Operaatio Huovutetut lapaset

 

Joulukuisen perjantain tervehdys täältä tuttuakin tutummasta sohvanmutkasta. 

 Pari viikkoa jouluun ja monenlaiset puuhat odottelevat täällä kärsivällisesti tekijäänsä, vaan aina on silti aikaa kaikelle ihan muulle. Vaikka neulomiselle. Esimerkiksi.

 

 

Tässä muutama viikko takaperin poikkesin Lankaideassa. Se on aivan ihana, pieni ja valloittava lankakauppa tässä ihan meidän kotinurkilla.

 Lähdin sinne ihan listan kanssa tiettyjä lankoja hakemaan mutta aina näköjään käy sitten niin, että muutakin näiltä reissuilta mukaan tarttuu. Niin nytkin.

Siinä kassalla ensimmäisiä ostoksiani maksaessa huomasin siinä kassapöydällä  aivan ihanat huovutetut mallilapaset. Sellaiset sydämin koristellut, valkoiset, söpöt, paksut ja lämpimän näköiset ihanuudet. Koskaan en ole itse kokeillut tehdä lapasia huovuttamalla mutta nyt oli sitten ihan pakko tarttua ideaan ja ottaa kokeiluun, kun olivat mokomat siinä niin söpön näköisenä.

 

Joten, sujahdin uudelle kierrokselle lankahyllyille, nappasin muutaman kerän Sandnes Garnin Fritids Garn -lankaa kainaloon ja kassalta sain ohjeen huovutettuihin lapasiin. Ja vielä seiskan sukkapuikot.

 

Niillä seiskan puikoilla sitten tikuttelin valtavan suuret lapaset. 

Niin suuret etten kyllä uskonut, että niistä joskus jollain konstilla tulisi oikeat lapaset. Ja nimenomaan oikean kokoiset. Ennen huovutusta nämä lapaset olivat hyvinkin hilpeä näky sohvan selkämyksellä roikkuessaan. Harmi, kun en huomannut mitata lapasten pituutta siinä vaiheessa.

 

Vähän jännitti heittää nuo jättiläisen lapaset koneeseen pyöritettäviksi. Ohjeeksi sain myymälästä, että kannattaa jotain muutakin laittaa koneeseen lapasten kanssa pyörimään mutta ei liikaa. No, viskasin sinne muutaman punaisen paidan sekaan, ja kone 40 asteen ohjelmalle. 

 

Ja kas, ihme tapahtui. Pesukoneen ohjelman päätyttyä lapasten koko oli huomattavasti pienentynyt. Vähän niissä silti tuntui olevan vielä turhaa väljyyttä eivätkä ehkä olleet huopuneet kuitenkaan riittävästi. Järkeilin sitten homman niin, että tässä tarvitaan lisää huovutusta. Lapaset koneeseen pyörimään uudemman kerran. Pienesti kyllä hermoilin siinä vaihessa, että tuleeko sieltä ohjelman loputtua ulos sellaiset pienen pienet nuken lapaset... Mutta ei, ihan oikean kokoiset ja kivat lapaset sieltä tuli. 

 

Sitä jäin sitten vain vielä miettimään, että olisiko näitä lapasia pitänyt jotenkin harjata jo märkänä, että niihin olisi saanut sellaisen pörröisemmän ja pehmeämmän pinnan. En sitä tehnyt siinä vaiheessa ja kun kuivana varovasti yritin, niin eihän siitä enää mitään tullut. 

Mutta kovin hyvät ovat näinkin.

 

Ihanaa joulun odotusta ihan jokaiselle!

💕

Mari

Pilkkusukat osa 2 ja ajatus kysymys-vastaus postauksesta

 Viime aikoina ei ole neulojan neulepuikot kovin vilkkaasti suihkineet, varmaan kohta käytön puutteesta hapertuvat ja haihtuvat lopulta tomuna tuulen matkassa. Ja näin ollen puikoilta ei ole myöskään valmiita töitä juurikaan tipahdellut. 

Jotain keskeneräisiä töitä olen jatkanut himpun verran eteenpäin ja jättänyt ne sitten taas keräämään pölyä pöydän kulmalle. Keskeneräisiä töitä on aina hyvä pitää käden ulottuvilla.😂

 

Tässä viime postauksen jälkeisenä aikana kaikki ylimääräiset hetket ovat menneet erään tärkeän ihmisen juhlapäivää ja juhlia järjestellessä. Touhua on siis riittänyt nyt lähinnä tuolla keittiön puolella. 

Juhlat on nyt kuitenkin onnistuneesti juhlittu ja hetki on vedetty tässä vähän henkeä. Nyt on taas hyvä jatkaa muitakin juttuja.

 

 

Muutama viikko takaperin sain kuitenkin valmiiksi villasukat. 

Pilkulliset villasukat. 

Nämä pilkkusukat näköjään kulkevat mukana ihan väkisin. Huomasin, kun sain nämä sukat valmiiksi, että parisen vuotta sitten olin tehnyt melkein samanmoiset pilkkusukat. Ilmankos näitä oli niin hyvä ja turvallinen tehdä. Oli jo kokemusta.

 

 

Näistä tuli lapsen kokoiset sukat, koko taitaa olla n. 34. Lankoina taas tuttu peruslanka Seitsemän veljestä. Näistä tuli aika söpöt ja varmasti jalassa mukavan lämpöiset, koska lähes koko sukka on kaksinkertainen. 

 

 

Edellisen postauksen yhteydessä esitettiin toive, että tekisin sellaisen kysymys-vastaus postauksen, jossa vastaisin yleisimpiin tietoihin itsestäni ja blogistani. Ja enköhän minä tähän toiveeseen tartu. 

Ajattelin kuitenkin, että voisi olla kiva, jos saisin teiltä lukijoilta kysymyksiä mihin vastaisin. Että jos teillä on jotakin mitä haluatte tietää blogistani tai ihmisestä tämän takana, niin jättäkää ihmeessä kommentteihin kysymys. Ja jos niin iloisesti käy, että teiltä näitä kysymyksiä tulee, niin voisin vastailla niihin sitten samalla kun muutenkin availisin tämän blogini historiaa.

 

Mukavaa uutta viikkoa ihan jokaiselle!

💜

Mari

Winter Smiles -panta

 

 

 

Nyt oon neulonut pantoja. Siis näitä ihania, lämpöisiä, neulottuja pantoja suojaamaan päätä ja korvia kylmältä. Näitähän neuloo, ainakin instan kuvavirran mukaan, tällä hetkellä melkein jokainen. Enkä ihmettele. Paitsi, että hetken ihmettelin. 

Tämmöisiähän oli silloin joskus kaukana nuoruudessa. 80- ja 90-luvuilla, muistatteko? Ja jotenkin aina, kun tulee "muotiin" joku asia mikä on ollut pinnalla ja kova juttu omassa nuoruudessa, vie itseltäni ainakin aikaa tavallaan "hyväksyä" uudelleen käyttöön kyseinen asia. Usein ensireaktio tällaisissa asioissa on aina se tiukka "ei". Että nähty jo. Ja koettu jo. Että ei kai nyt enää.

 Että sen takia tätäkin asiaa piti hetken nieleskellä ja mietiskellä. 

  

Itselläni taisi olla silloin nuorena joku iloisen kirjava panta. Se oli vähän coolimpi vaihtoehto käyttää kuin pipo. Pipoahan ei silloin kelpuuttanut millään.

 Malliltaan se panta oli semmoinen otsalta kapeampi joka leveni korvia ja takaraivoa kohti. Pannat taisivat olla silloin jotain keinoaineisia tai villasekoitepantoja. Eikä niitä neulottu itse. Se piti olla ostettu.😂 

Onneksi tänä päivänä materiaaleihin kiinnitetään paljon enemmmän huomiota ja varmaan kaikki neulovat pantansa mielummin merinovillasta, alpakasta tai jostain muusta yhtä pehmeästä ja lämpimästä.

Garnstudion sivuilta nappasin sitten lopulta tämän ohjeen. Tämä kuulostaa nyt siltä, niinkuin olisin jotenkin nopeasti etsinyt, löytänyt ja toteuttanut. Ei. Ohjeen löysin viime talvena, kevätpuolella. Hauduttelin siis asiaa koko kevään, läpi kesän ja hyvän matkaa tätäkin syksyä. Huolellista harkintaa siis.

Langoiksi tilasin Adlibrikseltä Garnstudion Drops Alpaca- ja Drops Kid-Silk- langat. Yhdistelmä osoittautui ihanan pehmeäksi eikä varmasti kutita herkintäkään ihoa. Vitosen puikoilla tikuttelin ja aika nopsaan sain valmista aikaiseksi. Tämä malli oli kiva, kun tähän ei tule saumaa taakse ollenkaan. Työ neulotaan putkena ja putken päät ommellaan yhteen siten, että otsanauhan etuosan keskelle muodostuu palmikko.

Näitä lankoja taitaa mennä tilaukseen enemmänkin. Tämä ensimmäinen versio kun menee tyttären lämmikkeeksi, toinen itselle ja olisivathan nämä ihan kivoja antaa vaikka joululahjoinakin. 

 

Lämpimin ajatuksin

💙

Mari

Neulehaaveita sohvanmutkasta

 

 

Tunnelmallista syysiltaa neulehaaveiden utuisesta maailmasta.

 Syksyn ote kiristyy päivä päivältä, ilmat kylmenee ja illat pimenee. Iltojen pimeneminen ei juuri haittaa, on ihanaa, kun saa sytytellä kynttilöitä tuomaan pehmeää tunnelmaa. Eikä se kylmeneminenkään ihan paha asia ole. Saa kaivaa pipat, lapaset ja huivit laatikoista esille ja käyttöön. 

Mutta se vähän haittaa menoa, kun syysflunssa iski kyntensä neulojaan kiinni. Ihmeen terveenä tässä on kuljettukin läpi korona-aikojen. Ei ole juuri flunssat ja nuhat vaivanneet. Mutta nyt on vähän veto poissa. 

 

 

Että jos kerran tässä täytyy nyt sairastaa, niin tehdään sitten edes ympäristö mahdollisimman miellyttäväksi.

 Virittelin itselleni viltit ja viihdekeskuksen sohvanmutkaan ja keräsin kaikki saatavilla olevat neulekirjat kaveriksi. Ja toiseen läjään käden ulottuville ihania lankoja, vähän niinkuin inspiraatioksi Baby merinoa, Dropsin alpakkaa ja Kid-Silkiä, ihania pehmeitä lankoja.

 

 

Sillä neulehaaveiluun voimia riittää melkein aina. Se on mukavaa ajankulua. Selailla rauhassa neulekirjoja ja -lehtiä, suunnitella uusia projekteja ja unelmoida neuleista joita ehkä kenties joskus saattaisi ottaa työn alle. Tai jos vointi on oikein kehno, niin silloin on vaan ihana katsella kuvia. Neulekirjoissa kun on yleensä niin kauniita kuvia, että sekin pelkästään riittää. 

 

 

Ihan suosikkikirja on tällä hetkellä Urban Knit -neulekirja. Se on täynnä, mielenkiintoisten neuleohjeiden lisäksi, upeita tunnelmakuvia neuleista ja Helsingin maisemista. Ja toinen suosikkikirja on Veera Jussilan Neulekekkerit. Neulekekkerit -kirja osuu ja uppoaa tälle neulojalle jo senkin takia, että kirjan kuvat on kuvattu Hämeenlinnassa. Vanha kotikaupunki💖.

 

Jotain olen tässä särkylääkkeiden ja kuumemittarin pyörittelyn lomassa jaksanut tikutellakin. Pieniä hihoja tulossa ainakin. Siitä juttua enemmän joskus myöhemmin.

 

 

Mukavaa syksyistä viikonloppua sinulle!

💙

Mari

Kesän muistoja Salmelasta

 

 

Niin, ne kesälomapuuhat. Niitä mielellään vielä makustelee, kun syyskuun sunnuntai on harmaa ja sade paukuttaa ikkunoihin. 

Lämpimän kesän mukavat puuhat. Niiden voimalla jaksaa painaa läpi syys- ja lokakuun. Marraskuutakin himpun matkaa mutta se marraskuun läpitunkematon pimeys haalistaa kyllä ihanimmankin menneen kesän muiston. Vaan onneksi siinä kohtaa saa katseen kääntää jo kohti joulua. 

 

Meillä on puolison kanssa tullut tavaksi poiketa kesäaikaan joissakin mielenkiintoisissa taidetapahtumissa. (Tätä nykyä tietenkin kaikenlaiset rajoitukset ja ohjeet huomioiden ja erään viheliäisen viruksen sallimissa rajoissa.) Mutta niin, esimerkiksi Taidekeskus Salmela on vienyt kyllä meidän molempien sydämen. Siellä ollaan käyty aiempinakin kesinä ja pienen tauon jälkeen ajelimme tänäkin kesänä Mäntyharjun kauniisiin maisemiin. 

Salmelassa on mukava käydä katsomassa nuorten taiteilijoiden töitä, ja samalla saa myös ihastella teoskokoelmia suomalaisen nykytaiteen "konkareilta". Tänä kesänä esillä olivat Reidar Särestöniemi, Rafael Wardi, Inari Krohn, Suvi Malek (aivan loistava!), Mi Kuoppa, Tilla Kekki, Markus Still, Marika Mäkelä, Harri Leppänen, Nina Terno, Anna-Liisa Kankaanmäki, Kia Taegen, Vilmalotta Olivia Schafhauser, Johanna Lumme, Elisa Marin, Kaisamaisa Erämies, Kaisa-Tuulia Tuomi, Anni Jokitalo, Tiina Torkkeli ja Eliya Zweygberg.

 

 

Näistä edellä mainituista taiteilijoista suurimman vaikutuksen minuun tekivät Suvi Malek uskomattoman hienoilla maalauksillaan ja kuvanveistäjä Mi Kuoppa pienoisveistoksillaan. Tykkäsin myös kovasti Tilla Kekin veistoksista ja Kaisa-Tuulia Tuomen utuisen herkistä maalauksista.

 

 

Jo pelkästään Taidekeskus Salmelan näyttelyalue on käymisen arvoinen. Alue kokonaisuudessaan koostuu Salmelan päärakennuksesta sekä näyttelyalueesta johon kuuluvat vanhat apteekki- ja postitalo, palvelijan asunto sekä erilaisia piharakennuksia. Taideteoksia on esillä myös ravintolarakennuksessa, alueella olevassa huvimajassa sekä aluetta ympäröivässä veistospuistossa.

Taidenäyttelyt ja taidetapahtumat ovat, itselleni ainakin hyvin vahvasti, sellaisia hyvänmielen ja latautumisen paikkoja. Hetkeksi saa unohtaa kaikki arjen haasteet ja kiemurat ja vain uppoutua kauneuteen. Taide tuo iloa. 

Taide myös haastaa ajattelemaan ja toisinaan myös kyseenalaistaa totutut ajatusmallimme. Taiteella ja kulttuurilla on tutkitusti vahva yhteys parempaan elämänlaatuun, psyykkiseen hyvinvointiin ja terveyteen. Joten, nyt kun koronatilannekin sen jo ehkä sallii, kannattaa suunnata taiteen pariin. 

Vaikka ihan vain kokeilumielessä.

 

 Tämän oheisen taideteoksen😃 parissa aloitan syksyn neulehaaveilut. Kelitkin ovat muuttuneet neulehaaveilua suosivaan suuntaan, joten mikäs tässä. Iltateet kiehumaan, kynttilöihin tulet ja kirjan kanssa sohvanmutkaan. 

Palaillaan!

💗

Mari

Loma ja pitsisukat laiturilla

 

 

 Nyt on vierähtänyt tosi pitkä aika siitä, kun viimeksi olen tähän blogiini saanut minkään näköistä tekstiä aikaiseksi. On ollut kesä ja loma ja lomapuuhaa todellisessa kesälomamielentilassa. Kaikki ylimääräinen on pudotettu pois, osin olosuhteiden pakosta, osaltaan siksi, koska olen voinut niin tehdä.

 Aika ajoin ollaan siipan kanssa heitetty onnellisesti aivot narikkaan ja pelkästään nautittu kesästä ja vapaasta ja siitä, että on vaan voitu olla, elvytty ja kerätty voimia edessä häämöttävään arkeen.

 

Onhan sitä toki välillä myös jotakin puuhasteltu. On suorastaan täytynyt. Ei pelkkä lötköttelykään kovin pitkään kivalta tunnu. Puuhastelu on ihmiselle hyvästä. Se kun on semmoista hitaanlaista rauhallista tekemistä ilman ihan mitään pakottavaa tarvetta sille tekemiselle. Ilman puuhastelua itselleni ainakin tulee helposti sellainen hieman rauhaton, epämiellyttävä olo. Pieni puuhastelu laittaa usein ajatuksetkin sopivasti järjestykseen ja pienesti alavireisen mielenkin saan nostettua plussan puolelle pienellä puuhastelulla. 

 

 

Ja tietenkin kaikkien muiden kesälomapuuhien lomassa on tikuteltu villasukkia. Kuinkas muutenkaan. Siitä puuhasta kun tulee, yleensä aina, hyvä mieli. Ja niistä hyvänmielen asioista on pidettävä kaksin käsin kiinni. Elämä heittää niin paljon myös sitä ikävää silmille, joten takataskussa on hyvä olla konsti jos toinenkin millä omaa oloaan voi piristää ja parantaa.

 

Nämä sukat olen neulonut, jälleen, Novitan ohjeella. Mitään erityistä nimeä tälle mallille ei suunnittelija ole keksinyt. "Neulotut naisen pitsisukat". Sillä nimellä malli Novitan sivuilta löytyy. Tämä on tosi kaunis malli. Nyt en ole enää ihan varma mikä lanka tuo on mistä nuo sukat tikuttelin. Onnistun aina hävittämään vyötteet salaman nopeasti työn aloittamisen jälkeen. Vaikka kuinka päätän, että laitan vyötteet talteen, niin eipäs niitä sitten hetken päästä enää löydykään. Mutta, kuvittelisin, että kyseessä on joku Kaupunkilanka. Olisko Leikkipuisto? Puhdas veikkaus.

 

 

Sukista tuli kivat. Malli oli vielä sen verran yksinkertainen, että ei tarvinnut alvariinsa tarkistella meneekö kuvio oikein vaiko ei. 

Ja se oli oikein mukavaa.

 

Ai niin! Ja terveisiä Rovaniemeltä. Napapiiri-Jukola 2021.

 Allekirjoittanut tosin vain kannustusjoukoissa.😀

 

 

💛

Ihanaa viikonloppua ihan jokaiselle!

Mari

Frilla sukat

 

  Olen pidemmän aikaa ihastuneena seuraillut, kun käsityöntaitajat neulovat ihania villasukkia ja lapasia ja vaikka mitä suloisuuksia sellaisista hauskoista, valmiiksi kirjaviksi värjätyistä langoista. Lopputulokset ovat niin hienoja! 

Itse olen aina vähän karsastanut moisia kirjavia lankoja, niin paljon kuin niistä tehdyistä sukista ja lapasista tykkäänkin. Kaupoissa näitä lankoja kyllä näpelöin ja hiplaan mutta ostoskoriin niitä ei ole päätynyt. 

Joskus vuosia sitten hetkellisesti hairahduin ja ostin moniväriset langat. Ajattelin silloin, että näistähän saan sitten todella helposti tehtyä kirjavaiset sukat! Silloin, vuosia sitten, en vielä todellakaan olisi ryhtynyt kirjoneuleen tikutteluun, koska ihan liian vaikeaa.

Mutta mutta! Ei se sitten ihan helppoa muistaakseni ollut sillä kirjavallakaan langalla niitä värikkäitä sukkia tikutella. Ärsytti ihan suunnattomasti, kun en saanut värejä asettumaan molempiin sukkiin samalla tavalla. Yritin ja purkasin, yritin uudelleen ja purkasin uudelleen. Aloitin jälleen alusta ja yrittämällä yritin saada värejä kulkemaan molemmissa sukissa samalla lailla. Siinä en sitten kuitenkaan onnistunut. Ja voi että se häiritsi silmää se epäsymmetria niissä sukkasissa. Sen jälkeen on kirjavat langat jääneet kaupan laareihin, vaikka ne aika söpöjä ovatkin.

 

Nythän sitten, kovasta vastustelusta huolimatta, jostain oli kotiin kulkeutunut tuommoista kirjavaa lankaa, jotka ajattelin sitten käyttää pois, kun nyt muutenkin on tällä neulojalla ollut pinnalla kaikenlaisten jämälankojen poiskuluttaminen. 

Muistankohan oikein, että tämä kelta-oranssisävyinen lanka oli Svarta Fåret Frost -lankaa. Kiva monivärinen lanka mutta toteutus ei sitten tälläkään kertaa mennyt ihan niinkuin olisin halunnut. 

Voitte uskoa, että purkamista riitti tämänkin sukkaparin kohdalla. Mutta siltikään en saanut värejä kulkemaan molemmissa sukissa samalla tavalla. Joten luovutin. 

Mikä näissä monivärisissä langoissa mahtaa olla se taika millä värit saa sukkapariin samoin? Osaako kukaan vinkata tietämättömälle? Mielelläänhän näistä monivärisistä langoista kaikenlaista tikuttelisi mutta kun pistää harmittamaan, kun ei saa kohdistettua oikein. Vai onko näissä edes tarkoitus saada sukkaparista ihan samanmoisia? Mikä homma? En ymmärrä. 

Siirryn vähin äänin takaisin yksivärisiin lankoihin.

 

 Ihania heinäkuun viimeisiä päiviä!

💛

Mari

Nimettömät mökkisukat

 

 

 Ihanaa heinäkuista maanantaita täältä neulojan hermolepokeskuksesta, saaresta! 

Kesäkuu hujahti ohi kiihtyvällä vauhdilla, maustettuna ihanilla, mieleenpainuvilla hetkillä. Saimme olla mukana juhlassa erään tärkeän nuoren rippipäivänä ja juhannuksen vietimme täällä saaressa mukavalla pienellä porukalla. Muutoin kesäkuu vierähti ihan vaan töitä tehden ja lämpimistä kesäpäivistä nauttien. 

Kesälomaan on vielä jonkin verran matkaa, sitä jo ehkä vähän odottaa. Mutta sitten mukaan mahtuu myös näitä vapaapäiviä, ja silloin voi vaikka kuvitella olevansa jo lomalla ja käydä köllöttelemässä mökin laiturilla auringon hellittävänä. Ihan parasta.

Käsitöitäkin on tullut tässä välillä tehtyä, tosin vaan sillälailla pienesti. Jotenkin ne nyt edistyvät kovin hitaasti kaikki aloittamani projektit. Vaan mihinkäs tässä kiire. Nautiskelen hitaasta tekemisestä, uuden opettelemisesta ja kokeiluista.

 

Villasukka projektin otin työn alle, kun havahduin siihen, etten oikein omista enää siistejä, ehjiä sukkia. Vanhoja villasukkiani olen jo moneen kertaan parsinut ja paikkaillut. 

Ajattelin ensin, että haluaisin ihan sellaiset tavallistakin tavallisemmat harmaat perussukat, semmoiset mukavat mökkisukat. Vaan niinhän siinä sitten kävi, että en malttanut jättää ihan perustasolle tätä hommaa. Kuvioita niihin tuli. Harmaa säilyi kuitenkin sukkien pohjavärinä.

Joskus jossain olen törmännyt kuvaan sukista joissa oli jotakin samantapaista kuviointia kuin mitä näihin omien sukkieni varsiin tein. Idea jäi sitten kummittelemaan mieleen ja näihin sen toteutin. En nyt sitten kyllä yhtään enää muista, että mikä ohje ja malli se oli ja missä. Oman hataran muistini varassa olin, kun kuviot näihin sukkiin tikuttelin. Eli, periaatteessa oma malli mutta ei sitten ihan, koska jossain tiedän olevan saman tapaiset.

 

Ja langat. Osittain seiskaveikkaa ja muistaakseni tuo harmaa lanka oli Novitan Isoveli. 

Nyt taidan siirtyä hetkeksi taas takaisin aurinkoon, kastella kukat ja nyppiä kuivuneet kukat pois. Pärjäilevät sitten taas loppuviikon täällä omissa oloissaan.

Suloisia aurinkoisia päiviä ihan jokaiselle!

💛

Mari

Aurinkolasit suojaan

 

Aurinkolasit. Hirmuisen tarpeelliset näin kun aurinko paistaa helottaa pilvettömältä taivaalta. Kyllä, mukana kulkee. Ja yleensä, kun eivät keiku nenällä, pyörivät jossakin käsilaukun pohjalla kaiken muun tarpeellisen tavaran seassa. No eihän se kovin hyväksi niille laseille ole, tiedän kyllä. Mutta silti ne taas seuraavan kerran nakkaan sinne laukun pohjalle. 

En kyllä ymmärrä miten voi olla niin hankalaa hankkia jonkinlainen kotelo niiden lasien suojaksi. Semmoinen mihin ne olisi sitten helppo ja kätevä sujauttaa suojaan kun niitä ei tarvitse. Tähän ikään mennessä en ole saanut aikaiseksi hankkia sellaista, joten ilmeisen vaikeaa se sitten on. Tai pahaa saamattomuutta.🙈

Äidiltäni sain tässä taannoin läjän vanhoja Kodin Kuvalehtiä. Ja niitä selaillessa löysin sieltä hauskan näköisen ohjeen virkattuun aurinkolasikoteloon. Tai no, pussukka kait tuo ennemmin on. Söpö joka tapauksessa. Ja tuon pussukan hauska vohvelimainen pinta innosti sitten kokeilemaan tuota lehden ohjetta. 

Pussukka on siis virkattu. Ensimmäisen tein seiskaveikan vaaleanpunaisesta Kuurasta 3,5 mm virkkuukoukulla ja toinen on tehty jostain vanhoista ryijylangoista, oliskohan ollut Wetterhoffin Tuukka -lanka. Tuo hauska vohvelimainen pinta on saatu aikaiseksi vuorottelemalla tavallisia pylväitä ja kohopylväitä. Tällä tavoin virkattuna tuosta pussukasta tuli suht paksu, suojaa sitten niitä laseja vähän paremmin. Näiden kohopylväiden virkkaus oli minulle ihan uusi tuttavuus. Näillä saa ihan hauskaa eläväistä pintaa aikaiseksi. Ja kyse on vain siitä, että virkataan pylväs edellisen kerroksen pylvään varren alta joko etu- tai takakautta. Vaaleanpunainen pussukka sai koristeekseen vielä pienen söpön piparkakkureunan.

Ohjeen mukaan pussukasta olisi pitänyt tulla kooltaan n. 11cm x 18 cm. Totuus tässä tapauksessa oli, että vaaleanpunainen on kooltaan 9 x 18 ja Tuukasta tehty 10 x 18. Käsiala varmaan vaikuttaa lopputulokseen. Mutta joka tapauksessa, molempiin ainakin nämä minun aurinkolasini mahtuvat loistavasti.

Nyt jos sitten myös muistaisi laittaa ne lasit sinne koteloon silloin kun niitä ei käytä. Ettei tässä nyt käy sitten niin, että sekä lasit että pussukka lojuvat siellä laukun pohjalla. Erikseen.😁

Mukavaa viikonloppua ihan kaikille!

💛

Mari

 

 

Kesän hempeät villasukat

Kesälläkin tarvitsee villasukkia. 

Ainakin omat viluiset jalkani tarvitsevat villasukkien lämpöä. Mökillä ollessa villasukat ovat tietenkin ihan erityisen tarpeelliset, silloin tällöin kotosallakin. Varsinkin pitkän työpäivän jälkeen väsyneet jalat kaipaavat villasukkia elpyäkseen päivän rasituksista. Oli helle tai ei.

Maaliskuun jälkeen en ole sukkia tikutellut. Silloin valmistui pikkusukat jämälangoista. Nyt, pienen tauon jälkeen, palasivat villasukat puikoille. Innostuin, kun löysin pitkään kadoksissa olleen sukkakirjan. Vuoden takaisen muuton jäljiltä tuntuu olevan vieläkin tavaraa "hukassa". Mutta onneksi Kauneimmat villasukat -kirja löytyi.

Ojanperän Kauneimmat villasukat -kirjasta löytyi näiden Helmi-Orvokki sukkien malli. Ihana, söpönen, vähän jopa tuommoinen romanttinen sukkamalli. Lankalaatikossa sattui olemaan kerät valkoista seiskaveikkaa ja ihanan hempeän roosaa Kuura -lankaa. Kuura on hennosti metallinhohtoinen lanka. Kuvissa ei ihan pääse oikeuksiinsa langan "hohde". Näistä langoista syntyi minun versioni    Helmi-Orvokeista.

Varresta tein hieman alkuperäistä pidemmän, muutoin noudattelin taas aika orjallisesti valmiiksi mietittyä ohjetta. Ojanperän ohjeet ovat niin ihanan ymmärrettäviä. Ei tarvitse miettiä ja pähkäillä, että mitähän missäkin kohtaa on ollut ajatus mallin suunnittelijalla. Arvostan kovasti ohjeiden selkeyttä. Vaikka pitsikuviot ovat näyttäviä ja monimutkaisen näköisiä, niin kirjoitettu ohje ja kaavio ovat helppoja ymmärtää.

 

💕

Kalenterin sivu käännähti ihan huomaamatta kesäkuun puolelle. 

On taas Suvivirren ja koululaisten kesäloman aika. Itselläni loma häämöttää vasta kaukana elokuun puolella. Toivottavasti saadaan ihana, lämmin ja leppoisa kesä. 

Ja sydämelliset onnittelut kaikille koulunsa päättäville, ammattiin valmistuville ja ylioppilaille! 

💕

Mari