Vuodelle 2019

Hei vuosi 2019! 

Muutamien tuntien päästä sanomme toisillemme hyvästit, joten lienee tässä kohtaa varsin sopivaa, että sinuttelen. Ja onhan meillä yhteistä polkua takana kohta täyden 365 vuorokauden verran. 

Vielä en osaa sanoa jäänkö lähdettyäsi kaipaamaan sinua. Voi olla, että jossakin vaiheessa aika kultaa muistoja sen verran, että huomaan lopultakin kaipaavani sinua. Täytyy myöntää, että olet tarjonnut kasapäin ihania ja hyviäkin hetkiä mutta myös koetellut minua kovalla kädellä sekä henkisesti että fyysisesti. Mutta vaikka en kaikista tarjoamistasi hetkistä ja asioista ole kovin innoissani ollutkaan, niin ilman sinua en olisi minä. Sillä sinä, ja kaikki edeltäjäsikin, olette muokanneet minusta sen mikä tänä päivänä olen. Kiitollinen olen siitä. 

Yksi parhaista asioista mitä eteeni olet tämän lopuillaan olevan virkakautesi aikana heittänyt, on tämä blogi. Edeltäjäsi, vuoden 2018, jäljiltä olin pitkällä sairaslomalla ja aikahan siinä alkoi käymään pitkäksi. Onneksi ymmärsit sen ja salakavalasti ujutit tajuntaani idean blogista. Samoihin aikoihin aivokasvainleikkauksen tiimoilta minua kehoitettiin sitkeästi jatkamaan käsitöiden tekoa, epäonnistumisista ja pettymyksistä huolimatta, sillä se olisi hyvää harjoitusta aivoille. Ja näin tein.

Ymmärsin sanattomasta viestistäsi yhdistää käsitöiden teon ja blogin. Blogi osoittautui lopulta suureksi kannustimeksi käsitöideni teossa. Paljon on töitä valmistunut tämän vuoden 2019 aikana. Ja erityisen paljon on ilostuttanut ja osin hämmentänytkin, että niin moni on käynyt kuviani tehdyistä töistä katsomassa ja kenties tekstejäkin lukemassa. Sitä en osannut etukäteen odottaa. 

Toteuttamistani projekteista eniten ihmisiä on kiinnostanut tämän vuoden 2019 aikana kummipojalleni neuloma nuttu. Postauksen voit käydä lukemassa täältä. Toiseksi eniten kiinnostusta herätti Asteri-maton tarina. Ja kolmanneksi kiri tarina Kaneli-palmikkosukista. Ihania töitä kaikki. Enkä kyllä olisi reilu vuosi sitten uskonut, että tämmöisiin suorituksiin venyisin.

Tämä vuosi sinun kanssasi on ollut vuoristorata. Nousuja ja laskuja on totta tosiaan riittänyt. Vähempikin olisi ollut tarpeeksi. Tahti on välillä ollut hengästyttävä ja toivonkin seuraajaltasi rauhallisempaa ja tasaisempaa vuotta. Jos mennessäsi voit toiveeni huikata sille uudelle vuodelle joka tilallesi astuu ja kun läpsystä teette vaihdon puolen yön aikaan. Ymmärrän, ettei siinä pitkiä ohjelistoja ja neuvoja seuraavalle ehdi toimittaa. Ja jokainenhan teistä vuorollaan tekee tulevasta vuodesta ihan omanlaisensa. 

Ja hyvä niin.

Ja sinulle, 

joka juuri tämän tekstini luit, oikein ihania kuluvan vuoden viimeisiä hetkiä.

Tarjotkoon uusi vuosi alkaessaan kaikkea parasta sinulle, minulle ja meille kaikille!

💛

Mari

Mietteitä joulun pyhien jälkeen

Joulun pyhien jälkeinen elämä. 

Ihana rauha ja hiljaisuus mutta samaan aikaan myös haikeutta siitä, että joulun pyhät ovat tältä erää taas ohi, nuoriso on pyrähtänyt omille suunnilleen ja me vanhat täällä jälleen kahden.

Koko joulun ajan meillä oli ihanasti talo täynnä elämää. Molemmat lapset tulivat kotiin jouluksi, ja oli todella mukavaa laitella joulua yhdessä ja muutoinkin viettää rauhallista ja kiireetöntä aikaa yhdessä. Joulupäivänä saimme vielä sisareni perheen vieraaksemme. Nautin niin kovasti siitä, kun talo on täynnä elämää ja rakkaita ihmisiä. 

Mutta ihanalta tuntuu nyt tämä rauha ja hiljaisuuskin. Tässä tutussa sohvanmutkassa istun, kirjoittelen tätä ja välillä unohdun vain tuijottamaan valoissaan kylpevää joulukuusta. Siippa pötköttelee tuossa toisessa sohvanpäädyssä ja katselee jotakin elokuvaa. Ei tässäkään hetkessä mitään vikaa. Ihanan raukea tunnelma kipakassa pakkasessa ulkoilun jälkeen. Jopa aurinko näyttäytyi tänään.

Käsityöt ovat joulun touhuissa jääneet unohduksiin. 

Nyt alkaa taas jo hieman näppejä poltella ja mielessä olisi useampikin juttu mitä olisi kiva päästä toteuttamaan. Tosin noita keskeneräisiä töitäkin on nyt kyllä niin monta ja monenlaisia, etten oikein tiedä mistä alkaisin. Aloittaisinko ihan uuden työn vai koittaisinko saada entisiä alta pois? Saattaa kyllä olla nyt, että kallistun uuden projektin puolelle. Onhan tässä kokonainen uusi vuosi edessä ja aikaa tehdä vanhatkin hommat loppuun sitten kun siltä tuntuu.

Nautitaan näistä kuluvan vuoden viimeisistä hetkistä oikein antaumuksella. Tässä kohtaa vuotta itselläni on aina eräänlaisen tilinpäätöksen aika. Mennyttä vuotta tuppaa tarkastelemaan aika kriittisinkin silmin. Vielä ei aika kultaa muistoja, vaan mennyt vuosi on hyvinkin paljaana ja rehellisenä mielessä. Tuleeko sinun tarkasteltua mennyttä vuotta? Mietitkö tehtyjä ja tekemättömiä? Muisteletko menneen vuoden kohokohtia ja ilonaiheita? Itse käyn näitä läpi hiljaa omassa mielessäni. Ne eivät ole asioita joita haluan pohtia muiden kanssa. Tämä on ihan oma henkilökohtainen rituaalini. Mietin kuluneen vuoden asioita ja vuoden varrella kohtaamiani ihmisiä. Se ikäänkuin nollaa tiedostot ottamaan vastaan uuden vuoden.

Ja kohta ollaan taas uuden vuoden vaihtumisen kynnyksellä. Silloin tuntuu aina siltä, kuin kaikki olisi mahdollista. Aivan kuin taas saisi aloittaa puhtaalta pöydältä. 

Ihanaa oloa teille kaikille

ja erityisesti

juuri sinulle!

💙 

Mari

 

Lumihiutalekranssi

Tänään sain viimeinkin askarreltua jouluisemman kranssin ulko-oveen, toivottamaan tulijat tervetulleeksi meidän jouluun. Tuppaavat vain nämä minun projektini venymään todella pitkiksi siitä alun ajatteluvaiheesta toteutukseen. Tätäkin hommaa suunnittelin tekeväni jo marraskuussa. Että sillälailla jos hyvissä ajoin tekisin. Vaan ei. Mutta hyvin kuitenkin valmistui tämäkin tuotos juurikin hyvissä ajoin ennen joulua. Mitäpä se haittaa jos vähän projektit venyy ja paukkuu, kunhan on ajoissa valmista. 

 Sain eilen ennakkoon ensimmäisen "joululahjani". Kertarysäyksellä pamauttivat sairaalanmäellä vuoden ajokiellon allekirjoittaneelle. Nyt harmittaa. Ja isosti. Vaikka ymmärtäähän sen, että turvallisuuttahan siinä vain ajatellaan. Mutta kun siihen on vain niin tottunut, että voi koska vaan hypätä rattiin ja hurauttaa milloin minnekin jos mieli tekee tai asioita pitää hoitaa. Nyt ei sitten hurautella minnekään vaan opetellaan kiltisti käyttämään julkisia kulkuvälineitä.

Vaan ei se harmitus aiheesta tainnut ollakaan ihan kovin vakavaa sorttia. Kyllä on nimittäin harmi vähentynyt täällä huomattavasti, kun katson ikkunasta ulos ja maisema hohtaa puhtaan valkoisena.

Maisema on muuttunut harmaan ja ruskean sävyisestä valkeaksi ihan pienessä hetkessä. Aivan mahtavaa! Vaan ei taida olla kovinkaan pysyvää tämä ilo. 

Joten nautitaan juuri nyt!

Mutta se kranssi.

Jo marraskuussa virkkailin noita pieniä suloisia lumihiutaleita, postauksen voit käydä kurkkaamassa täältä, jos kiinnostaa lukea enemmän aiheesta. Ajatuksena silloin oli nimenomaan hyödyntää pieniä virkattuja lumihiutaleita muissa jouluisissa askarteluissa. Ja näillä olenkin nyt koristellut lahjapaketteja ja nyt sitten työn alla oli tämä kranssi. 

Pieniä lumihiutaleita oli kiva virkkailla, kun se oli suhteellisen nopeaa ja helppoa hommaa. Ja vielä kun lopputulos oli noinkin söpösen näköistä.

Takapihan tuijat joutuivat harvennuksen uhriksi jouluisen kranssin hyväksi. Tuo kranssipohja on taasen jostakin vanhasta joulukoristeesta riisuttu ja suhautettu suhumaalilla aavistuksen valkeaksi. Ja sitten vain kuumaliimapistooli  lämpiämään ja sommittelemaan hiutaleita ja muita koristeita paikoilleen. Loppujen lopuksi aika vähällä vaivalla syntyi ihan kaunis koriste oveen. En pidä kransseista joissa on liikaa tavaraa ja tapahtumaa, joten tällainen yksinkertainen sopii minulle mainiosti.

Tummaa ovea vasten nuo valkoiset lumihiutaleet tulevat kivasti esiin. Ulkona vielä paremmin kuin sisällä tummaa taustaa vasten. Olen oikeinkin tyytyväinen tekeleeseeni. 

Unohtuu kaikki harmit ja mielipahat kun touhuilee jouluisia juttuja. 

Nyt sitten seuraavaksi uuni lämpiämään ja pikkuleipien ja muiden joululeivonnaisten pariin!

 

Ihanaa jouluoloa ja -eloa jokaiseen kotiin 

ja 

jokaiseen sydämeen!

💕

Mari

Lankapalleroista korvikset

 Lähestyvä joulu saa väkisinkin aikaan myös tietyn määrän hassuttelua ja hulluttelua. Se lapsenmieli sisälläni nostaa vankasti päätään. 

Ei joulun aikaa saa liian vakavasti ottaa. Siitähän häviää se kaikki oleellinen, jos liian kurttuotsaisesti puskee läpi kaiken mitä "täytyy" ja unohtaa sen mitä voi ja haluaa. 

 Ystävä rakas kuules tätä,

tekemättä jotain jätä!

Näytä kiireelle kieli

ja ota rento mieli.

Muista tähdet ja taika

ja unohda sitten aika.

Tämän hauskan runonpätkän löysin joku aika sitten Birgit mummun hauskoista joulurunoista.

Taisin olla minäkin ennen juuri se, joka otsa kurtussa ja vanne päätä kiristäen urakoin joulua kasaan.

Ruuat, lahjat, kortit, leivonnaiset, siivous jne. jne. ja aattona äiti aivan uuvuksissa. Myönnän, että olin joulustressaaja. Ja minkä takia? Jouluhan tulee kuitenkin. Ja parhaimpana se kuitenkin näyttäytyy niille, jotka osaavat ottaa rennommin ja myös nauttia ihanasta joulunajasta.

Itselläni ilmeisesti kaikki se joulustressi ja siihen liittyvät lieveilmiöt olivat pesiytyneet aivoissani siihen kasvaimeen joka päästäni poistettiin. Koska sen leikkauksen jälkeen en ole enää ollut se, joka stressaa lähestyvää joulua. Teen edelleen itse jouluruuat ja leivonnaiset ja kaiken sen muun mutta sitä ikävää stressiä ja paniikkia en ole enää muutamaan vuoteen tunnistanut. Viime joulu oli ensimmäinen tällainen stressitön joulu. Ja miten kevyt olo olikaan. Ja sama kevyt fiilis jatkuu.

Ennen en olisi voinut kuvitellakaan hupsuttelevani joulun alla askartelemalla kaikkien joulutouhujen keskellä yhtään mitään mikä ei liittynyt jollain tavalla  jouluun. Ja nyt täällä olen väkerrellyt söpösiä tupsukorvakoruja vailla mitään ajatusta siitä, että miksi tai kenelle. 

Vain siksi, että sain ajatuksen ja koska se osoittautui hauskaksi puuhaksi.

 

Kyllä. Tähän on tultu. 

Välillä kävin leipomassa joulutorttuja ja sitten taas takaisin pikkutupsujen pariin. 

Nämä suloiset pikkutupsut pyörittelin haarukan avulla. Yleensähän tupsuissa käytetään sitä esim. pahvista tehtyä pylpyrää, jonka ympärille pyöritellään lankaa. Mutta kävi se näinkin. Lopputulos ei ole ihan niin tasaisen pyöreä mutta siinä kohtaa otetaan sitten sakset käteen ja muotoillaan pallurasta mukavan pieni ja pyöreä lopputulos. 

 

Näistä sinisistä palluroista tein korvikset. 

Työnsin palleron läpi korupiikin ja taivuttelin piikin yläpäähän pihdeillä pienen lenkin johon sitten sain kiinni korvakorukoukut. Korupiikin toiseen päähän laitoin pienen "stopparin" ettei piikki mene pallosta läpi kokonaan. 

Hupsutellaan, hassutellaan ja pötkähdellään välillä vaikka sohvalle seljälleen ja nostetaan jalat taivasta kohti. Kaikkien joulupuuhien ja valmistelun lomassa muistetaan myös mistä joulussa on oikeasti kyse ja kaivetaan välillä lapsenmieli jostain syvältä itsestämme. Päästetään se lentoon ja nautitaan tästä ihanasta ajasta.

💗

JOULUPATJA 2

eli ohje kummottos viätetä hiano joulu

1. Raahata parisängyn patja huusholli suurimma huane lattial.

2. Kasata patjan pääl paketei, tyynyi, kirjoi, kaukosäätimi ja hyvä ruakka.

3. Laiteta ovi hualellisest lukku ja puhelimet piironki alalaatikko.

4. Ruveta lojuma patjal lempi-ihmiste ja -eläinten kans.

5. Maata, syärä ja hihitetä 3-7 vuarokaut.

Nousemine ja murhettumine on kiället.

6. Nousta virkusenas ylös kohre uut vuat. 

-Heli Laaksonen-

💓💓💓

Suloista Lucian päivää

ja 

rentoa viikonloppua kaikille!

💗

Mari

 

 

 

Arkiston kätköistä 5: Käpykranssi

Vaatehuoneen kätköistä kaivelin tänään esille pahvilaatikon, johon olen hellästi tallettanut kolmisen vuotta sitten tekemäni käpykranssin. Tänään tuli vain sellainen fiilis, että kranssi piti saada esille. Viime joulun aikaan se ei tainnut päästä laatikostaan laisinkaan ulkomaailmaan. Olihan nyt sitten jo aika. Ja sitäpaitsi, kun nyt sain raivattua tyhjäksi tuon olohuoneen pöydän, niin pitihän siihen sitten saada jotain jouluisempaa esille. 

Ei kait se pöytä tyhjänä voi olla?!😃

Tuli kyllä heti paljon parempi fiilis, kun sen pöydän sain kaivettua esille kaikkien keskeneräisten töiden, ohjelehtien ja lankakerien alta. Epäsiisteys aina vähän häiritsee mutta silti kaikki vain sitkeästi kerääntyy siihen pöydälle. 

No, nyt se on siisti ja käpykranssini sain siihen esille. Minusta se on kaikista kaunein ihan vain tuollaisenaan kynttilän kera. Tuikkukippo vain siihen kranssin keskelle, kynttilään tuli ja heti tuli neulojalle joulu.

Kranssin tein muutamia vuosia sitten styroxpohjaan. Kuumaliimapistoolilla kävyt kiinni. Yksinkertaisesti kaunis. Ja nyt huomasin, kun kranssin sain esille, että se on tässä vuosien aikana hieman harmaantunut. Mietin kyllä ohikiitävän hetken, että voisihan sen "suhumaalilla" maalata vaikka valkoiseksi jos tuo harmaus jossain kohtaa alkaa harmittamaan. Vielä nyt ei ainakaan tunnu häiritsevältä tuo kranssin herrasmiesmäinen harmaantuminen.

Neuletyöt taitavat hieman jumittaa täällä tällä hetkellä. 

Tai sitten työn alla on vain ihan liian isoja projekteja. Kesken on nimittäin pari puseroa ja parit sukat. Toiset näistä keskeneräisistä sukista on osoittautuneet ihan mahdottomaksi rastiksi. Ajattelin jo aavistuksen harmistuneena, että puran koko mokoman tekeleen. Nämä sukat kun pitäisi neuloa niin kovin ohuesta langasta, ohuen ohuilla puikoilla ja sukan varren kuvio osoittautui melko haastavaksi. 

Hieman taisin lähteä takki auki siihen projektiin. Epäilys on nimittäin vahva, että nämä kyseiset sukantekeleet eivät tule näkemään sitä päivää, jolloin hihkaisen voitonriemuisena: Valmis!

Mutta ei se haittaa. Siitä langasta tulee sitten jonakin toisena päivänä jotain ihan muuta.

Täältä sohvanmutkan lämpimästä kainalosta

toivottelen kaikille teille tunnelmallista sunnuntai-iltaa 

ja 

pirteyttä uuteen viikkoon! 

💗 

Mari

Joulukaaos kotona ja mielessä

Ihanaa itsenäisyyspäivän aattoa itse kullekin!

Joulukuu on harpannut jo vauhdilla eteenpäin, nyt jo viides päivä. Joulu sieltä tulla jolkottaa. Käsitöiden värimaailmakin alkaa väkisin henkiä jouluisia tunnelmia.

Muistatteko muumien joulujakson? 

Sen missä muumit poukkoilevat ympäriinsä, laittavat joulua ja hokevat, että joulu tulee. Ja ne pienet ystävät seuraavat touhua kummissaan ja miettivät, että mikä se joulu oikein on? Ja kuinka tuumaavat, että joulun täytyy olla jotain pelottavaa, kun muumitkin noin hätäilevät. Ja kuinka samaiset pikkuystävät kaihoisin ilmein toteavat, kuinka lahjat ovat aina kiehtoneet jollain lailla...

Mulla on nyt se. 

Tämä marras-joulukuun vaihde on ollut niin täynnä joka tuutista tursuavaa Black friday-Cyber monday ostohysteriaa ja toisaalta hehkutusta joulun läheisyydestä, että väkisinkin mielessä herää kysymys itsellänikin, että mikä se joulu oikein on? Ja selvästi selkäpiissä kihelmöi pienen pieni protesti tätä kaikkea ostamista ja kuluttamista vastaan. Ostamisessako tämä joulu kiteytyy? Ja lieneekö hieman ristiriitaista kuinka toisaalta ollaan huolissaan ilmastonmuutoksesta ja kehotetaan vastuulliseen ja harkitsevaan kuluttamiseen ja toisaalta tykitetään kuinka nyt kannattaa ostaa kun halvalla saa. 

Itselläni tämä kaikki on aihettanut sen, että tänä jouluna haluaisin panostaa itsetehtyihin lahjoihin. Se on se, mihin mieli on jo monena vuonna vetänyt mutta silti on aiemmin tullut myös ostettua. Itsetehdyllä lahjalla pystyn toivottavasti osoittamaan myös lahjan saajalle, että hän on tärkeä henkilö minulle.

Monet bloggarit ovat tehneet suuren työn, kun ovat valmistelleet meidän muiden iloksi ihania joulukalentereita. Niissä on hauskoja, kivoja ja kekseliäitä ideoita tähän joulunaikaan. Hatunnosto jokaiselle joka on nähnyt tämän suuren vaivan, että meillä muilla riittää ihasteltavaa jouluun saakka! Itse lukeudun siihen joukkoon, joka ei kalenteria lukijoiden iloksi saanut aikaiseksi. Ehkä sitten ensi vuonna.

Tällä neulojalla ei vielä joulu talossa liiemmin tunnu.

Monet jakavat jo ihania seesteisiä jouluisia sisustuskuvia. 

Meillä näky on tämä.

 Ei pysy siistinä paikat, kun koko ajan keksii uutta neule- tai askarteluprojektia. Tuohon on kokolailla turha tuoda vielä tonttuja. Tosin olen viikon ajan ollut kovassa flunssassa ja pötkötellyt taas tuossa sohvanmutkassa. Silloin on näppärää, kun tarvittavat tavarat ovat tuossa "toimiston" puolella, näppärästi käden ulottuvilla.😂

En ole vielä keksinyt miten jotkut muut käsityöihmiset saavat pidettyä projektit aisoissa ja nurkat siistinä?!

Laitoin itselleni kauniin korinkin käsityötarpeille ajatuksella, että pysyvät tavarat hallinnassa ja siistinä, eivätkä lankakerät valtaa alaa huushollissa sen enempää. Vaan miten kävikään. Se kori on koko ajan niin täynnä, ettei sieltä löydä mitään ja sinne ei kannata enää ängetäkään mitään, joten ne loput tavarat ovat sitten siinä olohuoneen pöydällä ja/tai sohvalla.

Miten teillä muilla? Otan mielelläni vastaan toimivia säilytysvinkkejä ja -ideoita keskeneräisille projekteille yms.

Kyllä ei joulufiilis pääse työntymään kaaoksen keskelle.

Juhlavaa ja arvokasta

itsenäisyyspäivää

meille kaikille!

💙

Mari

Glögipullolle pipa

Nyt sitten näitä pipajuttuja mitä jo tuossa edellisessä postauksessa lupailin. Kyseessä on siis edelleen glögi- tai mehupullojen jouluinen tyyli. 

Edellisessä postauksessa esittelin teille jussipaidan jonka glögipullon koristeeksi olen tehnyt. Nyt villapaita sai kaverikseen tyyliin sopivan pipan. Kuvissa näkyvän toisen pipan tein vähän tuollaiseen Polka -karamellien henkeen, punavalkoisena.

Tämä on juuri sellaista ihanaa pientä näpertelyä josta niin kovin ennen tykkäsin, ja josta ilokseni huomaan taas pikkuhiljaa innostuvani.

Näihin pipoihin saa mainiosti hukattua lankavarastoista löytyviä jämälankoja. Lisäksi tarvitsee vain talouspaperi- tai vessapaperirullan hylsyn ja sakset. 

Näitä on helppo ja mukava tehdä. 

Tälläkin hetkellä, kun taas tässä sohvanmutkassa viltin alla köllöttelen, niin näiden tekeminen onnistuu kyllä vaikka ei muuhun oikein voimia ja jaksamista riittäisikään.

Näiden tekemisessä ei mitoilla ja mittasuhteilla ole niin nipon nuukaa.

Itse leikkasin talouspaperirullan hylsystä noin kahden senttimetrin levyisiä pahvirinkuloita. Lankaa pätkin suurinpiirtein kolmenkymmenen sentin pätkiin.

Pitkän langan taitoin kaksinkerroin ja sen taitetun langan kiepautin pahvirinkulan ympärille niin, että solmukohdat jäävät kaikki yhteen ja samaan reunaan.

Sitten vaan lankoja solmimaan koko rinkulan ympäri. Voi vaikka samalla katsella hiihtoja Rukalta 😂 tai sitten jotain ihan muuta.

Ja kun lankoja on solmittu rinkulan ympärille riittävä määrä, käännetään lankojen päät rullan sisäpuolen kautta toiselle reunalle. 

Kun on saanut käännettyä kaikki langat toiseen suuntaan, kannattaa vielä tarkistaa, että kaikki solmukohdat ovat aavistuksen myös kääntyneet sisäpuolelle. Lopputulos on sitten nätimmän ja siistimmän näköinen.

 

Ja lopuksi kaikki langat solmitaan langanpätkällä yhteen pipan tupsuksi. Ja tuota pipan tupsukkaa voi sitten makunsa mukaan leikellä kauniimmaksi. 

Ja näin. Nyt on pipa valmis.

 

 

Ja sitten vain askartelemaan.💛 

Näitähän voi sitten käyttää vaikka ja mihin. 

Itse olen käyttänyt näitä juurikin noiden glögipullojen pipoina, olen lisännyt pipaan ripustuslenkin ja laittanut kuuseen koristeeksi ja lahjapakettien koristeeksikin olen näitä pikkupipoja viritellyt.

Täältä sairashuoneelta sohvanmutkan kainalosta toivottelen teille kaikille rentoa loppuviikkoa ja 

hyvää ensimmäistä adventtia! 

☆

Mari

Glögipullon joulupaita

Joulun makuiset ja tuoksuiset terveiset Tallinnan joulutorilta!

Oli tosi ihanaa käydä fiilistelemässä jo hieman joulun tunnelmaa. 

Ensimmäistä kertaa pistäydyimme Tallinnan joulutorilla. Kokemus oli oikeinkin positiivinen! Joulutorilla oli kertakaikkiaan valloittava tunnelma. Illan pimeydessä kauniita jouluvaloja, torilla pieniä kojuja joissa oli myynnissä kaikkea ihanaa jouluista. Pakkassäässä ilmassa leijuva glögin ja pipareiden tuoksu tuntui suloiselta ja maistui hyvältä. 

Tori oli täynnä hyväntuulisia ihmisiä eri puolilta maailmaa, ja hymy tuntui olevan herkässä kaikilla. Ja kaiken tämän keskellä kaunis joulukuusi suloisesti koristeltuna valoilla, sydämillä ja kullanvärisillä joulupalloilla.

Kyllä nyt sai oma mielikin hyvän starttipotkun kohta alkavalle joulukuulle ja joulun valmisteluun.

Tästä kaikesta jouluisesta tunnelmasta innostuneena meilläkin glögipullo pukeutui jo joulua silmällä pitäen jouluiseen villapaitaan. Tämä meidän  glögipullon joulupaita on perinteinen jussipaita. 

Kovin tarkasti ei kenenkään kannata tätä tekelettä tiirailla, sillä niinkuin olen aiemminkin todennut, niin minkäänlaiset kirjoneuleet eivät ota minulta oikein sujuakseen, edelleenkään. Aina jostain kiristää tai sitten on tapahtunut jotakin muuta kummallista ja outoa.

 Mutta ajatus se on tässäkin hommassa kuitenkin se tärkein.

Onhan tuo glögipullo, tai vaikka ihan mehupullokin, hauskempi laittaa näin pikkujouluiseen aikaan esille villapaita päällään. Eikö!?😃

Mallin tähän paitaan olen bongannut jostakin takavuosien Suuren käsityölehden joulunumerosta. Noita vanhoja lehtiä kun tulee aina säilöttyä nurkissa, sillä koskaanhan ei tiedä milloin niitä taas tarvitsee. Ja niitä vanhoja lehtiä on sitä paitsi kiva selailla aina aika ajoin.

Glögipullon villapaita saa vielä seurakseen pienen pipan. Näillä saa sitten kyllä asustettua glögi- ja mehupullot jouluiseen kattaukseen sopiviksi.

Mutta noita pipajuttuja lisää sitten vähän myöhemmin.

Suloista marraskuun viimeistä viikkoa!

💗

Mari

Villasukat äiti-tytär yhteistyönä

Tässä oli hauska projekti. Äidin ja tyttären yhteistyössä toteuttamat sukat tytölle itselleen. 

Malli on tytön itse miettimä. Suhteellisen yksinkertaiset sukat mutta silti niin täynnä tärkeyttä ja tunnetta. Neiti aloitti näiden sukkien neulomisen yläasteikäisenä juurikin heti sen jälkeen, kun koulussa oli saatu tehtyä ne ihan ensimmäiset lapaset. Pieni innostuksen siemen aiheeseen oli siis silloin havaittavissa ja minähän tietenkin yritin sitä siementä hellästi hoitaa ja vaalia, ja innostaa itse liikaa innostumatta. Langat ja puikot hankittiin, ja työ pääsi käyntiin. Lanka oli muistaakseni Novitan Aapo. Muistikuva langan nimestä on kyllä melko hatara, voi se olla joku muukin.

Neidin innostus aiheeseeen kyllä sitten hiipuikin lupaavan alun jälkeen aika lailla kokonaan ja suhteellisen nopeasti. Muutamia kertoja vaivihkaa kyselin sukan edistymisestä mutta hiljaista oli sillä rintamalla. Ja niin melkein kokonaan neulottu sukka ilman paria hautautui jonnekin vaatehuoneen uumeniin vuosiksi.

Ja sieltä äiti sitten tämän tekeleen löysi ja pelasti, kun tyttären muutto omaan kotiin oli ajankohtainen. Neitihän meinasi ettei todellakaan aio sukkia loppuun tehdä, että heitäpä jo ne roskiin. No siis en! Kyllä työn alle otin ja ajattelin sitten saattaa lapsen aloittaman projektin loppuun. 

Ja kyllähän näitä on nyt neulottu vähän siellä sun täällä. Reissasivat matkakäsityönä mukanani Kouvolassa ja Jyväskylässä. Kävivät kanssani jopa käsityön museossa. Ja näiden sukkien kanssa olen nyt sitten jopa katsonut ensimmäisen kokonaisen jalkapallo-ottelun ja aivan yksin.

Ja nyt tuntuu kovin mukavalta kun olen tämän todella pitkän aikavälin projektin saattanut loppuun. Tyttö saa taas uudet sukat, ja vielä osin omatekemät. Ja todella siistillä käsialalla hän nämä aloitti. Hyvin hennosti tuosta alimmasta sukasta erottaa kohdan jossa tekijä on vaihtunut. Jospa hän vielä joskus innostuisi yrittämään uudelleen. 

Taitoa kun hänellä selvästi olisi.

Lämpöä ja valoa marraskuun harmauteen!

💜

Mari

Pienen pojan pieni automatto

Reilu kaksikymmentä vuotta sitten odotimme ensimmäistä lastamme. 

Jollakin korkeammalla tasolla olin silloin aivan varma siitä, että lapsi jota odotin olisi poika. Sen vain tunsi. Ja silloin odotusaikana tein lapsellemme tilkkuilemalla ja aplikoimalla leikkimatoksi hauskan automaton. Silloin sain käsiini keskisuomalaisesta kirjastosta kirjan josta tämän hauskan maton mallin löysin. Kirjan nimeä enkä tekijää en enää muista, muistan vain, että kirja oli pieni ja vaaleanpunainen ja siinä oli ohjeita muihinkin vauva juttuihin, vaatteisiin muunmuassa. Jos joku tästä kuvailusta tunnistaa mistä kirjasta on kyse, niin olisi mukava jos vinkkaisit minulle.

Silloin parikymppisenä olin kokolailla vielä täysin noviisi ja untuvikko näissä ompelu- ja käsityöhommissa mutta jollain ihmeen lailla sain maton silloin valmiiksi ennen kuin poikamme syntyi.

Ja nyt, kaksikymmentäkaksi vuotta myöhemmin, saimme antaa kastelahjaksi kummipojallemme samanlaisen leikkimaton. Kyllä kummitäti herkistyi, kun mattoa muutama päivä takaperin lahjapakettiin käärin. Tähän lahjaan jos mihin on talletettu tunnetta ja kummitädin rakkautta ja kiitollisuutta siitä, että saamme olla tämän pienen pojan kummeja.

Tämä kummipoikamme matto on tehty aivan niillä samoilla kaavoilla kuin se oman poikani matto silloin aikoinaan. Olin hellästi tallettanut kaikki osat ja sapluunat.

Tämän kyseisen maton tarina alkoi itse asiassa jo noin kolme tai neljä vuotta sitten. Jostain syystä aloin pikkuhiljaa leikellä tilkkuja ja kasailla mattoa kokoon. Yhtään en tiennyt mitä sille sitten tekisin kun valmiiksi saisin mutta jotenkin vaan oli taas niin vahvana tunne siitä, että matto täytyy tehdä. Että sille tulee käyttöä ihan pian. Sitä en tiedä mistä moinen tunne silloin kumpusi mutta tehtävähän se oli, kun kerran siltä tuntui. 

Mutta sitten astui kuvaan sairastuminen ja sen mukanaan tuomat jutut, ja matto jäi keskeneräisenä jonnekin varaston uumeniin.

Vaan onneksi elämässä on paljon myös kaikkea ihanaa, hyvää ja onnellista. 

Rakkaan siskoni alkaessa odottaa kolmatta lastaan, minulla oli taas kovin vahvana tunne siitä, että heidän tuleva lapsensa olisi poika. Ja silloin muistin sen keskeneräiseksi jääneen automaton. Pitihän sitten myös automattoprojekti näin ollen saattaa loppuun.

Ja eilen saimme olla mukana lämminhenkisessä juhlassa jossa pieni kummipoikamme sai nimen.

Hän on Noel ja hän on äärettömän suloinen pieni poika. Ja hän saa köllötellä kummitädin tekemällä automatolla, samanlaisella kuin vanhin serkkupoikansakin aikoinaan.

 

Ihanan suloista sunnuntaita kaikille!

Ja erityisesti pienelle Noelille.

💙

Mari