Kaunis morsian

 

 

Kävin tässä kevään aikana ystävän kanssa katsomassa Tampereella Museo Milavidan Kaunis morsian -näyttelyn. Näyttely avautui 31.3.-23 ja jatkuu niinkin pitkälle kuin 3.3.2024.

Kaunis morsian -näyttely on mielenkiintoinen matka morsiuspukujen ja erilaisten häätapojen historiaan. Näytteillä oli pukuja, huntuja, kenkiä, morsiuskruunuja, kapioita, häälahjoiksi saatuja astiastoja yms. yms. Ehdottomasti eniten minua kiinnostivat kuitenkin nuo morsiuspuvut. Vanhimmat puvut olivat 1800-luvun lopulta, uusimmat taisivat olla 1990-luvulta.

Kaikki mikä liittyy morsiuspukuihin, kiinnostaa. Olen aikanani tehnyt lopputyönäni morsiuspuvun ja silloin tutkin paljon myös morsiuspuvun historiaa meillä Suomessa. Ja paljon on tullut vuosien aikana, entisessä elämässä, työskenneltyä morsiuspukujen parissa. Olen muokannut vanhasta uutta, tehnyt uusiin pukuihin muutoksia ja suunnitellut ja ommellut pukuja. Joten, tutulla alueella liikuin. Ja kyllä, se menneen elämän ompelija-minä nosti päätään jostain tomukerroksien alta.

 

Tätä kirjoittaessani palailin jonkin verran siihen morsiuspuvun historia osuuteen. Lueskelin mielenvirkistykseksi Häätapojen historiaa -Amoriini.com sivulta. Sekä Morsiuspuvun historia Suomessa -Naimisiin.info sekä Hääpuku on aikansa kuva -heili.fi. 

Morsiamen pukuun on kautta aikain kiinnitetty erityistä huomiota. 

Morsiuspuvut ovat olleet aikansa muotipukuja, joten värit ja kankaat vaihtelivat sen mukaan mikä milloinkin oli muotia ja mitä oli saatavilla. Usein morsiuspuvuksi valittiin paras mekko. Morsiamen erottikin silloin muusta hääväestä korut tai morsiuskruunu. Tai joskus vain yksi rintapieleen kiinnitetty kukka.

 

Suomessa tavallisen kansan morsiuspuku oli pitkään väriltään musta. Se oli käytännöllistä, sillä kankaat olivat kalliita eikä ollut varaa hankkia useaa juhlapukua. Hääjuhlan jälkeen puku siirtyi juhla- tai kirkkovaatteeksi. Oli siis tärkeää, että pukua pystyi käyttämään myöhemminkin, ja sitä käytettiinkin niin pitkään kuin se vain mahtui päälle. Ja sen jälkeen sen annettiin eteenpäin tyttärelle.

 

Valkoinen hääpuku alkoi yleistyä Suomessa 1800-luvun lopulle tultaessa. Mutta silti vielä 1900-luvun alkupuolella käytössä oli sekä mustia että valkoisia pukuja. Huntu sen sijaan oli aina valkoinen, vaikka puku olisikin ollut musta. 

 

 

Tänä päivänä hääpuvut ovat paljon rohkeampia kuin ennen. Morsiamilla on runsaasti valinnanvaraa pukujensa suhteen. Puku saa olla lähes minkälainen vain. Puvun väriä, koristeellisuutta tai helman pituutta ei määrittele enää ulkoa tulevat trendit vaan jokainen morsian saa valita oman näköisen juhlapuvun tärkeään päivään. 

 

 

***

 

Oma hääpukuni vuodelta 1996 on minulla tallella edelleen. Aina aika ajoin sitä käyn moikkaamassa. Sen minulle ompeli valkoisesta satiinista äitini ystävä. Siinä ei ollut isoa vannealushametta eikä mega isoa helmaa. Se oli enemmän sellainen A-linjainen, suhteellisen yksinkertainen puku. Pienet hihat, hieman avonaisempi pääntie ja pitsiä pääntiellä ja niissä pikkuhihoissa. Sellainen kantajansa näköinen puku.💛

Hauska sattuma muuten. Vietin tässä ennen juhannusta päivän Kotkassa ja siellä vierailin Merikeskus Vellamossa. Siellä oli Kymenlaakson museossa myös hääaiheinen näyttely. Joten nyt on häähumua ollut museoissa enemmänkin.

Ihania kesän lämpimiä päiviä kaikille!

💗

Mari

 

Varrettomat pitsisukat

 

 

Näinkin voi näköjään käydä, että kun menet äidin kanssa lankakauppaan, niin itse lähdet sieltä tyhjin käsin mutta äidillä on kyllä lankakeriä matkassa.😂 Näin meille kävi aiemmin keväällä. Lähdimme, minun toiveestani, katsomaan millainen lankakauppa on VillaPallo. Ja ihanahan se oli, ja iso valikoima lankoja ja tarvikkeita, mutta jostain syystä silloin ei mulla selvästikään ollut ostohousut jalassa. Mutta äidilläni oli. Hän löysi ihania mieleisiään alpakka- ja puuvillalankoja.

Vaan eihän se haitannut vaikka itse en mitään tuolla käynnillä ostanut, sillä homman juonihan oli siinä, että minä neuloisin niistä langoista mitä äitini osti.😂 Hän nimittäin innostui, myyjän suotuisella avustuksella tietenkin, kämmekkäistä ja lyhytvartisista kesäsukista. 

Että semmoiset sitten laitoin puikoille.

Näistä pikkusukista tuli kyllä kivat. Tästä kerästä taitaa tulla vielä toinenkin pari. Taidan ne tehdä vielä itselleni. 

 

Lanka on Regian Cotton Color "Springtime Mood". Ihanan tuntuinen puuvillalanka jossa on 18% polyamidia ja 10% polyesteriä. 

Ensin vähän arastelin, kun kyseessä on niin ohut lanka. Sukkia kun olen neulonut aiemmin lähinnä vain seiskaveikasta. Pelkäsin vähän, että näistä tulee semmoinen ikuisuusprojekti, kun pitää ohuilla puikoilla tikutella. Että valmista ei tulisi millään. Mutta yllättävän nopsaan homma kuitenkin eteni. Ja tuo pitsikuvio oli aika kiva neuloa. Sen oppi aika kivuttomasti ja, yllättävää kyllä, jopa minun oli helppo sitä työstäkin seurata. Yleensä kun turvaudun aika tiukasti ohjekaavioon ja silti menee välillä rankasti metsään. Nyt tarvitsin kuvallisen ohjeen vain alkuun ja sitten homma soljuikin ihan luvattoman helposti eteenpäin.

Pitsineuleen malli on Drops Designin "June Jumpers". 

 

***

Tuosta lankakauppa VillaPallosta muuten vielä sen verran, että muutama viikko takaperin kuulin, että sen toiminta loppuu. Tosi harmillista. 

Nyt siellä näytti olevan vielä muutaman päivän kaikki tuotteet -60%, että jos jollakulla on kulkua Pirkkalan suuntaan, niin käykääpä kurkkaamassa.

 ***

 

Nyt on ketjusilmukan kiristelijällä takana ensimmäinen kesälomaviikko. Pari ensimmäistä lomapäivää vietettiin tyttären kanssa kahdelleen Porvoossa ja Haikon kartanossa.

 Oli kyllä kiva reissu. Ja aurinkoinen sää ja lämpö hellivät lomalaisia.

 

Muuten aika onkin vierähtänyt mökkihommissa. Vähän maalaushommia ja siivoilua. Neulomista, lukemista ja aurinkoa. Kaikkea sillälailla mukavasti ja sopivasti.

 

Aurinkoista ja lämmintä juhannuksen aikaa jokaiselle joka niemeen ja notkelmaan!

🌞🌞🌞

Mari