Ylipitkän villapaidan lyhennysprojekti

 

Viime talven isoin neuleprojektini oli TeeTee Tundra -langasta neulottu ihanan pehmoinen ja lämpöinen villapaita miehelleni. Jos klikkaat TÄSTÄ niin pääset tutustumaan tuohon projektiin halutessasi tarkemmin. Paidasta tuli tuolloin aika kiva ja sekä saaja että neuloja olivat lopputulokseen tyytyväisiä.

 

Vaan aina on joku mutta tai mutka matkassa. Se "mutta" tämän paidan kohdalla oli se, että jostain toistaiseksi tuntemattomasta syystä paita on venähtänyt pituutta huomattavasti. Hihoissa mittaa ei mielestäni ole tullut mutta paidan helma alkoi roikkua käyttäjänsä päällä ikävän alhaalla. Ei näyttänyt enää niin kovin kivalta tuo ylipitkä neule. 

Että sitten olisi pitänyt käydä lyhennyshommiin. Mutta ei sitten niin minkäänlaista hajua miten lyhennetään neulottu neule. Kyllähän lyhennyshommat ompelukoneella sujuu mutta kuinkas lyhentyy villapaita? Ja että vielä sen lyhennyksen jälkeenkin näyttää hyvältä?

Pää sauhuten asiaa mietin ja pohdin, käännös googlen puoleen ja avunpyyntö ilmoille. Yhden sivuston löysin, jossa neuleen lyhentämistä ohjeistettiin. Ullaneule.net pelasti.

Kuukauden päivät ohjeistusta makustelin ja hauduttelin sekä keräsin rohkeutta lähteä tuohon lyhennyshommaan. Tällä viikolla sen sitten uskalsin tehdä. Mutta jos olisin oikeasti tajunnut miten iso, hankala ja pelottava homma se olikaan, niin en olisi ruvennut. Vaan sitten toisaalta, nyt on tyytyväinen olo kun sen sain tehtyä.😄

 

Lyhennystä varten oli ihan ensimmäiseksi kerättävä silmukat talteen siitä kohdasta neuletta mistä aioin aloittaa uuden helmaresorin. Oli yllättävän hankalaa poimia silmukoita oikein ja oikealta riviltä, kun lanka ja neulos oli niin kovin tummaa väriltään. Ja niinhän se sitten myöhemmin osoittautuikin, että ihan en oikealta riviltä aina ollut silmukoita puikoille nostellut. Tämä toi sitten sellaista pientä lisähaastetta siihen purkuvaiheeseen. 

 

Kyllä myönnän, että ihan oikeasti nousi hiki pintaan, kun olin saanut silmukat puikoille ja oli aika tarttua saksiin ja katkaista lanka muutaman kerroksen päästä. Oli pelottavaa sörkkiä saksilla isolla vaivalla tekemääni neuletta. Mutta niin vain sen tein ja pääsin purkamaan lyhennettävää pätkää irti muusta neuleesta. Ja tässä kohtaa oli ongelmia, sillä puikoille poimimani silmukat oli kerätty vähän yhdeltä jos toiseltakin riviltä. Mutta sitkeästi etenin silmukka silmukalta ja purkasin palan irti. 

 

Tämän jälkeenhän homma oli enää uutta resoria vaille valmis. Ja se oli ehdottomasti tässä se helpoin osa. 

 

Ja tuohon loppuunhan piti vielä muistaa päätellä silmukat niin, ettei helma kiristä.

 

Aika hyvä vai mitä? 

Mielestäni onnistuin oikeinkin hyvin. Paita ei purkaantunut kokonaan eikä mennyt muutoinkaan pilalle. Edes tuota rajakohtaa ei kyllä valmiissa neuleessa huomaa laisinkaan. Ja lisäksi nyt on hyvä mieli, kun paita ei näytä kantajansa päällä ylisuurelta möhkäleeltä.

 

Mukavaa viikonloppua teille kaikille!

💚

Mari