Pipa keltaisella tupsulla

 

Täti sai jättisuuren kunnian toteuttaa erään pienen neidin toiveen.

 

Olivat meillä kyläilemässä, pikkuneiti perheineen, ja häntä kovasti kiinnosteli tädin lankakorin sisältö. Pitkään hän vain hypisteli ja hiplaili keriä (ihan niinkuin itsekin teen lankahyllyjen äärellä😊). Aikansa tuumailtuaan valitsi siitä korista sitten kolme mieleistänsä, marssi tädin luo ja kysäisi, "että teetkö näistä mulle pipon?"

 

 

Ja tottahan täti lupasi toiveen toteuttaa. Ja vielä oikeinkin mielelläni.

Kysyin häneltä sitten, että minkämoisen pipon neiti haluaa näillä väreillä tehtävän? Piti olla kuulemma raitoja ja sydämiä. Sitten hän pyysi kynää ja paperia ja suit sait sukkelaan suunnitteli piponsa mallin. Isolla tupsulla.

 

Hyvin huolella ja erittäin tarkasti hän mietti millä värillä mikäkin kohta neulotaan. Ja tupsun piti olla ehdottomasti keltainen.

Hän juoksi vielä lankakorille tarkastamaan, että siellä varmasti löytyi se keltainen lanka tupsuun. "On sulla keltaista!" kuului iloinen huuto toisesta huoneesta. 

 

Langat ovat kaikki Novitan seiskaveikkaa. Kuuraa ja ja sitä ihan tavallista seiskaveikkaa

 

"Koska sää alotat tän pipon?"

"No, ajattelin, että jos huomenna aloittaisin, kun nyt te ootte täällä meillä kyläilemässä."

(Tässä kohdassa pitkä hiljaisuus...)

"Miks et alottais jo heti?"

Ja aloitinkin sitten jo ihan samana iltana. Ei anneta asiakkaan odottaa.

Mukavaa viikonloppua jokaiselle!

Pipat päähän ja ulkoilemaan.👍

💛

Mari

Kaulurin pikatoimitus

 

 

Neuloja läks lomalle lomps!  

Pakattiin Eskon kyytiin sukset, monot, hiihtokamppeet ja villasukat. Pakkasten varalle tietenkin varattiin mukaan villapaitoja, rukkasia ja pipamyssyjä. Vaan oi ja voi! Siinä laukkua pakatessa hoksasin, että eihän mulla ole kivaa ja lämmintä kauluria laisinkaan. Vakava puute garderoobissa! Hätätilanne, paniikki ja stressi. Mistä tähän hätään neulojalle kauluri? Sellainen joka täyttää kriteerit; söpö, pehmeä, lämmin, kaunis, uniikki ja erityinen. Nyt ei Eskon keula käänny kohti pohjoista, ennenkuin tilanne ratkaistu.

 

Eihän siinä oikein ollut muuta mahdollisuutta, kuin ruveta käymään illan päälle omia lankalaatikoita läpi, että löytyykö kaulurilankoja. Onneksi löytyi Dropsin Air. Pehmeä, ihana ja söpö lanka, joka ei kutita kaulan herkkää ihoa. Just hyvä. Ja siihen kaveriksi Lankaideasta SandnesGarnin silkkimohair. Malli kauluriin, Snow Sealer, löytyi Dropsin sivuilta. Hauska malli jossa pelataan vain oikeilla ja nurjilla silmukoilla.Lankojen väriä oli tosi hankala saada toistettua kuvissa. Tuo Air on oikeasti väriltään semmoinen lähempänä marjapuuroa oleva. Silkkimohair on taas selvästi Airia vaaleampi. Siitä tuli hauska yhdistelmä.

 Ehdin laittaa kaulurin alulle jo kotona ennen lähtöä. Siinä sitten tuumailin, että kun ajomatkaa on tiedossa noin yksitoista tuntia, niin ehdin saada kaulurin matkan aikana valmiiksi. No, ihan ei se ajomatka kuitenkaan riittänyt kaulurin tekemiseen. Olisi ehkä vähän enemmän pitänyt malttaa neuloa matkalla. Ja sitä paitsi, neulomista hidasti myös välillä se, kun jouduin Eskon puikkoihin sillä pääkuski piti päästää aina välillä lepuuttelemaan kaasujalkaa. Loppuun tikuttelin kaulurin sitten täällä pohjoisessa paikan päällä. Mutta jo heti saapumista seuraavana päivänä sain sen kyllä jo käyttöön. Että ihan hyvin ajoitettu kuitenkin. 

 

Ja siitä tuli juurikin sellainen kuin piti. Kauluri on tosi lämmin, pehmeä, aika söpökin. Eikä tule joka ulkoilijalla vastaan samanlaista.

 

 

 Omin käsin kun tekee, niin saa mitä sattuu tulemaan. 

💗

 

Ihania helmikuun päiviä ihan jokaiselle!

Ulkoillaan ja nautitaan talvipäivistä.
 

💗

Mari

Sydämiä, sydämiä

 

 Hups! Blogin joulutauko venyi ihan huomaamatta aavistuksen pidemmäksi, kuin mitä sitä suunnittelin. Päivät ja viikot vain hujahtelee niin käsittämättömällä vauhdilla, että ei voi kuin ihmetellä. Ei ehdi kissaa sanoa kun on jo viikko hujahtanut! No, on tässä toki ollut puuhaakin. Kaikenlaista. Joulunaika meni rauhallisissa tunnelmissa läheisten kanssa. Nautittiin hyvästä ruuasta ja kivasta olosta. Vanha vuosi meni ja uusi otettiin taas ilolla ja uteliaisuudella vastaan. Ja toistaiseksi se ei ole vielä tuonut tullessaan muuta kuin pelkkää hyvää.😊

 

Käsitöitäkin olen täällä kaiken taustalla koko ajan tehnyt. Meneillään on isompaa ja pienempää projektia. Jotain on ehtinyt valmiiksikin asti mutta näyttää noita keskeneräisiäkin taas kertyvän pieneksi kasaksi asti. Kaikkea kun olisi taas kiva kokeilla ja tehdä mutta työvauhti ei ole oikein synkronoitu hyvin suunnittelun ja haaveilun kanssa. Mutta enpä ota paineita. Valmistuvat kun valmistuvat tai sitten eivät. Ei voi tietää.

Pienesti haluan vielä viedä teidät joulua edeltävään aikaan. 

Innostuin siinä joulun alla askartelemaan lautasliinarenkaita joulupöytään. Ajatus tähän lähti, kun piipahdin tyttären kanssa joulukuussa Pentikin myymälässä ja heillä oli siellä myynnissä kivan näköisiä lautasliinarenkaita. Oli puuhelmiä ja puusydämiä. Ja sitten siihen tyttären kanssa tuumailua, että kyllähän tuommoiset voisi itsekin tehdä. Ja sanoista tekoihin.

 

Itse päädyin tekemään puisten sydämien sijaan nuo sydämet taikataikinasta. Pidemmän aikaa pitänyt sitäkin kokeilla, joten nyt oli oikea hetki siihenkin. Helppoahan se oli. Tosin, niinkuin tuosta kuvastakin varmaan näkee, niin ensimmäinen yritys meni vähän mönkään, koska taikina oli liian löysää ja tahmeaa. Kaavin sen takaisin kulhoon ja lisäsin ohjeen ohi jauhoja reilusti lisää ja johan alkoi homma soljua. 

Tein taikinan seuraavan ohjeen mukaan: 

                                            3 dl jauhoja                                           

1,5 dl suolaa

 1,5 dl vettä

                            1 rkl ruokaöljyä                            

Suola sekoitetaan jauhoihin. Kylmä vesi lisätään pienissä erissä joukkoon. Lisää öljy. Vaivaa taikinaa noin 5 min, kunnes se on kiinteä massa. Anna seistä n. 30 min ennen leipomista.

 

"Leipomukset" kuivataan uunissa 125 asteessa noin tunnin verran. Isot työt vievät vähän kauemmin. Uunista tulleet työt saavat jäähtyä pellillä kaikessa rauhassa, minkä jälkeen ne voi halutessaan koristella.

 

Loppusilauksena kiinnitin sydämiin paperinarulla (koska sitä sattui olemaan) helmiä ja solmin helmet renkaaksi sydämen yläpuolelle. Näistä tuli aika kivoja. Ei ehkä niin upeita kuin ne Pentikin sydänrenkaat mutta onpahan omin käsin tehty. Ja näiden tekeminen oli tosi kivaa.

 

Lopuksi haluan vielä vinkata teille ihanasta kahvilasta, jonka bongasin Lappeenrannan reissullani. 

 

 

Kahvilan nimi on Luovuus. 💗

Se on aivan täydellisen ihana kahvila Lappeenrannan keskustassa, Valtakadulla. Se sijaitsee yli satavuotiaan jugendtyylisen talon kivijalassa. Kahvilassa on tarjolla mitä ihanampia herkkuja! Oli todella valinnan vaikeus. Päädyin tilaamaan kahvin kaveriksi vohvelin savulohitäytteellä. Suosittelen! 

Kahvilan kanssa samassa tilassa toimii myös pieni sisustusmyymälä. Kannattaa poiketa, jos liikutte kulmilla.💕

 

Mukavaa eloa ja oloa teille kaikille!

💙

Mari

Jouluisia tunnelmia

 

  

Sipinää ja supinaa. Suljetun oven takaa kuuluvaa paperin rapinaa. Askartelun mukanaan vievää voimaa. Villasukkien ja lapasten neulomista. Lumoavia tuoksuja ja kynttilänvaloa. Iloa itsetehdyistä asioista. Paketteihin suljettuja lämpimiä ajatuksia.

 Viltin alla villasukat jalassa, suklaata suussa ja lämmin glögimuki kädessä. Joulumusiikkia ja odotuksen iloa. Kesken työpäivän ihana, sattumalta syntynyt, keskustelu tuntemattoman kanssa. Hymyileviä ihmisiä ja hyvän joulun toivotuksia.

 Odotus läheisten kanssa vietettävästä joulusta. Omat tärkeät ihmiset ympärillä.

 

 

Viikko jouluun. Ja näistä edellämainituista on tämän neulojan joulun odotus tehty. Mistä mahtaa olla sinun joulun odotuksesi tehty? Piparintuoksusta? Kuusen koristelusta? Joululauluista? Jokaiselle meistä jouluun ja sen odotukseen kuuluu tietenkin erilaisia asioita, mikä kenellekin sen oikean joulun tunnelman tuo. Toivon vain, että ne ovat hyviä asioita. Lempeitä ja armollisia ilman kiireen ja stressin puristusta. 

 

 

Lapasia ja villasukkia olen rauhakseen tikutellut joulun puuhien lomassa. Mieli harhailee kovasti jo uusien projektien perässä. Haaveilee ja suunnittelee. Karkailee unelmoimaan. Neulehaaveilen. Kädet silti työskentelevät ihan tuttujen töiden parissa. Välillä niitä sukkia ja välillä lapasia. Välillä neuleliiviä tyttärelle. Kaikkea sillä lailla vähän kerrallaan ja pienesti. 

 Nämä pikku sukkaset tein taas jämälangoista. Näiden sukkien koko määräytyi ihan puhtaasti lankojen riittävyyden mukaan. Näiden ei pitänyt olla mitenkään erityisesti jouluiset mutta nyt, kun ovat valmiina, niin jouluiselta näyttää. Jostain syystä.

 

Viikko sitten piipahdin ihanassa Rauman jouluisessa tunnelmassa ja siellä Lankakauppa Mantin maailmassa. (Suosittelen lämpimästi!) Sieltä lähti mukaan aivan ihana sinisävyinen lankakakku josta nyt haaveilen tekeväni huivin. Jonakin päivänä.

 

 

Nyt täällä kotikylän kuusen alta toivottelen ihanaa, lempeää ja leppoisaa joulun aikaa ihan jokaiselle!

💗

Mari

Raitasukat lankalaatikon syvyyksistä

 

 

Käsi mokoma vieläkin vähän oireilee. Kiukuttelee pienimmästäkin rasituksesta, taitaa olla liian herkkis.😃 Oon silti ihan pikkiriikkisen koittanut sillä jotain välillä tehdäkin. Joo tiedän, ei pitäisi. Mutta kun ei malttaisi olla tekemättäkään. 

Ihan sellaista pienen pientä neulepaitaa olen tikutellut. Eihän se voi olla paha? Eihän?

No, leikki leikkinä. Kyllä se jo vähän parempi on. Se käsi. Viehän se aikaa, että kokonaan parantuu. Pienin askelin edetään. Vähän kerrallaan. 

Puhutaanko kuitenkin välillä villasukista. Nämä pikkusukat ovat ajalta ennen tulehtuneita käsiä ja jänteitä. Eikös olekin aika kivat? Minun mielestä on. Söpöt koon 37 raitasukat. 

Näissä oli ajatuksena kulutella taas noita lankalaatikkoon kertyneitä pikkukeriä pois. Langat taitavat kaikki olla jonkin sortin seiska veikkoja. Jäänteitä omista ja tyttärelle tehdyistä sukista. Kivoja värejä kaikki. 

 

 

Nyt jos joku kaipaa kipeästi tämän tapaisia ja kokoisia sukkia, niin viestiä vaan. Näille ei ole lähipiirissä käyttäjää. Tein vain koska oli langat. Ja lankoja juuri sen verran, että tämän kokoiset sukat niistä syntyivät. 

 

 💟

Huomenna on jo ensimmäinen adventti. 

Syksy on mennyt melkoista vauhtia, kohta ollaan jo joulussa. Tällä viikolla olen vietellyt aika paljon aikaa kotona yksikseni, kun puoliso on ollut reissun päällä pohjoisessa. Olen viritellyt jouluvaloja ja leiponut joulutorttuja. Sain tehtyä jopa lanttulaatikon valmiiksi pakkaseen. Hyvä minä! Näköjään muita asioita saa hyvin tehtyä, kun ei pysty käyttämään kaikkea aikaansa neulomiseen.😂 

 

Ihanaa ensimmäisen adventin aikaa ihan jokaiselle!

 💙

Mari

Palmikkoliivi

 

 Viime aikoina en ole juurikaan neulonut. Enkä virkannut. Pikkuhiljaa hiipien iski jännetupentulehdus oikean käden peukalon jänteisiin. En edes tiennyt, että niinkin voi käydä. Vaan kävi. Kyllähän se merkkejä antoi saapumisestaan jo muutama viikko sitten mutta kun ei niitä merkkejä halua huomioida, niin eihän siinä hyvin käy. Ja koska nyt ei juurikaan mikään homma etene eikä valmista tule, niin nyt on siis oikeinkin hyvä hetki palata ajassa hieman taaksepäin ja esitellä teille työ, joka on hetken jo ollut valmiina ja käyttökunnossa. Ja käytössäkin. Tänään viimeksi.

 

  

Puikoilta putosi jo varmaan toista kuukautta sitten neuleliivi. Tämä neuleliivin tarve pääsi yllättämään, sillä en olevinaan ole koskaan liiveistä sen kummemmin välittänyt. Mutta se tarve iski taas yhtäkkiä ja yllättäin. Ja se oli hyvin vaativa tarve. Muuta vaihtoehtoa ei jäänyt, kuin toteutus. Joten mars kauppaan lankahyllylle!

 

  

Tämän palmikkoliivin tein Novitan ohjeella. Ohjeen liiviin löydät täältä. Tässä kiehtoi suunnattomasti nimenomaan tuo palmikkokuvio joka kulkee liivissä sekä etukappaleella että keskellä takana. Ja pyöreästä pääntiestä en tykkää, joten tässä oli tosi kiva vielä tuo v-pääntie. 

 

 

 

Lankana tässä työssä oli ihan perus Novitan Seitsemän veljestä ja värinä ihan tosi, tosi perus harmaa. Värivalintana ehkä tylsä? Joo, mutta fundeerasin asian niin, että olisi muka helpompi yhdistellä muihin vaatteisiin. No juu ei. Hyvin menee valkoisen kanssa mutta muiden kanssa sitten vähän huonommin. 

Ehkäpä teen täysin toisen värisen liivin joskus sitten myöhemmin. Tyttärelle on nyt puikoilla sama liivi mutta lanka on eri. Se on periaatteessa myös harmaa lanka mutta se sävy taittuu kuitenkin enemmän ruskeaan. Sekin on ehkä kivampi kuin ihan vain 

harmaa.

 

 

On muuten uskomattoman hankalaa yrittää olla neulomatta, vaikka niin on nimenomaan käsketty. Vähän on sellainen olo, kuin jotakin olisi revitty minusta irti. Jotain puuttuu. Hieman ehkä jopa ahdistaa, kun ei voi tehdä vaikka haluaisi.

Keskeneräiset neuleet tuolla huutelevat huomiota. Suorastaan karjuvat. Ja kummasti alkaa uusia ideoita pulpahdella pintaan. Tuohon käden ulottuville toiveikkaasti jo keräilin seuraavan projektin lankoja. Mutta vähän nyt vaikuttaa siltä, että saavat siinä vielä hetken odotella. 

Eilen ihan varovasti käsituen kanssa kokeilin neuloa muutaman rivin. Ja tauon jälkeen ehkä vähän lisää. Ja sitten vielä muutaman rivin. Kummasti mieli rauhoittui ihan vähäisestäkin neulomisesta.

 

Hyvää loppuviikkoa ihan jokaiselle!

💛

Mari

Vauvan peitto

 Lokakuun puolenvälin aikoihin saimme kunnian osallistua elokuussa sukuumme syntyneen uuden pienen ihmisen nimiäisiin. Hänestä tuli Oliver. Juhla oli ihana, hyvin lämminhenkinen ja kotoisa, silti samalla myös arvokas. Kiitos Oliverin vanhemmille vielä täälläkin, jos sattuvat lukemaan näitä neulojan tarinointeja.

 

 

Neuloin pienelle peiton lahjaksi. Sitähän voi sitten käyttää vaikka vaunupeittona, päiväunipeittona sängyssä nukkuessa, leikkimattona tai vaikkapa iskän tai äidin päiväuniaikaan jalkoja lämmittämään.

Lankana tässä peitossa käytin Viking Garnin Baby ull -lankaa. Se on semmoinen suht ohut merinovillalanka joka on konepestävä. Lanka on ihanan pehmeää ja sopii tosi hyvin vauvojen ja lasten neuleisiin. Ja miksi ei myös aikuistenkin neuleisiin. Aikuinenkin tarvitsee lämmintä ja pehmeää ympärilleen.

 Värivalikoima näissä langoissa on todella laaja, että varmasti löytyy hyvin vaihtoehtoja jokaiseen makuun. Itse valitsin peittoon tuon farkunsinisen. Uskalsin valita tuon värin, kun olin kuullut jo vähän tietoa tulevan lapsen sukupuolesta. 

 

 

Vauvanpeittojen ohjeita ja ideoita olin selaillut jo joskus aikaa sitten. Ja niistä ohjeista valikoitui tätä projektia varten työn alle Nuppu-peitto. Ohjeen tähän Nuppu-peittoon löysin Koukuttamon sivuilta. 

Peitto on kaikessa yksinkertaisuudessaan mielestäni todella kaunis. Ja mielestäni malli on sellainen, että sopii myös moneen makuun. Se on yksinkertainen mutta ei liian. Siinä on kuitenkin sitä "jotain" mutta ei sitäkään liikaa. Siis kaunis. Värivalinnoilla sitten taas saa aina halutessaan vähän erilaista ilmettä.

 

Peitossa on kivasti yhdistelty helmineuletta ja korinpohjaneuletta. Sopivasti tekijälle vaihtelua ettei käy neulominen tylsäksi ja työlääksi.

 

Täällä on ollut neulojalla olo vähän samanlainen kuin tällä tyypillä tässä Brad Pitin teoksessa joka on tällä hetkellä esillä Tampereella Sara Hildenin taidemuseossa. Tuntuu vähän, että nyt on ollut taas kaikkea vähän liian kanssa. Onneksi on olemassa aina tarpeen vaatiessa tämä oma henkilökohtainen neulekupla. Se tila, johon on hyvä vetäytyä aina aika ajoin. Sinne ei pääse maailman häly eikä vaateet. Se on täysin suljettu henkilökohtainen tila. Ei aina edes puolison puheet kantaudu siihen kuplaan.

Suosittelen kaikille. 

💙

Mari