Harmaa on hyvä

Ikävän ankean harmaa, masentava harmaa vai tylsä tasaisen harmaa? Vai yhdistelmä näitä kaikkea? 

Vai ehkä kuitenkin mieluummin muita värejä korostava ja tukeva, äärimmäisen rauhallinen ja armollinen väri. Valitsen jälkimmäisen. Tai oikeastaan kaikkien edellisten yhdistelmän. 

 

Harmaa on hyvä väri. Harmaa on turvallisuutta. Harmaa on viisautta. Ja mitä olisi meikäläisittäin vuodenkulku ilman marraskuun harmautta? No, okei välillä se ei jää vain marraskuun harmaudeksi, vaan päivät jatkuu yhtenä harmaana pötkönä kohti sitä hetkeä, kunnes viimein keväinen aurinko ottaa vallan harmaudesta. 

Mutta mitäpä olisi se ihana kevään valo, jollei alla olisi jatkuva virta loputtoman harmaita päiviä.

 

 Tässä alustus 😃 siihen, että puikoilta pullahtivat IHANAT harmaa raidalliset jämälankavillasukat. Näistä tuli sen verran reilut kooltaan, että menevät koon 43/44 jalkaan. Sukkien langat taisivat olla suurimmalta osin vanhoja seiskaveikan kerien loppuja. Erisävyisiä harmaita ja valkoista. Mielestäni aika kiva lopputulos. Kodikkaan ja lämpöisen näköiset sukkaset tuli näistä. 

Vielä riittää noita jämälankoja lootassa. Ei ne sieltä tunnu loppuvan, vaikka mitä tekisi. 

Työn alla on kuitenkin jo kesäisempiäkin juttuja. En malttanut olla ostamatta, kun oli tullut kauppoihin jo niin kertakaikkisen ihania lankoja keväisissä väreissä. Ja kyllä nyt voi jo keskittyä vähän keväisempiinkin projekteihin. Kohta on jo maaliskuu ja sehän on ihan virallisestikin ensimmäinen kevätkuukausi.

Mukavaa loppuviikkoa just sulle!

💗

Mari

Pienen jalan autosukat

 

 

Täällä on nyt taas kerran käynnissä operaatio Jämälanka.

 Miten se onkin niin, että niistä ei pääse eroon!? Niistä jämälankanöttösistä siis. Ainakin kerran vuodessa iskee hillitön halu tyhjentää lankalaatikkoa neuloen. Siis nimenomaan yritän vähentää niiden muista töistä ylijääneiden pikkuisten lankanöttösten määrää. Mutta vaikka kuinka niistä kaikenlaista teen, niin niiden määrä tuntuu pysyvän vakiona.

 

Alan kyllä vahvasti uskoa, että siellä minun lankalaatikossani on joku salainen kolo josta noita minikokoisia lankakeriä sikiää sitä mukaa kun saan edellisiä alta pois. Tai sitten ne lisääntyvät sillä lailla Gremlins -tyyliin. Jostain tuntemattomasta syystä juuri siellä lankalaatikossa sattuu joku pienen pieni vesitippa osumaan hylätyn jämälankakerän kylkeen, ja hetken päästä siitä kerästä pullahtelee uusia pieniä lankakeriä.😂

 

 Katsoin muuten sen elokuvan tässä yhtenä päivänä. Edellisestä kerrasta taisi olla sitten se reilu kolmekymmentä vuotta. Ei ollut enää niin kiva elokuva, kuin minkä muistijäljen se oli 80-luvulla lapseen jättänyt. Joitain kohtia jouduin jopa "kelaamaan" eteenpäin, ei jaksanut katsoa. Joko kyseinen elokuva oli huonontunut sitten valmistumisensa tai sitten katsoja oli erilainen nyt kuin ensimmäisellä kerralla. 

Oletko sinä koskaan nähnyt Gremlins -elokuvaa? 

 

Mutta nämä jämälangat. Näitä nyt yritän käyttää taas pois. Tällä erää syntyi lyhytvartiset sukat. Ja koska tuota sinistä seiskaveikkaa ei ollut kovin isoa kerää jäljellä, siitä syntyi sukat pienen pojan, tai tytön, jalkaan. Koko näissä on 30 ja koristeeksi pikkusukat saivat pienet siniset virkatut autot.

 

Ja jämälankaprojekti jatkuu. Vähän kyllä jo polttelee keväisemmät hommat. Jokohan kohta villasukkien aika olisi ohi? Joku virkkausprojekti voisi olla pitkästä aikaa kiva. Mökillä saunan ikkuna kaipaisi kyllä näkösuojaa...

 

Kivaa laskiaistiistaita sinulle!

💙

Mari

 

 

Oranssit lapaset joista tuli siniset

Minä olen sellainen neuloja, joka mieluimmin turvautuu toisten suunnittelemiin ja valmiisiin ohjeisiin, kuin lähden omin päin kokeilemaan. Ja sitten välillä kuitenkin tuntuu, etten oikein löydä sitä mieleistäni ohjetta milloin lapasiin, milloin sukkiin. Tuskailen ja etsin. Etsin ja tuskailen. Kai se on vähän mielentilaankin liittyvä "ongelma". Nimittäin, jos se neuleohjeenetsimis- tai neulomismielentila ei ole oikea, niin eihän mikään maailman ohje tai malli tunnu sopivalta toteutettavaksi. Luulen.

 

 

No, taannoin oli tilanne juuri tämä. Selasin ja selasin ohjeita ja malleja, eikä mikään tuntunut oikein siltä, että voisin työn alle ottaa. Mikään ei oikein saanut sitä neulomisvaihdetta syttymään. Mutta sitten päädyin aivan sattumalta Lankavan sivuille ja siellähän minua odotteli kaikessa rauhassa todella kaunis lapasten malli. Mallissa kiehtoi kämmenselän kuviointi. Tuli oikein semmoinen polttavan palava into päästä heti kokeilemaan ja testaamaan oma osaamiseni. Tämä suunnatonta innostusta herättänyt malli oli nimetty vaatimattomasti vain "Oranssit lapaset". 

 

 

 Tartuin ohjeeseen mutta en ajatukseen oransseista lapasista. Näihin itselleni valikoitui tuommoinen söpösti kimalteleva lanka Novitalta. Nyt en olekaan sitten ihan varma oliko langan nimi Kuura, vai joku ihan muu. Vyöte hukkaantui.

 

 

 Niin, ja näissähän pääsin tutustumaan myös intialaisen peukalokiilan saloihin. Ja tykkään kyllä lopputuloksesta todella paljon. Lapanen intialaisella peukalokiilalla istuu, ainakin omaan käteeni, paljon paljon paremmin kuin lapaset aukkopeukalolla tai ihan tavallisella peukalokiilalla. 

 

 Tämä on niin kaunis ja kiva lapasten malli, että täytyy melkein tehdä näitä lisää. Erivärisenä tulee varmasti aivan erinäköisiä lapasia. Kuvitelkaas nyt! Vaaleanpunaiset? Mustat? Valkoiset?

 

 Meillä neulojan siippakin tarttui neulepuikkoihin. Olisittekos uskoneet? Tuli heikkona hetkenä maininneeksi, että voisin kuulemma hänellekin opettaa miten neulotaan. Ja näinhän minä tein. Hankittiin langat ja opeteltiin yhdessä tuumin oikea silmukka ja nurja silmukka. Nyt hänellä on pipa työn alla ja viitisen senttiä jo valmista. (Tästä projektista kenties vielä myöhemmin lisää.) Mutta iso peukku heittäytymisestä, yrittämisen ilosta ja tekemisen meiningistä!

Mukavaa pakkasviikkoa kaikille!

💙

Mari