Korttiaskartelu kuuluu nykyään niihin askareisiin, joita teen vain hyvin, hyvin, hyvin harvakseltaan.
Joskus vuosia sitten, silloin nuorempana😊, oli oikeastaan vähän jopa semmoinen "kunniakysymys", että kaikki joulu-, pääsiäis-, ystävänpäivä- ja muut onnittelukortit olivat itse tehtyjä. Ja silloin se oli kivaa. Niitä oli ihana miettiä ja suunnitella ja tehdä. Mutta sitten tuli perhe ja lapset ja pikkuhiljaa hiipui myös korttitehtailu. Lastenkin kanssa tuli kyllä vielä tehtyä paljon kortteja, varsinkin joulukortteja. Tässä ihan muutama vuosi sitten vielä tyttären kanssa ahkeroitiin joulukortteja! Mutta jotenkin se askartelu sitten vain pikkuhiljaa jäi, jonnekin arjen ja aivokasvaimen jalkoihin kenties.
Tuo kuvassa oleva kortti tuli tehtyä samana päivänä kun sain kuulla tulleeni toisen kerran tädiksi. Pienen prinsessan inspiroimana tein tuon kortin toivottamaan hänet tervetulleeksi meidän kaikkien elämään.
Edelleen kyllä kaikkein mieluiten antaisin ja lähettäisin itsetehtyjä kortteja terveisineen ja onnitteluineen. Siinä on niin mahdottoman paljon enemmän sydäntä mukana kuin valmiina ostetuissa korteissa ikinä. Vaikka kauniita ja hauskoja kortteja valmiinakin saa, silti jossain tuolla sisimmässäni vannon edelleen itsetehdyn nimeen.
Ja onhan se aivan ihanaa saada jonkun itsetekemä kortti!
Sehän on aivan parasta. Itsetehdyn kortin kautta välittyy niin paljon enemmän. Se on iso asia, että joku ihminen on ajatellut juuri sinua tehdessään juuri sen kortin jonka postipate sinun laatikkoosi kuljettaa.
Ajatus siitä, että olet tärkeä.
Ihanaa oloa teille kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lämmin kiitos kun poikkesit lukemaan blogiani. Kommenttejanne on aina mukavaa lukea, joten jätäthän viestin muistoksi minulle käynnistäsi.❤️