Pitsiliinasta kelloksi

 

Neulomishommien väliin löysin itselleni mielenkiintoisen ja hauskan projektin seinäkellon muodossa.

 

  Aina on kiva kokeilla jotain uutta, ja tämä kellohomma on ollut mielessä jo pidemmän aikaa. Siitä on puuttunut vain ryhtyminen.

 

 

Viimeisen sinetöivän kannusteen homman käynnistämiseen sain, kun kävin vanhempieni luona vierailulla ja siellä äidin kanssa käytiin läpi vanhoja pitsiliinoja hänen varastoistaan. Siellä oli toinen toistaan kauniimpia vanhoja liinoja. Oli isoja, pieniä, pyöreitä ja vaikka mitä. Ja sitten siellä oli se yksi todella kaunis, josta tuumasin, että siitä tulisi kaunis seinäkello. 

No, siitä liinasta ei tullut kelloa, ainakaan vielä. Sillä liinalla taitaa olla himpun verran liikaa tunnearvoa, joten ei uskallettu siitä aloittaa. Sen verran se seinäkelloajatus jäi kuitenkin kolkuttelemaan, että kun pääsin kotiin, niin alkoi omien varastojen läpikäyminen, että josko sieltä löytyisi sopivaa materiaalia siihen hommaan. Oli pakko päästä kokeilemaan mahdollisimman pian.

 

Sen verran tosiaan oikasin hommassa, että kellotauluksi valikoin valmiin liinan. Olisi ollut vähän turhan iso projekti, jos olisin lähtenyt ihan alusta alkaen liinaa virkkaamaan. 

Liinan kovettamiseen kuvittelin vesi-liimaseoksen olevan riittävä. Mutta ei se sitten ollutkaan. Tai sitten en osannut tehdä sitä oikein. Vähän liina jäi kuivuttuaan lörpsöttämään, kun koitin mallata sitä kellotaulun asentoon. Piti siis ottaa käyttöön suunnitelma B.

 

Siispä tilaukseen Paverpol -tekstiilikovete. Samalla tilasin lisää kellokoneistoja. "Korjailin" nimittäin sen yhden mikä mulla oli niin huonoon kuntoon, että eihän se pelittänyt enää. 

Paverpol käsittely sitten kovetti pitsiliinan kyllä todella jämäkäksi. Ei lörpsötä enää. Seuraavaa pitsiliinaa kovettaessa pitää sitten kyllä huomioida se, ettei käytä kovetushommissa alustana enää muovikassia jossa on värejä. Sillä ne värit tarttuivat tietenkin liinan kuivuessa sinne nurjalle puolelle. Liina lähti kyllä tuosta muovista hyvin irti mutta niin lähti ne väritkin. Tässä työssä se ei onneksi kovin paljon haitannut, koska oli tuommoinen tummempi liina. Valkoisen liinan kohdalla peli olisi ehkä ollut menetetty.

 

 

Sitten vain koneisto kiinni, viisarit paikoilleen ja paristo koneeseen.

 Hyvin käy.👍

 

 

Nyt tuo kello tikittelee kovaa kyytiä kohti Euroviisujen ekaa semifinaalia. Siirrytään jännittelemään sitä ja pidetään kaikki peukkuja Käärijälle.👍

 

 💚

Mari

Kevät kämmekkäät

 

 Lupasin, että ei enää lapasia, koska kohta on jo kesä, tai ainakin ollaan menossa kohti kesää. Mutta kämmekkäistä ei ollut mitään puhetta. Niitä voi edelleen tehdä vaikka kalenteri kääntyy ihan justiinsa toukokuun puolelle. Ja koska sää on aika kalsea vielä, niin kyllähän ihminen jotain lämmikettä tarvitsee. Ja varsinkin, jos on kovin palelevainen ihminen. Niinkuin rakas äitini.💗

 

Nämä tein siis äidilleni. Mutta kyllä omiinkin käsiin tämmöiset ihanuudet voisivat olla tosi kivat. Täytyy varmaan vielä tehdäkin. Nämä yksilöt neuloin Järbon Alpacka Solo langasta, joka on nimensäkin mukaisesti 100% alpakkaa. Malli löytyi Kotilieden sivuilta. Ohje on julkaistu Kotiliesi Käsityö -lehdessä 4/2022.

 Näistä tulikin niin super ihanan pehmeät, lämpimät ja silkkiset. Ja saajakin tykkäsi hyvin paljon.

 

 

Ajatus näistä kämmekkäistä syntyi eräällä äitini ja minun yhteisellä kauppakierroksella. Löydettiin kiva pieni lankakauppa nimeltään VillaPallo. Aika söpö nimi, eikö? Tämä kiva lankakauppa ja sen supermukava yrittäjä löytyvät Kauppakeskus Veskasta, Pirkkalasta.

Yllättävää kyllä, itse en juuri tuolla käynnillä ostanut yhtään lankakerää. Mutta äitiäni ei oikein meinannut saada sieltä pois. Itse hän ei neulo mutta ei se hidastanut yhtään vauhtia lankakerien hypistelyä ja värien ihastelua. Sitä oli aika hauska seurata.

 

 

Äiti viihtyi oikeinkin hyvin siellä lankakerien keskellä. Sittenhän toki alkoi kivasti viritä runsaasti erilaisia ideoita, että mitä niistä langoista minä voisin hänelle tehdä. Kassan kautta kun poistuttiin, niin mukaan oli valikoitunut sitten lankaa juurikin näihin kämmekkäisiin ja sitten vielä muutamiin kesäisen keveisiin sukkiin. Kämmekkäät ovat nyt valmiit, sukkiin mulla on malli jo selvillä mutta ne odottavat vielä omaa vuoroaan päästä puikoille.

 

 

Ihanaa toukokuun alkua ja hauskaa vappua jokaiselle!

💗

Mari

Kevään viimeiset lapaset

 

 

Nämä auringolla väritetyt lapaset saavat luvan, ja kunnian, olla viimeiset tikuttelemani lapaset tälle keväälle. 

 

 

Nämä lapaset kun puikoille sain, ei keväästä ollut vielä edes kalpeaa aavistusta. Silloin elettiin vasta marraskuun lopun pimeitä päiviä. Ja koska työn alle otin kirjoneule vihulaisen, ei näiden valmistuminen ollut taas ihan mikään läpihuutojuttu. Aikaa se otti. Ja se olikin sitten taas se tuttuakin tutumpi "neulo, pura, luo uudelleen" -reitti. 

Pääteltäväksi nämä päätyivät vasta keväisen auringon kirkkaassa lämmössä. Joskus nämä hommat vaan ottavat vähän enemmän aikaa. Näköjään.😂

Työn jälkeä ja neulojan käsialaa ei kovin tarkalla silmällä kannata tiirailla. Nämä on riittävän hyvät. Lapasiksi kuitenkin tunnistettavissa.

 

 

Mutta niin vaan taas ne valmiiksi tein. Kevään keltaista talven pimeydessä. Näitä oli kuitenkin kaikesta huolimatta kiva tehdä. Eikä vähiten juurikin tuon väriyhdistelmän takia. En tiedä onko valkoinen ja keltainen ihan paras väripari kirjoneuleeseen. Mitä mieltä olette? Tuntuu vähän, että tuo kuvio häviää. Olisi varmaan pitänyt olla vähän voimakkaampi väri valkoisen kaverina. Mutta tuohon hetkeen lankalaatikosta huuteli kovalla äänellä nämä seiskaveikan langat, kevään keltainen ja puhtaanvalkoinen.

 

 

Ohjeeseen törmäsin selaillessani Pinterestiä taas jonain yön hiljaisena tuntina, kun nukkumatti oli reissullaan eksynyt eikä ehtinyt meille ollenkaan. Ne on pitkiä tunteja, kun muu kotoväki nukkuu ja itse mietit, että mitäköhän sitä alkaisi. Onneksi on neuletyöt, Pinterest, kirjat ja ristisanatehtävät.

Ohje on ilmeisesti alunperin lähtöisin ruotsalaisesta neule- ja käsityölehdestä "Stickat & Sånt".

 

Minäpä toivottelen nyt teille kaikille leppoisaa lauantai-iltaa ja lämpimiä kevätpäiviä.

Nyt otan keskeneräisen neuleprojektini työn alle ja jään seuraamaan Farmin tyyppien edesottamuksia.😀

💛

Mari

Pipa keltaisella tupsulla

 

Täti sai jättisuuren kunnian toteuttaa erään pienen neidin toiveen.

 

Olivat meillä kyläilemässä, pikkuneiti perheineen, ja häntä kovasti kiinnosteli tädin lankakorin sisältö. Pitkään hän vain hypisteli ja hiplaili keriä (ihan niinkuin itsekin teen lankahyllyjen äärellä😊). Aikansa tuumailtuaan valitsi siitä korista sitten kolme mieleistänsä, marssi tädin luo ja kysäisi, "että teetkö näistä mulle pipon?"

 

 

Ja tottahan täti lupasi toiveen toteuttaa. Ja vielä oikeinkin mielelläni.

Kysyin häneltä sitten, että minkämoisen pipon neiti haluaa näillä väreillä tehtävän? Piti olla kuulemma raitoja ja sydämiä. Sitten hän pyysi kynää ja paperia ja suit sait sukkelaan suunnitteli piponsa mallin. Isolla tupsulla.

 

Hyvin huolella ja erittäin tarkasti hän mietti millä värillä mikäkin kohta neulotaan. Ja tupsun piti olla ehdottomasti keltainen.

Hän juoksi vielä lankakorille tarkastamaan, että siellä varmasti löytyi se keltainen lanka tupsuun. "On sulla keltaista!" kuului iloinen huuto toisesta huoneesta. 

 

Langat ovat kaikki Novitan seiskaveikkaa. Kuuraa ja ja sitä ihan tavallista seiskaveikkaa

 

"Koska sää alotat tän pipon?"

"No, ajattelin, että jos huomenna aloittaisin, kun nyt te ootte täällä meillä kyläilemässä."

(Tässä kohdassa pitkä hiljaisuus...)

"Miks et alottais jo heti?"

Ja aloitinkin sitten jo ihan samana iltana. Ei anneta asiakkaan odottaa.

Mukavaa viikonloppua jokaiselle!

Pipat päähän ja ulkoilemaan.👍

💛

Mari

Kaulurin pikatoimitus

 

 

Neuloja läks lomalle lomps!  

Pakattiin Eskon kyytiin sukset, monot, hiihtokamppeet ja villasukat. Pakkasten varalle tietenkin varattiin mukaan villapaitoja, rukkasia ja pipamyssyjä. Vaan oi ja voi! Siinä laukkua pakatessa hoksasin, että eihän mulla ole kivaa ja lämmintä kauluria laisinkaan. Vakava puute garderoobissa! Hätätilanne, paniikki ja stressi. Mistä tähän hätään neulojalle kauluri? Sellainen joka täyttää kriteerit; söpö, pehmeä, lämmin, kaunis, uniikki ja erityinen. Nyt ei Eskon keula käänny kohti pohjoista, ennenkuin tilanne ratkaistu.

 

Eihän siinä oikein ollut muuta mahdollisuutta, kuin ruveta käymään illan päälle omia lankalaatikoita läpi, että löytyykö kaulurilankoja. Onneksi löytyi Dropsin Air. Pehmeä, ihana ja söpö lanka, joka ei kutita kaulan herkkää ihoa. Just hyvä. Ja siihen kaveriksi Lankaideasta SandnesGarnin silkkimohair. Malli kauluriin, Snow Sealer, löytyi Dropsin sivuilta. Hauska malli jossa pelataan vain oikeilla ja nurjilla silmukoilla.Lankojen väriä oli tosi hankala saada toistettua kuvissa. Tuo Air on oikeasti väriltään semmoinen lähempänä marjapuuroa oleva. Silkkimohair on taas selvästi Airia vaaleampi. Siitä tuli hauska yhdistelmä.

 Ehdin laittaa kaulurin alulle jo kotona ennen lähtöä. Siinä sitten tuumailin, että kun ajomatkaa on tiedossa noin yksitoista tuntia, niin ehdin saada kaulurin matkan aikana valmiiksi. No, ihan ei se ajomatka kuitenkaan riittänyt kaulurin tekemiseen. Olisi ehkä vähän enemmän pitänyt malttaa neuloa matkalla. Ja sitä paitsi, neulomista hidasti myös välillä se, kun jouduin Eskon puikkoihin sillä pääkuski piti päästää aina välillä lepuuttelemaan kaasujalkaa. Loppuun tikuttelin kaulurin sitten täällä pohjoisessa paikan päällä. Mutta jo heti saapumista seuraavana päivänä sain sen kyllä jo käyttöön. Että ihan hyvin ajoitettu kuitenkin. 

 

Ja siitä tuli juurikin sellainen kuin piti. Kauluri on tosi lämmin, pehmeä, aika söpökin. Eikä tule joka ulkoilijalla vastaan samanlaista.

 

 

 Omin käsin kun tekee, niin saa mitä sattuu tulemaan. 

💗

 

Ihania helmikuun päiviä ihan jokaiselle!

Ulkoillaan ja nautitaan talvipäivistä.
 

💗

Mari

Sydämiä, sydämiä

 

 Hups! Blogin joulutauko venyi ihan huomaamatta aavistuksen pidemmäksi, kuin mitä sitä suunnittelin. Päivät ja viikot vain hujahtelee niin käsittämättömällä vauhdilla, että ei voi kuin ihmetellä. Ei ehdi kissaa sanoa kun on jo viikko hujahtanut! No, on tässä toki ollut puuhaakin. Kaikenlaista. Joulunaika meni rauhallisissa tunnelmissa läheisten kanssa. Nautittiin hyvästä ruuasta ja kivasta olosta. Vanha vuosi meni ja uusi otettiin taas ilolla ja uteliaisuudella vastaan. Ja toistaiseksi se ei ole vielä tuonut tullessaan muuta kuin pelkkää hyvää.😊

 

Käsitöitäkin olen täällä kaiken taustalla koko ajan tehnyt. Meneillään on isompaa ja pienempää projektia. Jotain on ehtinyt valmiiksikin asti mutta näyttää noita keskeneräisiäkin taas kertyvän pieneksi kasaksi asti. Kaikkea kun olisi taas kiva kokeilla ja tehdä mutta työvauhti ei ole oikein synkronoitu hyvin suunnittelun ja haaveilun kanssa. Mutta enpä ota paineita. Valmistuvat kun valmistuvat tai sitten eivät. Ei voi tietää.

Pienesti haluan vielä viedä teidät joulua edeltävään aikaan. 

Innostuin siinä joulun alla askartelemaan lautasliinarenkaita joulupöytään. Ajatus tähän lähti, kun piipahdin tyttären kanssa joulukuussa Pentikin myymälässä ja heillä oli siellä myynnissä kivan näköisiä lautasliinarenkaita. Oli puuhelmiä ja puusydämiä. Ja sitten siihen tyttären kanssa tuumailua, että kyllähän tuommoiset voisi itsekin tehdä. Ja sanoista tekoihin.

 

Itse päädyin tekemään puisten sydämien sijaan nuo sydämet taikataikinasta. Pidemmän aikaa pitänyt sitäkin kokeilla, joten nyt oli oikea hetki siihenkin. Helppoahan se oli. Tosin, niinkuin tuosta kuvastakin varmaan näkee, niin ensimmäinen yritys meni vähän mönkään, koska taikina oli liian löysää ja tahmeaa. Kaavin sen takaisin kulhoon ja lisäsin ohjeen ohi jauhoja reilusti lisää ja johan alkoi homma soljua. 

Tein taikinan seuraavan ohjeen mukaan: 

                                            3 dl jauhoja                                           

1,5 dl suolaa

 1,5 dl vettä

                            1 rkl ruokaöljyä                            

Suola sekoitetaan jauhoihin. Kylmä vesi lisätään pienissä erissä joukkoon. Lisää öljy. Vaivaa taikinaa noin 5 min, kunnes se on kiinteä massa. Anna seistä n. 30 min ennen leipomista.

 

"Leipomukset" kuivataan uunissa 125 asteessa noin tunnin verran. Isot työt vievät vähän kauemmin. Uunista tulleet työt saavat jäähtyä pellillä kaikessa rauhassa, minkä jälkeen ne voi halutessaan koristella.

 

Loppusilauksena kiinnitin sydämiin paperinarulla (koska sitä sattui olemaan) helmiä ja solmin helmet renkaaksi sydämen yläpuolelle. Näistä tuli aika kivoja. Ei ehkä niin upeita kuin ne Pentikin sydänrenkaat mutta onpahan omin käsin tehty. Ja näiden tekeminen oli tosi kivaa.

 

Lopuksi haluan vielä vinkata teille ihanasta kahvilasta, jonka bongasin Lappeenrannan reissullani. 

 

 

Kahvilan nimi on Luovuus. 💗

Se on aivan täydellisen ihana kahvila Lappeenrannan keskustassa, Valtakadulla. Se sijaitsee yli satavuotiaan jugendtyylisen talon kivijalassa. Kahvilassa on tarjolla mitä ihanampia herkkuja! Oli todella valinnan vaikeus. Päädyin tilaamaan kahvin kaveriksi vohvelin savulohitäytteellä. Suosittelen! 

Kahvilan kanssa samassa tilassa toimii myös pieni sisustusmyymälä. Kannattaa poiketa, jos liikutte kulmilla.💕

 

Mukavaa eloa ja oloa teille kaikille!

💙

Mari

Jouluisia tunnelmia

 

  

Sipinää ja supinaa. Suljetun oven takaa kuuluvaa paperin rapinaa. Askartelun mukanaan vievää voimaa. Villasukkien ja lapasten neulomista. Lumoavia tuoksuja ja kynttilänvaloa. Iloa itsetehdyistä asioista. Paketteihin suljettuja lämpimiä ajatuksia.

 Viltin alla villasukat jalassa, suklaata suussa ja lämmin glögimuki kädessä. Joulumusiikkia ja odotuksen iloa. Kesken työpäivän ihana, sattumalta syntynyt, keskustelu tuntemattoman kanssa. Hymyileviä ihmisiä ja hyvän joulun toivotuksia.

 Odotus läheisten kanssa vietettävästä joulusta. Omat tärkeät ihmiset ympärillä.

 

 

Viikko jouluun. Ja näistä edellämainituista on tämän neulojan joulun odotus tehty. Mistä mahtaa olla sinun joulun odotuksesi tehty? Piparintuoksusta? Kuusen koristelusta? Joululauluista? Jokaiselle meistä jouluun ja sen odotukseen kuuluu tietenkin erilaisia asioita, mikä kenellekin sen oikean joulun tunnelman tuo. Toivon vain, että ne ovat hyviä asioita. Lempeitä ja armollisia ilman kiireen ja stressin puristusta. 

 

 

Lapasia ja villasukkia olen rauhakseen tikutellut joulun puuhien lomassa. Mieli harhailee kovasti jo uusien projektien perässä. Haaveilee ja suunnittelee. Karkailee unelmoimaan. Neulehaaveilen. Kädet silti työskentelevät ihan tuttujen töiden parissa. Välillä niitä sukkia ja välillä lapasia. Välillä neuleliiviä tyttärelle. Kaikkea sillä lailla vähän kerrallaan ja pienesti. 

 Nämä pikku sukkaset tein taas jämälangoista. Näiden sukkien koko määräytyi ihan puhtaasti lankojen riittävyyden mukaan. Näiden ei pitänyt olla mitenkään erityisesti jouluiset mutta nyt, kun ovat valmiina, niin jouluiselta näyttää. Jostain syystä.

 

Viikko sitten piipahdin ihanassa Rauman jouluisessa tunnelmassa ja siellä Lankakauppa Mantin maailmassa. (Suosittelen lämpimästi!) Sieltä lähti mukaan aivan ihana sinisävyinen lankakakku josta nyt haaveilen tekeväni huivin. Jonakin päivänä.

 

 

Nyt täällä kotikylän kuusen alta toivottelen ihanaa, lempeää ja leppoisaa joulun aikaa ihan jokaiselle!

💗

Mari