Niin se vaan lokakuukin vaihtui jo marraskuuksi.
Ja täällä ollaan uuden äärellä. Tuttu vanha työpaikka ja työyhteisö vaihtuu reilun kahdeksan vuoden rupeaman jälkeen uuteen. Hieman jännittää ja hermostuttaa mutta toisaalta pinnan alla kihisee positiivisella tavalla odotus uudesta. Työnkuva sinällään ei muutu, mutta yritys, sijainti ja ihmiset siinä ympärillä vaihtuvat aivan uusiin. Toki kaikista kivoin asia tässä muutoksessa on se, että työmatka lyhenee kymmeneen minuuttiin. Tähän saakka olen reissannut bussilla toiselle puolen kaupunkia ja nyt ensi viikosta lähtien on vain lyhyt kävelymatka kotoa töihin.
Ja puikoilta tipahti jälleen villasukat. Tämä vaan on yksinkertaisesti sellainen vuodenaika, että villasukkien syntyä ei voi estää. (Tai siis tarkemmin ajateltuna koko vuosi on sellainen aika😃) Niitä otan työn alle monesti sillä ajatuksella, että ovat semmoisia "välitöitä". Eli, kun isommat projektit tökkii ja turhauttaa, on kiva välillä mielenvirkistykseksi tikutella sukkia. Sitten huomaakin, että ne muut työt on muuttuneet "välitöiksi". Ei etene villapaidat, kun kaikki aika meneekin sukkiin.
Näiden sukkien nimi on Jääveistos. Ja malli löytyy Merja Ojanperän kirjasta Pitsisukkien taikaa. Kivat tehdä, kun koko ajan tapahtuu jotakin. Jollain lailla näihin pitsisukkiin kyllä koukuttuu. On ihanaa seurata miten se kuvio pikkuhiljaa siinä tehdessä muotoutuu.
Lankana on Novitan seitsemän veljestä Kuura. Siinä on tuo kaunis hento kiilto, joka sopii kyllä näihin sukkiin kuin nenä päähän.
Kirjassaan Ojanperä kertoo näistä sukista, että sukat ovat malliltaan niin simppelit ja nopeat neulottavat, että syntyvät vaikka yhdessä illassa. Kai niinkin taitavia ja nopeita neulojia on mutta itselläni näissä meni aikaa varmaan kolmatta viikkoa. Ellei vähän enemmänkin. Mutta nätit tuli.
Mukavaa eloa ja oloa marraskuuhun!
💙
Mari
