Lumi-torkkupeitto

Tyttärellämme oli tässä taannoin huomattava merkkipäivä. En kyllä saata mitenkään ymmärtää, miten voi olla mahdollista, että nuorimmaisenikin on jo parikymppinen. Miten aika juokseekaan. Ja useimmiten ihan liian vilkkaasti.

 Lahjaksi tässä tämän koronakevään aikana tikuttelin hänelle torkkupeiton, jonka alle tytön on sitten mukava käpertyä illalla omassa kodissa omaan sohvanmutkaansa. Äidin lämpö ja rakkaus pehmoisen peiton muodossa lämmittää silloin, kun välimatkaa on paljon.

Ja sitten tämä torkkupeitto.

Peitto on neulottu Novitan ihanasta ja ilmavasta Halla-langasta. 

Se on tuommoinen mukavan pörröinen, pehmoinen, lämmin ja kevyt lanka. Halla-langan värit ovat kaikki meleerattuja, vähän tuommoisia huurteisia ja ihanasti nimettyjä. Näistä löytyy Oksa, Metsä, Kallio, Jäämarja ja Kallio.

 Tämän neulomani peiton lanka on Lumi. Ja sitä ei ollutkaan sitten enää niin kovin helppo mistään löytää. Onneksi sitä kuitenkin vielä löysin Tapion lankakaupasta.

 

Kooltaan tästä torkkupeitosta tuli suurinpiirtein 135 cm x 150 cm, ja siihen vielä hapsut päälle. 

Tätä oli niin ihana neuloa. Ja tietenkin tässä oli loistavana juttuna myös se, että peitto piti mukavasti neulojan lämpimänä samalla kun neuloja työtään eteenpäin tikutteli.  

 

Ja taas oppi neuloja myös uutta. 

Pidennetty helmineule. Helmineuleesta olin kyllä kuullut ennenkin mutta pidennetystä helmineuleesta kuulin tämän projektin alkaessa ensimmäistä kertaa.

Ja tällä tavalla peitto on neulottu.

 

Pidennetyn helmineuleen neulominen tiivistetysti (pariton silmukkaluku) :

1. krs: neulo *1 o, 1 n* ja toista *–* kerros loppuun.

2. krs: neulo *1 n, 1 o* ja toista *–* kerros loppuun.  

3. krs: neulo *1 n, 1 o* ja toista *–* kerros loppuun.

4. krs: neulo *1 o, 1 n* ja toista *–* kerros loppuun.

 Kerroksia 1–4 sitten toistellaan.

Ei ollut vaikea. Tähän riittää jos vaan pysyy silmukoilla järjestys

.

Yllättävän hyvin pysyin laskuissa mukana. Kovin montaa kertaa en joutunut työtä purkamaan virheiden takia. Aika poikkeuksellista.

Vieläköhän sitä löytyisi intoa toteuttaa toinen samanlainen? 

Isäntäkin totesi, että tuommoinen peitto sopisi oikein hyvin meidänkin soffalle. Täytyy varmaan käydä Tapion kaupasta kurkkaamassa josko tuota Halla-langan väriä heidän varastoistaan vielä löytyisi. Jos ihan varmuuden vuoksi varastoon ostaisi. Että sitten kun neulomisen into iskee, niin olisi Lumi-kerät valmiina.

Ihanaa viikonloppua teille kaikille!

Nautitaan keväästä ja auringosta, jos se sattuu paistamaan.

Ja pidetään edelleen huolta💗

🌺

Mari

Virkatut kukat korviin

Ei lääkärit kovin pahasti viilanneet linssiin, kun silloin joskus toista vuotta sitten lupailivat, että leikkauksen jälkeen aivot korjaavat itse itseään jopa vielä kahden vuoden päästä. Ja vielä paremmin, jos vain itse antaa niille mahdollisuuden. Jos sitkeästi jaksaa myös omalla toiminnallaan edesauttaa asiaa eikä anna periksi eikä lannistu. Ja näinhän olen, välillä jopa suorastaan paniikinomaisesti, yrittänyt tehdä ja näitä ohjeita noudattanut.

Käsitöiden kehuttiin olevan ihan parasta terapiaa aivoille jotka ovat ottaneet hieman kolhua vastaan. Joten käsitöitä on tehty. Opettelin virkkaamaan ja neulomisenkin olen omalla kohdallani vienyt tasolle jota en olisi aiemmin uskonut tapahtuvan. Olen ratkonut sanaristikoita ja kännykkä sauhuten pelannut sanapeliä. Olen opetellut ottamaan rennommin ja nauttimaan elämästä enemmän.

Ja se on kannattanut. 

I did it my way.

Nyt onkin ollut ihan älyttömän kivaa huomata tämän koronakevään aikana, että monet ongelmat joita pään leikkauksen jälkeen omassa toimintakyvyssä ilmeni, ovat nyt huomattavasti antaneet periksi. Jotain vaikeuksia ja ongelmia varmasti jää mutta se ei haittaa. Ne asiat ovat sitten vain osa "uutta minua". 

En ole koskaan maratonia juossut mutta maaliin tullessa juoksijasta tuntuu varmasti yhtä hyvältä kuin minusta nyt. Olen juossut oman maratonini. 

Ja mieli täynnä keväistä iloa ja intoa hakeuduin koru hommien pariin. 

Ainakin nyt tämän kerran. Ihan näin kokeiluluontoisesti.

😄

Ja kyllä, omasta mielestäni näistä tuli aika hauskat käsityönystävän korvikset. Ohuesta puuvillalangasta virkkasin kapean korurenkaan ympärille pikkuisen kukan. Renkaan halkaisija oli noin 1 cm, eli koko kukan halkaisija on sitten n. 2 cm. Ja voi miten söpösiä näistä tulikaan. 

💚

 

Ihania keväisiä päiviä teille jokaiselle! 

Ja rakkautta korona-ajan keskelle💓

🌺

Mari

Pääsiäisen pitsisukat

Oikein hyvää pääsiäistä kaikille täältä räntäsateen keskeltä! 

Kuvat näistä uusista ihanuuksista ehdin onneksi ottaa kirjaimellisesti hyvän sään aikana. Aika rajusti vaihtelevat nämä kevään kelit. Villasukkia tarvitaan kaikesta päätellen edelleen. Onni on siis jatkuva villasukkavirta puikoilla.

Itse kun en oikein osaa suunnitella kovinkaan hienoja villasukkamalleja, on siksi ihanaa, että on olemassa niitä jotka osaavat ja haluavat vielä jakaa ihania mallejaan meille muille tehtäväksi.

Kirjahyllyssäni on kaksi Merja Ojanperän supersuloista sukkakirjaa. Tämän sukkaparin ohje on näistä kirjoista toisesta. Kauneimmat villasukat. Se on kirja täynnä toinen toistaan ihanampia sukkamalleja.

 

Tämän sukkamallin nimi on "Niityllä". 

Mallista poiketen neuloin nämä ihan yksivärisestä valkoisesta seiskaveikasta. Nämä Merjan sukkaohjeet ovat loistavia! Ne on kirjoitettu niin, että niitä on helppo seurata ja mallit onnistuu aivan varmasti ilman ylimääräistä pohdintaa ja päänvaivaa. Saa vain nauttia tekemisestä ja onnistumisen ilosta.

 Näistäkin sukista tuli mielestäni hyvin kauniit, ihanan herkät ja suloiset. 

Puput ja tiput mökin ikkunalaudalla seurailevat, kun isäntäväki viettää hyvin hyvin verkkaista pääsiäistä. Ei kiire minnekään. Eilen poistuttiin sen verran mökiltä, että kävimme viemässä vanhemmalle polvelle pääsiäistervehdykset kukkien muodossa. Vähän kurjaa, kun heidän kanssaan ei nyt oikein voi aikaa viettää. Vaan vielä sekin aika koittaa.

Juuri nyt sade ropsuttelee mökin kattoon. Ja isäntä tuossa vieressä kuuntelee äänikirjaa. Nuorisoa odotellaan. Valtakunnassa kaikki hyvin.

Jaksamista kaikille

ja 

pitäkäähän edelleen huolta itsestänne ja toisistanne!

💙

Mari

Virkattu kevätkukka

Olisikohan nyt jo kevään ensimmäisten iloisten kukkijoiden aika?

Leskenlehtiä ainakin olen jo bongannut Hämeessä, ja sinivuokkoja. Krookuksia ja idänsinililjojakin jo jossain kävelylenkilläni ohimennen näin. Kyllä kuplii sisälläni ihana riemu, kun luonnosta löytää päivä päivältä enemmän ja enemmän ihania kevään merkkejä! Tai kun aurinko jo lämmittää ihanasti talvenkalpeita kasvoja.

Näitä kuvissa olevia kevään kukkijoita ei tapaa lenkkipolun varrelta eikä aurinkoiselta rinteeltä. Näitä löytyy meidän kotoa. Olisikohan kyseessä sitten tämän kevään teemakukka, sitkeä karanteenikukkija. Jokatapauksessa nämä ovat takuuvarmoja ilon tuojia, hauskoja pieniä yksityiskohtia koristeeksi, menestyvät kaikilla kasvuvyöhykkeillä eivätkä pelkää takatalvea eivätkä pahaakaan kevätmyrskyä.

Nämä kevään rohkeat kukkijat olen virkannut Merja Ojanperän vinkeillä. Ohje löytyy Merjan Kauneimmat villasukat kirjasta. 

Kiva löytää hieman erilainen tapa tehdä virkkaamalla kukka. Tällä tavalla tehtynä kukista tulee hauskan kolmiulotteisia. Tykkään!

Nämä kukat virkkasin varastoni vanhoista seiskaveikan jämistä kolmosen koukulla.

Tuo kuvissa näkyvä koukku on muuten osa tyttäreltä saamaani syntymäpäivälahjaa. Miten hän osasikin ostaa noin kivan värisen koukun! Taitaa siis tyttö tuntea äitinsä.😂 Ja toki lahjaan kuului myös koukun väriin sopivaa lankaa, ja herkkuja. Tietenkin.

 Näille valmiille kukille on jo tiedossa erityinen loppusijoituspaikka. 

Mutta kyllähän näitä voisin tehdä eri väreissä koristeeksi vähän sinne sun tänne. Tuomaan hieman hyvää mieltä tähän elämään ja olemiseen. 

Ilonaiheita kun ei näinä päivinä ole liian kanssa.

Näiden kukkijoiden myötä toivottelen teille ihanaa

aurinkoista palmusunnuntain iltaa!

Pidetään edelleen hyvää huolta itsestämme ja toisistamme

ja nautitaan ihanasta keväästä.

💙

Mari