Raitasukat jämälangoista joilla oli oma tahto

 Nyt täytyy ihan rehellisesti myöntää, että en oikein tiedä mitä tapahtui tässä sukkaprojektissa. Kuulostaa varmaan aika hassulta, jos ei neuloja tiedä mitä neuloessa tapahtuu mutta niin nyt vain kävi.

Vakaa aikomus oli nimittäin neuloa hassut kissasukat. Siis sellaiset kivat yksiväriset pikkusukat joihin oli tarkoitus silmukoida jälkikäteen pikkuiset kissan kuvat. Ihan vakavissani läksin sellaisia tekemään mutta sellaisia en sitten kuitenkaan saanut aikaiseksi.

Nyt täytyy sitten varmaan vain todeta, että nämä langat eivät halunneet kissasukiksi. 

Jämälangat ohjasivat neulojan toimintaa. Ne halusivat raidoiksi ja pilkuiksi. Mikäs minä olin niitä estämään. Se kummallinen tunne, kun näistä sukista vain lähti muotoutumaan tämmöiset.

Ja malli näissä on aivan oma. Yksinkertainen mutta oma. 

Olen aina vähän epäillyt ettei minulla ole tarpeeksi luovuutta siihen, että osaisin ilman ohjeita tehdä yhtään mitään. Mutta nyt yllätin itseni toistamiseen tekemällä jo toisen työn ilman ohjetta.

Olen suuresti ihastellen kuunnellut ihmisiä jotka kertovat tuosta noin vaan tekevänsä käsitöitä ilman ohjeita. Heitä jotka rohkeasti toteuttavat käsitöissään omia näkemyksiään ja mielikuvitustaan. Ehkä koko hommassa onkin kysymys osaltaan vain rohkeudesta. Tottahan toki myös luovuudella on asiassa iso osa mutta varmasti myös sillä, että uskaltaa rohkeasti päästää irti totutusta eikä pelkää kokeilemista, erehtymistä eikä virheitä.

Oman luominen tuntuu mukavalta. 

Vaikka näissäkään ei ole kyse mistään hienoista monimutkaisista kuvioista, niin minulle nämä raidat ja pilkut edustavat jotain mihin en uskonut pystyväni. Olen ihan tyytyväisenä toistanut toisten valmiiksi miettimiä ohjeita. Mutta nyt tuntuu oikein kivalta tietää, että itseltäkin löytyy hiven taitoa ja pikkuriikkisen rohkeutta kehitellä myös ihan omia juttuja. 

Valmiiden ohjeiden mukaan tekeminen tuo kokemusta ja tietoutta joka on varmasti omiaan ruokkimaan myös sitä omaa uskallusta. 

Jatkan mielelläni myös sitä.

Syysauringon suloista

viikkoa

teille kaikille!

💚

Mari

Rakkaudella tuunatut keittiöpyyhkeet

 Olen aina ollut melko arka tekemään mitään virkkauksia tai neulomuksia sillä lailla ihan "omasta päästä". Eli, aina on parempi kun on ohje käsillä ja joku on jo miettinyt ja pohtinut ohjeen valmiiksi. Joku ystävällinen sielu on jo kokeillut, mahdollisesti erehtynyt ja tehnyt uudelleen. En ole koskaan luottanut omiin kykyihini niin paljoa, että olisin uskaltanut lähteä kokeilemaan ja erehtymään ihan omin päin.

Vaan nyt oli aika ilmeisesti kypsä omien siipien kokeilulle tässäkin asiassa.

 

 Ostin nimittäin joku aika sitten setin ihan kivoja keittiöpyyhkeitä. Värit sinällään olivat näissä ihan mukavia mutta silti pyyhkeet olivat aavistuksen tylsiä. Ei niitä oikein tullut otettua edes esille ja käyttöön. Jotain pientä lisää niihin kaipasin mutta en oikein itsekään tiennyt mitä.

 

 Vaan sittenhän neulojan päässä välähti. 

Reunapitsi. 

Reunapitsejä olen kyllä aina ihaillut ja ennenkin kyllä haaveillut pitseistä joidenkin pyyhkeiden reunoissa. Ne kun ovat niin suloisen näköisiä. Tulee heti hieman sellainen vanhanaikainen fiilis, kun pyyhkeessä tai lakanassa on pitsi. Vähän semmoista romanttista mummola tunnelmaa.

Mieleistä mallia ja ohjetta reunapitsiin kun en tarpeeksi nopeasti mistään löytänyt, niin päädyin, itsellenikin yllätyksenä, tekemään yhteen pyyhkeeseen testimielessä reunapitsin ihan oman ohjeen mukaan.

Teema tässä työssä oli selkeästi jälleen tuo tuttu ja turvallinen yritä, erehdy, tee uudelleen, pura, tee uudelleen, pura, kokeile, pura ja onnistu!

  

Malli on siis täysin oma. Tosin tämmöisiähän ne monet reunapitsit ovat. 

Mutta ylpeyttä tunnen siitä, että tämä on tehty ihan oman kokeilun kautta. Ilman toisen valmiiksi pureskelemaa tietoa ja ohjetta.

Lankana halusin käyttää noita varastolaatikoista löytyneitä vanhoja jämäjuttuja. Nimeä tälle langalle ei enää ole tiedossa mutta jotakin puuvillalankaa se kuitenkin oli. Lanka osoittautui työssä kuitenkin aivan liian ohueksi, joten lopulta tein pitsin kaksinkertaisella langalla ja 2,0 koukulla.

Lopputuloksesta tuli kiva. Ja ylpeänä aikaansaannoksestani sitä tässä esittelen. Vähän pehmeää nostalgiaa tylsiin pyyhkeisiin. 

Luulenpa, että nuo loputkin pyyhkeet saavat reunoihinsa joko tämän saman pitsin, tai jos oikein heittäydyn villiksi, niin saatanpa kokeilla jotain erilaistakin. Nyt kun pääsin hommaan kiinni.

💟

 Onnellisin olet silloin,
kun et lainkaan kysy itseltäsi
oletko onnellinen vai onneton,
kun unohdat itsesi ja täytyt siitä
tehtävästä ja tekemisen ilosta,
jossa tunnet tekeväsi jotain omaa,
hauskaa ja jopa hyödyllistäkin.

-Claes Anderson-

💟

Suloista torstaita kaikille!

💗

Mari

Ylipolvensukat

 Ihana rauhallinen, verkkainen ja hiljainen sunnuntain aamupäivä, joka hiljalleen lipuu pikkuhiljaa eteenpäin omalla painollaan, vaatimatta mitään ja käskemättä mihinkään. Suloinen tunne, kun kello ei määritä tekemisiä. Rauha ja levollinen laiskuus. Muu maailma vaatimuksineen saa nyt odottaa, tämä päivä on minun.

Voi, miten mukavalta nyt tuntuukaan. Sain vihdoista viimein valmiiksi elämäni ensimmäiset ylipolvensukat. Toiveesta sukkien väri on musta, kokonaan. Mielelläni olisin näihinkin sujauttanut vähän väriä mutta hillitsin itseni, sillä kyllähän toiveita on syytä kunnioittaa. Ei auta liikaa sooloilla.

Vinkkiä näiden tekemiseen ja silmukkamääriin jouduin hetken etsimään. Koska en milloinkaan aiemmin ole näin pitkävartisia sukkia tehnyt, ei minulla ollut hajuakaan millaisista silmukkamääristä puhutaan, kun ylipolvensukkaa lähdetään neulomaan. Toki olisin itsekin voinut kokeilemalla etsiä ja löytää sen tiedon, vaan kun ei kärsivällisyys riitä. Heti pitää päästä tekemään. Ja häpeilemättä hyödynsin muiden kokemusta. Ja hattua nostan kaikille, jotka testaavat ja kokeilevat asioita ja julkaisevat ohjeita, jotta meidän muiden on helpompi tarttua työhön. Kiitos meidän kaikkien puolesta!

Valtavasta ohjemäärästä minun oppaakseni valikoitui  Life with Mari -blogin ohje. Sieltä sain vinkkiä silmukkamääriin. 

Lankana näissä oli taas Novitan seitsemän veljestä peruslanka. Puikot 3,5 ja kärsivällisyyttä liian vähän. Monta kertaa näitä neuloessa käväisi kyllä mielessä, että ei näistä ehkä valmista tule ikinä. Vaan tuli kuitenkin. Kantapäähän kun pääsi, niin loppu sukka suorastaan lensi valmiiksi.

Onneksi aloitin tekemään molempia sukkia yhtäaikaa ja etenin neuloen näitä vuoronperään. Sukat valmistuivat mukavasti rintarinnan. Kyllä olisi ollut aika tylyä alkaa toinen sukka alusta toisen valmistuttua. Siinä olisi ollut todellinen vaaranpaikka, että jää taas keskeneräinen ikuisuusprojekti.

Omiin jalkoihini näitä kokeilin, ja hyvältä tuntuivat. Tosin minun sääreni ovat hieman paksummat kuin sukkien saajan sääret, joten toivon, että istuvat myös sukkien tulevan omistajan jalkoihin hyvin. Jos nämä minun jalassani olivat sellaiset mukavien tukisukkien tuntuiset😉, niin varmasti ovat hänelle hyvät.

Mukavan rentoa ja suloista sunnuntaita

kaikille!

💝

Mari

Nappijuttu

Tämmöistä jälkeä syntyy, kun töissä on ollut vähän turhankin kiireistä ja hektistä. Silloin on kotona päästävä ihan itsekseen puuhastelemaan hetkeksi jotakin, ja mielellään täydessä hiljaisuudessa. Eilen siitä hiljaisuudesta syntyi yhdistetty nappipurkki ja neulatyyny. Tämä voi toisten silmään näyttää ihan turhalta hommalta ja päiväkotitasoiselta askartelulta mutta tarpeellisuus ja askartelun vaativuus ei näissä hetkissä olekaan se pääasia. 

Pääasia on pää. 

Päivän hulinan ja vilskeen tasaaminen. 

Täydellinen pään ja mielen nollaus.

Eilen oli siis suhteellisen kiireinen päivä töissä. Ja tämän neulojan pää ei vielä kovin hyvin kestä sitä hälinää ja hektisyyttä mitä ne työpäivät välillä pitää sisällään. Joten kotiin tullessa voimat on tällaisen päivän jälkeen hyvin hyvin vähissä ja sanat kokolailla loppu. 

Välillä harmittaa puolison puolesta, kun tuommoisen päivän jälkeen rouva Neuloja on aika vähäsanainen ja pahimmassa tapauksessa myös hieman ärtyisä. 

Silloin olisi parasta puuhailla hetki kaikessa rauhassa ihan omiaan. Niinkuin eilen viisaasti tein.👍

Hetki alakerrassa yksin omien ajatusteni kanssa. Kaikki askartelutarvikkeet käden ulottuvilla, ja tällä kertaa se hiljaisuus synnytti tuommoisen tekeleen. 

Tässä on mennyt varmaan parisen vuotta, että en ole kovinkaan paljoa harrastanut tätä omiin oloihin askartelemaan vetäytymistä. Askartelutarpeet ovat saaneet olla hyvinkin rauhakseen. Siksikin tuntui nyt niin äärettömän mukavalta upota hetkeksi ihan omaan askartelumaailmaan. Sellaiseen missä en ole hetkeen ollut mutta kovasti olen sinne kaivannut. Siinä unohtaa ajan ja paikan. Ja samalla myös mielestä pyyhkiytyy aika tehokkaasti päivän kiireet ja ikävätkin asiat. Ja kun työ on valmis, on mielikin taas paljon aurinkoisempi ja hartioista, otsalohkosta ja ohimoilta jännitykset antaneet periksi.

Ja on paljon mukavampi kiivetä taas yläkertaan isännän kainaloon, kun otsalla ei ole huoliryppyjen valtavaa rykelmää. 

 

Tähän juttuunhan kuuluu myös se, että nämä askartelut eivät ole millään lailla ennalta suunniteltuja ja mietittyjä. Se menee vähän niin, että tarvikkeet päättävät mitä kädet tekevät. Aina jutut eivät edes onnistu mutta silläkään ei ole väliä. Tärkeintä on vain se tekeminen. Ja jos sattumalta syntyy jotakin ihan valmiiksi asti, niin sehän on vain plussaa. Nytkin nappivarastoni kaipasivat lisää säilytystilaa, joten mikä ettei. 

Ja niitä neulatyynyjähän ei voi olla koskaan liikaa.

 

Tuo lasipurkki noille napeille olisi saanut olla himpun verran isompi mutta juuri siihen eiliseen hetkeen ei ollut isompaa saatavilla.

Ja tietenkin tähän purkkiin voisi valikoida huolella vain ne kauneimmat napit. Purkin ulkonäkökin voisi silloin olla vähän kauniimpi, jos sitä pitää esillä. 

Mutta nyt vain kippasin sinne kaikki napit mitä lojui irrallaan laatikon pohjalla. Ja olin kovin tyytyväinen kun sain ne napit siististi yhteen paikkaan.

😊

Suloista torstaita teille kaikille

ja 

etenkin sinulle!

💜

Mari

Pelastetaan maailma yksi vanulappu kerrallaan

 Näitä kestovanulappuja ja niiden tekemistä olen miettinyt nyt todella pitkään. Näiltähän ei voi välttyä, jos yhtään selailee netistä erilaisia käsityösivustoja. Ajatus kestovanulapuista ja niiden tekemisestä on siis kutkutellut mielessä kauan mutta toistaiseksi olen vältellyt homman aloittamista. Varmaan sen takia, että se oli taas itselle jotakin ihan uutta. Ja vaati ihan uudenlaisen virkkauksen opettelua. Tuommoisia palleroita kun en ole ikinä tehnyt. Ei ollut hajuakaan miten ne virkataan.

 Vaan aika yksinkertaistahan tämä sitten taas oli kunhan vain pääsin niin sanotusti asian päälle. Yhden lapun verran harjoittelin, ja sen jälkeen homma olikin ihan selvä juttu. 

Nämä laput on tehty Kotivinkin kestovanulappujen ohjeella. Kyseisellä ohjeella lapuista tuli vain aika pieniä, joten omaan versiooni lisäsin vielä ylimääräisen kerroksen kiinteilläsilmukoilla virkaten. Yhden lapun halkaisijaksi tällä tavalla tuli sitten n. 6 cm. Mielestäni se on näille aika passeli koko.

 Lankana tässä työssä minulla oli Novitan Cotton Bamboo. Luulisin, että tuo lanka toimii tässä tarkoituksessa aika hyvin. Aika näyttää, mitään kokemustahan minulla ei vielä asiasta ole. Pelkkää olettamusta vain. Jos tämä lankasekoitus ei ole hyvä, niin sitten varmaan täytyy kokeilla seuraavaksi ihan pelkkää bambulankaa. 

Nämähän voi sitten kuulemma sujauttaa pesupussiin ja pestä muun pyykin seassa 60 asteessa. Jossain artikkelissa lupailtiin myös, että viidellä kestovanulapulla pääsisi jo hyvin alkuun. Tuntuu aika pieneltä määrältä. Joutuuko näitä sitten pesemään ihan jatkuvasti? Näitä on nyt itselläni kuusi ja ajatus oli kyllä tehdä vielä enemmänkin kun tuota lankaa kerran jäljellä vielä on.

Saa sitten nähdä miten näiden käyttö alkaa luonnistua. Onhan se ajatuksena aika houkutteleva, jos ei enää tarvitsisi ostaa kertakäyttöisiä vanulappuja ollenkaan, vaan selviäisi näillä mitä voi käyttää uudelleen ja uudelleen. 

Eihän sitä voi kiistää, etteikö kaikki tämä päivittäin kuultu puhe ilmastonmuutoksesta alkaisi pikkuhiljaa vaikuttaa jähmeimmänkin hämäläisen ajatusmaailmaan. Sen hämäläisenkin takaraivossa kun koko ajan jyskyttää nykyään se, että mitä minä voin tehdä näiden ilmastokysymysten eteen? Että mitä ovat ne valinnat ja teot joilla pieni hämäläinen neuloja voi kantaa oman kortensa ilmastokekoon? Että mitä ne voivat olla ne kaikki asiat joita jokainen voi tehdä? Sillä lopulta kyllä mielestäni puhutaan aika pienistä ja yksinkertaisista asioista joita jokainen voi ja osaa tehdä. Olkoon se sitten vaikka kertakäyttöisten vanulappujen vaihtaminen näihin kestovanulappuihin.

Että näitä asioita minä mietin tänä sunnuntaina.

Mielelläni kuulisin kokemuksiasi kestovanulappujen käytöstä. Että jos haluat jakaa hyviä vinkkejä tai muuten vain kokemuksiasi, niin jätä ihmeessä kommentti minun ja muidenkin iloksi ja tiedoksi!

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

💙

Mari

Tähdistä kirkkaimmat

Edelleen täällä jatkuu projekti, jossa yritän käyttää noita iänikuisia jämälankanöttösiä pois kaapeista ja laatikoista. Sukkiinhan niitä saisi upotettua mukavasti mutta nyt ei selvästikään ole niiden hetki. Jotain muuta olisi kiva keksiä. Pari pussukkaa olen tässä virkkaamalla saanut jämälangoista aikaiseksi ja niihin tietenkin koristeita. Jotakin söpöä koristetta ne pussukat kaipasivat. 

Tähti on muotona kaunis. Siinä kuviossa on jotain mistä tykkään tosi paljon, ja tähdissä muutoinkin. Ainakin jos ei ryhdytä ajattelemaan ihan todellista avaruutta ja mitä tähdet ovat, vaan romantisoidaan asiaa vähän. Tai ehkä hieman enemmänkin.

Lapsena saatoin pötkötellä selälläni hangessa kirkkaana talvi-iltana, katsella tähtiä ja miettiä millä tähdellä edesmenneet tärkeät ihmiset "asuivat" ja miltä tähdeltä meitä sieltä taivaasta katsoivat.  Pappani oli siellä kaikista kirkkaimmalla.

Täytyy kyllä tunnustaa, että siitä en täysin ole päässyt eroon vieläkään. Ja onko tarpeenkaan.  Edelleen saatan katsella tähtitaivasta ja hakea niitä kirkkaimpia tähtiä, sillä siellä on oma mummoni, ja sillä viereisellä tähdellä mieheni mummo.

 Näitä pikkutähtiä siis tehtailen tällä hetkellä. Pieniä lankakerän loppuja saa hukattua mukavasti näihin, kun ei niistä riitä isompiin juttuihin. Ja yhtään lankaahan ei voi heittää pois. Ei, jos on olemassa pienikin mahdollisuus, että siitä edes jotakin saa vielä aikaiseksi.

Näistä pikkutähdistä tulikin sitten koriste olohuoneen ikkunaan. 

Ainakin nyt hetkeksi. 

Pikkuiset tähdet ovat helppoja ja nopeita tehdä.

Koitan tähän nyt koota jonkinlaista sanallista ohjetta, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan näiden tekeminen.

1.krs 

Virkkaa 5 kjs. Sulje renkaaksi piilosilmukalla.

2.krs

Virkkaa 3kjs (=1.p), 2p renkaaseen, 1 kjs, *3p renkaaseen 1kjs*. Toista *-* vielä kolme kertaa. Sulje kerros piilosilmukalla.

3.krs

*1 ks keskimmäiseen edellisen kerroksen kolmesta ensimmäisestä pylväästä. 2 p, 1pp, 3kjs 1 pp 2p ketjusilmukkalenkkiin*. Toista *-* vielä 4 kertaa. Sulje kerros piilosilmukalla.

Valmis!

Toivottavasti osasin tuon pienen ohjeen kirjoittaa niin, että muutkin, kuin vain minä itse, sen ymmärtää.😊

Kivaa keskiviikkoa jokaiselle!

💟

Mari

Neulehaaveita ruskan keskellä

Ihanaa maanantaita kanssakulkijat! 

Minusta vuorotyö on oikeinkin mahtavaa ainakin näin, kun uusi viikko alkaa ja maanantai sattuu olemaan vapaapäivä. Sitä ikäänkuin laskeutuu uuteen viikkoon vähän kevyemmin ja leppoisammin kun starttaa työn ääressä vasta tiistaina.

Niin on taas ihana viikonloppu takana. Vaikka oli töitä koko viikonlopun, niin silti se täytyy luokitella ihanaksi viikonlopuksi. Iso syy viikonlopun ihanuuteen oli se, että molemmat nuoret kävivät kotikeittiön patojen äärellä. Toinen 

lauantai-iltana, toinen sunnuntaina. Äiti oli onnellinen. Ja toinen oikeinkin merkittävä syy oli se, että sain töistä tullessani istua valmiiseen ruokapöytään. Tuo rakas siippani toimi viikonlopun ajan kokkina ja ruokavastaavana. 

Ihania rakkaita.

Käsityörintamalla tuntuu nyt olevan vaihe, jossa valmista ei synny mutta uusia töitä ilmestyy puikoille ja koukuille. Keskeneräisiä juttuja siis kertyy. Mutta en olisi siitä kovinkaan huolissani. Keskeneräisiä töitä pitää olla. Jos toinen homma alkaa puuduttaa, niin on hyvä olla jotain muuta mihin tarttua. Tietynlaista turvallisuuden tunnetta tuo keskeneräisten töiden kokoelma. Tämä on vähän sama tilanne kuin ne jämälankakokoelmat. Että ovat olemassa jos tarve iskee.

 Nyt eletään taas myös vahvasti neulehaaveilun aikaa. Jälleen kerran. Sekin tietenkin on omiaan hidastamaan puikoilla olevien töiden valmistumista. Syksyn iltojen ihanasti pimentyessä on vaan niin suloista vaipua neulehaaveilun pariin. Selailemaan suloisia ohjeita sukista, lapasista, huiveista, neulepaidoista, torkkupeitoista...

Olen taas niin paljon neulehaaveillut, että tuntuu kuin olisin jo monta ihanaa torkkupeittoa tehnyt valmiiksi asti. 

 

Ja luonto. Nyt on niin kaunista.

 En aiemmin ole tunnustautunut kovinkaan vankaksi syksyn ystäväksi. Aiemmin se on tuntunut lähinnä kovin masentavalta ajalta, pakolliseslta pahalta, ihanan kesän ja lumenvalkoisen talven välissä. Liekö joku ikäjuttu vai mikä mutta nykyään tykkään syksystä. Pimenevistä illoista, ruskan väreistä. Kesän lämmön jälkeen syksyisten aamujen kirpeys tuntuu ihanan raikkaalta.

 On ollut mahtavaa seurata tuon meidän pihavaahteran pukeutumista ruskaan. Ensin vain vähän punastuen ja siitä pikkuhiljaa vähitellen riisuen vihreyden yltään kokonaan. Välillä vaahtera on näyttänyt siltä, kuin siihen olisi syttynyt valot. Niin loistavan puna-keltainen on puun väritys ollut viime aikoina.

Loistavaa alkanutta viikkoa kaikille!

💛

Mari

Pussukka jämälangoista

Tämä viikko oli taas yksi niistä viikoista, jolloin ei kannata ottaa työn alle mitään kovin vaativaa. Eli suosiolla jätin käynnissä olevat sukkaprojektit sivuun ja tauolle.

Jotain on kuitenkin aina kiva näperrellä, kädet eivät vaan osaa olla tyhjinä sylissä lepäilemässä. Jotain kivaa pikkuprojektia mietin ja samalla siinä katselin sitä jämälankojen laatikkoa. Että mitähän näistä?

 Kaikki käsitöitä tekevät varmasti tietävät miten kaikenlaisia jämämateriaaleja kertyy, halusi sitä tai ei. Vaikka kuinka säästeliäästi hankkisi projekteja varten lankoja ja tarvikkeita, niin aina niitä silti jää. 

Varsinkin niitä lankoja. 

Toisaalta niiden jämälankojen kasaantuminen harmittaa, toisaalta niiden kertyminen ja olemassaolo luo tiettyä turvallisuuden tunnetta. Tiedättekö!? Se, että tietää lankoja löytyvän, jos vaikka iltamyöhällä saa jonkun huippuhyvän ajatuksen. Saitteko kiinni?

  Nettiä selaillessa ja blogeja lukiessa saa ihastella miten moni käsityöntaitaja tekee jämälangoista ihania värikkäitä sukkia, tai hauskoja kirjavia lapasia. Mutta kirjoneuleet ja pelaaminen monilla langoilla neuloen ei ole minulle vielä kovin helppoa pikkupuuhaa. Sen luokitus on vielä omalla asteikollani kohdassa Erittäin Vaativa/Extreme,

 ja siksi niitä kirjavia jämälankaneuleita ihailen nyt vain muiden tekeminä. 

Vaan sitten muistin virkatut pikkupussukat. Esimerkiksi Pinterestiä selaillessa näihin törmää jos jonkinlaisiin. 

Ne ovat aika söpöjä. 

Ajattelin sitten kokeilla miten tämmöisen pikkupussukan saa aikaiseksi kun ei ole parhaassa sielun ja ruumiin voimissa, ja kuinka hyvin näihin saa hukattua lankakerien loppuja. Ja hyvin saa. Näistähän voi virkkailla myös vaikka kuinka värikkäitä, jos haluaa. Itse hukkasin tähän pussukkaan erään kesätopin jämät ja joittenkin villasukkien loppulangat. Edes vetoketjua pussiin ei tarvinnut käydä ostamassa, sillä sekin löytyi olemassa olevista varastoista.

Sairastumiseni jälkeen suhteeni entiseen työkaveriini (ompelukoneeseen😄) on ollut vähintäänkin kummallinen ja outo. Montaakaan senttiä saumaa en ole pariin vuoteen ommellut. Lähinnä on iskenyt ahdistus ja paniikki kun on koneen ääreen istahtanut. 

 Siksi olikin suuri askel, kun nyt pääsin (lue:jouduin) istumaan koneen ääreen ja ompelemaan pussukan alanurkat. Selvisin! Ehkä seuraavalla kerralla jo enemmän...

Tykkään tästä lopputuloksesta oikeinkin paljon. Söpö pieni pussukka vaikka meikeille. Näihin pussukoihin voisin hukata noita jämälankoja enemmänkin. Ja virkkaaminen on huonona päivänä paljon parempi vaihtoehto kuin neulominen. Tämä on hyvä pitää mielessä, sillä tiedän, että varmasti tulee taas päiviä jolloin kaipaa ihan todella helppoa tekemistä. 

Ja joulukin on tulossa, tässähän voisi olla lahjaideaa. Kenties. 

Ihanaa viikonloppua kaikille

ja

erityisesti sinulle!

💜

Mari

Operaatio Purukumin poisto

Homman nimen piti olla tällä kertaa sellainen, että poistetaan onnistuneesti muutoin ihan kivoista ja hyväkuntoisista lapasista niihin ikävästi ja tiukasti jämähtänyt purukumi.

Epäselväksi on vielä toistaiseksi jäänyt se miten noihin lapasiin on päätynyt tuommoinen klimppi jähmeää...

Ongelmaan käsiksi siis!

Koskaan aiemmin ei ole tarvinnut purukumia yrittää mistään irroitella. Olin kuullut, että se on haastava homma, ja kun kyse on vielä neuleesta ajattelin hommaa liki mahdottomaksi. Netistä hain ja löysin kasapäin vinkkejä ja neuvoja tähän urakkaan. Joten, ohjeiden ja neuvojen mukaan lapaset pakastimeen (ne unohtuivat sinne kuukaudeksi😄) ja sitten rapsuttelemaan varovasti purkkaa pois. Ja sitten kun enimmät on saanut rapsuteltua neuleesta pois, voi tahranpoistoaineella liotella loput kröhnät. Ja sitten vain lapaset pesukoneeseen pyörähtelemään ja kas, lapaset olisivat aivan puhtaat purukumista ja siistit ja valmiina palaamaan käyttöön. 

Ja kuten arvata saattaa, niin tämä homma ei sitten mennyt taas ihan niinkuin Strömsöössä.

 

Sain rapsuteltua enimmät kököt pois huolella pakastetuista lapasista. Hidasta se oli mutta pieni muru kerrallaan purkka kuitenkin lähti. Sitten levittelin tahranpoistoainetta lika kohtiin ja varovasti harjasin myös niitä tahroja. Tässä vaiheessa tilanne näytti vielä oikeinkin hyvältä ja lupaavalta.

 

Sitten nakkasin lapaset muun pyykin seassa vielä koneeseen pestäväksi. Sieltä ajattelin sitten vain nostavani ne putipuhtaina kuivumaan ja esitteleväni teille kuinka näppärästi sen purukumin saakaan neuleesta pois. 

Vaan ei. 

Pesun jälkeen lapaset olivat kyllä hyvin puhtaat mutta molemmissa komeili reikä siinä kohtaa missä purkkakökkö oli aiemmin.

 

Kyllä ei naurattanut tässä kohtaa. Olin sitten kai kuitenkin kaikesta varovaisuudesta huolimatta rapsutellut jäistä purkkaa liian kovakouraisesti. Että oli varmaan langat nirhaantuneet siitä alta.

Ja koska ajattelen, että pois ei voi rikkinäistä heittää ennen kuin on edes yrittänyt korjata, niin parsimishommiksihan tämä purkanpoistamisprojekti meni.

Ja sittenhän tämä lapasten parsiminenkaan ei tällä kertaa mennyt niinkuin Strömsöössä. Tässä vaiheessa alkoi tässä projektissa olemaan jo kasapäin surkuhupaisia piirteitä. 

Oli huono karma mukana purkanpoistoprojektissa jo kyllä ihan alusta asti. 

Reiät lapasissa olivat kuitenkin jo ummessa, en kai nyt enää tässä vaiheessa voinut antaa periksi. Mutta rumathan nuo olivat. Kamalan rumat. Olisi nyt edes samaa lankaa löytynyt varastoista, ei olisi nuo parsimisjäljet näkyneet ihan niin selkeästi.

 

Aivan tuskastuneena mietin vaihtoehtoja. Lapasten pois heittäminen ei ollut enää tässä(kään) vaiheessa mikään vaihtoehto. Sitten muistin virkatut kukat. Ja ei kun koukku heilumaan! Ja nyt vähän näyttää siltä, että tilanne pelastettu. Ainakin jollakin lailla. 

Lapasten kädenselkiin tuli sitten tuommoiset tyttömäisen romanttiset koristeet. Vähän vielä mietin, että pitäisikö siihen tehdä vielä jotain enemmän vai olisiko näin hyvä?

 Mitä mieltä olet?

 

Joten vinkkinä nyt vielä teille muillekin. 

Jos purkkaa joudut neuleesta poistamaan, niin pakasta, rapsuta varovasti, liuottele tahraa tahranpoistoaineella ja pese. Mutta tee tuo kaikki todella, todella, todella varovaisesti. Ja jos kuvittelet rapsuttelevasi tahraa varovasti, pysähdy siihen hetkeksi ja jatka rapsuttamista vielä varovaisemmin.

Ihanaa lokakuun alkua teille kaikille

ja 

erityisesti

juuri sinulle!

💗

Mari