Pehmeä vauvan nuttu syksyn lapselle.

Ihanaa heinäkuun ensimmäistä päivää!

Täällä on iloiset tunnelmat, sillä

 valmiina on vihdoinkin tuo pienen pieni nuttu syksyllä syntyvälle sukumme uudelle jäsenelle. Vielä on jäljellä muutama kuukausi ennenkuin pääsemme tutustumaan tähän uuteen pieneen ihmiseen. Kovasti jo odotan tuota hetkeä. Tädillä on jo sitten pienelle syksyn lapselle nuttu valmiina. Äitinsä mukaan hän on melkoisen liikkuvainen jo nyt, odotan innolla, että pääsen seuraamaan kuinka vikkelä pikkumies hänestä oikein kasvaakaan.

 

Nyt tunnen täällä taas tällä hetkellä suurta tyytyväisyyttä siitä, että sisulla jaksoin tehdä tämän vauvan nutun valmiiksi. Jostain tuntemattomista voimavaroista löytyi kärsivällisyyttä ja sisua jatkaa tätä projektia, huolimatta kohdalle osuneista lukemattomista vastoinkäymisistä. 

Kolme kertaa jouduin tuon kuvio-osan purkamaan. Milloin olin tehnyt ohjeesta huolimatta aivan metsään koko kuvion tai sitten olin onnistunut hukkaamaan kymmeniä silmukoita matkan varrella ja pääntiestä uhkasi tulla juuri riittävä tulitikun ympärille mutta ei vauvalle sopivaa. 

Toki täytyy myöntää, että oman haasteensa tähän projektiin toi se, että Sandnes Garnin ohje tälle neuleelle oli vain ruotsiksi. Toki valittavana olisi ollut myös ohje norjaksi ja tanskaksi. Enpä sitten tiedä olisiko kyseiset kielet olleet sen parempia vaihtoehtoja. Ohjeen kääntäminen suomeksi ei tosin ollut se homman haastavin osa. Haastavinta on edelleen saada oma pää ja kädet toimimaan yhteisen asian nimissä. Jotenkin se viesti ei edelleenkään kulje aivan vaivatta noiden kahden välillä. Vaikka tietäisin hyvinkin tarkkaan mitä milloinkin pitäisi tehdä, niin silti lopputulos on välillä jotain aivan muuta. Olisi kovin mukavaa jos tuon pään ja käden yhteistyön saisi hieman jouheammaksi. Vähenisi purkamisen tarve ja ehkä nämä projektitkin alkaisivat edetä kivuttomammin.

Langat tätä neuletta varten ostin jo taannoiselta vierailultani ihanassa lankakaupassa Pitsi ja Palmikko. Sandnes Garnin baby ull Lanett on ihanaa neulottavaa. Suloisen pehmeää ja konepestävää merinovillaa. Tuosta langasta olisi ihana tehdä itsellekin jotakin.

 

 

Pieniä neuleita on ihana tehdä.

Kovin paljoa ei kyllä kokemusta ole aiemmin karttunut näistä vauvaneuleista, niin ihania kuin ne onkin. Omilleni muistan neuloneeni jotain, ainakin yhden villapuvun ja villahousut. Ja ne olikin sitten melkoiset villapöksyt. Ensinnäkin lanka loppui kesken, eikä samaa ihanaa vaaleanpunaista lankaa saanutkaan sitten jostain syystä enää ollenkaan. Joten niissä villapöksyissä toisesta lahkeesta osa oli aivan eri värinen kuin muu osa pöksyistä. Ja toisekseen, tein ne yksivuotiaalle tyttärelleni ja niistä tuli todella joustavat pöksyt. Mutta en olisi milloinkaan uskonut, että niitä käytetään samalla tytöllä vielä melkein kymmenen vuotta myöhemmin. Huvittaa vieläkin kun muistelen, että hän käytti niitä samoja villahousuja talvella lämmikkeenä haalarin alla ollessaan esikouluikäinen ja varmaan vielä ollessaan ensimmäisillä luokilla koulussakin. Loppuvaiheessa tosin lahkeet olivat sellaiset polvimittaiset, jos sitäkään. Että sellaiset villahousut tein.😂

 Asia naurattaa neitiä ja äitiä vieläkin kun muistellaan niitä villahousuja.

😂😂😂😂

 Tämä työ on ulkoasultaan erittäin paljon hienompi kuin ne kyseiset, käyttöiältään erittäin pitkäikäiset, yksivuotiaan villahousut. Tuosta kuviosta en ole vieläkään ihan varma onko aivan oikein mutta kun kerran näyttää hyvältä, niin ei siitä sen enempää kannata huolta kantaa.

Pään ja käsien yhteistyön takkuilusta huolimatta taidot on selkeästi kehittyneet. Ehkä vielä joskus teen jollekin uudet hienot villahousutkin. 

Kesäiset terveiset

kesäkeinun uumenista!

💗

Mari