Vielä viipyilee jouluinen tunnelma

 

Vuoden vaihteen lähestyessä saa ihan luvan kanssa viivähtää vielä hetken ihanassa joulun tunnelmassa. Tänä vuonna taisi kaikkien joulu olla hieman erilainen kuin ennen. Meillä se oli ainakin paljon rauhallisempi kuin aikaisemmin. Toisaalta se oli mukavaa, ja toisaalta taas joulusta tuntui puuttuvan paljonkin, kun ei vierailtu isovanhempien luona, ei käyty joulukirkossa eikä tavattu muitakaan sukulaisia. Oltiin ihan vain tämän oman pienen porukan kesken.

Nämä kuvissa pilkistelevät joulusukat ehdin kuin ehdinkin saada valmiiksi pukinkonttiin pakattavaksi. Toive villasukista lensi ilmoille aika lähellä joulua, ja hieman neulojaa jännitti miten pukin apulaisen mahtaa tässä hommassa käydä. Saako tikuteltua tarpeeksi vikkelään tahtiin valmiiksi. 

Ja no sitten tietenkin sai! 

Asiaa tosin avitti aikalailla yllättävä ja ylimääräinen "lomaviikko" sairaalassa. Ja kyseessä kun oli "vain" tutkimuksia, niin siellä oli hyvinkin aikaa neuloa, täytellä ristikoita ja lukea. Täydellisen rento, joskin tylsä, laskeutuminen jouluun.

Ohje näihin joulusukkasiin löytyi Novitan ohjearkistosta. Oli jotenkin kovin söpösen ja hauskan näköiset, oli kyllä ihan pakko tarttua ohjeeseen. Sukat on neulottu ihan perus seiskaveikoista 3,5 puikoilla. Näitä jouluisia sukkia oli hirmu kiva neuloa. Ovat semmoiset hyvänmielen joulusukat.

Mielellään tässä vielä viipyilee rauhassa joulun tunnelmassa. Joulukuusi seisoo vielä ryhdissään ja kaikkine neulasineen tuossa olohuoneen nurkassa, kynttilöitä sytyttelen, edelleen, mielelläni heti kun vähänkin hämärtää (eli siis koko ajan). 

Silti vähän alkaa mieli hissukseen hiippailla jo uuden vuoden puolellekin. Tässä on taas vähän sellaisen pienen, oman henkilökohtaisen tilinpäätöksen tuntua, kun vanha vuosi lähtee ja uusi astuu remmiin. 

Mitäköhän vuodella 2021 on meille tarjota? Toivon todella, että uusi vuosi tuo jotain piirun verran mukavampaa kuin edeltäjänsä. Nähtäväksi jää.

 Vuoden päästä ollaan viisaampia.

 

Levollisia vanhan vuoden viimeisiä hetkiä ja iloa ja uteliaisuutta uuden vuoden vastaanottamiseen!

💗

Mari

Suru

 

 

 

Tämä viikko on ollut surun ja murheen aikaa. 

En oikein ole osannut tarttua mihinkään toimeen koko viikon aikana. On jäänyt kirjoitukset kirjoittelematta ja moni muukin asia on jäänyt puolitiehen. 

 

Ajatukset kiertävät pienen pientä kehää. Päällimmäisenä suru yllättäen menehtyneestä ja valtava murhe hänen omaistensa ja läheistensä puolesta, huoli heidän selviytymisestään ja jaksamisestaan. Huoli ystävästä.

Kyllä siellä ajatusten kiertävässä kehässä liikkuu, surun ja murheen alla, hetkittäin pintaan pyristelevinä hentoina valonsäteinä, mukavat muistot vuosien varrelta. Tottakai, eihän niitä voi pois hävittää. Keneltäkään. Ne on ne, mitä meistä jää.

 

Aika ajoin mielen uhkaa kuitenkin vallata valtava turhautuminen, kun en osaa tehdä tarpeeksi helpottaakseni ystävän oloa. Kunpa voisinkin ottaa edes osan tuskasta pois. Kunpa voisin pyyhkiä kaiken tapahtuneen pois, ja elämä jatkuisi. 

Niin, elämä jatkuisi.

Riittääkö se, että kysyn ystävältä kuinka hän voi? Riittääkö se, että kysyn miten voin sinua auttaa? Riittääkö se silloin, kun toisen maailmalta on pudonnut pohja? Entä riittääkö se silloin, kun ystävän sisintä repii raastava suru ja ikävä? 

 

Surun edessä tuntuu aika voimattomalta. Myönnän, että valtava suru myös pelottaa. 

Surun edessä ei aina löydä edes sanoja. Mutta entä jos niitä ei aina tarvitakaan? Jos se itse asiassa riittää siinä hetkessä, että on läsnä. Että kuuntelee, tai sitten ollaan vaan ihan hiljaa. 

Yhdessä.

💗

Mari

  

Pikkuveljen perussukat

 

 

Joulukuun aloituksen kunniaksi neulojan puikoilta tipahtivat melko perinteisen näköiset miehen jalkaan sopivat perussukat. 

Mutta vaikka ulkonäkö sukissa onkin perinteisen perussukan, ei näissä silti ole neulojalle mitään ihan "vaan" perusjuttua. Nämä ovat nimittäin tikuteltu tunteella omalle pikkuveljelle. Siskolleni olen sukkia neulonut mutta kummallekaan velipojalleni en. Ovat siis ensimmäiset laatuaan. Toivottavasti pikkuveli tykkää.

 

Malliksi valikoitui ihan tuommoinen perussukka jo senkin vuoksi, että aikataulu tässä tapauksessa oli aika niukka. En uskaltanut valikoida malliksi mitään kovin monimutkaista, että sitten varmasti saan sukat valmiiksi ajoissa. Aina kun en voi olla ihan varma tästä omasta tekemisestäni. Että milloin sujuu neulominen kuin tanssi ja milloin on pahemman luokan tervanjuontia koko touhu.

 

 

Ja toisekseen, ainakin nämä oman lähipiiriin miehet tykkäävät enemmän juuri näistä ihan perussukista kuin kovin monimutkaisesti toteutetuista kirjavista malleista. Yksinkertainen villasukkamalli tuntuu olevan miesten mielestä paras. Vai minkälaisia kokemuksia muilla sukittajilla?

 

Tällä hetkellä puikoilla jatkaa vahvasti tuo villasukkalinja. Joulupukin apulaisena yritän tässä toimia. Ja aikaahan tässä nyt on neulomiselle, kun ei tuon koronan takia oikein muualla tule käytyä kuin töissä. 

Voi kun tästä jo pikkuhiljaa päästäisiin voitolle koko taudista. 

 Mutta sitä odotellessa pidetään edelleen huolta itsestämme ja toisistamme!

💙

Mari

Kudottua kauneutta

 

 

Pyrähdettiin siipan kanssa tässä päivänä muutamana isolle kirkolle, Helsinkiin. Junalla matkattiin maskit tiukasti kasvoilla. Matkaneuletyöt jäivät kerrankin pois kyydistä ja oli vain neuloja ja siippa. Vähän sellaista parisuhde aikaa.

 Ja tietenkin, neulojan toiveesta, oli ajatus käydä myös katsomassa Helsingin Taidehalliin marraskuun alussa avautunutta Kudottua kauneutta -näyttely.

 

Ja kyllä, ehdottomasti kannatti lähteä!

  

Kyseessähän on upea ryijynäyttely, joka esittelee suomalaisen perinnetekstiilin historiaa ja nykypäivää. 

Näyttelyssä on esillä noin sata erilaista ryijyä keräilijä Tuomas Sopasen kokoelmista. Suomalaisen ryijyn vaiheita 1700-luvulta eteenpäin, uutta ja vanhaa, kauneutta neljältä vuosisadalta.

 

Näyttelyssä oli esillä lukuisia hyvinkin perinteisiksi luokiteltavia ryijyjä mutta mukaan oli mahdutettu ilahduttavan paljon myös uutta ja erilaista. Laaja ja hyvin  monipuolinen näyttelykokonaisuus näyttää kävijälle ryijyn monet puolet, sen mitä ryijy on, mitä ryijy on ollut ja mitä se voi olla.

Käsityöntekijänä en voinut olla vaikuttumatta näistä kaikista upeista ryijyistä, niiden suunnitteluista, hehkuvista väreistä, joskus yllättävistäkin muodoista ja siitä, millä taidolla näistä ryijyistä ihan jokainen oli toteutettu. 

Tietoisuus siitä, että ryijy ei todellakaan ole mikään nopeasti toteutettava käsityö, suorastaan herkisti neulojan katsellessani näyttelyn kaikkia upeita ryijyjä. Minkä valtavan työmäärän jokainen noista upeista ryijyistä on vaatinutkaan! 

Itse olen joskus tehnyt pienen, 50 cm x 50 cm, ryijyn ja sitä (työlästä😃) projektia muistellessani en voi muuta kuin nöyränä ja lumoutuneena ihastella kuinka joku on tuollaisia kauniita käsitöitä saattanut valmiiksi ja joku toinen tuonut nämä kaikki ihanuudet meidän kaikkien ihasteltaviksi.

 

Nyt kaikki joukolla ryijyjä ihailemaan! Näyttely on avoinna Taidehallissa 3.1.2021 saakka.

 

Kauneutta jokaiselle alkavaan viikkoon!

💛

Mari

 

 

Kestovanulaput uusiksi

 

Aika lailla tarkalleen vuosi sitten kirjoittelin miten olin ensimmäistä kertaa ottanut työn alle kestovanulaput. Kyseisen postauksen voit halutessasi käydä lukemassa TÄÄLTÄ. 

Tuolloin virkkailin hieman muunnellulla Kotivinkin ohjeella vanulappuja Novitan Cotton Bamboo -langasta. Siitä oli helppo virkkailla vanulappuihin palleroita mutta käytössä ne eivät sitten lunastaneetkaan ihan täysin paikkaansa.

Kävi nimittäin niin, että tuosta Novitan langasta virkatut laput ovat käytössä kovia. Tuntuvat nimenomaan kasvoilla ihan liian karheilta ja kovilta. Vuoden verran olen näitä lappuja urheasti käyttänyt ihan vaan siitä syystä, kun en ole saanut aikaiseksi kokeilla ja virkkailla jostakin toisesta langasta uusia lappuja.

No, nyt sitten ryhdistäydyin. 

Jossain vaiheessa loppukesää tai alkusyksyä oli Lankamaailmassa tarjouksessa bambu-puuvillalangat ja niitä päätyi ostoskorin kautta kotiin vailla sen kummempaa päämäärää tai tarkoitusta vain ja ainoastaan siksi, että niissä oli niin ihania värejä. Löytyi niillekin langoille sitten tarkoituksensa, kun tässä yhtenä iltana hoksasin, että voisin uusia kestovanulappuvarastoa.

 Nämä uudet laput on nyt virkattu Hjertegarnin Blend Bamboo -langasta, värinä ihana petrooli. Tässä langassa on hieman enemmän bambua (70%) ja vähemmän puuvillaa (30%) kuin Novitan Cotton Bamboo -langassa (52% puuvilla, 48% bambuviskoosi), joten kuvittelisin näiden lappujen olevan käytössäkin pehmeämpiä kuin edeltäjänsä. Ainakin virkatessa näppituntuma oli paljon pehmeämpi ja suloisempi.

Tätä lankaa oli aavistuksen hankalampi virkata koska se on tosi löyhäkierteinen ja liukas lanka ja säikeet olivat solmussa vähän väliä. Purkamisten kautta ja sitkeydellä etenin. Nähtäväksi jää ovatko nämä uudet laput nyt sitten yhtään hellempiä kasvoille. Toivottavasti.

 

 

Marraskuun harmauden keskeltä toivottelen ihanaa viikonloppua jokaiselle!

💙

Mari

Origamipallo

 

 Yllätin sitten itseni ja ryhdyin tällä viikolla paperiaskarteluhommiin lankajuttujen sijaan. Tiedä sitten olisiko kannattanut mutta kun jouluttajan kaino pyyntö kantautui äidin korviin, niin pitihän sitä kokeilla, että osaanko ja pystynkö tuon toiveen toteuttaa.

Olette varmaan huomanneet, että tänä vuonna joulukoristeiden joukossa on sellaisia ihania jouluisia paperisia palloja. No, koskaanhan en ole semmoisia palloja tehnyt enkä myöskään ollut yhtään hajulla siitä, että mitenkä niitä taiotaan. Vaan onneksi on ystävämme googletin ja pikkuveljensä Pinterest. Neuloja niiden syövereihin hetkeksi (=tunneiksi) ja (tadaaa!) ongelma ratkaistu. Ehkä.

 

Mutta eihän se sitten ihan helppo homma taas ollutkaan. Ei mennyt niinkuin siellä Strömsöössä. Ei lähellekään. 

Laitan teille tähän tarinoinnin oheen kuvia matkan varrelta. Niiden perusteella ei varmasti palloa aikaiseksi saa mutta vähän ehkä pääsee hajulle mitä tehdään.

 

  Ensinnäkin, aloitin tämän operaation ehkä hankalimmasta mahdollisesta. Ohjeita oli kyllä ihan sellaisiin simppeleihin paperipalloihin jotka kootaan liimaamalla yhteen kartongista leikattuja ympyröitä. Ja sitten oli ohje, jossa paperipallo toteutetaan taittelemalla, siis semmoinen origamipallo.

 

En lähtenyt sitten liikkeelle siitä helpoimmasta vaan tietenkin ajattelin pystyväni mennen tullen toteuttamaan sen origamipallon.

 

Kyllä en muista koska viimeksi olisin johonkin askartelujuttuun käyttänyt näin tuhottomasti tunteja. Mutta kun välillä tuntuu, että on kaksi vasenta kättä, niin ehkä jo harjoitusversion olisi pitänyt kertoa tekijälleen jotain. Vaikka että ei kannata enempää. Miten hankalaa on hahmottaa paperin taittelu!? Ilmeisesti todella hankalaa, sillä jossain vaiheessa perheen insinöörikin oli mukana miettimässä taittelun saloja, vaan ei hänenkään hahmotuskykynsä eikä kyllä kärsivällisyytensäkään riittänyt tähän projektiin. Lähti katsomaan telkkaria ja jätti neulojan ihan itsekseen miettimään miten suorakaiteen muotoisesta paperista taitellaan pallo. (muutoin kuin ryttäämällä se kämmenen sisällä tiiviiksi)

 

 

Mutta annas olla! Kyllä neulojalla sittenkin on kärsivällisyyttä ja varsinkin sitkeyttä sen verran jättimäisesti, että pallohan siitä monen tunnin uurastuksen jälkeen syntyi. Juhuu! 

Sitä en kyllä tiedä syntyykö tälle pallerolle milloinkaan kavereita vai jääkö ainokaiseksi. Oli kyllä niin tuskainen projekti. Tosin nythän olisi jo sitä kokemusta...

 

Palloillaan taas. Joskus.

Nyt takaisin neuleiden pariin.
 

Ihanaa viikonloppua ja isänpäivää!

💙

Mari

Lisää pienen ihmisen lapasia

 Lapasten virralle ei näy loppua. Ja saattaa olla etten ole tällä hetkellä ainoa tämän asian kanssa. Vähän olen ollut huomaavinani Facebookissa ja Instagramin kuvavirrassa saman suuntaista ilmiötä. Tämä vuodenaika nyt vain on semmoinen, että se suorastaan pakottaa tikuttelemaan lapasia. Ja sukkia ja pipoja ja myssyjä ja muita ihania, pehmeitä ja lämpöisiä neuleita.

Lasten neuleiden tikuttelu houkuttelee jo ihan senkin vuoksi, että valmistumiseen ei, ehkä, mene kuukausia. Niistä harvemmin tulee niitä ikuisuusprojekteja. Heti kun neuleiden koko vaihtuu aikuiseen, niin riskinä on aina työn päätyminen täytteeksi tuohon keskeneräisten töiden koriin.

Nämä suhteellisen yksinkertaiset peruslapaset on neulottu Käsityökekkerit-ohjeella. 

Lankana käytin tuttua Viking Garnin Baby ull -lankaa kaksinkertaisena. Tällä langalla kaksinkertaisena neulottuna näistä tuli mukavan paksun ja lämpöisen oloiset lapaset. Ei kuitenkaan sellaiset liian paksut ja tönköt, että lapsi pystyy vielä tekemäänkin jotain nämä lapaset kädessään.

 Tämä oli kaikessa yksinkertaisuudessaan kiva malli, tosin varren ehkä tekisin seuraavalla kerralla hieman pidemmäksi.

Näissä lapasissa kivaa oli myös se, että peukalo on sijoitettu ja neulottu niin ettei ole yhtään väliä kumpaan käteen lapsi lapaset laittaa. Peukku on aina oikeassa paikassa eikä kinnaa eikä kiristä. 

Ensi viikolla ollaankin jo marraskuussa. Syksy on mennyt kyllä hurjalla vauhdilla. Meillä jouluttaja on jo kovassa vauhdissa. On ollut jo hetken.😂 Onhan kohta jo joulu. 

Itse vielä vähän jarruttelen, odotetaan nyt edes sitä marraskuuta... Mites teillä? Asuuko teillä jouluttaja?😄

Ihania lokakuun viimeisiä päiviä jokaiselle!

💙

Mari

Nyt pukkaa raitasukkaa

 

 

Viime viikolla pikkuiset lapaset, tällä viikolla sukat. Sillä villasukkiahan ei voi kenelläkään olla liikaa, eihän!? Ei aikuisella eikä varsinkaan lapsella. Ja sitä paitsi, nythän eletään taas villasukkien sesonkiaikaa. Onpa aika ihanaa kiskaista ilmojen viiletessä lämpimät käsinneulotut sukat jalkoihin. Ihmisen ja maailman välissä on hyvä olla aina jotakin pehmeää.

Joten puikoilta, puikoilla ja puikoille villasukkia.

  

Näiden sukkien kohdalla oli ensin jämälankalaatikon langat ja sitten vasta ajatus siitä, että mitä niistä syntyy. Lapasiakin mietin mutta eihän siinä ollut oikeastaan kahta sanaa siitä, että sukat näistä langoista piti syntyä. Ja syntyi pienet, koon 26 sukat.

 

Uskoisin, että käyttäjä näille kyllä löytyy. Vaikka ei se aina ole viimeisen päälle varmaa löytyykö kaikille tehdyille, tekeillä oleville ja suunnitelmissa siintäville töille käyttäjää heti ja oitis. Paljon tuntuu putoilevan töitä puikoilta ihan vaan tekemisen ilosta. Sukat, lapaset ja muut tehdyt työt kohtaavat käyttäjänsä usein myöhemmin ja vähän vahingossa. Tekemisen riemu ja onnistumisen ilo on se mikä motivoi kolistelemaan puikkoja enemmän kuin sukkien tai lapasten todellinen tarve.

 

Uusia projekteja puikoille! Raidoilla ja ilman.

Eihän sitä enää osaa olla tekemättäkään.😂

Kivaa viikkoa ihan jokaiselle!

💛

Mari

 

Pikkupojan lapaset

 

 Puikoilta pullahti lapaset. Toiveesta tehdyt. Rakkaudella tikutellut.

Onneksi kelit ovat olleet vielä melkein kesäisen, no ainakin keväisen, lämpimiä, joten lapasia ei vielä ole kaivattu pieniin käsiin. Tällä toimittajalla toimitusajat joskus hieman venähtävät luvattoman pitkiksi mutta nyt ovat valmiina toimitukseen. Ja oikeastaan ihan hyvään aikaan, sillä nythän kai Pekka Pouta ja kollegat lupailivat jo vähän viilempiä kelejä.

 

Nämä lapaset tein ihan täysin jämälankoja hyödyntäen. Pienet lapaset ovat jämälankojen tuhoamiseen oikeinkin hyviä. Näihin kun saa upotettua kivasti ne kaikkein pienimmätkin laatikoiden pohjille jääneet nöttöset ylijääneitä lankoja.  

Ohje sen sijaan on ihan sitä mitä sattui juuri siinä hetkessä puikot omavaltaisesti tekemään. Perusraitaa ja yksiväristä sileää oikeilla silmukoilla. Peukut tein sitten vastaavasti pelkillä nurjilla silmukoilla. Ei isoja kikkailuja, selkeät peruslapaset. Silmukkamääriin jouduin hakemaan ohjeistusta, kokemusta kun tuommoisista pienten ihmisten lapasten neulomisesta ei kovin paljon ole ja kokeilun kautta tekeminen ei oikein minun juttuni ole. Kärsivällisyys ei vain riitä. Hyödynnän siis mielelläni muiden, itseäni huomattavasti ahkerampien neulojien, kokemusta.

Käytin näihin juuri niitä lankavarastoista löytyneitä, mahdollisimman pehmeitä ja ihania, lankoja. Näissä on Viking Garnin Baby ull -lankoja ja Dropsin Nord mix -lankaa. Alpakkaa, villaa ja paljon paljon pehmeyttä ja vielä lisää pehmeyttä.

Kyllä omatkin kädet tykkäisivät näin pehmoisista lapasista. Täytyy varmaan lisätä to do -listalle. Ehdottomasti! Mistä langoista sinä teet yleensä lapaset, jos lapasia neulot? Aika usein itse teen ihan vaan perus seiskaveikasta. Siitähän ei kyllä kovin pehmoisia lapasia saa, muuten kyllä kivoja. Olen aika arka kokeilemaan erilaisia lankoja. Usein huomaan turvautuvani vain siihen lankaan minkä käyttäytymisen puikoilla, käytössä ja pesussa tunnen jo ennalta.

Täältä sohvanmutkasta toivottelen mukavaa ja iloista lokakuista viikkoa ihan jokaiselle!

💙

Mari

Pitsikukkaiset kämmekkäät

Niin se vaihtui sitten syyskuu lokakuuksi. Kovin paljon ei vielä päivän lämpötiloissa syksyn eteneminen tunnu, niin ihanan lämpimiä päiviä on meille vielä tarjoiltu. Kovinkaan monena aamuna ei töihin mennessäkään ole käsineitä kaivannut mutta sekin aamu vielä koittaa, kun sormia paleltaa. Ja sitä silmällä pitäen lähdin tekemään itselleni kämmekkäitä.

Ohjeen näihin suloisuuksiin löysin Maija Paavilaisen Peukalon paikka -kirjasta. Siinä on muuten jälleen yksi sellainen käsityökirja, jota todella suosittelen selailtavaksi. Mutta nämä kämmekkäät. Oikeastaan en tiennyt edes tarvitsevani kämmekäitä mutta kun tämän ohjeen näin, niin pitihän nämä tehdä. Kuvissa olivat niin kovin suloiset ja söpöset. Mutta mutta..

 

 Näiden tekeminen osoittautuikin suunnattoman suureksi hypyksi pois siltä omalta mukavuusalueelta. Ja sehän ei tunnu yhtään mukavalta. Vaikka nämä ovat pienet, nämä kämmekkäät, niin aikaa näiden tekemiseen meni ainakin tuplasti peruslapasiin verrattuna. 

Nämä ovat ensisilmäyksellä vähän tämmöiset hassun näköiset, tämmöiset lyhyet ja leveät. Mutta ideahan näissä on se, että viileänä syys- tai kevätaamuna nämä voi kiskaista ohuempien käsineiden päälle vähän niinkuin lisälämmikkeeksi. Ja kun päivä lämpenee, ne voi riisua pois. Sen vuoksi näissä on leveyttäkin vähän enemmän. Mahtuvat hyvin toisten käsineiden päälle eivätkä ole liian tiukat.

Vaan se, mikä tässä toi ongelmia olivat nuo pienet kämmekkäitä koristavat kukkarivit. Niitä kutsutaan kuulemma venäläisiksi kukiksi. Yritän tähän nyt mahdollisimman lyhyesti laittaa ohjetta yhden tämmöisen kukkarivin tekemiseen. Jos, ja kun, idea ei aukea, niin täältä voit käydä kurkkaamassa videolta saman. 

1.krs    Aloita ensimmäisen silmukan neulominen ihan niinkuin aikoisit neuloa sen nurin. Ennenkuin työnnät puikon silmukan läpi *kiepsauta lanka kolme kertaa oikean puikon ympäri ja vasta sitten neulot nurjan silmukan loppuun. Neulo vielä 4 silmukkaa ihan samalla tavalla. Kuudes silmukka neulotaan nurin*. Toista*-* koko kerros loppuun.

2.krs    *Pura langankiepsautukset viiden silmukan sarjassa ja ota viisi pitkää silmukkaa oikealla olevalle puikolle. Kiepsauta lanka kaksi kertaa silmukkaryhmän ympäri. Neulo seuraava, kuudes silmukka, normaalisti nurin.* Toista *-* koko kerros.

Ensimmäisen silmukkaryhmän ympäri lanka on helppo kiepsauttaa, koska puikolla on vain nämä viisi silmukkaa. Seuraavien ryhmien kanssa kannattaa ottaa käyttöön apupuikko. Siirrä aina viisi pitkää silmukkaa apuikolle, kiepsauta lanka niiden ympäri kaksi kertaa ja siirrä silmukat oikealla olevalle puikolle.

3.krs    Koko kerros neulotaan nurin.

4.krs    Koko kerros oikein.

 Kannattaa käydä kurkkaamassa ihan videoitu ohje tästä kukkarivistä, jos sen tekeminen kiinnostaa. Idea aukeaa varmaan paremmin, kun näkee miten tehdään. Ainakin minulle auttoi. En saanut pelkän kirjoitetun ohjeen perusteella aikaiseksi kuin sotkua. Eivätkä nuo kukkarivit nyt ihan mallikelpoisia ole vieläkään mutta ehkä seuraavat sitten jo ovat parempia. Mutta annan pölyn laskeutua hiljalleen ja kokonaan ennenkuin lähden seuraavia kukkarivejä kokeilemaan.

Loistavaa lokakuuta ihan jokaiselle!

💛

Mari