Villapaita pohjoisen pakkasiin

Voi tätä onnen tunnetta juuri nyt! 

Neuloja on tällä hetkellä hyvin väsynyt mutta äärimmäisen onnellisessa olotilassa. Leijun ihan omassa pienessä henkilökohtaisessa onnenkuplassani. Siinä kuplassa on juuri nyt kaikki kohdallaan. Siinä kuplassa minä pystyn mihin vaan ja osaan mitä vaan.

Monien tuskallisten hetkien jälkeen sain vihdoin valmiiksi mieheni villapaidan. Sen mikä on työn alla ollut jo pidempään. Valmiiksi se tuli juurikin sopivasti ajallaan ja armas puolisoni sai pohjoisen pakkasiin uuden lämpimän villapaidan mukaan. Auton nokka käännettiin kohti pohjoista sunnuntaina illalla työpäivän jälkeen, ja paidan viimeiset päättelyt tein lauantai-iltana. Pari viimeistä päivää puikot suihkivat kyllä aivan sauhuten. Päätin, että paidan saan valmiiksi ennenkuin lähdetään, ja se piti.

 Tämä oli toinen villapaita minkä olen ikinä milloinkaan tehnyt. Siitä ensimmäisestä virityksestä ei paljon kannata meteliä pitää. Se oli monta vuotta  sitten ja siitä tuli liian lyhyt ja liian leveä, eikä se paita ole enää keskuudessamme. Mutta tästä tekeleestä voin puhua kyllä enemmänkin! Aivan häpeilemättä tunnen tästä suurta tyytyväisyyttä. Onhan se mahtavaa, kun osaa ja pystyy tekemään tärkeälle ihmiselle ihan omin pikku kätösin lämmittävän villapaidan. 

En tiennyt, että pystyn. Mutta nyt tiedän. 

Ja mielestäni lopputuloskin on vielä aika onnistunut. Mainittakoon vielä, että kyllä saajakin oli mielissään.

Pohjana tähän työhön oli Kotivinkin vuonna 2016 julkaisema kalastajaneuleen ohje. Mikä lie mielenhäiriö sitten iski mutta halusin hieman muokata tuota ohjetta. Lopputuloksena oli monta tuskaista hetkeä. Ja koska ohjetta halusin muokata vähän joka suuntaan, ei siitä lopuksi ollut muuta apua kuin että sain ns. raamit työlleni. Tietenkin olisi ehkä ensikertalaisena vain kiltisti kannattanut tehdä ihan tasan niinkuin ohjeessa sanottiin. Ja koska sitä kokemusta ei ole kovin paljon aiheesta kertynyt, niin kyllähän mittoja, silmukkamääriä, lisäyksiä ja kavennuksia sai aikalailla pohtia.

 Lankana tässä käytin, yllättäen ihan ohjeen mukaan, TeeTee Tundra -lankaa. Värinä oli tumma harmaa, jota olikin sitten aika vaikea saada ikuistettua kuviin juuri oikean värisenä. Ehkä tuossa ihan viimeisessä kuvassa ollaan aika lähellä totuutta. Tundra on ihanan pehmeää lankaa (70% alpakkaa 30% polyamidia) Iholla se on miellyttävän tuntuista eikä kutita. Tästä voisin itsellenikin tehdä jotain.

 Vaan loppu hyvin kaikki hyvin. Seuraavan paidan kyllä taidan tehdä nöyränä tyttönä tasan ohjeen mukaisesti. Ja nauttia vain tekemisestä ilman epävarmuutta lopputuloksesta.

Nyt vaikenen ja jään nauttimaan lomasta. Aurinkoista keliä luvattu tälle viikolle. Aivan mahtavaa!

Täällä pohjoisessa on todellakin hanget korkeat nietokset. Josko huomenna hiihtämään?!

Suloista viikkoa kaikille

ja

erityisesti sinulle!

💗

Mari