Pieniä hitaita käsityöaskeleita

 

 Niin minä sitten vaan taas kampesin itseni positiivisen puolelle. Rämmin läpi sen ilkeän väsymyksen ja uupumuksen, voitin sen taas tällä erää ja tässä seison. Syksyn aurinko viime voimillaan lämmittää ihan vielä aavistuksen mutta silti niin valloittavan ihanasti. Ja jälleen kerran sitkeyteni tehdä käsitöitä edes pienen pienin askelin, auttoi pahimman yli. Ja tietenkin ne rakkaimmat ihmiset ympärilläni. 

  

Tällä kertaa niillä pienen pienillä hitaasti etenevillä käsityöaskeleilla syntyi lapaset, valloittavat palmikkolapaset. Ohjeen näihin lapasiin olen napannut joskus jo aiemmin blogista nimeltä Lahoa rautaa.

Hirmuisen tyytyväinen olen lopputulokseen. Nämä ovat sopivan yksinkertaiset kuitenkin vaikka näissä onkin tuo muhkea palmikkoraita.

 

Nämä ovat tällä ohjeella jo toiset lapaset jotka olen tehnyt. Ensimmäisten kohdalla taitotaso ei vielä ollut kovin korkea, joten sanomista niissä riitti. Näistä toisista tuli jo vähän enemmän edustuskelpoisempi pari.

 Langaksi näihin löysin Novitan ihanan Lapintaika -langan. Tai oikeastaan ensin oli lanka ja sitten vasta idea mitä siitä tulee. Lapintaika on nätti lanka, vähän semmoinen kimalteleva höpsöttelylanka. Kuviin sitä kimallusta ei kovin hyvin saanut talletettua mutta kun käytte lankahyllyllä, niin kurkatkaapa. Söpösti kimaltaa, ei liikaa kuitenkaan. 

 

Ja niin minä taas pyhästi päätin, että itseään on kuunneltava. On maltettava ottaa tarpeeksi rauhallisesti. Vielä se on toiminut. Toivottavasti muistan tällä kertaa vähän pidempään pitää tuosta päätöksestä kiinni.

Kuunnelkaa tekin itseänne tarkalla korvalla ja olkaa itsellenne tärkeitä.

💜

Mari

 

 

Pienten töiden aika

 

 

Nyt on vain niin, että väsyttää. Tai ehkä väsymys on väärä sana kuvaamaan tätä vallitsevaa olotilaa, uupumus varmaan kuvaisi paremmin? Sillä väsymys on kai jotain mikä voi nukkumalla helpottaa mutta tätä oloa, tätä uupumusta, en nukkumalla pois saa. On jääneet käsityöt ja kaikki muukin elämästä hyvin pienelle roolille. En ole jaksanut tännekään kirjoitella, vaikka tiedän sen tuovan hyvää mieltä, ainakin itselleni. Teemana tässä hetkessä on selviytyminen. Päivä toisensa perään. Käyn töissä ja hoidan asiani mutta kotioven kun kiinni painan, niin en jaksa enää yrittää. 

Vaan tätä tämä on. Tämä on elämää, minun ihan omaa pientä elämääni. Ei tämä oleminen tietenkään jatkuvasti ole näin. Mukaan mahtuu pitkiäkin aikoja parempaa ja paljon reippaita päiviä mutta toisinaan tämä nyt vain on näin. Tämmöisinä päivinä yritän vain elää ja olla pienesti ilman turhia ärsykkeitä ja suunnitelmia. 

Ja vaikka tuntuu ettei mitään jaksaisi, niin silti yritän saada jokaiseen päivään mukaan myös edes hitusen jotain sellaista mistä tulee oikein hyvä mieli.

 

Tänään on vapaapäivä. Tuntuu melkein juhlapäivältä. Se on mukavaa. Tänään on myös hiljainen päivä. Ja hyvin hyvin verkkainen päivä. Ja tänään tuntui siltä, että juuri nyt olisi kiva kertoa teille mitä on työn alla ollut viime päivinä. Nyt on ollut pienten töiden aika. Ei mitään liian suurta, vain sellaisia ajatuksiin mahtuvia hitaita töitä.

 

Tässä taannoin piipahdin pikaisesti töiden jälkeen ensimmäistä kertaa Lankamaailman myymälässä, ja hullaannuin paikkaan täysin ja kokonaan! Sehän oli aivan valtava myymälä ja täynnä ihmeellisiä ja ihania lankoja vaikka ja mihin tarkoituksiin. Tosin en siinä hetkessä osannut enkä oikein jaksanutkaan miettiä mitä ehkä välttämättä tarvitsisin, joten tällä kertaa käyntini siellä oli todella kukkaroystävällinen. Mukaan tarttui ainoastaa muutaman kerä Hjertegarnin bambu-puuvillalankaa, kun sattuivat olemaan tarjouksessa. Vaan tiedänpähän nyt minne suuntaan kun seuraava langanhimo iskee.

 

 

Ja koska ostin bambulankaa, niin niistähän on melkein pakko tehdä lisää tiskirättejä. Näistä tulee nyt selkeästi isompia liinoja aikaisemmin tekemiini verrattuna, noin 25 cm x 25 cm. Edelliset rievut tein puuvillalangasta, joten ihan mielenkiintoista nähdä ja kokea kuinka tästä langasta virkatut liinat toimivat käytössä. Edellisiin olen ollut kovin tyytyväinen, joten odotukset ovat korkealla.

 

Mukavaa syksyistä viikkoa ihan jokaiselle! 

💗

Mari