Vakavaa hurmaannusta

Ja varmaahan on nyt sitten tällä hetkellä ainakin se, että virkkuuhommat ja neuleprojektit näyttelevät tällä hetkellä neulojan elämässä vahvaa sivuosaa.

Näin ne asiat muuttuu. Yhtenä hetkenä loistoa pääosassa ja seuraavana hetkenä vain sivuosa.

Ei vaineskaan. Ei tilanne niin paha ole. Neulottelija on vain tällä hetkellä niin hurmaantunut uudesta kotikaupungista ja sen kesäisestä kulttuuritarjonnasta, että ei vaan aika riitä ihan kaikkeen.

Yksi vakavaa hurmaannusta aiheuttanut kohde on ehdottomasti

Finlaysonin alueelle heinäkuun alussa avautunut hieno ja mielenkiintoinen Finlayson Art Area 2020. Se on upea sekoitus maalauksia, valokuvia, installaatioita, taidegrafiikkaa ja paljon muutakin. Ja sieltähän neulojan on voinut bongata useampana päivänä ihmettelemässä, ihastelemassa ja nauttimassa tunnelmasta.

Taidetta voi löytää Finlaysonin alueella mitä ihmeellisimmistäkin paikoista. Teoksia on kirjaimellisesti ripoteltu sinne tänne ympäri vanhaa tehdasmiljöötä. Siellä kannattaa liikkua todella hitaasti ja nautiskella ainutlaatuisesta tunnelmasta.

Ja vaikka muutamaan kertaan olisi jo koko paikka tullut koluttua, niin kyllä sitä välillä kuitenkin hämmästyy taas jostakin uudesta.

Olen rakastunut tähän paikkaan.

Vaikka kyllä kuitenkin minun suurin rakkauteni on Näsikallion suihkulähde ja sen takana avautuva Näsinpuisto. Puistoon mennessä on ihana pakata reppuun kirjat ja käsityöt ja viivähtää hieman pidempäänkin.

Rakkaus tähän paikkaan kumpuaa varmaan jo kaukaa lapsuudesta. Mummolleni oli aikanaan hyvin tärkeää käydä alkukesästä katsastamassa Näsikallion suihkulähde ja sen upeat kukkaistutukset. Se oli ikäänkuin virallinen varmistus kesän alkamiselle. Se oli tärkeä rituaali mummolle ja sitä myöten siitä tuli tärkeää myös minulle. Nuorempana joskus se oli jotenkin jopa vähän noloa. Myöntää nyt, että jonkun suihkulähteen kesäkukat ovat niin tärkeitä. Mutta hei, miks ei?!

Eikähän tämä kesä nyt aivan ilman käsitöitä kulu. Tietenkään.

Työn alla on, ja monta. Niistä tarinaa teille myöhemmin. Mutta innoissani olen niistäkin. Niinkuin nyt kaikesta muustakin!

Ihanaa heinäkuun loppupuolta ihan jokaiselle!

💗

Mari

Kesäneuleprojekti. Valmis!

Vihdoin valmis!

Fanfaari ja hurraa huudot!

Pelkäsin kyllä vähän, että tästä kesäisestä pitsipaidasta tulisi sellainen päättymätön loppuelämän projekti. Ja vähän sellaiselta se alkoi kyllä jossain vaiheessa tuntuakin, vaan onneksi sain selätettyä sellaiset pelot ja ajatukset.

Ja nyt on äärimmäisen tyytyväinen olo.

Tässä se on. Neulepusero pitsineen kaikkineen.

Neulottu Sandnes Garnin Mandarin Medi puuvillalangasta.

Virheitä täynnänsä mutta silti neuloja on todella tyytyväinen työnsä jälkeen. Päätin alkaa sokeaksi mokomille virheille. Isoja tai pieniä, ei väliä.

Sillä niiden virheiden ilmaantumista ei nyt vaan voi näköjään välttää. Kun pää on kuin pärekoppa eikä kokemustakaan näistä pitsijutuista niin kovin paljon ole, niin sattuuhan sitä. Ja jos erehdyin muutaman päivän tauon ottamaan tästä projektista, kostautui se täydellisenä muistinmenetyksenä. Ei hajuakaan siitä missä mennään ja mitä tehdään. Vaikka ohje oli koko ajan homman edetessä nenän alla, niin jostakin syystä välillä en ymmärtänyt ollenkaan ohjetta sen paremmin tekstinä kuin kuvinakaan. Joten siihen nähden suorastaan leijun onnesta kun sain kuitenkin aikaiseksi ihan paitaa muistuttavan tekeleen.

Ja yhdet juhlatkin olen tämä päällä ehtinyt jo käydä juhlimassa. Kerrankin kehtasin laittaa päälleni pieneen perhepiirissä vietettyyn juhlaan itsetekemäni neuleen.

Oli aika kiva tunne.

Pestähän tämä neule toki piti jo ennenkuin sen arvasi edes ensimmäistä kertaa laittaa päällensä. Valkoista lankaa kun olen hikisin kämmenin vääntänyt paidan muotoon, niin eihän valkoinen väri ollut siis ihan puhtain valkoinen enää siinä vaiheessa kun silmukat sain päätellä. Neule oli salaa hiljaa hiipien muuttunut sellaiseksi hyvin kellertäväksi. Vähän jännitti miten neuleen kanssa käy kun sen jouduin heti pesemään, vaan hyvähän siitäkin tuli. Turhaan hermoilin sitä(kin).

Ohjeen tähän neuleeseen löysin selaillessani vanhoja Moda -lehtiä.

Tämä malli oli vuoden 2008 lehdessä. Ei siis ihan viimeisimmän muodin mukainen, mutta ei neulojakaan.

Joten hyvä tasapaino säilyi.

Ihanaa lähestyvää kesäistä viikonloppua

teille kaikille!

Mari

Neuleprojektit jumittaa

Nyt eletään taas jostain syystä sitä vaihetta, kun mitään valmista ei synny.

Uusia projekti-ideoita kumpuaa kyllä ja uusia töitä tekee mieli aloittaa aivan jatkuvasti. Eikä vain tee mieli aloittaa, vaan uusia aloituksia on tullut tehtyä vähän liiankin innokkaasti. Yhdenkään työn kohdalla se into ei vaan riitä juuri alkua pidemmälle.

Alkaa tuo minun toimistonikin olla aika täynnä.

Ei juuri kannata ketään meille kutsua kyläilemään, kun tuohon sohvallekaan ei mahdu enää kukaan istumaan, kun noita keskeneräisiä töitä kertyy yksi toisensa jälkeen mukavaan jonoon. Jono yltää kohta sohvanmutkaan asti.

Alkaa olla neulojan vakipaikka uhattuna.

Miten onkin niin ettei välillä huvita oikein viedä projekteja eteenpäin ollenkaan? Paljon hauskempaa on aloittaa ihan uusi. Se uuden homman aloittamisen tunne jyrää. Siinä sitä sitten odottelevat huomiota työt jotka eivät pysty vetämään vertoja uuden työn viehätykselle. Odottelevat kärsivällisesti sitä hetkeä, kun neulojaa alkaa edes hitusen kiehtoa myös töiden loppuun saattaminen.

Ehkä osansa töiden etenemättömyyteen on totaalinen väsähtäminen kevään ja alkukesän remontti- ja muuttohässäkän jälkeen. Välillä on vaan ollut parempi antaa lankojen piileksiä ihan rauhassa, ja antaa neulojankin piileksiä omissa oloissaan. Joskus sekin on enemmänkin kuin paikallaan.

 

Vaan onneksi ei näissä asioissa olla niin vakavien asioiden äärellä. Näiden projektienhan on tarkoitus olla enemmän sellaisia hyvän mielen juttuja. Edistyvät jos edistyvät. Valmistuvat kunhan ehtivät.

Ja hyvä on olla keskeneräisiä töitä jemmassa sellaisen päivän varalle, että ei oikein keksi mitä tekisi. Jos semmoinen vaikka vahingossa jonakin hetkenä iskisi. Parempi varautua.

Ihanaa päättyvää viikkoa

ihan jokaiselle!

Mari