Nyt on neuloja saattanut jo köllähtää tuttuun ja turvalliseen sohvanmutkaan, ja huokaista syvään. Kotikunta on muuttunut, osoite on uusi ja tavarat alkavat muuton jäljiltä etsiytyä uusille paikoilleen.
Otsan kiristys alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Enää ei ole silmitöntä kiirettä ja hoppua. Ja se tuntuu mukavalta. Tänäänkin ehdittiin jopa kahden tunnin kävelylenkille pitikin poikin uusia ja osin lapsuudestakin tuttuja maisemia.
Niin, ja heti muuton jälkeisenä päivänä jätettiin tylysti laatikot ja nyssäkät oman onnensa nojaan ja pyrähdettiin ihanassa helteessä nauttimaan auringosta Hatanpään arboretumin ihaniin puistoihin. Edellisestä käyntikerrasta olikin sitten varmaan parikymmentä vuotta! Nautittiin ihanat päiväkahvit kahvila Arboretumissa, eikä ollut kiire mihinkään.
Pikkuhiljaa tämä meidän uusi koti alkaa näyttääkin kodilta. Pientä hienosäätöä varmasti riittää vielä jonkin aikaa mutta isoin työ on jo tehty.
Tässä kun neuloja taas sohvanmutkassa kirjailee tekstejään, niin siippa puhisee tuossa viereissä huoneessa samalla kun purkaa vaatteitaan hyllyihin. Että onneksi itse olen sen jo tehnyt.
Jospa nyt sitten olisi taas aikaa myös käsitöille. Kaipaan puikkojen kilinää.
Kyllä ne olen tässä muuton pyörteessäkin pitänyt koko ajan käden ulottuvilla mutta aika koskemattomina ovat kuitenkin olleet. Nyt tuntuu ihan älyttömän mukavalta, kun tietää, että edessä on lämmin juhannus, mökkeilyä, läheisten kanssa vietettyä aikaa ja toivottavasti ihan myös aikaa itselle ja vaikka käsitöillekin.
Huomenna siis vielä töihin ja sitten kohti mökkijuhannusta. Lankoja ja keskeneräisiä töitä mukaan reppuun ja menoksi!
Mahtaakohan viimekesäinen uimapatja olla vielä kunnossa? Taidan hakea varmuuden vuoksi uuden. Ja tyttärelle myös. Ja sittenhän me tytöt köllötellään järvellä seuraavat päivät.
Hyvää juhannusta kaikille!
Nautitaan lämmöstä ja kesästä.
Mari
