Origamipallo

 

 Yllätin sitten itseni ja ryhdyin tällä viikolla paperiaskarteluhommiin lankajuttujen sijaan. Tiedä sitten olisiko kannattanut mutta kun jouluttajan kaino pyyntö kantautui äidin korviin, niin pitihän sitä kokeilla, että osaanko ja pystynkö tuon toiveen toteuttaa.

Olette varmaan huomanneet, että tänä vuonna joulukoristeiden joukossa on sellaisia ihania jouluisia paperisia palloja. No, koskaanhan en ole semmoisia palloja tehnyt enkä myöskään ollut yhtään hajulla siitä, että mitenkä niitä taiotaan. Vaan onneksi on ystävämme googletin ja pikkuveljensä Pinterest. Neuloja niiden syövereihin hetkeksi (=tunneiksi) ja (tadaaa!) ongelma ratkaistu. Ehkä.

 

Mutta eihän se sitten ihan helppo homma taas ollutkaan. Ei mennyt niinkuin siellä Strömsöössä. Ei lähellekään. 

Laitan teille tähän tarinoinnin oheen kuvia matkan varrelta. Niiden perusteella ei varmasti palloa aikaiseksi saa mutta vähän ehkä pääsee hajulle mitä tehdään.

 

  Ensinnäkin, aloitin tämän operaation ehkä hankalimmasta mahdollisesta. Ohjeita oli kyllä ihan sellaisiin simppeleihin paperipalloihin jotka kootaan liimaamalla yhteen kartongista leikattuja ympyröitä. Ja sitten oli ohje, jossa paperipallo toteutetaan taittelemalla, siis semmoinen origamipallo.

 

En lähtenyt sitten liikkeelle siitä helpoimmasta vaan tietenkin ajattelin pystyväni mennen tullen toteuttamaan sen origamipallon.

 

Kyllä en muista koska viimeksi olisin johonkin askartelujuttuun käyttänyt näin tuhottomasti tunteja. Mutta kun välillä tuntuu, että on kaksi vasenta kättä, niin ehkä jo harjoitusversion olisi pitänyt kertoa tekijälleen jotain. Vaikka että ei kannata enempää. Miten hankalaa on hahmottaa paperin taittelu!? Ilmeisesti todella hankalaa, sillä jossain vaiheessa perheen insinöörikin oli mukana miettimässä taittelun saloja, vaan ei hänenkään hahmotuskykynsä eikä kyllä kärsivällisyytensäkään riittänyt tähän projektiin. Lähti katsomaan telkkaria ja jätti neulojan ihan itsekseen miettimään miten suorakaiteen muotoisesta paperista taitellaan pallo. (muutoin kuin ryttäämällä se kämmenen sisällä tiiviiksi)

 

 

Mutta annas olla! Kyllä neulojalla sittenkin on kärsivällisyyttä ja varsinkin sitkeyttä sen verran jättimäisesti, että pallohan siitä monen tunnin uurastuksen jälkeen syntyi. Juhuu! 

Sitä en kyllä tiedä syntyykö tälle pallerolle milloinkaan kavereita vai jääkö ainokaiseksi. Oli kyllä niin tuskainen projekti. Tosin nythän olisi jo sitä kokemusta...

 

Palloillaan taas. Joskus.

Nyt takaisin neuleiden pariin.
 

Ihanaa viikonloppua ja isänpäivää!

💙

Mari