaan muistikuvia, että mitä lankoja olivat, mutta sellaisia seiskaveikan tyyppisiä nyt ainakin.



Näissä Vaapukka -sukissa kärjen kavennukset tehtiin sädekavennuksina. Yleensä teen sukkien kärjet nauhakavennuksina ihan vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että minun mielestäni se on kauniimpi tapa tehdä kärjen kavennukset. Mutta tulipahan nyt kokeiltua tuo sädekavennuskin pitkästä aikaa ja annettua sillekin mahdollisuus. Vaan ei, se ei edelleenkään näytä omaan silmään kivalta tavalta. Kumpaa tapaa sinä käytät? Vai onko olemassa vielä joku kolmas tai neljäskin tapa, jolla kärjen kavennukset voi tehdä?



Neulojan kesälomakin jo tässä oli ja meni. Nyt on kolme päivää yritetty sopeutua ihan tavalliseen arkeen ja työssäkäyntiin. Ilmeisesti kuitenkin loma oli ollut hyvä, koska maanantaina töihin mennessä tuntui aivan siltä kuin olisi ollut puoli vuotta poissa, ainakin. Kaikki näytti niin uudelta ja oudolta.

 

Nyt on tietenkin jo vapaapäivä ja sitä vietellään mökillä mökkihommia tehden.

 Tämä on vähän sellainen pehmeämpi lasku arkeen.

 

Lämpimiä terveisiä teille kaikille täältä piilopirtiltä!

💗

Mari

sunnuntai 17. heinäkuuta 2022

Orkidea -pitsitoppi

 

 

Joskus näiden käsityöprojektien kanssa käy näin, että valmistuminen viivähtää ja viivähtää. Joskus työ, ja toinenkin, yksinkertaisesti unohtuu jonnekin keskeneräisten pinon uumeniin ja sieltä sen sitten löytää vuotta myöhemmin, ja ihmettelee, että tämmöinenkin on joskus tullut puikoille napattua. 

Tuttua ihan varmasti useimmille käsitöiden tekijöille.

 


No, näin kävi tämän Orkidea - pitsitopinkin kanssa. Se vain unohtui ja jäi tekemättä, vaikka ei ollut edes hautautunut mihinkään. Luulenpa vain, että homma oli hieman liian haastava, joten se oli helppo siinä turhautumisen hetkessä unohtaa ja ottaa jotain mukavampaa työn alle. Villasukkia kenties...

 

 

Tämän pitsineuleen olen aloittanut muistaakseni ihan vuoden 2021 alussa. Tarkkaa aikaa en enää muista. Tuolloin vasta opettelin ja yritin saada haltuun sekä kirjoneuleen että pitsineuleiden salat. Ja kuten kuvastakin näkee, etukappaleen tein ensin. Ja siinä kyllä huomaa, että nyt on ollut haastavaa pysyä kaavion rytmissä kiinni.

 


Tuon etukappaleen pitsisen yläosan purkasin ja aloitin uudelleen muutamaankin kertaan,  eikä se sittenkään mennyt ihan kohdilleen. Hieman jo koko homma turhautti ja päätinpä sitten, että pienet venkurat ei haittaa ja tein kappaleen loppuun. Takakappaleella tuo pitsineule onkin sitten jo hieman parempi, kehityksen huomaa. Jälkeenpäin kyllä ihan ohuesti harmitti, että aloitin etukappaleella. Nythän ne virheet ovat sitten ihan näkösällä ja siisti kauniisti neulottu on piilossa takana.

 


Ohje tähän toppiin löytyy Novitan Kesä 2021 -lehdestä. Tämä toppi on tehty Cotton Soft 100% puuvillalangasta. Ohjeessa vaihtoehtoisena lankana näytti olevan Woolly Wood -lanka.



Ja loppuun vielä tunnelmapala suoraan Hauhon lomaparatiisista. 

Siemenestä kasvattelin tomaatintaimia ja siinä on nyt kesän ensimmäinen, keltainen pikkutomaatti. 

Taisivat nämä minun tomaattini hieman kärsiä alkukesän kylmistä öistä, kun toin ne hieman liian aikaisin ulos. Mutta josko ne muutamia pikkutomaatteja jaksaisivat tehdä.

 

💛

Mari

 

keskiviikko 6. heinäkuuta 2022

Omissa käänteissä ja toisten

 

 

Vaikka nyt eletäänkin jo heinäkuun alun ihania aurinkoisia päiviä, niin haluan silti palata ajassa hieman taaksepäin ja kertoa teille ihan mahtavasta näyttelystä mihin sain ilokseni tutustua toukokuun aikana.

 

 

Kyseessä oli Tampereen taidemuseossa 26.2.-22.5.2022 esillä ollut kuvanveistäjä Liisa Hietasen Käänteissä -näyttely. 

 

 

Aivan mahtava oli päästä tutustumaan Hämeenkyröläisen taiteilijan ainutlaatuisiin  töihin. Hietanen kuvaa näissä virkatuissa, neulotuissa ja kirjotuissa töissä kotikuntansa asukkaita arkisissa puuhissaan. Näyttelysalissa tapasi kyläläisiä ulkoiluttamassa koiraa, kirjastoreissulla, kaupassakin kenties, valokuvaamassa ja istuskelemassa seinän vierellä ihan muuten vaan. 

 

 

Nämä Hietasen veistokset ovat hyvin realistisen näköisiä ja aivan luonnollista kokoa.  Jokainen hahmo on oma ihana ainutlaatuinen teoksensa ja kovin semmoisia lämminhenkisiä ja suloisia jokainen. Johtuikohan tunne sitten siitä, että teokset oli toteutettu niin kovin tutuilla käsityötekniikoilla. Hyvin tuttua ja turvallista ja silti aivan uskomattoman upeaa ja erilaista.

 


 

Jokaista hahmoa unohtui katselemaan pitkäksi aikaa. Niin paljon niissä oli mahtavia yksityiskohtia ja ihmeteltävää. Ja tottakai sitä mietti myös sitä, miten paljon näiden teosten tekemiseen on mennyt aikaa ja kuinka paljon on vaatinut työtunteja.

Hidas neuloja nostaa kuvitteellista hattuaan!


Omalla käsityörintamalla tapahtuu koko ajan mutta hissukseen. Valmiinakin on jo monenlaista. Jotain keskeneräisiä oon saanut valmiiksi (JEE!), villasukkia on puikoilla koko ajan, osa valmiista töistä on sellaisia joista ei vielä voi hiiskua mitään mutta niistä sitten juttua myöhemmin.



 

Ihania heinäkuun hetkiä, aurinkoisia päviä ja tunnelmallisia kesäiltoja💛

 

💖

Mari

perjantai 27. toukokuuta 2022

Minun Runoni

 

Nyt tipahti puikoilta helmi.

Oman lyhyenlännän neulojan "urani" huikein tuotos. Omasta mielestäni ehkä kauneinta mitä näillä käsillä, tällä päällä, puikoilla ja langalla voin aikaiseksi saada.

 


 Tämän nimi on Runo. 

Runo-pitsipusero. 

 


Tämän pitsineuleen suuruus on ehdottomasti sen ihanissa pienissä yksityiskohdissa. Ihana pitsineule, kaunis pääntie ja hihansuut, ja ehdottomana kruununa takakappaleen pääntien suloiset helmiäisnapit ja halkio niskassa. Olen rakastunut💗

 

 

Ja ihan häpeilemättä tunnen myös suurta ylpeyttä, että olen saanut aikaiseksi jotain näin suloista. Että kyllä tyytyväisyys tulvii täällä aikalailla yli. Ohimennessäni täytyy joka kerralla hieman hipaista neuleen pintaa. Kokeilla onko se oikeasti siinä. 

Omilta puikoiltani ihan itselleni. Mitähän ihanaa seuraavaksi?

 

 

Malli on Novitan kevät/22 lehdestä. Siinä tämä paita oli neulottu hempeästä lemmikinsinisestä Novitan Merino 4PLY -langasta, kaunis oli sekin. 

Mutta meillä tinkimätön ja lahjomaton makutuomari oli sitä mieltä, että vihreä oli minun värini. Ensin epäröin väriä, ja nyt rakastan. 

 

 

Käytössäkin tämä ihanuus on ehtinyt jo olla. Itseasiassa jo kolmeen eri otteeseen. Ja on kyllä niin hauska päällä! Kevyt ja ilmava. 

Siis aivan täydellinen. 

 

Leppoisaa viikonloppua ystävät hyvät!

💗

Mari

torstai 5. toukokuuta 2022

Lumoavat Virvatulet

 

 

Viimeksi hämmästelin sitä, miten paljon tuntuu kertyvän noita keskeneräisiä töitä mutta valmiiksi asti ei niistä oikein tunnu ennättävän yksikään. Mutta ihan oikeasti, kun asiaa vähän kurkistelee enemmän, niin kyllähän kai aina väkisinkin jotain myös valmistuu. 

 

 

Niinkuin nämä huikean ihanat Virvatulet -sukat. Valmiina ovat olleet jo pidemmän aikaa mutta olen vähän niinkuin unohtanut näiden olemassaolon.

 


 

 Vaan nyt on sukat kaivettu esiin pölykerroksen alta, siistitty ja kuvattu. Nämä on NIIN kivat. 


Ohjeen näihin ihanuuksiin löysin jälleen kerran Merja Ojanperän Sydämellisestä sukkakirjasta. Siinä kirjassa on runsaasti upeita sukkamalleja! 

Lankana jälleen seiskaveikka ja puikot kolme ja puoli. 

 

 

Ensisilmäyksellä sukkien ohjekaavio oli suorastaan kammottava. Tuntui, että siinä oli ihan liikaa liikkuvia (ja liikkumattomia) osia. Oli ranskalainen kantapää, oli langankiertoja, takareunasta oikein, kolme oikein yhteen, sssk, langankierron neulominen etureunasta ja takareunasta ja välillä ei silmukkaa lainkaan. Ensisilmäys siis oli lievästi sanottuna katastrofaalinen.

Loppujen lopuksi ohje oli kuitenkin aika yksinkertainen. Kun vaan malttoi edetä rauhallisesti ja keskittyä yhteen riviin kerrallaan. Usein teen sen virheen, että yritän saada hahmotettua ohjeen ja kaavion kerralla. Siinä tulee kyllä lähinnä vain paniikki 😂 eikä kyllä mitään valmista.

 

 

Näiden sukkien nimi on siis Virvatulet. Aika osuva nimi. Vaikka kyllä itselleni tulee sukkien kuviosta mieleen myös keväinen, runsaana virtaava joki. Mitä sinulle tulee tuosta kuviosta mieleen?

 

 

Eilen oli neulojalla vapaapäivä, ja oli siis aikaa kaikelle tarpeelliselle ja tarpeettomallekin. Selailin iltapäivällä kotihommien lomassa puhelinta ja silmiin osui tämmöinen Riikka-Piikan hauska ohjeistus stressaantuneille.😂 Tätä ohjetta aion noudattaa ihan sanatarkasti heti, kun seuraava vapaapäivä koittaa.  



Mukavaa oloa loppuviikkoon ihan jokaiselle ja jokaiselle äidille ja äidinmieliselle ihanaa äitienpäivää!

💗💗💗

Mari