Synkistelyn sijaan söpöstelyä

Nyt loppui synkistely! Elämä on ihan liian kaunis siihen.🌞

Tänään on söpöstelyn aika.

Eräässä aiemmassa postauksessani pohdin noiden ihanien pienten vauvansukkien tekoa. Että kenellekä niitä tekisi? Asiahan ratkesi sitten ihan kuin itsestään, sillä hieman tuon postauksen jälkeen sain kuulla, että lähisukuun on tulossa syksyllä vauva. Uusi tulokas meidän sakkiin. Se oli hyvä uutinen! 
Ihanaa välillä saada tuollaisiakin uutisia eikä toistuvasti vain huonoja...

Nyt voinkin sitten ihan hyvällä syyllä tehtailla pieniä neuleita niin paljon kuin jaksan. Vauvan syntymän jälkeen valitaan sitten varastoista vain pienokaiselle sopivat värit ja parhaat mallit. 

Täydellinen toimintasuunnitelma.

Näistä junasukista tämä lähti liikkeelle. Ovat muuten ihka ensimmäiset junasukat jotka tein. Niiden takana oleva tarina on ihana ja koskettava. Monet varmaan sen tarinan jo tuntevatkin mutta niille jotka eivät ole sitä kuulleet, tarinan voi käydä lukemassa esimerkiksi täältä. 
Omien lasten vauva ajoista on aikaa jo paljon, ja silloin omillani oli aivan perussukkia. Ei ollut silloin vielä junasukkia ainakaan näin yleisesti, luulen. Näiden sukkien pitäisi kuulemma pysyä vauvan jaloissa paremmin kuin ihan sellaisen perusmallin sukan. Omaa kokemuspohjaa aiheesta ei ole vaan tässä asiassa luotan muiden mielipiteeseen.
Junasukkien malli on mielestäni tosi kiva ja helppo toteuttaa. Tosin teknistä tukea ja vahvistusta tarvitsin ja sitä sain Lankahelvetin Pienen pojan junasukat -ohjeesta. Se oli mulle tarpeeksi yksinkertaiseksi väännetty ohje.😀
Sukathan selvästi kaipaisivat pieniä lapasia kaveriksi. Nepä sitten seuraavaksi. Siinähän olisi jo kiva pieni setti sukumme uudelle jäsenelle valmiina. Mutta värivaihtoehtokin täytyy olla myös olemassa...

Pienen pieniä sukkia ja lapasia on niin kiva tehdä. Eikä pelkästään tuon söpöyden takia, vaan myös tekemisen nopeuden.

Tässä sukkaprojektissa oli mielenkiitoinen osanen tuo miten pikku sukkaset viimeistelin. Menneen viikonlopun aikana selailin runsaasti erilaisia blogeja ja artikkeleita ja silmiin pisti juttu jossa kehuttiin, että paras tapa viimeistellä pienet sukat ja tumput on niiden höyryttäminen kattilassa kannen alla. Yhtään en enää muista mistä blogista tai kenen artikkelista asian luin. Ohjeistus kuitenkin oli, että kattilaan vesi kiuhumaan ja siivilässä sukat kattilaan kannen alle höyrystymään. Siinä sitten hetken saa pieniä neuleita käännellä ja kas kummaa, hyvin höyryttyvät. Sitten vain kuivumaan.
👍👏

Sukkien kaveriksi tein myös tuon tuttinauhan. Siitäkään ei aiempaa kokemusta vielä ollut. Tuttinauhoihin renkaita ja vaateklipseja tilasin jo edellisellä viikolla Paapon verkkokaupasta. Vinkit tuttinauhaan taas löysin Pieniä hetkiä -blogista. Tässä kohtaa oli pakko myös ottaa selvää mitä turvallisuusohjeita ja -määräyksiä tuttinauhasta on annettu. Kyseessä kun on kuitenkin vauvan varuste ja vauvojen, ja lasten yleensäkin, tavaroiden ja vaatteiden kohdalla on syytä vähän miettiä näitäkin asioita. Tukes ohjeistaa sivuillaan millainen on turvallinen tuttinauha. Siellä kerrotaan nauhan turvallisesta pituudesta (joka on tuttirenkaan ja nauhan kanssa max. 22cm), käytettävän nauhan turvallisesta  leveydestä yms. Kannattaa ehdottomasti käydä kurkkaamassa täältä hyvät
vinkit turvallisiin vauvatuotteisiin. 
 

Täällä tämä alkanut söpöstely todennäköisesti jatkuu. 

Muitakin juttuja alkaa taas pikkuhiljaa mielessä hieroutua. Mikä on hyvä merkki. Mutta nyt jatkan valitulla pikkusukka -linjalla. 

Niistä kun tulee niin hyvälle mielelle.

Söpöstelkää loppuviikko!💖

Piristystä haarukkapitsistä

Vaikka ulkona on mitä ihanin ja aurinkoisin keväinen päivä, niin mieli ei nyt ole ollenkaan yhtä tuon kauniin näkymän kanssa. Mieli kaipaisi nyt kunnon harmaata ja synkeää päivää reippaan räntäsateen kera.😉

Mennyt viikko on ollut todella raskas. Tai oikeammin viimeiset kolme viikkoa olen kyntänyt ihan pohjamudissa. Siitä huolimatta aiemmin on jostain löytynyt edes hitusen tarmoa tsempatakin aina välillä. Mutta tällä viikolla ei enää ole tsemppi yritykset auttaneet. Nyt olen vain säästellyt voimia ja tähdännyt kohti seuraavaa päivää.

 Voi, miten sitä välillä toivoisikaan, että asiat olisivat niinkuin ennen. Ennen kasvainta, ennen leikkausta ja ennen koko tätä soppaa. Ihan sillain normaalisti. Ihmeitä en vaadi. Ihan tavallinen arki riittäisi. Ja mikä nyt sitten minulle edes on enää se normaali? Mulle se kyllä taitaa valitettavasti olla enempi tämän hetken kaltainen, siihen vain täytyisi osata sopeutua. Ja se on se, mikä on hankalaa. 

 Hyväksyminen. 

Hyväksyä se, että nyt on asiat hieman toisin. Sopeutua siihen, että välillä on voimat pois päältä. Vaikka haluaisi olla reipas, niin ei nyt. Ehkä sitten huomenna taas tai ylihuomenna.

No, nyt on onneksi koko pitkä viikonloppu vapaata. Ehkä kunnon lepo, ulkoilu ja aurinko auttavat ja kääntävät taas suupielet ylöspäin.

Eikä sitten ole pahemmin mikään projektikaan edennyt tällä viikolla. Ei ainakaan mitään valmiiksi asti. Muutamaa pientä juttua olen tuossa aloitellut mutta niin ovat vaiheessa vielä, ei edes puolivalmista vielä.


 

Tuossa kun jotain puuhaillakseni keräsin paksuimpia talvitamineita jo pesuun, käteeni osui myös tuommoinen vaaleanpunainen ihanuus minkä olen tehnyt ehkä noin kymmenen vuotta sitten. 

Opiskellessani artesaaniksi tutustuin myös ensi kertaa aiheeseen nimeltä haarukkapitsi. Ollut koskaan mitään semmoisesta kuullutkaan. Vaan innostuin siitä kyllä. Muutaman huivin silloin innoissani väkersin ja tämä kuvissa oleva on niistä yksi. Haarukkapitsihän on todella kaunista! Tuossa huivissa olen vielä käyttänyt muistaakseni Novitan(?) Rose Mohair -lankaa, joten lopputulos on todella tuommoinen ihanan utuinen ja pehmeä. 

Tykkään kovin.😍

Olin jo ihan unohtanut edes omistavani tuon haarukan mitä tuon tekemiseen käytetään. Pitäisiköhän varastoissani suorittaa jossain välissä arkeologisia kaivauksia ja etsiä tuo haarukka käsiini? Jos vaikka jonkun kivan kesäprojektin virittelisi aiheen tiimoilta.

Haluan toivotella teille kaikille ihanaa keväistä viikonloppua!

Halatkaa rakkaitanne ja hemmotelkaa itseänne.😍

Mari💓

Kirjoneulekirous kumottu?

 Nyt on kyllä melkein juhlan paikka! 

Ilmapallot ja serpentiinit esiin, kakkua pöytään ja kuohuvaa laseihin. Mielelläni kuulisin myös jonkinlaisen fanfaarin! 

...sillä ensimmäiset kirjoneulelapaseni ovat valmiit!

Ihan vakavastikin puhuen, olen kyllä nyt niin tyytyväinen. Kehrään täällä onnesta kuin kissa. Valmiit ovat vaikka koville työ näiden parissa välillä otti. Olen purkanut ja neulonut uudelleen niin monta kertaa, että sillä työmäärällä olisi pitänyt valmistua useampi pari lapasia. Jostain se sitkeys taas löytyi ja periksi en antanut, jätin vain välillä tauolle ja annoin suhteemme hieman viilentyä ennen seuraavaa yritystä.

Lankana näissä lapasissa on ihan tuo perus Novitan seitsemän veljestä. Käytin laatikon pohjilta jämälankoja. Ajattelin, ettei sitten harmita ihan niin isosti jos työ menee aivan poskelleen. Että en nyt sitten ainakaan ole varta vasten ostanut lankoja.

Näiden Talvi -lapasten mallihan löytyy täältä.

 Ohje näihin oli tosi hyvä ja selkeä, niinkuin jo aiemmassa postauksessa kirjoitin. Jäi sitten tosiaan ihan lukijan omaksi huoleksi kuinka hyvin sen ymmärsi. Aika hyvin kai loppujen lopuksi asiat ymmärsin kun valmista työtä katsoo. Vaan, kyllähän tässä vielä parannettavaakin jäi. Moni enemmän taitoa ja kokemusta omaava huomaa varmasti monta epäkohtaa mutta minulle riittää nyt tällä kertaa se, että nuo kuitenkin tunnistaa lapasiksi ja niitä ilkeää myös käyttää eikä se kämmenten  verenkierto ole pahemmin uhattuna.

Olihan tämä nyt kaikesta "taistelusta" huolimatta hauska projekti. 

Oma vointini ja nykyinen tekemisen tyylini asettavat lisähaasteita välillä vähän kaikkeen. Kuluneet pari viikkoa ovat olleet erityisen raskaita ja työpäivän jälkeen olo on monasti ollut aika tyhjiin imetty. Mutta silti on ollut ihanaa kun on jaksanut tarttua lapasprojektiin iltaisin edes pienen pienen hetken verran. 

Tämän kokemuksen rohkaisemana voisin kyllä toisenkin kerran tarttua kirjoneuleeseen. Mutta ehkä sitten aikaisintaan ensi talvena.😏

Parasta perjantaita ja alkavaa 

viikonloppua

teille kaikille ja ihan jokaiselle!

Mari💗

Parsittua

Ei kyllä ehkä välttämättä uskoisi, että näillä villasukilla on ikää jo 25 vuotta. 

Vai mitä olet mieltä?

Nämä sukat ovat ihan ensimmäiset sukat mitkä aikanaan tein aivan itsekseni. Koulussahan oli väkerretty ne pakolliset villasukat mutta ne eivät kyllä sen kummemmin innoittaneet muihin kokeiluihin.

Nämä on siis tehty alle parikymppisenä tuolle minun rakkaalle miehelleni. Tai silloin puhuttiin tosin vasta poikaystävästä.😄 Eli näihin sisältyy hurja määrä tunnetta ja muistoja.

Kovassa käytössä ovat 7veikasta tehdyt sukat vuosien aikana olleet. Ja tietenkin pikkuhiljaa on käyttö alkanut myös näkyä. Kantapäät ovat pikkuhiljaa hiutuneet puhki, hurjasti ovat sukat myös nyppyyntyneet ja muotokaan ei enää aikoihin ole ollut tunnistettavissa villasukaksi.

   

 Vielä kuitenkin ajattelin yrittää pelastaa mitä pelastettavissa on. Vaikka kyllä aika onnettomalta tilanne alkuun näytti. Mutta eihän niitä poiskaan ilennyt heittää, joten piti laittaa kaikki taito peliin ja käydä pelastushommiin!

 Aiemmin olen paikkaillut villasukkien reikiä neulomalla ihan rehellisen paikan korjattavan kohdan päälle. Vinkit tähän neuloen parsimiseen olen joskus pongannut paikasta x jota en todellakaan enää muista mutta esimerkiksi Novitan sivuilla on hyvät ja selkeät ohjeet tähän hommaan. Tykkään tuosta tavasta, vaikka paikatusta kohdasta tuleekin tosi paksu. Vähän sellainen "korotettu kantapää". 

Nyt sitten sattumalta nettiä selaillessani osuin mielenkiintoiseen blogiin, jossa oli taas uudenlainen vinkki neuleen korjaamiseen. Tällä kertaa korjasin siis nämä sukat eri tavalla kuin ennen. Tässä parsiminen tehtiin luomalla uutta pintaa silmukoimalla. Tämä oli aika helppo tapa parsia ihan vaan neulalla ja langalla. Siisteydestä en sitten tiedä. Ehkä tällä tyylillä saa helposti siistin ja hyvän paikan jos siinä sukassa on sellainen "siisti" reikä. Sitten kun sukan kantapää näyttää tuolta kuin näissä isännän sukissa, niin sitten on jo vähän haastavampi homma. Tai sitten harjoitus parantaa lopputulosta tässäkin hommassa.

Mutta tärkeintä on, että reiät on paikattu! Sukat saivat nyt uuden elämän. Parsimisen jälkeen vietin vielä tovin nyppyjen parissa ja ihan vaan saksin pois kaikki vuosien aikana kertyneet pikkupampulat neuleen pinnasta. Ja sitten vielä pesukoneen kautta muotoiltaviksi. 

Ja niin on taas kuin uudet! Ainakin melkein.😏

Ja onhan se nyt ihan mahtavaa, että omin pikkukätösin on pystynyt luomaan jotakin näin pitkäikäistä ja toiselle tarpeellista! 

Ei siis mitään pikamuotia!😊

Löytyykö teiltäkin jotain mitä olette itse tehneet vuosia vuosia sitten ja joka edelleen on käytössä? Ja joka aina ajoittaisella pienellä fiksauksella jatkaakin käytössä?

 

Ihanaa alkanutta uutta viikkoa kaikille!

Mari💗

Kenties vauvansukkia?

Onko tuttua? Tekeillä oleva työ on vielä pahasti keskeneräinen ja uudet langat tai uusi projekti jo polttelee pahasti näppejä. 

Mulla on nyt se. 

Tuo pahamaineinen kirjoneulelapanen kummittelee sitkeästi 

edelleenkin puikoilla. Hidasta on kovin sen eteneminen. Tai ehkä nuo lapaset vain tahtovat syntyä hitaasti. Toinen kuitenkin jo valmis!

Tällä viikolla harrastuksia hidastavia ja haittaavia tekijöitä tuntuu olevan ilmassa runsaasti. Työthän nyt ovat perinteisesti se tekijä mikä harrastuksia haittaa. Eikö!?😂

Nyt on sitten kaiken lisäksi käynnissä tutkimuksia tuon pään osalta, että selvittelevät leikkauksen ja siinä mahdollisesti syntyneen vaurion laatua ja laajuutta.

Ei ihan kevyintä hommaa tutkittavan osalta. 

Olo on niin loppuun puserrettu testipäivän jälkeen. Kotiin päästessä päiväunet tuntuu kaikista parhaimmalta vaihtoehdolta. Unten mailla saattaa helposti vierähtää tunti tai pari. Siinä kyllä sitten jää kaikki muu puuha sivuun, voimia ei vain unista huolimatta ole. Näitä testipäiviä on nyt tälle viikolle ollut jo kaksi ja yksi vielä edessä. Ensi viikolla vielä sitten kenties jatketaan...

Mutta sitten kun...

Sitten kun taas puhtia piisaa ja edellisen työn saisi valmiiksi, niin sitten pääsisi noiden hempeiden pehmoisten lankojen kimppuun. Ihan en vielä edes tiedä varmaksi mitä niistä muotoutuu. Varmasti kuitenkin jotain ihanaa pienen pienille jaloille tai käsille. 

En tiedä onko ihan hassu ajatus mutta tässä on herännyt halu tehdä vauvoille sukkia. Ilahduttaa kenties vastasyntyneen perhettä lämpimillä vauvansukilla.

Huolisikohan paikallinen sairaala vastasyntyneille sukkia? Pitääpä ehkä tiedustella. Ainakin Oulu taitaa ottaa vastaan vauvansukkia sekä Tampereelle oli muistaakseni käynnissä keräys, ja olikos se Kuopion yliopistollinen sairaala joka huhuili joku aika sitten pienten sukkien ja myssyjen perään? Joten miksi ne eivät täälläkin kelpaisi.😊

Pienen pieniä sukkia on vaan niin ihana tehdä.💗 Niiden neulominen on juuri niin sopivaa tällä kärsivällisyysasteella varustetulle neulojalle.

Mukavaa viikkoa ja 

pitäkää huolta itsestänne💕

Marjapuurosukat mulle!

Vihdoinkin valmiit nämä ihanat ruispuolukkapuuron väriset sukkaset! Nämä olivat nyt sitten ihan tekijälle itselleen. 

Jes! 

On ollut ihanaa havahtua siihen tunteeseen, että on oikeastaan oppinut vähitellen nauttimaan hitaasta tekemisestä. On ihanaa nautiskella verkkaisesta matkasta eikä vain nopeasti valmiiksi saadusta työstä. Enää mieltä ei kiusaa niin paljoa se, että välillä pystyn tekemään vain muutaman kerroksen. Eteenpäin se on kuitenkin. Eikä joka hetki tule sitä ärsyyntymisen tunnetta kun työ ei etene tai kun sukkaparia tekee kuukauden päivät.

Kuvissa nyt vähän vääristyy tuon 7veljestä -langan väri. Oikeammin väri on lähempänä sitä ihanaa ruismarjapuuron väriä. Sukkien malli on Novitan. Ja aika ihanaa miten kivaa pintaneuletta saa aikaan leikittelemällä vain oikeilla ja nurjilla silmukoilla.

 Luulin oikeasti, että nämä olisivat yksinkertaiset tehdä kun ei tarvita apupuikkoja eikä muitakaan kikkakolmosia. Vaan kyllä olen purkanut. Ja sitten vielä purkanut. Välillä tuntui, että menen enemmän taakse- kuin eteenpäin. Tarkkanahan tässä sai olla. Jos (siis kun) ajatus hetkeksi herpaantui, niin kyllähän sitä sopivasti meni sekaisin.

Ja taas purkuun.

Tykkään kyllä kovasti lopputuloksesta. Vaan taidanpa kuitenkin varastoida nämä hellästi laatikkoon odottamaan ensi talvea. En ehkä raaski ottaa heti käyttöön, kuitenkaan. Jos tämä talvi vielä vanhoilla sukkasilla...

Korjailla niitä vanhoja kyllä pitäisi. Korjaatteko te puhkikuluineita kantapäitä? Vai päästättekö puhkikuluneet villasukat sukkien taivaaseen? Itse kyllä pyrin siihen, että jatkan sukkien elämää paikkaamalla. Välillä vaan sitten niitä korjattavia kertyy kasa. Mutta sitten kun saan aikaiseksi, niin neulon reiän päälle mahdollisesti samalla värillä paikan. Ja taas on hyvät sukat käyttöön!

Laskiaisena hangilla lasketaan mäkeä,

kelkka on pullollaan iloista väkeä.

Mäestä kotiin on mukava tulla,

pöydällä odottaa laskiaispulla.

-Uppo-Nallen loru-

Ihanaa viikonloppua ja laskiaista teille kaikille!

Mari💓