maanantai 24. tammikuuta 2022

Pikkumiehen Perkins -neulepusero

 

 Mukavaa tammikuista maanantaita täältä piilopirtiltä! 

Talviloman vietossa ja lumet täällä hupenee silmissä. Maisema on hyvin, hyvin harmaa ja ankea. Eilen vielä hiihdeltiin järven yli, nyt taitaa enemmän aueta tuommoinen valtava loskakenttä tuosta laiturinnokasta. 

 

 

Istun tässä ikkunan ääressä naputtelemassa tekstiä koneella. Pihalla laulaa moottorisaha ja sisällä Rod Stewart, Dire Straits, Cher ja minä.😃



Palaan tämän postauksen myötä vielä joulua edeltävään aikaan, vaikka tässä kohtaa kalenteria pitäisi kai olla jo nokka tukevasti kohti tuoreen vuoden kujeita. 

Neuloin nimittäin tämän kuvissa esiintyvän neuleen eräälle hyvin tärkeälle pienelle henkilölle joulupakettiin piilotettavaksi. 



Pusero on neulottu Dropsin ohjeella ja Dropsin BabyMerino -langasta.

Vähän harmittaa, kun tähän vuodenaikaan ei luonnonvaloa ole kuin pienen hetken päivässä, että voisi kuvata ja saisi vielä kohtuullista jälkeäkin aikaiseksi. Tämän puseron kuvaamisessa tuli vielä pienoinen kiire ja hoppu, kun sain sen valmiiksi aivan viime tingassa ennen joulua. Kuvaamisen suhteen ei siis jäänyt juuri valinnanvaraa ja nyt se ohuesti harmittaa. Tuo puseron värihän ei nyt pääse laisinkaan oikeuksiinsa. Oikeasti väri on ihanan hehkuva, vähän tuommoinen petroolinsininen, joka siis kuvissa on nyt lähinnä harmaa.


Jo pelkästään tuon langan värin takia tätä oli kiva neuloa. Toki lanka tuntui muutenkin mukavalta työstää. Vähän jännitti, että osuuko koon suhteen arvailut yhtäänkään oikeaan ja mahtuuko puseron päälle. En ole juurikaan tehnyt puseroita näin etten välillä pääsisi mittaamaan ja sovittamaan mutta eihän yllätystä voinut pilata etukäteen paitaa kohdehenkilön päällä mittailemalla.


 

Hihan lisäykset tuotti puseroa neuloessa päänvaivaa, että miten ne tehdään niin, että ovat vielä kauniitkin?! Ohjeesta en oikein selkoa ottanut ja sen mukaan kun tein, niin jälki oli karmeaa.🙈 Aiheutti hieman tuskaa ja harmaita hiuksia lisää, kun yritin asiaa pähkäillä. Lopulta päädyin ihan omalaatuiseen ja omapäiseen ratkaisuun jossa yritin keskittyä vain siihen, että saan lisäykset tehtyä ja, että ne lisäyskohdat eivät olisi aivan luokattoman näköisiä. 

No, eihän se lopputulos ihan kaikkein kaunein sitten kuitenkaan ollut mutta siistimpiä kuitenkin, kuin sen alkuperäisen ohjeen mukaan. Onneksi kyseessä on hihan "alasauman" kohta, joten ei ne lisäykset sieltä niin näy. 

Ja sitä paitsi... luulen, että puseron omistaja liikkuu sitämyöten vikkelästi ettei pieniin virheisiin kenenkään silmä ennätä tarttua.

 

Mukavaa uutta alkanutta viikkoa ihan jokaiselle!

💙

Mari

lauantai 1. tammikuuta 2022

Pipohommia ja uuden vuoden onnea

 


Oikein hyvää uuden vuoden ensimmäistä päivää!

 

Uusi vuosi on minulle aina yhtä kuin uusi alku. Vaikka sitten asiat jatkaisivatkin kulkuaan kokolailla vanhaan malliin. Siltikin, uusi vuosi, uusi alku. 

Uusi vuosi on ajatustasolla vähän niinkuin tyhjä taulu, jonka jokainen sitten maalaa omalla tavallaan, täyttää omalla elämällään.

Tietenkin vuoden vaihde aina pakottaa katsomaan myös taaksepäin, mitä mennyt vuosi on tarjonnut ja miten sen on täyttänyt. Mutta liikaa ei kannata jäädä menneitä vatvomaan. Katse eteenpäin ja askel kohti uutta.

 


 

Neuloin tämän kuvissa esiintyvän pipan puolisolleni joululahjaksi. Että sen verran tässä kohtaa voidaan palata vielä menneeseen vuoteen. 

Pipo on neulottu kaksinkertaisesta Novitan Suomivilla -langasta. Siitä tuli ihanan paksu ja muhkea. Langat on hankittu jo joskus pimeimpään korona-aikaan. Tuolloin sain innostettua puolisoni opettelemaan neulomista. Hän halusi neuloa itselleen pipon. Ja neuloikin. Mutta sattuneesta syystä hän ei neulonut niin isoa myssyä kuin alunperin oli tarkoitus, joten lankoja jäi. Ja niistä langoista nyt neuloin hänelle tämän myssyn. 

Täytyy melkein tehdä itsellenikin samanlainen, niin kiva tästä piposta tuli.

 



Me täällä siipan kanssa on vietetty aika rauhallista vuodenvaihdetta mökillä ihan vaan kahdestaan. Ollaan hiihdetty, aurattiin tuohon järvenjäälle luistelukenttä ja siinä on luisteltu, on saunottu ja oltu vaan ja nautittu. 

Pientä draamaakin tässä koettiin, kun saunan ovi pamahti eilen uuden vuoden kunniaksi lukkoon eikä suostunut enää aukeamaan. Loppujen lopuksi piti rikkoa saunan ikkuna, että päästiin siitä saunan sisäpuolelle yrittämään oven aukaisua. Vaan ei auennut ovi sisäpuoleltakaan. Piti vielä irrotella lukko kokonaan siitä saunan ovesta, että se saatiin auki. 

Mutta nyt ei ainakaan enää mene mokoma ovi umpilukkoon.

 


Kivoja tammikuun alun päiviä jokaiselle!


Toivon sinulle 12 kuukautta iloa,

52 viikkoa rakkautta,

365 päivää toteutuneita toiveita,

8750 tuntia ystävyyttä,

525600 minuuttia auringonpaistetta

ja

3153600 sekuntia onnea!


💙

Mari