sunnuntai 24. toukokuuta 2020

Kukkapurkkeja säilyketölkeistä




Edellisestä postauksesta on jo hyvä tovi. Nyt ei ole oikein tekstien rustailu ottanut tuulta alleen, eikä oikein mikään muukaan. Taitaa ottaa tämä uuden kodin remontointipuuhastelu oman osansa ja kun vielä töistäkin on siinä sivussa suoriuduttava, niin muuhun ei sitten oikein enää neulojalla paukut riitäkään.

Huomaa nimittäin tällä hetkellä tuossa pään toiminnassa, että vähempikin touhu taas riittäisi. Ja vaikka se vähän koomiselta kuulostaakin, ettei pää pelitä, niin tällä hetkellä se vain on totisinta totta. Liikaa on liikaa ihan kenelle tahansa mutta se liika on jo hirvittävän paljon liikaa silloin, kun aivojen toiminnassa on jotakin ongelmaa.

Muutaman päivän neuloja oli todella huonossa kunnossa ja retkotteli vain hiljaa  sohvanmutkassa, kun ei taas muistanut, että vähempi touhua on parempi. Sitä paitsi, sitä vain välillä unohtaa tämän oman tilanteensa. Etenkin silloin, kun kaikki rullaa kivasti eteenpäin ja mihinkään ei satu, mistään ei jomota eikä yhtään huimaa ja maailma pysyy mallillaan.


Kesäpaitaprojektia olen koittanut puskea eteenpäin niinä hetkinä, kun on ollut edes hitusen voimia tehdä jotakin. Mutta aika vähiin ovat omat neulejutut nyt jääneet. Vaan sitäkin enemmän olen ihastellut muiden kauniita töitä Facebookissa ja Instassa.
Mutta mökillä sentään olen vähän innostunut askartelemaan, siellä kun on tullut tämän kevään aikana vietettyä suhteellisen paljon aikaa. Sinne on ollut kiva vetäytyä rauhaan ja hiljaisuuteen silloin, kun tuntuu ettei pää kestä enää yhtään enempää ärsykkeitä. Ja siellä neulojasta sitten, satunnaisesti, kuoriutuu verkkainen askartelija ja hommat etenevät pienen pienissä askeleissa.



Viimeksi mökillä ollessani näpertelin kierrätysteemalla säilyketölkeistä kukkapurkkeja terassille.
Tällä kertaan hyödynsin isoja hernekeittotölkkejä. Ja sitten vaeltelin pitkin mökkitonttia ja katkoin noin sormenvahvuisia oksia hommaan mukaan. Oksien kannattaa antaa hieman kuivahtaa ennenkuin niitä alkaa työstää. Tölkeistä kannet ja etiketit pois ja pesun kautta askartelupöydälle.
Oksat katkoin oksasaksilla suurinpirtein tölkin korkeuden pituisiksi pätkiksi.


Tätä hommaa varten oksan pätkät pitää halkaista. Itse olen tehnyt sen käyttäen apuna puukkoa ja vasaraa. Halkeaa pienikin oksa aika näppärästi.
Oksia kannattaa halkoa aika läjä, tässä touhussa niitä kuluu.
Sitten pääsee liimaushommiin. Kuumaliimapistooli on ehkä kätevin väline oksien liimaamiseen.




Näitä purkkeja on kiva tehdä. Tämä on semmoista hommaa, että ei lasketa turhaan millimetrejä. Liimaa reilusti oksan halkaisupinnalle ja purkin kylkeen. Ei ole niin turhan tarkkaa miten oksan puolikkaat liimaa. Kunhan vain alareunan pitää suht tasaisena, niin purkki pysyy hyvin pystyssä.





On niin ihanaa, kun on ollut jo muutama oikein kesäisen lämmin päivä. On ollut ihan super mukavaa istua ulkona ja nauttia lämmöstä ja kesän läheisyydestä. Ehkä nyt jo jaksaisin kaivaa neuletyönikin esiin ja ehkä aloittaa jo vaikka jotain uutta.


Näiden kuvien myötä aurinkoista alkavaa viikkoa ihan jokaiselle!
Pitäkää edelleen huolta itsestänne ja toisistanne.

Mari

torstai 14. toukokuuta 2020

Vauvan tossukoita remontin keskellä



Vauvan tossuja. Vaikka ei ole vauvaa tiedossa ihan lähiaikoina kenellekään tutulle. Ainakaan tietääkseni.
Näitä pienen pieniä tossuja, sukkia ja lapasia on vaan yksinkertaisesti niin mukava tehdä. Sen lisäksi, että ne ovat söpöjä, ovat myös niin ihanan nopeita tehdä. Varsinkin jos työn alla on joku isompi projekti, on mukavaa välillä tehdä semmoisena välityönä joku tämmöinen pienen pieni neule.
Ja siis periaatteessa ovat nopsa tehdä. Nyt ei vaan meinannut neulojalle ohje aueta ihan nopeimman ja helpoimman kautta. Taaskaan. Ja tuosta toisesta tossusta sen näkeekin, että hieman oli hakua kärjen muodon kanssa.
Mutta ei haittaa. Söpöt nuo tossut on silti.


Fiilikset ovat tällä hetkellä aikalailla korkeimmalla mahdollisella tasolla. Tätä tekstiä kirjoittelen nimittäin meidän uuden kodin uudessa keittiössä. Muu osa asunnosta on vielä aivan sekaisin remontin jäljiltä mutta keittiö alkaa olla mallillaan.
Elämän uusista tuulista kirjoittelinkin teille jokin aika sitten postauksessa Muutoksia ja poikien sukkia. Nyt aletaan olla kokolailla remontin suhteen loppusuoralla. Jossain tuolla tulevassa kesässä häämöttää jo muuttopäivä. Ja ollaanhan me siipan kanssa jo vietetty paljon aikaa tämän remonttityömaan keskellä. Ollaan oltu vähän niinkuin retkellä. Joku suht puhdas nurkka on aina löytynyt mihin on voinut tehdä pesän. Kummastusta se on herättänyt muissa mutta onko sen niin väliä. Ei semmoisia asioita jaksa enää miettiä. Leikkauksessa taisivat napata mun päästä sen osaston pois joka tuommoisia murehtii.
Ja kyllä, tämä jo pikkuisen tuntuu kodilta.


Hieman on nyt ollut sellainen tilanne, ettei käsitöille ole jäänyt ihan niin paljon aikaa, kuin mitä haluaisin. Uusi koti ja remontti on haukannut ison osan. Ja tietenkin työt. Se perinteinen harrastusten haittaaja.
Lomautuksethan edelleen jatkuu mutta onneksi ollaan töihinkin kuitenkin välillä jo päästy. Vielä ei olla normaalissa mutta toivottavasti matkalla siihen kuitenkin. Ja on ollut kiva päästä edes muutamana päivänä viikossa työn pariin. Ehkä tämä kaikki kohta alkaa edes etäisesti muistuttaa sitä, mitä ennen pidettiin normaalina. Vielä ei kuitenkaaan olla lähelläkään.



Voikaa hyvin
ja
huolehditaan edelleen kaikista,
itsestämme myös

sunnuntai 3. toukokuuta 2020

Lyhytvartiset pitsisukat





Niin saapui sitten ihana toukokuu. 
Vappu tuli ja meni, sitä juhlaa tuskin huomasi tänä vuonna. Kelit ovat aavistuksen lämmenneet, uuden kodin remontti etenee vääjäämättä ja puikoilta tipahtivat nämä ihanat Merja Ojanperän Vintage-sukkien ohjetta mukaillen tehdyt pikkusukat.

Vaikka ajat ovat ikävät, niin silti löytyy paljon myös näitä hyviä pikku uutisia.
 

Nämä vaaleanpunaiset lyhytvartiset pitsisukat kuuluvat edelleen siihen jämälankojen monenkirjavaan klaaniin. Kun olen tässä sitkeästi yrittänyt, vaihtelevalla menestyksellä, kuluttaa tavalla jos toisellakin pois erinäisiä vaihtelevan kokoisia lankakeriä tuolta lankalaatikosta. 
Ihan vilpittömästi yritän kuluttaa vanhoja pois mutta myönnettävä on, että taas kyllä tarttui kaupan lankahyllyltä uuttakin lankaa mukaan. Kuten tänäänkin kävi. Ihan vahingossa. Pari kerää Simeonia lähti ruokaostosten ohessa kaupasta mukaan.🙈


Nämä pitsiset ihanuudet syntyivät Novitan Muumitalo-langan lopusta. Tätä lankaa hankin aikoinaan pienen prinsessan reppua varten. Jos kiinnostaa, niin lisää virkatun repun tarinasta voit käydä lukemassa TÄÄLTÄ.


Näistä sukista tuli hirmuisen söpöset. 
Ihan viimeisiä viimeistelyjä tein vapun aikaan remontin keskellä siellä uudessa kodissa. Välillä hempeitä juttuja ja sitten välillä vähän keittiön lattian asennusta isännän kaverina. Ja sekin on mainittava, että kyllä tulikin hieno lattia. Yhteistyössä on voimaa. Tuli aika kiva fiilis, niinkuin aina kun yhdessä jotain tehdään. Ja sitten onkin taas kiva uppoutua johonkin ihan omaan tekemiseen. Se on se tasapaino.

Ja olen kyllä muutoinkin nyt ihan huippufiiliksissä siitä uudesta kodista. Vaikka monet remonttiin, asunnon myyntiin ja muuttoon liittyvät asiat ovat nyt hankaloituneet tämän ympärillämme jylläävän viruksen takia, niin silti tunnelma on suhteellisen korkealla. Ja vaikka jotkin asiat eivät etene nyt ollenkaan, niin ei se jaksa ihan joka hetki harmittaa. Kun osaa iloita ihan pienistäkin asioista, niin kyllä tästä selvitään. Ja jos asiat kuitenkin etenevät, vaikka ihan pienen pienin askelin, niin se on hyvä. 
Se riittää.
 Eteenpäin se on kuitenkin.


Leppoisaa sunnuntai-iltaa ja hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille!
Ja erityisesti juuri sinulle.
Pidetään huolta kaikista.
💗
Mari

torstai 23. huhtikuuta 2020

Lumi-torkkupeitto





Tyttärellämme oli tässä taannoin huomattava merkkipäivä. En kyllä saata mitenkään ymmärtää, miten voi olla mahdollista, että nuorimmaisenikin on jo parikymppinen. Miten aika juokseekaan. Ja useimmiten ihan liian vilkkaasti.

 Lahjaksi tässä tämän koronakevään aikana tikuttelin hänelle torkkupeiton, jonka alle tytön on sitten mukava käpertyä illalla omassa kodissa omaan sohvanmutkaansa. Äidin lämpö ja rakkaus pehmoisen peiton muodossa lämmittää silloin, kun välimatkaa on paljon.


Ja sitten tämä torkkupeitto.

Peitto on neulottu Novitan ihanasta ja ilmavasta Halla-langasta. 
Se on tuommoinen mukavan pörröinen, pehmoinen, lämmin ja kevyt lanka. Halla-langan värit ovat kaikki meleerattuja, vähän tuommoisia huurteisia ja ihanasti nimettyjä. Näistä löytyy Oksa, Metsä, Kallio, Jäämarja ja Kallio.
 Tämän neulomani peiton lanka on Lumi. Ja sitä ei ollutkaan sitten enää niin kovin helppo mistään löytää. Onneksi sitä kuitenkin vielä löysin Tapion lankakaupasta.
 

Kooltaan tästä torkkupeitosta tuli suurinpiirtein 135 cm x 150 cm, ja siihen vielä hapsut päälle. 
Tätä oli niin ihana neuloa. Ja tietenkin tässä oli loistavana juttuna myös se, että peitto piti mukavasti neulojan lämpimänä samalla kun neuloja työtään eteenpäin tikutteli.  
 

Ja taas oppi neuloja myös uutta. 
Pidennetty helmineule. Helmineuleesta olin kyllä kuullut ennenkin mutta pidennetystä helmineuleesta kuulin tämän projektin alkaessa ensimmäistä kertaa.
Ja tällä tavalla peitto on neulottu.
 
Pidennetyn helmineuleen neulominen tiivistetysti (pariton silmukkaluku) :

1. krs: neulo *1 o, 1 n* ja toista *–* kerros loppuun.
2. krs: neulo *1 n, 1 o* ja toista *–* kerros loppuun.  
3. krs: neulo *1 n, 1 o* ja toista *–* kerros loppuun.
4. krs: neulo *1 o, 1 n* ja toista *–* kerros loppuun.
 Kerroksia 1–4 sitten toistellaan.
Ei ollut vaikea. Tähän riittää jos vaan pysyy silmukoilla järjestys
.
Yllättävän hyvin pysyin laskuissa mukana. Kovin montaa kertaa en joutunut työtä purkamaan virheiden takia. Aika poikkeuksellista.


Vieläköhän sitä löytyisi intoa toteuttaa toinen samanlainen? 
Isäntäkin totesi, että tuommoinen peitto sopisi oikein hyvin meidänkin soffalle. Täytyy varmaan käydä Tapion kaupasta kurkkaamassa josko tuota Halla-langan väriä heidän varastoistaan vielä löytyisi. Jos ihan varmuuden vuoksi varastoon ostaisi. Että sitten kun neulomisen into iskee, niin olisi Lumi-kerät valmiina.



Ihanaa viikonloppua teille kaikille!
Nautitaan keväästä ja auringosta, jos se sattuu paistamaan.
Ja pidetään edelleen huolta💗
🌺
Mari

torstai 16. huhtikuuta 2020

Virkatut kukat korviin




Ei lääkärit kovin pahasti viilanneet linssiin, kun silloin joskus toista vuotta sitten lupailivat, että leikkauksen jälkeen aivot korjaavat itse itseään jopa vielä kahden vuoden päästä. Ja vielä paremmin, jos vain itse antaa niille mahdollisuuden. Jos sitkeästi jaksaa myös omalla toiminnallaan edesauttaa asiaa eikä anna periksi eikä lannistu. Ja näinhän olen, välillä jopa suorastaan paniikinomaisesti, yrittänyt tehdä ja näitä ohjeita noudattanut.

Käsitöiden kehuttiin olevan ihan parasta terapiaa aivoille jotka ovat ottaneet hieman kolhua vastaan. Joten käsitöitä on tehty. Opettelin virkkaamaan ja neulomisenkin olen omalla kohdallani vienyt tasolle jota en olisi aiemmin uskonut tapahtuvan. Olen ratkonut sanaristikoita ja kännykkä sauhuten pelannut sanapeliä. Olen opetellut ottamaan rennommin ja nauttimaan elämästä enemmän.
Ja se on kannattanut. 
I did it my way.


Nyt onkin ollut ihan älyttömän kivaa huomata tämän koronakevään aikana, että monet ongelmat joita pään leikkauksen jälkeen omassa toimintakyvyssä ilmeni, ovat nyt huomattavasti antaneet periksi. Jotain vaikeuksia ja ongelmia varmasti jää mutta se ei haittaa. Ne asiat ovat sitten vain osa "uutta minua". 
En ole koskaan maratonia juossut mutta maaliin tullessa juoksijasta tuntuu varmasti yhtä hyvältä kuin minusta nyt. Olen juossut oman maratonini. 


Ja mieli täynnä keväistä iloa ja intoa hakeuduin koru hommien pariin. 
Ainakin nyt tämän kerran. Ihan näin kokeiluluontoisesti.
😄


Ja kyllä, omasta mielestäni näistä tuli aika hauskat käsityönystävän korvikset. Ohuesta puuvillalangasta virkkasin kapean korurenkaan ympärille pikkuisen kukan. Renkaan halkaisija oli noin 1 cm, eli koko kukan halkaisija on sitten n. 2 cm. Ja voi miten söpösiä näistä tulikaan. 
💚
 


Ihania keväisiä päiviä teille jokaiselle! 
Ja rakkautta korona-ajan keskelle💓
🌺
Mari

sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Pääsiäisen pitsisukat





Oikein hyvää pääsiäistä kaikille täältä räntäsateen keskeltä! 
Kuvat näistä uusista ihanuuksista ehdin onneksi ottaa kirjaimellisesti hyvän sään aikana. Aika rajusti vaihtelevat nämä kevään kelit. Villasukkia tarvitaan kaikesta päätellen edelleen. Onni on siis jatkuva villasukkavirta puikoilla.


Itse kun en oikein osaa suunnitella kovinkaan hienoja villasukkamalleja, on siksi ihanaa, että on olemassa niitä jotka osaavat ja haluavat vielä jakaa ihania mallejaan meille muille tehtäväksi.

Kirjahyllyssäni on kaksi Merja Ojanperän supersuloista sukkakirjaa. Tämän sukkaparin ohje on näistä kirjoista toisesta. Kauneimmat villasukat. Se on kirja täynnä toinen toistaan ihanampia sukkamalleja.

 
Tämän sukkamallin nimi on "Niityllä". 
Mallista poiketen neuloin nämä ihan yksivärisestä valkoisesta seiskaveikasta. Nämä Merjan sukkaohjeet ovat loistavia! Ne on kirjoitettu niin, että niitä on helppo seurata ja mallit onnistuu aivan varmasti ilman ylimääräistä pohdintaa ja päänvaivaa. Saa vain nauttia tekemisestä ja onnistumisen ilosta.
 Näistäkin sukista tuli mielestäni hyvin kauniit, ihanan herkät ja suloiset. 



Puput ja tiput mökin ikkunalaudalla seurailevat, kun isäntäväki viettää hyvin hyvin verkkaista pääsiäistä. Ei kiire minnekään. Eilen poistuttiin sen verran mökiltä, että kävimme viemässä vanhemmalle polvelle pääsiäistervehdykset kukkien muodossa. Vähän kurjaa, kun heidän kanssaan ei nyt oikein voi aikaa viettää. Vaan vielä sekin aika koittaa.
Juuri nyt sade ropsuttelee mökin kattoon. Ja isäntä tuossa vieressä kuuntelee äänikirjaa. Nuorisoa odotellaan. Valtakunnassa kaikki hyvin.







Jaksamista kaikille
ja 
pitäkäähän edelleen huolta itsestänne ja toisistanne!
💙
Mari

sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Virkattu kevätkukka



Olisikohan nyt jo kevään ensimmäisten iloisten kukkijoiden aika?

Leskenlehtiä ainakin olen jo bongannut Hämeessä, ja sinivuokkoja. Krookuksia ja idänsinililjojakin jo jossain kävelylenkilläni ohimennen näin. Kyllä kuplii sisälläni ihana riemu, kun luonnosta löytää päivä päivältä enemmän ja enemmän ihania kevään merkkejä! Tai kun aurinko jo lämmittää ihanasti talvenkalpeita kasvoja.

Näitä kuvissa olevia kevään kukkijoita ei tapaa lenkkipolun varrelta eikä aurinkoiselta rinteeltä. Näitä löytyy meidän kotoa. Olisikohan kyseessä sitten tämän kevään teemakukka, sitkeä karanteenikukkija. Jokatapauksessa nämä ovat takuuvarmoja ilon tuojia, hauskoja pieniä yksityiskohtia koristeeksi, menestyvät kaikilla kasvuvyöhykkeillä eivätkä pelkää takatalvea eivätkä pahaakaan kevätmyrskyä.






Nämä kevään rohkeat kukkijat olen virkannut Merja Ojanperän vinkeillä. Ohje löytyy Merjan Kauneimmat villasukat kirjasta. 
Kiva löytää hieman erilainen tapa tehdä virkkaamalla kukka. Tällä tavalla tehtynä kukista tulee hauskan kolmiulotteisia. Tykkään!








Nämä kukat virkkasin varastoni vanhoista seiskaveikan jämistä kolmosen koukulla.

Tuo kuvissa näkyvä koukku on muuten osa tyttäreltä saamaani syntymäpäivälahjaa. Miten hän osasikin ostaa noin kivan värisen koukun! Taitaa siis tyttö tuntea äitinsä.😂 Ja toki lahjaan kuului myös koukun väriin sopivaa lankaa, ja herkkuja. Tietenkin.




 Näille valmiille kukille on jo tiedossa erityinen loppusijoituspaikka. 
Mutta kyllähän näitä voisin tehdä eri väreissä koristeeksi vähän sinne sun tänne. Tuomaan hieman hyvää mieltä tähän elämään ja olemiseen. 
Ilonaiheita kun ei näinä päivinä ole liian kanssa.



Näiden kukkijoiden myötä toivottelen teille ihanaa
aurinkoista palmusunnuntain iltaa!

Pidetään edelleen hyvää huolta itsestämme ja toisistamme
ja nautitaan ihanasta keväästä.
💙
Mari