Kukkapurkkeja säilyketölkeistä

Edellisestä postauksesta on jo hyvä tovi. Nyt ei ole oikein tekstien rustailu ottanut tuulta alleen, eikä oikein mikään muukaan. Taitaa ottaa tämä uuden kodin remontointipuuhastelu oman osansa ja kun vielä töistäkin on siinä sivussa suoriuduttava, niin muuhun ei sitten oikein enää neulojalla paukut riitäkään.

Huomaa nimittäin tällä hetkellä tuossa pään toiminnassa, että vähempikin touhu taas riittäisi. Ja vaikka se vähän koomiselta kuulostaakin, ettei pää pelitä, niin tällä hetkellä se vain on totisinta totta. Liikaa on liikaa ihan kenelle tahansa mutta se liika on jo hirvittävän paljon liikaa silloin, kun aivojen toiminnassa on jotakin ongelmaa.

Muutaman päivän neuloja oli todella huonossa kunnossa ja retkotteli vain hiljaa  sohvanmutkassa, kun ei taas muistanut, että vähempi touhua on parempi. Sitä paitsi, sitä vain välillä unohtaa tämän oman tilanteensa. Etenkin silloin, kun kaikki rullaa kivasti eteenpäin ja mihinkään ei satu, mistään ei jomota eikä yhtään huimaa ja maailma pysyy mallillaan.

Kesäpaitaprojektia olen koittanut puskea eteenpäin niinä hetkinä, kun on ollut edes hitusen voimia tehdä jotakin. Mutta aika vähiin ovat omat neulejutut nyt jääneet. Vaan sitäkin enemmän olen ihastellut muiden kauniita töitä Facebookissa ja Instassa.

Mutta mökillä sentään olen vähän innostunut askartelemaan, siellä kun on tullut tämän kevään aikana vietettyä suhteellisen paljon aikaa. Sinne on ollut kiva vetäytyä rauhaan ja hiljaisuuteen silloin, kun tuntuu ettei pää kestä enää yhtään enempää ärsykkeitä. Ja siellä neulojasta sitten, satunnaisesti, kuoriutuu verkkainen askartelija ja hommat etenevät pienen pienissä askeleissa.

Viimeksi mökillä ollessani näpertelin kierrätysteemalla säilyketölkeistä kukkapurkkeja terassille.

Tällä kertaan hyödynsin isoja hernekeittotölkkejä. Ja sitten vaeltelin pitkin mökkitonttia ja katkoin noin sormenvahvuisia oksia hommaan mukaan. Oksien kannattaa antaa hieman kuivahtaa ennenkuin niitä alkaa työstää. Tölkeistä kannet ja etiketit pois ja pesun kautta askartelupöydälle.

Oksat katkoin oksasaksilla suurinpirtein tölkin korkeuden pituisiksi pätkiksi.

Tätä hommaa varten oksan pätkät pitää halkaista. Itse olen tehnyt sen käyttäen apuna puukkoa ja vasaraa. Halkeaa pienikin oksa aika näppärästi.

Oksia kannattaa halkoa aika läjä, tässä touhussa niitä kuluu.

Sitten pääsee liimaushommiin. Kuumaliimapistooli on ehkä kätevin väline oksien liimaamiseen.

Näitä purkkeja on kiva tehdä. Tämä on semmoista hommaa, että ei lasketa turhaan millimetrejä. Liimaa reilusti oksan halkaisupinnalle ja purkin kylkeen. Ei ole niin turhan tarkkaa miten oksan puolikkaat liimaa. Kunhan vain alareunan pitää suht tasaisena, niin purkki pysyy hyvin pystyssä.

On niin ihanaa, kun on ollut jo muutama oikein kesäisen lämmin päivä. On ollut ihan super mukavaa istua ulkona ja nauttia lämmöstä ja kesän läheisyydestä. Ehkä nyt jo jaksaisin kaivaa neuletyönikin esiin ja ehkä aloittaa jo vaikka jotain uutta.

Näiden kuvien myötä aurinkoista alkavaa viikkoa ihan jokaiselle!

Pitäkää edelleen huolta itsestänne ja toisistanne.

Mari

Vauvan tossukoita remontin keskellä

Vauvan tossuja. Vaikka ei ole vauvaa tiedossa ihan lähiaikoina kenellekään tutulle. Ainakaan tietääkseni.

Näitä pienen pieniä tossuja, sukkia ja lapasia on vaan yksinkertaisesti niin mukava tehdä. Sen lisäksi, että ne ovat söpöjä, ovat myös niin ihanan nopeita tehdä. Varsinkin jos työn alla on joku isompi projekti, on mukavaa välillä tehdä semmoisena välityönä joku tämmöinen pienen pieni neule.

Ja siis periaatteessa ovat nopsa tehdä. Nyt ei vaan meinannut neulojalle ohje aueta ihan nopeimman ja helpoimman kautta. Taaskaan. Ja tuosta toisesta tossusta sen näkeekin, että hieman oli hakua kärjen muodon kanssa.

Mutta ei haittaa. Söpöt nuo tossut on silti.

Fiilikset ovat tällä hetkellä aikalailla korkeimmalla mahdollisella tasolla. Tätä tekstiä kirjoittelen nimittäin meidän uuden kodin uudessa keittiössä. Muu osa asunnosta on vielä aivan sekaisin remontin jäljiltä mutta keittiö alkaa olla mallillaan.

Elämän uusista tuulista kirjoittelinkin teille jokin aika sitten postauksessa Muutoksia ja poikien sukkia. Nyt aletaan olla kokolailla remontin suhteen loppusuoralla. Jossain tuolla tulevassa kesässä häämöttää jo muuttopäivä. Ja ollaanhan me siipan kanssa jo vietetty paljon aikaa tämän remonttityömaan keskellä. Ollaan oltu vähän niinkuin retkellä. Joku suht puhdas nurkka on aina löytynyt mihin on voinut tehdä pesän. Kummastusta se on herättänyt muissa mutta onko sen niin väliä. Ei semmoisia asioita jaksa enää miettiä. Leikkauksessa taisivat napata mun päästä sen osaston pois joka tuommoisia murehtii.

Ja kyllä, tämä jo pikkuisen tuntuu kodilta.

Hieman on nyt ollut sellainen tilanne, ettei käsitöille ole jäänyt ihan niin paljon aikaa, kuin mitä haluaisin. Uusi koti ja remontti on haukannut ison osan. Ja tietenkin työt. Se perinteinen harrastusten haittaaja.

Lomautuksethan edelleen jatkuu mutta onneksi ollaan töihinkin kuitenkin välillä jo päästy. Vielä ei olla normaalissa mutta toivottavasti matkalla siihen kuitenkin. Ja on ollut kiva päästä edes muutamana päivänä viikossa työn pariin. Ehkä tämä kaikki kohta alkaa edes etäisesti muistuttaa sitä, mitä ennen pidettiin normaalina. Vielä ei kuitenkaaan olla lähelläkään.

Voikaa hyvin

ja

huolehditaan edelleen kaikista,

itsestämme myös

Lyhytvartiset pitsisukat

Niin saapui sitten ihana toukokuu. 

Vappu tuli ja meni, sitä juhlaa tuskin huomasi tänä vuonna. Kelit ovat aavistuksen lämmenneet, uuden kodin remontti etenee vääjäämättä ja puikoilta tipahtivat nämä ihanat Merja Ojanperän Vintage-sukkien ohjetta mukaillen tehdyt pikkusukat.

Vaikka ajat ovat ikävät, niin silti löytyy paljon myös näitä hyviä pikku uutisia.

 

Nämä vaaleanpunaiset lyhytvartiset pitsisukat kuuluvat edelleen siihen jämälankojen monenkirjavaan klaaniin. Kun olen tässä sitkeästi yrittänyt, vaihtelevalla menestyksellä, kuluttaa tavalla jos toisellakin pois erinäisiä vaihtelevan kokoisia lankakeriä tuolta lankalaatikosta. 

Ihan vilpittömästi yritän kuluttaa vanhoja pois mutta myönnettävä on, että taas kyllä tarttui kaupan lankahyllyltä uuttakin lankaa mukaan. Kuten tänäänkin kävi. Ihan vahingossa. Pari kerää Simeonia lähti ruokaostosten ohessa kaupasta mukaan.🙈

Nämä pitsiset ihanuudet syntyivät Novitan Muumitalo-langan lopusta. Tätä lankaa hankin aikoinaan pienen prinsessan reppua varten. Jos kiinnostaa, niin lisää virkatun repun tarinasta voit käydä lukemassa TÄÄLTÄ.

Näistä sukista tuli hirmuisen söpöset. 

Ihan viimeisiä viimeistelyjä tein vapun aikaan remontin keskellä siellä uudessa kodissa. Välillä hempeitä juttuja ja sitten välillä vähän keittiön lattian asennusta isännän kaverina. Ja sekin on mainittava, että kyllä tulikin hieno lattia. Yhteistyössä on voimaa. Tuli aika kiva fiilis, niinkuin aina kun yhdessä jotain tehdään. Ja sitten onkin taas kiva uppoutua johonkin ihan omaan tekemiseen. Se on se tasapaino.

Ja olen kyllä muutoinkin nyt ihan huippufiiliksissä siitä uudesta kodista. Vaikka monet remonttiin, asunnon myyntiin ja muuttoon liittyvät asiat ovat nyt hankaloituneet tämän ympärillämme jylläävän viruksen takia, niin silti tunnelma on suhteellisen korkealla. Ja vaikka jotkin asiat eivät etene nyt ollenkaan, niin ei se jaksa ihan joka hetki harmittaa. Kun osaa iloita ihan pienistäkin asioista, niin kyllä tästä selvitään. Ja jos asiat kuitenkin etenevät, vaikka ihan pienen pienin askelin, niin se on hyvä. 

Se riittää.

 Eteenpäin se on kuitenkin.

Leppoisaa sunnuntai-iltaa ja hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille!

Ja erityisesti juuri sinulle.

Pidetään huolta kaikista.

💗

Mari