Pohjolan emäntä

 

 

 

Nyt on virallisesti kevät. Ja minulla valmiina uusi villapaita. Koska vielä voi tulla kylmä. Ehkä. No vappuna ainakin. Ja juhannuksena.😀  Kauan sitten aloitettu neule valmistui pitkän kaavan mukaan ja monen mutkan kautta, ja kuitenkin juuri ajallaan. 

 

Tein Pohjolan emäntä -neuleen. 

Ohje on Jenna Kostetin Neulottu Kalevala -kirjasta. Kirjassa on kauniita neuleita jotka ovat saaneet inspiraationsa Kalevalan runoista. Toteutukseen asti itselläni on päässyt vasta tämä yksi ainokainen mutta kovasti haaveilen tekeväni vielä monta muutakin. Kirjassa on niin monta ihanaa neulemallia.💗 Ja tämän, edelleen jatkuvan, islantilais- ja norjalaisneuleiden huuman keskellä on kiva, että jotkut tekijät ja suunnittelijat inspiroituvat myös tästä ihan meidän suomalaisten omasta rikkaasta ja ainutlaatuisesta kulttuuriperinnöstä.

 

Ohjetta noudatin jälleen orjallisen tarkasti. Lankana työssä oli ohjeessakin mainittu Tukuwool fingering, kaksisäikeinen villalanka suomalaisestaa villasta. Lanka on aika ohutta, joten tikuteltavaa kyllä todellakin riitti melkein tuskastumiseen asti. 

 

Paita neulottiin saumattomasti alhaalta ylös ja siihen tehtiin v-pääntie.  Tuossa paidanhelman kirjoneulekuviossa huomaan nyt selvästi, että mikä merkitys on lankadominanssilla kirjoneuleessa. Tässä kun edelleen opettelen näitä kirjoneulehommia ja ajatus ei edelleenkään pysy aina kasassa, niin välillä huomaan unohtavani, että mikä lanka milloinkin dominoi. Ja sen taas huomaa lopputuloksessa. Välillä tuo kuvio ikäänkuin häviää tuon pohjavärin sekaan. Siinä kohtaa on siis unohtunut lankadominanssi.

 Vaan eipä se omassa käytössä haittaa. Kun tietää, että se kuvio siellä on, niin sen näkee vaikka olisi heikommatkin viivat.😅

 Niinhän tässä taas sitten kävi, että paidan valmistumisen viime metreillä vannoin, että en enää kirjoneuleita tee. Että jos sanani syön, niin mörökölli minut vieköön. Kun ei ne kirjoneulehommat suju muuten kuin tuskalla höystettynä.

 Mutta annas olla. 

Nyt on taas puikoilla kirjoneule.

Ja odottelen koska se mörökölli tulee hakemaan.

 

Ihania keväisiä huhtikuun päiviä!

💚

Mari

Pikkumiehen Perkins -neulepusero

 

 Mukavaa tammikuista maanantaita täältä piilopirtiltä! 

Talviloman vietossa ja lumet täällä hupenee silmissä. Maisema on hyvin, hyvin harmaa ja ankea. Eilen vielä hiihdeltiin järven yli, nyt taitaa enemmän aueta tuommoinen valtava loskakenttä tuosta laiturinnokasta. 

 

 

Istun tässä ikkunan ääressä naputtelemassa tekstiä koneella. Pihalla laulaa moottorisaha ja sisällä Rod Stewart, Dire Straits, Cher ja minä.😃

Palaan tämän postauksen myötä vielä joulua edeltävään aikaan, vaikka tässä kohtaa kalenteria pitäisi kai olla jo nokka tukevasti kohti tuoreen vuoden kujeita. 

Neuloin nimittäin tämän kuvissa esiintyvän neuleen eräälle hyvin tärkeälle pienelle henkilölle joulupakettiin piilotettavaksi. 

Pusero on neulottu Dropsin ohjeella ja Dropsin BabyMerino -langasta.

Vähän harmittaa, kun tähän vuodenaikaan ei luonnonvaloa ole kuin pienen hetken päivässä, että voisi kuvata ja saisi vielä kohtuullista jälkeäkin aikaiseksi. Tämän puseron kuvaamisessa tuli vielä pienoinen kiire ja hoppu, kun sain sen valmiiksi aivan viime tingassa ennen joulua. Kuvaamisen suhteen ei siis jäänyt juuri valinnanvaraa ja nyt se ohuesti harmittaa. Tuo puseron värihän ei nyt pääse laisinkaan oikeuksiinsa. Oikeasti väri on ihanan hehkuva, vähän tuommoinen petroolinsininen, joka siis kuvissa on nyt lähinnä harmaa.

Jo pelkästään tuon langan värin takia tätä oli kiva neuloa. Toki lanka tuntui muutenkin mukavalta työstää. Vähän jännitti, että osuuko koon suhteen arvailut yhtäänkään oikeaan ja mahtuuko puseron päälle. En ole juurikaan tehnyt puseroita näin etten välillä pääsisi mittaamaan ja sovittamaan mutta eihän yllätystä voinut pilata etukäteen paitaa kohdehenkilön päällä mittailemalla.

 

Hihan lisäykset tuotti puseroa neuloessa päänvaivaa, että miten ne tehdään niin, että ovat vielä kauniitkin?! Ohjeesta en oikein selkoa ottanut ja sen mukaan kun tein, niin jälki oli karmeaa.🙈 Aiheutti hieman tuskaa ja harmaita hiuksia lisää, kun yritin asiaa pähkäillä. Lopulta päädyin ihan omalaatuiseen ja omapäiseen ratkaisuun jossa yritin keskittyä vain siihen, että saan lisäykset tehtyä ja, että ne lisäyskohdat eivät olisi aivan luokattoman näköisiä. 

No, eihän se lopputulos ihan kaikkein kaunein sitten kuitenkaan ollut mutta siistimpiä kuitenkin, kuin sen alkuperäisen ohjeen mukaan. Onneksi kyseessä on hihan "alasauman" kohta, joten ei ne lisäykset sieltä niin näy. 

Ja sitä paitsi... luulen, että puseron omistaja liikkuu sitämyöten vikkelästi ettei pieniin virheisiin kenenkään silmä ennätä tarttua.

 

Mukavaa uutta alkanutta viikkoa ihan jokaiselle!

💙

Mari