Kuninkaallisia vaatejuttuja

Ihanaa, kun on aikaa. Vaikka taustasyyt tähän äkilliseen vapaa-ajan runsauteen eivät olekaan kovin mukavia, niin nautin silti. Ja erityisesti nautin, kun nyt on ollut aikaa tehdä vaikka ja mitä

. Kaikkein eniten olen tässä viime aikoina nauttinut tärkeästä roolistani kuninkaallisena vaatetuksen huoltajana. 

Ihan paras rooli ikinä!

Sillä, olipa kerran eräs pieni silkkihiuksinen prinsessa jolla oli tuhansittain toinen toistaan kauniimpia mekkoja kuninkaallisessa vaatehuoneessa. Siellä nämä arvokkaat kuninkaalliset puvut roikkuivat siisteissä riveissä, kauniisti värien mukaan ripustettuina. Ja sieltä tämä tarinamme pieni suloinen prinsessa kävi joka aamu valitsemassa kauniin mekon yllensä päivän touhuihin.

Mutta vaikka mekkoja ja pukuja roikkui tuolla kuninkaallisessa vaatehuoneessa monia ihania ja kimaltavia, ei tälle tarinan pienelle prinsessalle kelvannut kuin yksi ja ainoa. Tuo sininen lempimekko päällään hän juoksi joka päivä touhuihinsa ja leikkeihinsä. Maailman muut pikkuprinsessat vähän ihmettelivät moista. He itse kun eivät halunneet yhtenäkään päivänä käyttää samaa mekkoa toista kertaa. Pikkuprinsessan valintaa hämmästeltiin ja kummasteltiin mutta hän ei moisesta piitannut.

Vaan sitten tapahtui eräänä päivänä kaikkein kamalinta mitä kuvitella saattaa. Pieni silkkihiuksinen prinsessa huomasi trampoliinilla hypittyään ja kiivettyään kuninkaanlinnan kuninkaallisen puiston keskellä kasvavaan tammeen, että lempipuku oli mennyt rikki. Riks räks revennyt ja rispaantunut. Ja voi mikä suru siitä syntyi!

 Eivät kelvanneet muut kuninkaallisen vaatehuoneen mekot tarinamme pikku prinsessalle. Ei vaikka kuningatar yritti tarjota muita kauniita mekkoja prinsessan ylle. Ei auttanut kuninkaankaan lohdutus. 

Ei. 

Tarinamme pikku prinsessa oli kuitenkin aika nokkela ja viisas pikku prinsessa. Aikansa mekon kohtaloa harmitellessaan hän muistikin kuninkaallisen vaatetuksen huoltajan!

Kuningatar antoi autotallipojille käskyn ajaa kuninkaallinen auto palatsin oven eteen, ja niin he pikkuprinsessan lähtivät joutuin matkaan kauas kauas 

Kanta-Hämeeseen vaatehuoltajan luokse. Kovat ajat olivat koetelleet myös kuninkaallisia ja palatsin vaatehuolto oli jouduttu ulkoistamaan kauas vieraille maille.

Pikku prinsessa ei kuitenkaan halunnut antaa kallisarvoista pukua kenenkään muun käsiin, vaan halusi itse matkata pitkän matkan Hämeeseen ja toimittaa pukunsa perille.

Mekkoa parsittiin ja kursittiin, pestiin ja paikattiin. Lisättiin jopa hieman kimallusta pienen prinsessan toiveiden mukaan.

Ja voi, miten iloiseksi pieni silkkihiuksinen prinsessa tulikaan, kun sai lempimekkonsa entistä ehompana takaisin. 

Valtakunnassa siis kaikki hyvin

ja

Hänen Korkeutensa kuninkaallisessa puistossa leikit jatkuvat entiseen malliin.

(kuva julkaistu kuningattaren luvalla)

Tänään on siis lomautuspäivä nro.6😂
Ja tuon mekon olen tehnyt vuosia sitten tämän pikkuprinsessan isosiskolle. 
 

Yritetään löytää tämän vallitsevan tilanteen keskeltä myös jotain 

mistä saamme iloa ja joka tuo hymyn huulille!

Pysykää terveenä!

💙

Mari

Lomautuspäivä nro 1.

Nyt eletään äärimmäisen erikoista aikaa. Epävarmaa, huolestuttavaa, hiukan jopa pelottavaakin. Maailma jossa nyt eletään on aivan erilainen kuin se missä olemme tottuneet elämään.

Ja omallekin kohdalle napsahti hyvinkin pian poikkeustilan alettua tilanne johon en ole aiemmin joutunut, ja jota en ole osannut edes omalle kohdalle ajatella. Meidän pieneltä työporukalta loppuivat työt tämän koronaviruksen aiheuttaman tilanteen takia. 

Ja nyt on siis lomautuspäivä nro 1.

Tekeminenhän ei varmasti tule loppumaan. Siitä ei tarvitse pelkoa kantaa. 

Aina löytyy jotakin puuhaa. Kuten kuvista näkyy, niin hyvin olen varautunut.

 Ja onneksi nämä ihanat keväiset ilmatkin tarjoavat puuhaa myös ulkona. 

Taloudellinen puoli tässä hommassa tietenkin on asia mikä mietityttää, onneksi meillä kuitenkin toinen on vielä normaalisti työssä. Tai siis ei ihan normaalisti. Etätyötä kotona, niinkuin varmaan monella muullakin. Se mikä mietityttää on tämän kriisin kesto. Kukaan kun ei osaa sanoa eikä tiedä miten tämä tulee etenemään ja miten kauan tämän kanssa eletään. Ja epävarmuus on se mikä tässä tuntuu todella epämiellyttävältä. Ja koska tämä kriisi koskettaa kaikkia ja kaikkea, tuntuu moninkerroin pahemmalta nimenomaan tuo asioiden epävarmuus. 

Mutta on tässä tilanteessa hyviäkin puolia. Jotenkin helpotti omaa olemista kun kaikki asiat ovat nyt hidastuneet ja osin pysähtyneetkin. Huomaan taas, että vähempikin touhuaminen riittäisi tälle päälle. Tässä olen jo muutaman päivän ollut kotona hitaammalla rytmillä vapaapäivien takia. Pahin väsymys on poissa ja päätä ja leikkauskohtaa ei kivistä enää ollenkaan niin paljon kuin aiemmin. Töissä ja siinä ihan normaaliarjessa joutuu kuitenkin aina vähän pinnistelemään enemmän, yrittämään vähän enemmän ja tahtomattaan myös stressaamaan enemmän. Pysähtyminen tekee nyt hyvää. Ja uskaltaisin jopa väittää, että jos taloudellisten vaikeuksien uhan unohtaa, niin meille kaikille tekee nyt hyvää hieman hidastaa ja pysähtyä ihan näiden perusasioiden äärelle, kun ei ole painetta säntäilyyn asiasta ja paikasta toiseen.

Vaikka tilanne on kammottava, niin silti ihan meidän kaikkien mielenterveyden kannalta voisi olla hyvä kaivaa esiin myös niitä hyviä asioita kaikkien huolen aiheiden alta. Ei anneta vallitsevan tilanteen lannistaa meitä kokonaan. 

 Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.

Pidetään hyvää huolta toisistamme ja itsestämme!

💗

Mari

Pieniä iloja virkaten

Tuolta lankalaatikosta löytyi vielä pieniä nöttösiä näitä 

Novitan Cotton Bamboo -lankoja. Nyt tuntuu ihan hyvältä tehdä kaikkea ihan tavallista ja vaikka virkkailla pieniä söpösiä perusjuttuja, kun maailma ympärillä kuohuu ja eletään todella poikkeuksellista aikaa. 

Tässä jokunen viikko sitten siivoilin kotiamme, kun tiesin välittäjämme tulevan kuvaajan kanssa visiitille. Silloin koitin keräillä kaiken ylimääräisen pois pöydiltä ja tasoilta, että asunto näyttäisi myyntikuvissa kivalta. No, siivoilin sitten niin tehokkaasti, että nyt on paljon tavaroita täysin hukassa. Virkkaamani lasinalusetkin olen silloin laittanut niin hyvään talteen, ettei nyt ole hajuakaan missä ne ovat. Monena päivänä olen niitä kaipaillut ja käyttöä olisi ollut mutta kun ei löydy, niin ei löydy. Ja eihän siinä sitten ole auttanut muu, kuin tehdä niitä lisää. Ja jos ne eksyneet lasinaluset sitten jostain joskus ilmestyvät, niin nämä uudemmat jämälankaversiot voin sitten viedä vaikka mökille. 

 

Itse koen hyvin rauhoittavaksi, tämän kaiken kummallisen ja huolestuttavan ajan keskellä, kun saan tehdä kaikkea ihan tavallista, turvallista ja tuttua. Kyllä ovat ihan tavalliset kotiaskareetkin saaneet mielessäni totaalisen arvonylennyksen. Hyvin mielelläni palaan tuolta maailmalta työpäivän päälle kotiin ja suljen oven, huokaisen ja laittan kahvin tippumaan ja puuhailen jotakin ihan perusjuttuja. Minulle sopii hyvin mainiosti tämä kun ei tarvitse hötkyillä mitään eikä minnekään. Huoli tästä tilanteesta ja läheisistä on koko ajan olemassa mutta ei sen huolen kannata antaa ottaa liikaa valtaa ajatuksista. Mennään päivä kerrallaan.

Ei vaivuta nyt liikaan huoleen ja synkkyyteen. Kaiken huolen keskellä voimme ehkä myös nauttia hieman rauhallisemmasta ajasta ja ihan perusasioista. Tässä ohessa kuitenkin myös kevät etenee ja vie meitä pikkuhiljaa kohti kesää. 

 

Pidetään huolta itsestämme, rakkaistamme,

 läheisistämme 

ja

naapurin mummosta ja vaarista. 

💙

Mari

Timanttiset virkatut tiskirätit

Sukkapuikot vaihtuivat hetkeksi virkkuukoukkuun. Pitkästä aikaa. Ja kyllä vaan tuntui niin kovin mukavalta. Otin tässä ihan kokeilumielessä, ja puuvillalankojen loppuunkulutus ajatuksissani, työn alle tiskirättejä. Tosin mielestäni on kyllä vähän huono sana tähän kohtaan tuo rätti. Mielummin käyttäisin näistä nimitystä liina. Voisiko näistä puhua tiskiliinoina? Ne on niin nättejä, että tuntuu jotenkin rumalta sanoa rätti. No, nätti rätti tai tiskiliina. Kaikki käy.

Tuhosin tässä viime kesänä tekemäni virkatun viirinauhan

jäljiltä jääneet Cotton Bamboo -langat. Kokeilun kautta etenin. Silmukkamäärää jouduin vähän hakemaan ja kokeilemaan. Sen takia nuo kaikki liinat ovat vähän eri kokoisia.Lopulta tuumailin, että 42 silmukkaa Cotton Bamboo lankaa virkattuna 3,5 puikolla antaa mielestäni aika hyvän lopputuloksen. Kuvio on kaikissa näissä kokeilemissani liinoissa sama, koska nyt halusin vain hahmottaa ja kokeilla tuota kokoa ja silmukkamääriä. 

 

Liinat on virkattu ihan vuorottelemalla pelkästään pylväitä ja ketjusilmukoita. Periaatteessa ihan nopsa tehdä, itsellä vaan aina tuppaa menemään puurot ja vellit sekaisin, eli laskuissa ei aina pysy ja purkaa saa pienessäkin työssä paljon. Mutta ei haittaa.

Näin nuo tein.😄

1. kerros: Virkkasin siis 39 ketjusilmukkaa (kjs) ja kolme ketjusilmukkaa kääntymistä varten. (seuraavan kerroksen 1. pylväs)

2. kerros: Seuraavaksi virkkasin neljä pylvästä, sitten toistin 1 kjs, 5 p koko kerroksen loppuun asti. Ja virkkasin loppuun vielä kolme ketjusilmukkaa kääntymistä varten.

3. kerros: Virkkaa samoin kuin 2. kerros

4. kerros: Virkkaa samoin kuin 2. kerros

5. kerros: Virkkaa 1 kjs, 1 p  ja toista koko kerroksen loppuun asti. Virkkaa taas loppuun 3 kjs kääntymistä varten.

Sitten toistelin näitä kerroksia kunnes liina oli haluamani kokoinen, tai niin kauan kuin lanka riitti.😃

Nämä tiskiliinat voinkin sitten pestä koneessa 60 asteessa aina kuin tarve vaatii. Ja ovat paljon kauniimpiakin kuin kaupasta ostetut. Tosin tyttäreni kyllä huomautti, että värit näissä minun liinoissani ovat ihan samat kuin niissä kaupasta ostetuissa. Mutta ihan sattumalta!😂 

Kivaa alkanutta viikkoa!

💛

Mari

Muutoksia ja poikien sukkia

 Niin kovin usein tulee neulottua pelkästään sellaisia "tyttöneuleita". Tiedättekös, sellaisia hempeitä värejä, söpöjä pitsejä ja palmikoita. Siinä sitä tohkeissaan sivuuttaa täysin sen tosiseikan, että perheessä on myös niitä miehiä. Ja miestenkin jalat kaipaavat toisinaan jotain pehmeää ja lämmintä. Että pitäisi varmaan välillä heillekin tehdä jotain ilman pitsejä ja hempeitä värejä. Hieman nimittäin epäilen, ettei kovin suurta hurraata nousisi jos isännälle neuloisin vaaleanpunaiset villasukat. Tai tuskin poikakaan äitiä paljon pitsisukista kiittelisi.

Näillä ajatuksilla loin puikoille nämä poikien sukat. Vähän sinistä, uskaliaasti vähän valkoista ja pikkuriikkisen mustaa. Koon 3,5 puikot ja 52 silmukkaa. Näistä tuli koon 42-43 sukat ja edelleen näissä pääsin käyttämään noita vanhoja lankoja pois. Valkoista tosin piti ostaa kerä. Välillä tuntuu, että huijailen itseäni tällä "jämälangat pois" -touhulla. Kyllähän nyt tietenkin käytän niitä vanhojakin pois mutta aina vähän niinkuin puolisalaa ostan jotain uuttakin. Että lienee vähän totuuden värittelyä ja liioiteltua puhua enää pelkästään jämälankasukista. 

Tällä hetkellä täällä meidän kotona ollaan isojen asioiden äärellä. 

Muutoksen tuuli puhaltaa melkoisella voimalla ja tunnetasolla mennään aikamoista vuoristorataa. Välillä ajatus uudesta tuntuu hyvinkin tervetulleelta, toisinaan sitten taas pelottaa hyvinkin paljon. Ollaanko nyt aivan varmasti valmiita astumaan johonkin aivan uuteen ja hylkäämään vanhan, tutun ja turvallisen?

 

Mutta, ensimmäiset haparoivat askeleet kohti muutosta on jo otettu. Käsi kädessä ja yksissä tuumin. Vatsanpohjasta kouraisee mutta pää on silti pilvissä. Kotitalo on laitettu myyntiin ja uusi koti uudessa kaupungissa odottaa. 

Silläpä se onkin muutoksen keskellä parempi pysytellä käsitöiden suhteen ihan tutussa ja turvallisessa. Villasukat, jalassa tai työn alla, tuovat tunteen turvallisuudesta ja pysyvyydestä. Vaikka kaikki ympärillä kuohuu.

Halauksia ja villasukkia 

kaikille!

💙

Mari