Arkiston kätköistä 3: Tyttövauvalle

Korttiaskartelu kuuluu nykyään niihin askareisiin, joita teen vain hyvin, hyvin, hyvin harvakseltaan.

 Joskus vuosia sitten, silloin nuorempana😊, oli oikeastaan vähän jopa semmoinen "kunniakysymys", että kaikki joulu-, pääsiäis-, ystävänpäivä- ja muut onnittelukortit olivat itse tehtyjä. Ja silloin se oli kivaa. Niitä oli ihana miettiä ja suunnitella ja tehdä. Mutta sitten tuli perhe ja lapset ja pikkuhiljaa hiipui myös korttitehtailu. Lastenkin kanssa tuli kyllä vielä tehtyä paljon kortteja, varsinkin joulukortteja. Tässä ihan muutama vuosi sitten vielä tyttären kanssa ahkeroitiin joulukortteja! Mutta jotenkin se askartelu sitten vain pikkuhiljaa jäi, jonnekin arjen ja aivokasvaimen jalkoihin kenties.

Tuo kuvassa oleva kortti tuli tehtyä samana päivänä kun sain kuulla tulleeni toisen kerran tädiksi. Pienen prinsessan inspiroimana tein tuon kortin toivottamaan hänet tervetulleeksi meidän kaikkien elämään. 

Edelleen kyllä kaikkein mieluiten antaisin ja lähettäisin itsetehtyjä kortteja terveisineen ja onnitteluineen. Siinä on niin mahdottoman paljon enemmän sydäntä mukana kuin valmiina ostetuissa korteissa ikinä. Vaikka kauniita ja hauskoja kortteja valmiinakin saa, silti jossain tuolla sisimmässäni vannon edelleen itsetehdyn nimeen.

Ja onhan se aivan ihanaa saada jonkun itsetekemä kortti! 

Sehän on aivan parasta. Itsetehdyn kortin kautta välittyy niin paljon enemmän. Se on iso asia, että joku ihminen on ajatellut juuri sinua tehdessään juuri sen kortin jonka postipate sinun laatikkoosi kuljettaa. 

Ajatus siitä, että olet tärkeä. 

Ihanaa oloa teille kaikille!

Kirjoneuleen kirous

En tiedä mikä kumma geeni on minussa nyrjähtänyt, kun aina pitää ottaa työn alle ja opetteluun joku uusi juttu silloin, kun se tilanteiden sanelemana olisi ehkä järkevämpi jättää tekemättä siinä hetkessä. Voisihan sitä ajatella asiaa vaikka niin, että tilanteen parannuttua alan opetella uutta... 

Näin. Mutta tapani mukaan päätin sitten kuitenkin ottaa hetkessä haltuun myös nämä kirjoneuleet. Näitähän en ole sitten tehnyt kouluvuosien jälkeen. Ja silloinkin niistä lapasista tuli niin kireät ja piukat, että ei niitä ollut oikein kiva käyttää. Veri lakkasi kiertämästä kämmenissä.

No juu, eikä tämäkään kirjoneuleen haltuunotto nyt kolmekymmentä vuotta myöhemmin ole osoittautunut ihan ongelmattomaksi.

Purkuhommia pukkaa. Vähän väliä.

Touhulla kyllä taas hommiin aloin. Itseluottamus on aina aivan suunnaton siinä vaiheessa kun silmukkaakaan ei ole vielä luotu. Siinä hetkessä unohtuu suloisesti myös se, etten ihan aina pysty enkä jaksa keskittyä ohjeisiin enkä työhön, ja ettei se käden ja pään yhteistyö ole ihan katkotonta.

 Ei niitä muista kun jostain oikein innostuu. 

Löytyi kiva malli (Koti kuusen alla -blogista) ja langatkin omista varastoista. Mietin siinä, että eipä mitään, alku on ihan tavallista joustinta, joten anna mennä. Että otanpa selvää sitten sitä mukaan kun ongelmia ilmenee. Ja ilmenihän niitä vaikka en juuri vartta pidemmälle ole päässyt.

Ohje tähän malliin on aivan loistava, ongelmia on enempi täällä toteutuksen puolella.😂  Ohjeessa on selkeästi annettu kolme kokoa S, M sekä L ja M kokoa lähdin tavoittelemaan. Jokaiselle koolle on oma ruutupiirroksensa kuvioista, eli hyvin yksinkertaista. Eikö!? Vaan ei. Aloitin kyllä ihan vuorenvarmasti tekemään oikean koon kuviota mutta yhtäkkiä minulla olikin puikoilla enemmän silmukoita kuin mitä kuvion mukaan olisi pitänyt olla. Ja sitäpä sitten pohtimaan, että miksi? Miksi ihmeessä ja mistä ihmeestä ne ylimääräiset silmukat siihen työhön hyppäsivät?😨 Ja voitteko uskoa, että aikaa tähän ihmettelyyn kului melkein tunti! Olin jo ihan epätoivoinen, kun en ymmärtänyt missä oli mennyt pieleen. Kunnes sitten hoksasin, että olin jouhevasti siirtynyt jostain syystä tekemään lapastani S-koon kuviolla. Ei ihme jos työssä oli enemmän silmukoita kuin kuviossa... 

Saa nähdä tuleeko näistä lapasia ikinä.😜😂 

Siitäkin huolimatta,

ihania aurinkoisia talvipäiviä teille kaikille ja ihan jokaiselle!

Arkiston kätköistä 2: Pikkuiset betonisaappaat

Välillä on kiva tehdä jotain ihan muuta kuin mitä yleensä tekee. 

Kokeilla jotain aivan uutta ja poistua siltä omalta mukavuusalueeltaan. Tässä on yksi sen sorttinen projekti. 

Tämä oli yksi sellainen sitten kun -juttu. Kirjoista, lehdistä ja netin askartelupalstoilta olen kuvia katsellut ja ihaillut toisten kivoja toteutuneita töitä. Jotenkin ajatus betonitöistä on tuntunut kuitenkin liian työläältä, joten laiskuus on voittanut kokeilunhalun. 

Viime kesänä isäntä kuskasi kuitenkin mökille pussin tarveainetta ja vinkkasi, että siellä sitä nyt on. Ilmeisesti olin puhunut näistä betonihommista liian paljon.😀 No, eihän sitä sitten auttanut muu kuin ottaa selvää asian teknisestä puolesta ja tarttua sitten härkää sarvista. Paikalliselta kirpputorilta haettiin pienen pieniä kumisaappaita muutama pari, koot taisi olla 23 ja 24. Mökillä lämpimässä kesäillassa sekoittelin kurat ja öljysin saappaat, ja jotain näin söpöä sain sitten myöhemmin kuoria saappaiden sisältä esiin. 

Toiset tein vuorillisiin saappaisiin, ja niistä kun kuori betonisaappaat esiin, niin ne olivat sitten sellaiset vähän hassut pörrösaappaat. Saappaan vuori kun tarttui betoniin kiinni. Vuorittomat saappaat synnyttivät vähän siistimmät pikku betonisaappaat. Niihin tein varteen kolot tuikkukynttilöille ja varteensa ne saivat koristenauhat.

Pörrösaappaat päätyivät ulos kuistille lyhtyjen viereen koristeeksi. Ne on ulkonäöltään vähän rouheammat, joten ulkona hyvä. Noi siistimmät saappaat päätyivät tunnelman tuojiksi olohuoneeseen. Tykkään.

Ei se sitten lopulta niin työlästä ollutkaan. 

Ens kesänä vois mökillä taas kokeilla sitten jotain muutakin...

Ihanaa viikonloppua!

Virkattu Asteri-matto

Tässä se nyt on. 

Vihdoin valmis! Ja täytyy myöntää, että hyvähän siitä tuli.😁

Pitkän aikaa haaveilin virkatusta matosta, vaan en vain saanut aikaiseksi aloittaa. Mutta kun oikea hetki osui kohdalle niin tämäkin yksilö pääsi vihdoin työn alle. 

Ja miten mukava tätä olikaan tehdä! Paksu kude, iso koukku ja nopeasti näkyvää jälkeä. Mikäs sen parempaa. 

Menneellä viikolla oli edessä töihin paluu. 

Se vähän hidasti muita projekteja sekä aiheutti tuntuvaa jännityksen tutinaa. Enkä kyllä sitten kovinkaan paljon jaksanut muihin juttuihin työpäivän jälkeen paneutuakaan. Kunhan olla möllöttelin.😊

Vaan oli töihin paluu ihan mukavaakin. Ihana päästä ihmisten pariin. Ehkä pikkuhiljaa otan taas työnteonkin haltuun. Pienen pienin askelin. 

Eteenpäin kuitenkin.

Mutta se matto. 

Tämän maton tein tuosta Novitan Strömsö ontelokuteesta. Se on ihanan paksu ja pehmeä sillä tuon kuteen sisällä on vanua. Ja luin jostain, että aloittelijalle oikein hyvä kude vaihtoehto kun antaa kuulemma virheet anteeksi. 

No se on sitten mulle hyvä!👍

Malli on Lankavan Asteri-matto  ja heidän ohjeensa mattoon oli loistava.

Hintaahan sitten valmiille matolle tuli aikalailla. Ehkä jos jatkossa vielä teen virkaten mattoja, niin valitsen jonkun hieman edullisemman kuteen. Ja toisaalta, myös tuon Strömsön värivalikoima oli aika pieni. 

Täytyy kyllä myöntää, että hieman kyllä nyt jäi sellainen olo, että ei tämä tähän jäänyt...