Onnen kihinää

Voisinpa juuri nyt lähettää teille kaikille tämän ihanan kihisevän tunteen mikä sisälläni kuplii. Juuri nyt tuntuu, että maailma makaa mallillaan ja kaikki on niinkuin pitääkin. Lindholmin Ollikin lauloi aikoinaan miten "mustat päivät jäädä saa", mulla on nyt se. Elämä on💓.

On ihanaa kun saa ja voi joka päivä oppia jotakin uutta.

On ihanaa kun tietää, että läheisillä on asiat hyvin tai ainakin parempaan päin. 

On ihanaa kun omat lapset ovat ottaneet ensimmäisiä askeleitaan kohti omaa aikuista elämäänsä. Ja ihanaa on kun heilläkin on isoissa asioissa vierellään tärkeä ihminen.

On ihanaa kun on mahdollisuus ja kyky toteuttaa omia unelmia.

On ihanaa kun joku on repäissyt silmieni edestä siinä pitkään roikkuneen kaiken sumentaneen verhon.

On ihanaa kun vierellä on rakkain.

Leikkauksesta on nyt kohta puolitoista vuotta ja koko sen ajan, ja pidempäänkin, olen kulkenut enemmän ja vähemmän sumussa haparoiden. Taistellut vastaan asioissa joille en mitään voi. Yrittänyt olla niinkuin luulen muiden odottavan että olen. Kieltäytynyt hyväksymästä itseäni tällaisena kuin olen. 

Kohdellut itseäni huonosti. 

Mutta jotain on tapahtunut.

Tänä aamuna peiton alta kömpi toisenlainen minä. Hyvä olo hiipi aamulla peiton alla pötkötellessäni pikkuhiljaa joka sormen ja varpaan kärkeen, nenänpäähän ja korvanlehtiin. Sydän meinasi pakahtua ja palleasta antoi jatkuva jännitys periksi. Minut valtasi hyvä olo siitä, että olen minä. Kaikkine omituisine tapoineni. Juuri minä ja juuri tässä missä pitääkin.

Ja lisää hyvää mieltä sain ylösnoustuani näistä kukista. 

Ensimmäistä kertaa ikinä onnistuin nimittäin talvettamaan Pelargonit autotallissa niin, että olivat vielä keväälläkin hengissä. Jotain ehkä kuitenkin tein väärin, sillä kukkimaan ovat suostuneet vasta nyt kun heinäkuu vetelee jo viimeisiään. En tiedä sitten, että otinko kaverit autotallista sisälle liian myöhään keväällä ja sen vuoksi sitten kukintakin siirtyi. Mutta väliäkö tuolla. Nyt ne kuitenkin kukkivat mökin rantaterassilla iloisesti punaisina hehkuen. Ja nuppuja on valtavasti!

 

 Ihanaa ja ilosta pirskahtelevaa keskiviikkoa

teille kaikille ja 

erityisesti juuri sinulle.

💛

Mari

Viirinauha väriterapiaa

 Nyt on ollut aivan mahtavaa, kun on päässyt leikittelemään väreillä! 

Itse käytän yleensä, ehkä vähän tylsästi, aika hillittyjä värejä. Murretut sävyt on kivoja ja tietenkin oman suosikkilistan kärjestä löytyy valkoinen, musta, harmaan kaikki 50 eri sävyä😄 ja roosa. Mutta nyt sain laittaa hieman uusia kierroksia värivalintaan, sillä toivomus- ja siis toteutuslistalla oli sisareni tyttöjen upouuteen leikkimökkiin sisustusta virkatun viirinauhan muodossa. Ja toiveena oli nimenomaan VÄREJÄ. Sen tarkemmin ei asiaa määritelty, eli jäi aika vapaat kädet. 

Ja mitä ihanuuksia löysinkään! Kyseisellä ostosreissulla unohtui osa tarvittavista ruokaostoksistakin kauppaan sillä innostuin niin kovin näistä väreistä. Langat on Novitan Cotton soft. Ihan loistava värivalikoima näissä langoissa!

Tämä projekti oli myös mukavan kevyt urakka tälle toipilaalle kädelleni. Tenniskyynärpää alkaa pikkuhiljaa hellittää.👍 Nuo viirikolmiot olivat juuri sopivan lyhyitä pikku pyrähdyksiä. Yksi pieni pala kerrallaan.

 

Viirinauhan kolmiopalat virkkasin pelkästään kiinteillä silmukoilla. 

Alkuun virkkasin 30 kjs + 1 kjs kääntymistä varten. Sitten käänsin työn ja virkkasin kiinteitä silmukoita rivin loppuun saakka (30). Sitten taas käänsin työn ja kavensin kerroksen alussa yhden silmukan, eli jätin ensimmäinen silmukan neulomatta. Kolmion virkkaaminen jatkuu kaventamalla jokaisen kerroksen alussa se yksi silmukka. 

Ymmärtääköhän tästä kukaan mitään?  

Lopuksi vielä huolittelin palat virkkaamalla ketjusilmukoita kolmion sivuille. Kolmion kannan jätin huolittelematta, sillä se tuli huoliteltua kiinteillä silmukoilla samalla kun yhdistin palat toisiinsa nauhaksi.

Viirinauhan molempiin päihin virkkasin viisitoista senttiä pitkän ketjusilmukkanauhan ripustuslenkeiksi. Siitä jatkoin sitten palojen yhdistelemistä kiinteillä silmukoilla. Jokaisen palan väliin virkkasin kolme ketjusilmukkaa (3 kjs) ja taas jatkoin kiinteillä silmukoilla palan samalla kiinnittäen.

Tämä työ oli aivan mahtavaa väriterapiaa! Tuli niin iloinen mieli kun näiden väripalojen kanssa puuhasteli. Mietin vain sitä, että jos väreistä kerran tulee näin hyvä mieli, niin ihmettelenpä miksi aina omissa projekteissani värit ovat niin... no, vähän ehkä tylsiä. Onko sitä niin kangistunut kaikkiin vanhoihin tapoihin ja juttuihin, ettei enää osaa muuttaa polkua vaikka haluaisikin? Vai rohkeudestako se on kiinni? Tunnistaako kukaan? Muita urautuneita?

Täytyisi varmaan vähän rohkaistua käyttämään rohkeammin värejä. 

No, jonakin päivänä. Kenties.

Toivottelen teille kaikille auringonkeltaista viikonloppua

lisänä ripaus mansikanpunaista ja mustikansinistä.

Kesätaivaan sini helliköön teistä jokaista!

💙

Mari

 

Muistoja Ahvenanmaalta

Tässä tämän kesän loman aikana teimme mieheni kanssa muutaman päivän mittaisen pyöräilyretken Maarianhaminaan. Tai oikeammin se meni niin, että kotona pyörät auton perään ja Turkuun, laivalla Maarianhaminaan. Ja siellä sitten vasta pyöräilemään. Teimme kolmen päivän aikana pieniä pyrähdyksiä polkupyörillä eri suuntiin tukikohdastamme Arkipelag -hotellista.

Pyöräillessä näkee ja aistii niin paljon enemmän kuin autolla ohi hurauttaessa. Kauniita maisemia, ihania puutarhoja ja upeita rantamaisemia.

Yksi kohde oli kyllä ehdottomasti ylitse muiden, ja sen halusin jakaa teille muillekin. Toisena matkapäivänä suuntasimme Maarianhaminan keskustasta etelän suuntaan kohti Järsötä. Ja reitin päätepisteestä löytyi suunnattoman suloinen kahvila ja käsityömyymälä. Tästä täytyy isännälle antaa pisteet, hän tämän paikan olemassaolon huomasi selailtuaan jotakin Ahvenanmaata  esittelevää lehtistä. Ihanasti keskeltä ei mitään löytyi tämä ihanuus, 

Stickstugan Hantverk & Cafe. 

 

Käsityömyymälästä löytyi valtavasti kaikkea; käsinvärjättyjä lankoja, ihania paksuja villalankoja, valmiita neuletuotteita yms., yms. Pyörällä kun oltiin liikkeellä, niin kovin paljoa ei kyytiin tavaraa voinut haalia. Ostin ihanaa käsinvärjättyä turkoosin sinistä villalankaa. Siitä ihan selvästi tulee joskus jonakin päivänä jotain ihanaa jollekin pienen pienelle kulkijalle.

 Ja entäs sitten se kahvila. Se oli kyllä sitten niin söpö ja hurmaava, että olin aivan myyty. Pelargonioita ikkunoilla, kalusteet hauskasti kaikki eri paria. Ihanasti kaikkea vanhaa tavaraa ja itse tehtyä. Ja herkulliset leivonnaiset.💓

Kahvilassa oli sisällä  runsaasti pöytiä ja tilaa istua ja nauttia. Ulkonakin kahvilan pihapiiriin oli ripoteltu kauniisti pöytäryhmiä sinne tänne puiden varjoihin ja kallioille aurinkoon. Siellä olisi viihtynyt pidemmänkin ajan vain ihastellen kaikkia moninaisia yksityiskohtia ja vain nauttien rauhallisesta tunnelmasta.

Ihan lähelläkin matkaillessa voi löytää ihania asioita kun vaan joskus poikkeaa pääreitiltä hieman sivuun. Ja nämä tämmöiset paikat on lopulta niitä parhaita. Sydämellä tehtyjä ja ylläpidettyjä.

Tästä paikasta löytyi vielä puutarhakin joka oli kaikille avoin. Sinne saattoi myös poiketa ihastelemaan talon isäntäväen luovuutta ja viherpeukalon jälkeä. Ja turhaa kai edes mainita miten kaunista oli. Puutarhassakin oli kekseliäästi käytetty kaikenlaisia vanhoja esineitä. Siellä oli ihania erilaisia "huoneita", joissa aina riitti ihasteltavaa ja tutkittavaa.

 Pakko oli laittaa teille myös kuva tästä hurmaavasta koiraneitosesta johon sain kunnian tutustua loikoillessamme pyöräretken lomassa Järsössä paikallisen venesataman laiturilla. Hän tuli emäntänsä kanssa odottelemaan venekyytiä huvilalle. Siinä samalla sain koiraterapiaa, kun pääsin paijaamaan ja rapsuttelemaan tätä ihanaa Kromfohrländer-neitokaista.💟

Tämän leveän hymyn myötä

toivon teille kaikille 

ihanaa viikonloppua!

💛

Mari

Projektit pakkojäähylle

Yli viikko sitten oli kesäpaitaprojektini jo hyvällä mallilla. 

Vaan sitten oli pakko luovuttaa, sillä käteen iski harmillisen viheliäinen kiputila. Luultavasti se diagnosoitaisiin tenniskyynärpääksi, vaikka en ole tennismailaa pitänyt kädessä sitten viime kesän.😂 Ei vaan, vitsit sikseen. Ei ollut kovinkaan mukava tunne, kun jo muutaman silmukan mittainen neulominen sattui kyynärpään seutuville ihan tosissaan. Pakko oli luovuttaa. Käsi ei kestänyt myöskään virkkausta, vaikka ajattelin, että siinä se rasitus ja liike on toisen tasoista kuin neulomisessa. Vaan ei. Kumpaakaan en pystynyt tekemään, joten kaikki projektit jäähylle. 

Se kyllä pisti harmittamaan oikein isosti.

Hetken siinä mökillä lomapäiviä viettäessäni pyörin tonttia ympäri ja potkiskelin kiviä harmissani. Tuntui, ettei ole mitään tekemistä jos ei voi neuloa tai virkkailla jotakin.

Sitten onneksi hoksasin, että minulta oli jäänyt keskeneräiseksi ennen tuota aivokasvaimen leikkausta aloittamani kivinen peikkopolku. Tiedä sitten kuinka fiksua oli alkaa kivenpyörittäjäksi kipeällä kädellä mutta ei se nyt ainakaan pahemmaksi siinä kivihommassa mennyt.

Jalanjälkipolku vie mökkimme terassin laitamilta riippumatolle. 

Pääsee siitä sitten sipsuttelemaan puhtain jaloin riippukeinuun loikoilemaan.

Kiviä olin onneksi kantanut paikalle jo aiemminkin, se vähän helpotti urakan loppuun viemistä. Rantakivikoista on löytynyt hyvin materiaalia peikon jalanjäljiksi. Varvaskivet ovatkin sitten olleet vähän tiukemmassa. 

Lopputulos on minusta kyllä ihan hauska.

Vielä jos joskus saisi istutettua tuolle alueelle jotakin hyvin hyvin matalana kasvavaa kuivanpaikan kaunistajaa. Sittenhän lekottelupaikan peikkopolku olisi täydellinen.

Käden paraneminenkin alkaa olla jo ihan hyvällä mallilla. Ison avun käden särkyyn sain kipugeelistä jota apteekissa suosittelivat. Toimii! Ja muistelin mummoni puhuneen aikoinaan inkiväärin hyvistä terveysvaikutuksista ja netistä olen itsekin lukenut paljon aiheesta. Joten ajattelin nyt sitten testata kuinka paljon siitä olisi apua käden parantelussa. 

Pilkoin inkivääristä pieniä palasia kattilaan ja keittelin niitä vedessä viitisen minuuttia. Siivilöin mukiin inkiväärijuoman ja lisäsin vähän hunajaa sekaan. Oli hyvää. Ja kahden päivän jälkeen huomasin jo kädessä muutosta parempaan. Tiedä sitten oliko vaikutus inkiväärin, kipugeelin vai neulomattomuuden, pääasia on, että käsi on paranemaan päin.

Nyt kun käsi on saanut olla enemmän ja vähemmän levossa jo yli viikon, ja sitä on lääkitty huolella, pystyy jo ihan pikkuruisen kerrallaan kokeilemaan mitä se kestää. Toivottavasti kohta pääsen jatkamaan kesäpaidankin tekoa.

Kivaa viikkoa kaikille!

💚

Mari

Lautasliinarenkaat kierrätysteemalla

Jokunen vuosi sitten törmäsin netissä hauskaan ideaan, jossa oli tehty lautasliinarenkaita kuohuviinipullojen korkkien metalliosista. Enää en ole ihan varma missä sen idean ensi kerran näin, luulisin kuitenkin, että potentiaalisin ehdokas olisi loistava Kaikki paketissa -blogi. 

Tämä juttu tuntui silloin heti siltä, että kokeiluun menee. Muutaman ehdin silloin taiteilemaan, kun jonkun juhlallisen hetken jäljiltä oli laatikon pohjalle jäänyt pyörimään pari korkkia. Niistä tulikin todella kivoja ja näyttivät kattauksessa hauskalta.

Silloin elettiin juurikin kasvaimen löytymisen aikaa ennen ja jälkeen. Ja vaikka kuinka olisin niihin aikoihin halunnut väkerrellä kaikkea pientä ja ihanaa, niin se ei vaan silloin onnistunut. Ne pari rengasta vääntelin valmiiksi, kädet täristen. Ja arvatahan saattaa, että siihen se sitten jäi se homma. Ja ei kyllä korkkejakaan ollut liiaksi.

Sen jälkeen olen laittanut visusti talteen kaikki ja kaikkien mahdolliset kuohuviinipullojen korkit. Ihan ajatuksella, että jos joskus tekisin noita hauskoja lautasliinarenkaita enemmänkin. Mielikuvittelin niitä hauskana lisänä mökkikesän parempiin kattauksiin. Mutta koska edelleen pienten asioiden näpertely ei houkuttele, ihan johtuen käsien tärinästä ja hien määrästä joka valuu otsalla ja selkää pitkin näpertelyn aiheuttaman tuskan takia, keräämäni korkkikokoelma on saanut olla aika rauhassa mökillä lipaston ylälaatikossa.

Nyt sitten ennen juhannusta iski pakottava tarve tehdä näitä renkaita edes sen verran, että saisin juhannuspöytään uutta hauskaa kattaukseen.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan nämä renkaat valmistuvat ihan vain taivuttelemalla tuo ylimääräinen metallilanka kauniisti tuon "korkin" alareunaan. Siinä taivuttelussa saa olla helläkätinen ja varovainen, sillä lanka on välillä aika herkkää katkeamaan. Jonkinlaiset pikkupihdit ovat tarpeen. Itse olen käytänyt korupihtejäni. Sekä pyöröpihdeille että lattapäisille pihdeille on käytäntö osoittanut tarpeen. 

Ja jos tuon metallilangan katkaisee lyhyemmäksi tai jos se katkeaa, niin kannattaa tarkistaa, ettei metallilangan pää jää liian teräväksi. Terävä metallilangan pää kun raapaisee herkästi haavan käteen rengasta käsitellessä.

Sitten vaan rakentelemaan hauskoja tai vaihtoehtoisesti erittäin tyylikkäitä kattauksia kesäpöytiin. Näillä lautasliinarenkailla onnistuu molemmat!

Ihanaa viikonloppua teille kaikille 

vesisateisesta saaresta!

💙

Mari 

Pehmeä vauvan nuttu syksyn lapselle.

Ihanaa heinäkuun ensimmäistä päivää!

Täällä on iloiset tunnelmat, sillä

 valmiina on vihdoinkin tuo pienen pieni nuttu syksyllä syntyvälle sukumme uudelle jäsenelle. Vielä on jäljellä muutama kuukausi ennenkuin pääsemme tutustumaan tähän uuteen pieneen ihmiseen. Kovasti jo odotan tuota hetkeä. Tädillä on jo sitten pienelle syksyn lapselle nuttu valmiina. Äitinsä mukaan hän on melkoisen liikkuvainen jo nyt, odotan innolla, että pääsen seuraamaan kuinka vikkelä pikkumies hänestä oikein kasvaakaan.

 

Nyt tunnen täällä taas tällä hetkellä suurta tyytyväisyyttä siitä, että sisulla jaksoin tehdä tämän vauvan nutun valmiiksi. Jostain tuntemattomista voimavaroista löytyi kärsivällisyyttä ja sisua jatkaa tätä projektia, huolimatta kohdalle osuneista lukemattomista vastoinkäymisistä. 

Kolme kertaa jouduin tuon kuvio-osan purkamaan. Milloin olin tehnyt ohjeesta huolimatta aivan metsään koko kuvion tai sitten olin onnistunut hukkaamaan kymmeniä silmukoita matkan varrella ja pääntiestä uhkasi tulla juuri riittävä tulitikun ympärille mutta ei vauvalle sopivaa. 

Toki täytyy myöntää, että oman haasteensa tähän projektiin toi se, että Sandnes Garnin ohje tälle neuleelle oli vain ruotsiksi. Toki valittavana olisi ollut myös ohje norjaksi ja tanskaksi. Enpä sitten tiedä olisiko kyseiset kielet olleet sen parempia vaihtoehtoja. Ohjeen kääntäminen suomeksi ei tosin ollut se homman haastavin osa. Haastavinta on edelleen saada oma pää ja kädet toimimaan yhteisen asian nimissä. Jotenkin se viesti ei edelleenkään kulje aivan vaivatta noiden kahden välillä. Vaikka tietäisin hyvinkin tarkkaan mitä milloinkin pitäisi tehdä, niin silti lopputulos on välillä jotain aivan muuta. Olisi kovin mukavaa jos tuon pään ja käden yhteistyön saisi hieman jouheammaksi. Vähenisi purkamisen tarve ja ehkä nämä projektitkin alkaisivat edetä kivuttomammin.

Langat tätä neuletta varten ostin jo taannoiselta vierailultani ihanassa lankakaupassa Pitsi ja Palmikko. Sandnes Garnin baby ull Lanett on ihanaa neulottavaa. Suloisen pehmeää ja konepestävää merinovillaa. Tuosta langasta olisi ihana tehdä itsellekin jotakin.

 

 

Pieniä neuleita on ihana tehdä.

Kovin paljoa ei kyllä kokemusta ole aiemmin karttunut näistä vauvaneuleista, niin ihania kuin ne onkin. Omilleni muistan neuloneeni jotain, ainakin yhden villapuvun ja villahousut. Ja ne olikin sitten melkoiset villapöksyt. Ensinnäkin lanka loppui kesken, eikä samaa ihanaa vaaleanpunaista lankaa saanutkaan sitten jostain syystä enää ollenkaan. Joten niissä villapöksyissä toisesta lahkeesta osa oli aivan eri värinen kuin muu osa pöksyistä. Ja toisekseen, tein ne yksivuotiaalle tyttärelleni ja niistä tuli todella joustavat pöksyt. Mutta en olisi milloinkaan uskonut, että niitä käytetään samalla tytöllä vielä melkein kymmenen vuotta myöhemmin. Huvittaa vieläkin kun muistelen, että hän käytti niitä samoja villahousuja talvella lämmikkeenä haalarin alla ollessaan esikouluikäinen ja varmaan vielä ollessaan ensimmäisillä luokilla koulussakin. Loppuvaiheessa tosin lahkeet olivat sellaiset polvimittaiset, jos sitäkään. Että sellaiset villahousut tein.😂

 Asia naurattaa neitiä ja äitiä vieläkin kun muistellaan niitä villahousuja.

😂😂😂😂

 Tämä työ on ulkoasultaan erittäin paljon hienompi kuin ne kyseiset, käyttöiältään erittäin pitkäikäiset, yksivuotiaan villahousut. Tuosta kuviosta en ole vieläkään ihan varma onko aivan oikein mutta kun kerran näyttää hyvältä, niin ei siitä sen enempää kannata huolta kantaa.

Pään ja käsien yhteistyön takkuilusta huolimatta taidot on selkeästi kehittyneet. Ehkä vielä joskus teen jollekin uudet hienot villahousutkin. 

Kesäiset terveiset

kesäkeinun uumenista!

💗

Mari