Huvilan huussi

Ei ole viime päivinä laitettu pensseleitä santaan, vaan sinne ovat menneet puikot ja koukut. Ohjelmassa on ollut oma kotitekoinen versio telkkarista tutusta Huvila ja huussi -ohjelmasta. Tässä osiossa on kyytiä saanut meidän mökillä huussin väsähtänyt ja kulunut ilme!

Vaikka koukkuilu ja puikkoilu ovat ihan niitä parhaita hommia, niin on todella virkistävää tehdä välillä jotakin ihan muuta.

Vaikka mökkiä ollaan parina kesänä isännän johdolla kovasti remontoitu ja laiteltu kivaksi, niin tuo meidän huussi on saanut aivan rauhassa olla möllötellä ihan alkuperäisessä kuosissaan. Viime kesänä kuitenkin alkoi mökin emäntää aavistuksen kyllästyttää tuo huussin kulahtanut ilme. Suunnitelmia ja ideoita siinä kyllä mieleen tuli ja meni mutta niin vaan se kesäkin meni ilman toimenpiteitä huussin ilmeen kohentamiseksi. Toki tuolloin ei oikein ollut voimiakaan ottaa isompaa projektia työn alle.

Vaan nyt!

Viikko sitten mökin isännälle kerroin suunnitelmista huussin suhteen ja sinne haaveilemastani värimaailmasta. Eikä mennyt montaa hetkeä kun maalit projektia varten kannettiin kotiin. Näppärää tuommoinen kotiinkuljetuspalvelu! Ilmaisin vain aikomukseni maalata ja värit, ja hups! siihen ne eteiseen ilmestyivät.😊

Kaksi päivää siihen huussin maalaamiseen tällä minun tahdillani meni. Ja voi vitsi, miten siitä hommasta nautinkaan.

Ja oli ihana havahtua huomaamaan, että pystyin tekemään sitä hommaa yhtäjaksoisesti useamman tunnin kerrallaan. Pitkäjänteisyys hommassa kuin hommassa kun on viime aikoina ollut iso puute. Pieniä taukoja toki työn lomassa otin ja koko homman muutenkin ihan nautinnon kannalta. Se oli niin mukavaa!

Mutta valmiiksi sen viikonlopun aikana sain. Meidän mökkihuussin uudet helmenharmaat seinät ja muumitalonsininen istuin, ne on niin hienot verrattuna siihen entiseen.

Lopullinen stailaus ja vihonviimeiset "sisustukselliset" jutut jäivät vielä tulevaisuuteen. Kaikkea ei jaksa kerralla. Tuohon takaseinään haaveilen kyllä tekeväni sellaisen ison "pitsikukka" kuvion tummemman harmaalla maalilla. Nähtäväksi jää toteutuuko se ja koska.😉 

Ihania sunnuntain viimeisiä hetkiä ja uuden viikon alkua teille kaikille!

💕

Mari

Mörkökakku

💜

Omanlaistaan askartelua ja käsityötähän se on leipominenkin. 
Ja oikein ihanaa sellaista. Ainakin silloin kun sattuu olemaan sopivalla tuulella. Ja aina näin ei ole. Ainakaan minulla. 
Mutta näille kakuille sanon kyllä!

Meillä juhlistettiin pääsiäistä edeltäneellä viikolla tyttären syntymäpäivää. Ja toisin kuin kuvasta voisi päätellä, niin kyseessä ei enää ole ihan pikkuinen tytöntyllerö, sillä nyt juhlistettiin jo syntymäpäivää numero 19. Omasta mielestään jo ihan aikuinen mutta äidille aina se pieni pellavapää.💕

Ja onhan tämä nyt aika suloista, että hän edelleen esittää aina ennen syntymäpäiväänsä kainon toiveensa kakusta, että millainen tänä vuonna. Meidän perheessä taitaa istua aika tiukassa se tapa ja perinne, että syntymäpäiväkakku on aina jotakin hieman erilaista ja vähän ehkä hassuakin. 

Muutamaan vuoteen en ole oikein ollut kakkuaskarointi kunnossa, joten juhlat on juhlittu perinteisen kakun voimin, sillain hieman pienimuotoisemmin ja hillitymmin. Mutta nyt jo itsekin vähän jopa odotin, että saan kuulla toiveen ja pääsen taas myös toteuttamaan sen.

Tänä vuonna se toive oli sitten muumien Mörkö. 
Voi jestas sentään!

Jostain netin syövereistä neiti oli löytänyt kuvan jonkun toteuttamasta todella hienosta mörkökakusta, ja sellaisen laittoi sitten tilaukseen. Voi äitee parkaa.
Näissä kakkuhommissa saa haastaa itsensä kyllä ihan tosissaan. Mutta kivaa puuhaa se silti on.  
Kyllä tälläkin kertaa valmis tuotos kuitenkin oli ihan sitä mitä pitikin. Yllätin jopa itsenikin täydellisesti. 
Kelpuutettiin kahvipöytään. 


Kakun täytteenä oli ihana, suussasulava kerma-mascarpone täyte. Täytteen seassa rouhittua Daimia sekä vadelmia. Nam! Tämä on ihan ehdoton lemppari kakuntäyte. Alunperin löysin sen Kinuskikissan reseptiaarteiden joukosta ja siitä on tullut kyllä ehdoton suosikkini. Vaikeuksia tuli kakun kuorrutuksen kanssa. Ajattelin tekeväni sen mustasta sokerimassasta. Tai siis teinkin mutta kun en koskaan aiemmin ole sokerimassaa käyttänyt, niin sen käsittely oli aavistuksen hankalaa. Hetken taisi olla katastrofin ainekset ilmassa kun tuon massan kanssa taiteilin. Ja kyllä taisi olla rutkasti hyvää tuuria matkassa kun kaikesta sähläämisestä huolimatta sain suht vähillä vammoilla kuorrutteen kakun pintaan. Hiki siinä meinasi tulla leipurin pintaan.
Loppusilauksena Mörölle silmät, nenä ja suu.
Koristeluhan on kakunteossa parasta. Siinä ei mikään voi enää mennä kovin pahasti pieleen. Ainakaan joka kerta.😂

💜

💜

Aurinkoa päiviinne!

Mari💕

Pääsiäisen betonikoristeet

 

Näiden betonisten pääsiäismunien kera toivottelen teille kaikille ihanaa ja rauhaisaa pääsiäisen aikaa!

Tämä on taas tällainen pieni kurkistus menneeseen, sillä nämä pääsiäiskoristeet olen tehnyt jo vuosi tai kaksi sitten. Ihan en tarkalleen pysty muistamaan ajankohtaa... Tämmöisiin betonisiin pääsiäismuniin taisin törmätä joskus Pinterestin mielenkiintoisessa ideoiden maailmassa. Ja ne on kyllä niin kauniita.💚 Pakkohan tuo oli kokeilla.

Munat valoin ihan oikeiden kananmunien sisälle. Kananmunan kuoreen tein pienen siistin reiän, kooltaan ehkä noin sentti kertaa sentti. Kananmunan sisältö täytyy tottakai saada sieltä ensin ulos ja talteen. Sitten myöhemmin onkin hyvä leipoa vaikka kakku kun munatkin on jo rikottu.👌 Tyhjä kuori kannattaa myös huuhdella. Varovainen täytyy tässä kohtaa muistaa olla kun pelkkiä hauraita kuoria käsittelee.

Varmuuden vuoksi vielä öljysin munankuoret kevyesti sisältä. Pieni tippa ruokaöljyä kuoren sisälle ja hetki munankuoren pyörittelyä joka suuntaan niin öljy leviää kauttaaltaan joka puolelle. Lähtee tuo kuori sitten vähän helpommin betonin päältä pois.

Askartelubetoni osoittautui tässä touhussa hyväksi ja helpoksi. Ja sitä onneksi myydäänkin tuommoisissa sopivan pienissä pöntöissä. Ei tarvitse suotta kotiin ostaa mitään jättisäkkiä. Jättisäkki sitten kesäksi puutarhaan tai mökille isompia projekteja varten.😁

 Askartelubetoni on helppo käyttää. Siihen tarvitsee lisätä vain vesi. Valmiin seoksen sitten liruttelin öljyttyjen munankuorien sisälle, ihan piripintaan. Lopuksi on hyvä vähän koputella kuorta varoen, että sisältä lähtee kaikki mahdolliset ilmakuplat pois. Tosin ei nyt kovin paljon haittaakaan jos niitä kuplia jää. Antaahan se munan pinnalle vähän erilaisemman ja ihan hauskan ilmeen.

Nämä betonimunat kuivuvat aika nopeasti. Ja sitten kun tuntuu, että betoni on kovettunut ja kuivunut, niin munan voi viimeistellä. Varovasti voi koputella kuoren rikki. Itse nakuttelin veitsen kädensijalla kevyesti pinnan rikki. Pöytään sitä ei ehkä kannata kovin lujaa paukutella. Ja kun pinnan saa rikki, niin tuon betonimunan voikin sitten kuoria aivan kuin kananmunan muutenkin.

Ja sitten koristelu! Siinähän on sitten vain taivas rajana. Voihan betonimunat toki jättää ihan ilman turhia koristeitakin. Ne on kauniita ihan niinkin. 
Itse halusin näihin koristeita mutta niin, että ovat kuitenkin aika yksinkertaisia, joten lisäsin vain paperinarua ja helmikanan höyheniä.

Ihanaa pientä näpertelyä oli näiden tekeminen! Aikaa se ottaa mutta on täysin joka hetken arvoista. Ja taatusti on vuodesta toiseen kestävä pääsiäisen koriste. Muna itsessään säilyy ja jos koristeet nuhraantuu, niin aina voi vaihtaa uudet!

Ihania pääsiäisen pyhiä!

Nauttikaa keväästä ja muistakaa hemmotella itseänne.💝

Unelmia ja purkuhommia

Tämä mennyt viikko on ollut kyllä äärimmäisen erikoinen. Oikeastaan juuri mikään homma ei ole mennyt lähellekään niinkuin pitäisi. Ei ole asiat menneet todellakaan niinkuin Strömsössä. Vaikka meneekö sielläkään aina kaikki oikein ja hyvin? Epäilen vahvasti.😂

Tiedä sitten onko nyt projekteja työn alla ihan liian monta samaan aikaan, ja sen takia tökkii. Sitä kun haluaisi taas saada kaikki tehtyä heti valmiiksi. Fiilis on vähän semmoinen "heti mulle kaikki tänne!". Ei malttaisi. Se on kait se suurin virhe. Malttamattomuus. Hyvän ajatuksen kun saa, niin sittenhän sitä ei malttaisi odottaa, että pääsee toteutuksen kimppuun! Vaan kun nimenomaan pitäisi muistaa edetä rauhassa.

Tuota virkattua mattoa teen ystävälle. Ja se varmaan olisi jo valmis, ellen olisi turhaan hosunut sen kanssa. Kävi tietenkin tässä eräänä päivänä niin, että innoissani virkkasin pitkät pätkät vain huomatakseni, että väärin menee. Ei auttanut kuin purkaa pois semmoiset viisitoista senttiä valmista mattoa. Eikä siinä mitään. Yhden kerran se olisi ollut ihan ok juttu mutta kun lopulta purkasin saman kohdan kolmeen kertaan. Siinä meinasi ihminen jo tuskastua. 

Ja ehkä aavistuksen tuskastuikin.

Siinä sitten sen maton kanssa päätettiin ottaa vähän etäisyyttä toisiimme.

 "Fiksuna" ja aavistuksen tuskastuneena käsityöntekijänä ajattelin aloittaa korvaavana hommana sen huivin mistä viime viikolla kirjoittelin. Jälkiviisaana voin nyt vain todeta, että eipä olisi siinä hetkessä kannattanut. 

Muutaman tunnin illalla yritin huivia työstää ja pari kolme tuntia seuraavana päivänä. Aikaansaannoksena useamman tunnin työstä oli tuommoinen surkean onneton ketunhäntä. Ei siitä huivinalkua saanut hyvällä tahdollakaan.

Tässä kohtaa alkoi kyllä jo oma fiilis mennä ihan hervottoman puolelle ja nauraa hekottelin yksinäni omille tuotoksilleni, kädentaidoilleni ja ohjeenlukutaidolle. 

Pakko oli ikuistaa kuvaksi tuo surullinen lopputulos, monen tunnin urakka virkkaamista ja purkamista. 

Tarpeeksi monta kertaa kun on purkanut ja aloittanut alusta, niin alkaahan mikä tahansa jo väkisinkin etäisesti muistuttaa sitä mitä siitä pitäisikin tulla. 

Kyllä siitä huivi alkaa muotoutua...

 Välillä ei vaan osu kerrasta kohdilleen. Eikä kahdesta.😂

Eikä siinä vielä kaikki. Sama homma kävi noiden vauvansukkien kanssa. Niiden pitäisi olla jo ihan tuttua juttua mutta silti niidenkin kanssa alkoi sama purkuprosessi. Ei ymmärrä ihminen.

Että kyllä tällä viikolla jotain on opittu. Nimittäin purkamista. Se alkaa olla jo kohtuullisen hyvin hallinnassa. Joten, kiitos riittää jo. 

Ehkä tässä on kuitenkin kehittynyt muutoinkin. Ennen olisi harmittanut aivan vietävästi mokoma purkamisen ja uudelleen tekemisen määrä. Nyt osaa kuitenkin suhtautua siihen(kin) suhteellisen leppoisasti ja osaa jopa nauraa mokomalle räpeltämiselle.

Iso peukku mulle!

Hauskaa viikonloppua kaikille! 

💛

Käsityöunelmia

Välillä on hyvä haaveilla. Ja niitä haaveita ja unelmia on hyvä olla. Eikö se ole niin, että haaveilu ja unelmointi on terveen mielen leikkiä. Ne kertovat meille siitä, että me voimme hyvin. Itselleni unelmointi on voimavara ja suuren mielihyvän lähde.

Ja mulla on nyt se. Haaveiluaika.

💗 

Tiedättekö, se tunne kun käsityöunelmat ja käsityöhaaveet lähtevät lentoon. Se on kiva tunne. Ja se on myös tarpeellista. Siitä syntyvät sitten myöhemmin toteutettaviksi valtaosa niistä kaikista ihanista ideoista jotka aluksi olivat vain haaveita ja käsityöunelmia.

Ja sitä haaveiluaikaa ei voi käskeä. Se tulee kun on tullakseen. Yhtäkkiä huomaat, että ne unelmat täyttävät lähestulkoon jokaisen valveillaolon hetken ja välillä liihottelevat jopa uniin.

Nyt on todellakin se. Käsityöunelmien aika.

Ehkä se on tämä ihana kevätaika joka unelmoinnin laukaisee. Tai ehkä niitä haaveita ja ajatuksia on vain kertynyt alitajuisesti jo niin paljon, että on pakko jo päästää ne lentoon. En tiedä. Tämä käsityöunelmointi on samalla kamalan ihanaa sekä ihanan kamalaa. Unelmointihan on itsessään aivan mahtavaa ja voimaannuttavaa mutta se äityy kamalaksi, jos haluaisi ihan heti päästä toteuttamaan niitä kaikkia. Se into mikä käsityöunelmoinnista syntyy kun ei malttaisi odotella mitään vaan päästä saman tein tekemään ja toteuttamaan kaikki. Ja kun ei enää tiedä mistä alottaisi kun kaikki mielessä pyörivät ideat tuntuvat niin ihanilta.

 

Itse olen nyt jo jonkin aikaa haaveillut kokeilevani huivin virkkaamista. Olen seurannut muiden ihania huiviprojekteja instagramissa, huokaillut kauniiden mallien äärellä ja miettinyt, että osaisinko. Sitten löysin tässä joku aika sitten vanhasta Kodin Kuvalehdestä ihanan huivin mallin. Tämä huiviunelma on jo askeleen lähempänä toteutumista, sillä tilasin jo langatkin Lankamaailmasta. Samallahan sieltä tuli sitten tilattua myös vauvalankoja, sillä vauvajuttuihinkin liittyy monta pientä ja söpöä haavetta.

Keskiviikkona piipahdin myös kirjastossa. Se on paha paikka haaveilijalle, sillä lisäinspiraatiota unelmointiin sieltä kyllä löytyy. Tällä kertaa sieltä kulkeutui kotiin muutama sukkakirja. Tosin vasta kotona huomasin, että tuon Villasukkakirjan kannessa lukee selvällä suomen kielellä, 

että "vaativia malleja taitavalle neulojalle". Eli ei mulle.😂 Mutta kuvia on kiva katsella ja haaveilla, että sitten kun osaan vähän enemmän niin voisin kokeilla muutaman kivan mallin toteuttamista.

Haaveita ja unelmointia viikonloppuunne!

💗

Pientä ja tarpeellista

Tässä yhtenä päivänä piipahdin taas tilpehööriostoksilla Tigerissä. Se on niin sopivasti ihan siinä kohdilla kun töistä lähtee. Töissä jos on ollut hankala päivä, niin on kiva poiketa ihmettelemään kaikkea sitä pientä ja todellakin ei niin tarpeellista mitä siellä on hyllyt väärällään. Se on tavallaan vähän sellaista sielunhoitoa.😉

 Ei sieltä aina löydy mitään mikä mukaan lähtisi mutta ei se ostaminen olekaan tässä jutussa ollenkaan se pääasia. Joskus sieltä sitten tarttuu mukaan sellaistakin jonka ostamista sitten kotona myöhemmin ihmettelee suuresti. Se on semmoinen hyväntuulen kauppa. Vähän niinkuin Tiimari oli ennen vanhaan.

No, tosiaan viime viikolla yhtenä päivänä poikkesin taas työpäivän päätteeksi ihmettelemässä pikkutilpehöörejä. Ja pienten tyttöjen riemua siellä Tigerissä!  Se on ihan mahtavaa seurata miten paljon iloa ja riemua siellä on ilmassa aina kun pienet tytöt ovat lähteneet ostoksille.💓

Tällä kertaa löysin sieltä tämmöiset tarrasetit. Piileskelivät siellä ihan hyllyn alareunassa kovin surkeina ja yksinäisinä. Mukaanhan ne tietysti lähtivät. Välillä tuntuu, että en kyllä ole koskaan kasvanut oikeasti aikuiseksi kun näin innostun aivan pienen pienistäkin asioista. Silloin kun Tigerissä käyn niin ei ole varmaa kumpi on enemmän innoissaan kaikista niistä tilpehööreistä, pienet alle kymmenvuotiaat tytöt vai minä, täti 40 v.😄 Tuttua kenellekään!? 

Vaan eikö se ole ihanaa, jos pystyy löytämään ilon noinkin pienistä asioista. Ettei tässä nyt ehkä kannata huolestua. Paino sanalla ehkä...

Saalis oli siis tällä kertaa kaksi tuollaista tarrasettiä joista toisessa oli mukana tuommoiset pienet leimasimet neljällä erilaisella "hand made"-tekstillä. Hintaa näillä yhteensä huimat neljä euroa. Kyllä näiden voimalla taas jo muutaman viikon jaksaa.

Nuo leimasimet tässä eniten kiinnostivat. Ja kokeiluunhan ne heti menivät. Pitkään olen hakenut tuolla "hand made" -tekstillä olevia merkkejä. Ja kun mieleisiäni en ole löytänyt, niin piti päästä kokeilemaan saanko omin käsin aikaiseksi kelvollisia merkkejä. Nuo kuvassa olevat ovat kyllä vasta ihan prototyyppejä, kaipaavat vielä kehittelyä mutta idea on mieleinen. Merkin toisella puolella on sitten tuotteen materiaalitiedot ja hoito-ohjeet. 

Ihan söpösiä settejä näinkin tulee. Ajatus oli, että näitä voisi viedä vaikka tuliaisina vierailulle mennessään tai pieninä lahjoina ystäville. Tosin vielä on työn alla ajatuksen työstäminen, että kehtaanko viedä itsetekemiäni. Pieni kovaääninen kriitikko sisälläni ei ehkä ajatusta vielä sulata. Mutta valmiina on nyt muutama setti ihan sitä hetkeä varten kun tuo kriitikko hellittää vähän otettaan.😊 

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Muistakaa nauttia aurinkoisista päivistä.