lauantai 1. tammikuuta 2022

Pipohommia ja uuden vuoden onnea

 


Oikein hyvää uuden vuoden ensimmäistä päivää!

 

Uusi vuosi on minulle aina yhtä kuin uusi alku. Vaikka sitten asiat jatkaisivatkin kulkuaan kokolailla vanhaan malliin. Siltikin, uusi vuosi, uusi alku. 

Uusi vuosi on ajatustasolla vähän niinkuin tyhjä taulu, jonka jokainen sitten maalaa omalla tavallaan, täyttää omalla elämällään.

Tietenkin vuoden vaihde aina pakottaa katsomaan myös taaksepäin, mitä mennyt vuosi on tarjonnut ja miten sen on täyttänyt. Mutta liikaa ei kannata jäädä menneitä vatvomaan. Katse eteenpäin ja askel kohti uutta.

 


 

Neuloin tämän kuvissa esiintyvän pipan puolisolleni joululahjaksi. Että sen verran tässä kohtaa voidaan palata vielä menneeseen vuoteen. 

Pipo on neulottu kaksinkertaisesta Novitan Suomivilla -langasta. Siitä tuli ihanan paksu ja muhkea. Langat on hankittu jo joskus pimeimpään korona-aikaan. Tuolloin sain innostettua puolisoni opettelemaan neulomista. Hän halusi neuloa itselleen pipon. Ja neuloikin. Mutta sattuneesta syystä hän ei neulonut niin isoa myssyä kuin alunperin oli tarkoitus, joten lankoja jäi. Ja niistä langoista nyt neuloin hänelle tämän myssyn. 

Täytyy melkein tehdä itsellenikin samanlainen, niin kiva tästä piposta tuli.

 



Me täällä siipan kanssa on vietetty aika rauhallista vuodenvaihdetta mökillä ihan vaan kahdestaan. Ollaan hiihdetty, aurattiin tuohon järvenjäälle luistelukenttä ja siinä on luisteltu, on saunottu ja oltu vaan ja nautittu. 

Pientä draamaakin tässä koettiin, kun saunan ovi pamahti eilen uuden vuoden kunniaksi lukkoon eikä suostunut enää aukeamaan. Loppujen lopuksi piti rikkoa saunan ikkuna, että päästiin siitä saunan sisäpuolelle yrittämään oven aukaisua. Vaan ei auennut ovi sisäpuoleltakaan. Piti vielä irrotella lukko kokonaan siitä saunan ovesta, että se saatiin auki. 

Mutta nyt ei ainakaan enää mene mokoma ovi umpilukkoon.

 


Kivoja tammikuun alun päiviä jokaiselle!


Toivon sinulle 12 kuukautta iloa,

52 viikkoa rakkautta,

365 päivää toteutuneita toiveita,

8750 tuntia ystävyyttä,

525600 minuuttia auringonpaistetta

ja

3153600 sekuntia onnea!


💙

Mari

 


perjantai 10. joulukuuta 2021

Operaatio Huovutetut lapaset

 


Joulukuisen perjantain tervehdys täältä tuttuakin tutummasta sohvanmutkasta. 

 Pari viikkoa jouluun ja monenlaiset puuhat odottelevat täällä kärsivällisesti tekijäänsä, vaan aina on silti aikaa kaikelle ihan muulle. Vaikka neulomiselle. Esimerkiksi.

 


 

Tässä muutama viikko takaperin poikkesin Lankaideassa. Se on aivan ihana, pieni ja valloittava lankakauppa tässä ihan meidän kotinurkilla.

 Lähdin sinne ihan listan kanssa tiettyjä lankoja hakemaan mutta aina näköjään käy sitten niin, että muutakin näiltä reissuilta mukaan tarttuu. Niin nytkin.

Siinä kassalla ensimmäisiä ostoksiani maksaessa huomasin siinä kassapöydällä  aivan ihanat huovutetut mallilapaset. Sellaiset sydämin koristellut, valkoiset, söpöt, paksut ja lämpimän näköiset ihanuudet. Koskaan en ole itse kokeillut tehdä lapasia huovuttamalla mutta nyt oli sitten ihan pakko tarttua ideaan ja ottaa kokeiluun, kun olivat mokomat siinä niin söpön näköisenä.

 


Joten, sujahdin uudelle kierrokselle lankahyllyille, nappasin muutaman kerän Sandnes Garnin Fritids Garn -lankaa kainaloon ja kassalta sain ohjeen huovutettuihin lapasiin. Ja vielä seiskan sukkapuikot.

 

Niillä seiskan puikoilla sitten tikuttelin valtavan suuret lapaset. 

Niin suuret etten kyllä uskonut, että niistä joskus jollain konstilla tulisi oikeat lapaset. Ja nimenomaan oikean kokoiset. Ennen huovutusta nämä lapaset olivat hyvinkin hilpeä näky sohvan selkämyksellä roikkuessaan. Harmi, kun en huomannut mitata lapasten pituutta siinä vaiheessa.

 

Vähän jännitti heittää nuo jättiläisen lapaset koneeseen pyöritettäviksi. Ohjeeksi sain myymälästä, että kannattaa jotain muutakin laittaa koneeseen lapasten kanssa pyörimään mutta ei liikaa. No, viskasin sinne muutaman punaisen paidan sekaan, ja kone 40 asteen ohjelmalle. 

 

Ja kas, ihme tapahtui. Pesukoneen ohjelman päätyttyä lapasten koko oli huomattavasti pienentynyt. Vähän niissä silti tuntui olevan vielä turhaa väljyyttä eivätkä ehkä olleet huopuneet kuitenkaan riittävästi. Järkeilin sitten homman niin, että tässä tarvitaan lisää huovutusta. Lapaset koneeseen pyörimään uudemman kerran. Pienesti kyllä hermoilin siinä vaihessa, että tuleeko sieltä ohjelman loputtua ulos sellaiset pienen pienet nuken lapaset... Mutta ei, ihan oikean kokoiset ja kivat lapaset sieltä tuli. 

 


Sitä jäin sitten vain vielä miettimään, että olisiko näitä lapasia pitänyt jotenkin harjata jo märkänä, että niihin olisi saanut sellaisen pörröisemmän ja pehmeämmän pinnan. En sitä tehnyt siinä vaiheessa ja kun kuivana varovasti yritin, niin eihän siitä enää mitään tullut. 

Mutta kovin hyvät ovat näinkin.

 

Ihanaa joulun odotusta ihan jokaiselle!

💕

Mari

sunnuntai 7. marraskuuta 2021

Pilkkusukat osa 2 ja ajatus kysymys-vastaus postauksesta



 Viime aikoina ei ole neulojan neulepuikot kovin vilkkaasti suihkineet, varmaan kohta käytön puutteesta hapertuvat ja haihtuvat lopulta tomuna tuulen matkassa. Ja näin ollen puikoilta ei ole myöskään valmiita töitä juurikaan tipahdellut. 

Jotain keskeneräisiä töitä olen jatkanut himpun verran eteenpäin ja jättänyt ne sitten taas keräämään pölyä pöydän kulmalle. Keskeneräisiä töitä on aina hyvä pitää käden ulottuvilla.😂


 

Tässä viime postauksen jälkeisenä aikana kaikki ylimääräiset hetket ovat menneet erään tärkeän ihmisen juhlapäivää ja juhlia järjestellessä. Touhua on siis riittänyt nyt lähinnä tuolla keittiön puolella. 

Juhlat on nyt kuitenkin onnistuneesti juhlittu ja hetki on vedetty tässä vähän henkeä. Nyt on taas hyvä jatkaa muitakin juttuja.

 

 

Muutama viikko takaperin sain kuitenkin valmiiksi villasukat. 

Pilkulliset villasukat. 

Nämä pilkkusukat näköjään kulkevat mukana ihan väkisin. Huomasin, kun sain nämä sukat valmiiksi, että parisen vuotta sitten olin tehnyt melkein samanmoiset pilkkusukat. Ilmankos näitä oli niin hyvä ja turvallinen tehdä. Oli jo kokemusta.

 


 

Näistä tuli lapsen kokoiset sukat, koko taitaa olla n. 34. Lankoina taas tuttu peruslanka Seitsemän veljestä. Näistä tuli aika söpöt ja varmasti jalassa mukavan lämpöiset, koska lähes koko sukka on kaksinkertainen. 

 

 

Edellisen postauksen yhteydessä esitettiin toive, että tekisin sellaisen kysymys-vastaus postauksen, jossa vastaisin yleisimpiin tietoihin itsestäni ja blogistani. Ja enköhän minä tähän toiveeseen tartu. 

Ajattelin kuitenkin, että voisi olla kiva, jos saisin teiltä lukijoilta kysymyksiä mihin vastaisin. Että jos teillä on jotakin mitä haluatte tietää blogistani tai ihmisestä tämän takana, niin jättäkää ihmeessä kommentteihin kysymys. Ja jos niin iloisesti käy, että teiltä näitä kysymyksiä tulee, niin voisin vastailla niihin sitten samalla kun muutenkin availisin tämän blogini historiaa.

 

Mukavaa uutta viikkoa ihan jokaiselle!

💜

Mari

sunnuntai 10. lokakuuta 2021

Winter Smiles -panta

 

 

 

Nyt oon neulonut pantoja. Siis näitä ihania, lämpöisiä, neulottuja pantoja suojaamaan päätä ja korvia kylmältä. Näitähän neuloo, ainakin instan kuvavirran mukaan, tällä hetkellä melkein jokainen. Enkä ihmettele. Paitsi, että hetken ihmettelin. 

Tämmöisiähän oli silloin joskus kaukana nuoruudessa. 80- ja 90-luvuilla, muistatteko? Ja jotenkin aina, kun tulee "muotiin" joku asia mikä on ollut pinnalla ja kova juttu omassa nuoruudessa, vie itseltäni ainakin aikaa tavallaan "hyväksyä" uudelleen käyttöön kyseinen asia. Usein ensireaktio tällaisissa asioissa on aina se tiukka "ei". Että nähty jo. Ja koettu jo. Että ei kai nyt enää.

 Että sen takia tätäkin asiaa piti hetken nieleskellä ja mietiskellä. 

  

Itselläni taisi olla silloin nuorena joku iloisen kirjava panta. Se oli vähän coolimpi vaihtoehto käyttää kuin pipo. Pipoahan ei silloin kelpuuttanut millään.

 Malliltaan se panta oli semmoinen otsalta kapeampi joka leveni korvia ja takaraivoa kohti. Pannat taisivat olla silloin jotain keinoaineisia tai villasekoitepantoja. Eikä niitä neulottu itse. Se piti olla ostettu.😂 

Onneksi tänä päivänä materiaaleihin kiinnitetään paljon enemmmän huomiota ja varmaan kaikki neulovat pantansa mielummin merinovillasta, alpakasta tai jostain muusta yhtä pehmeästä ja lämpimästä.


Garnstudion sivuilta nappasin sitten lopulta tämän ohjeen. Tämä kuulostaa nyt siltä, niinkuin olisin jotenkin nopeasti etsinyt, löytänyt ja toteuttanut. Ei. Ohjeen löysin viime talvena, kevätpuolella. Hauduttelin siis asiaa koko kevään, läpi kesän ja hyvän matkaa tätäkin syksyä. Huolellista harkintaa siis.

Langoiksi tilasin Adlibrikseltä Garnstudion Drops Alpaca- ja Drops Kid-Silk- langat. Yhdistelmä osoittautui ihanan pehmeäksi eikä varmasti kutita herkintäkään ihoa. Vitosen puikoilla tikuttelin ja aika nopsaan sain valmista aikaiseksi. Tämä malli oli kiva, kun tähän ei tule saumaa taakse ollenkaan. Työ neulotaan putkena ja putken päät ommellaan yhteen siten, että otsanauhan etuosan keskelle muodostuu palmikko.

Näitä lankoja taitaa mennä tilaukseen enemmänkin. Tämä ensimmäinen versio kun menee tyttären lämmikkeeksi, toinen itselle ja olisivathan nämä ihan kivoja antaa vaikka joululahjoinakin. 

 

Lämpimin ajatuksin

💙

Mari

perjantai 24. syyskuuta 2021

Neulehaaveita sohvanmutkasta

 


 

Tunnelmallista syysiltaa neulehaaveiden utuisesta maailmasta.

 Syksyn ote kiristyy päivä päivältä, ilmat kylmenee ja illat pimenee. Iltojen pimeneminen ei juuri haittaa, on ihanaa, kun saa sytytellä kynttilöitä tuomaan pehmeää tunnelmaa. Eikä se kylmeneminenkään ihan paha asia ole. Saa kaivaa pipat, lapaset ja huivit laatikoista esille ja käyttöön. 


Mutta se vähän haittaa menoa, kun syysflunssa iski kyntensä neulojaan kiinni. Ihmeen terveenä tässä on kuljettukin läpi korona-aikojen. Ei ole juuri flunssat ja nuhat vaivanneet. Mutta nyt on vähän veto poissa. 

 


 

Että jos kerran tässä täytyy nyt sairastaa, niin tehdään sitten edes ympäristö mahdollisimman miellyttäväksi.

 Virittelin itselleni viltit ja viihdekeskuksen sohvanmutkaan ja keräsin kaikki saatavilla olevat neulekirjat kaveriksi. Ja toiseen läjään käden ulottuville ihania lankoja, vähän niinkuin inspiraatioksi Baby merinoa, Dropsin alpakkaa ja Kid-Silkiä, ihania pehmeitä lankoja.

 

 

Sillä neulehaaveiluun voimia riittää melkein aina. Se on mukavaa ajankulua. Selailla rauhassa neulekirjoja ja -lehtiä, suunnitella uusia projekteja ja unelmoida neuleista joita ehkä kenties joskus saattaisi ottaa työn alle. Tai jos vointi on oikein kehno, niin silloin on vaan ihana katsella kuvia. Neulekirjoissa kun on yleensä niin kauniita kuvia, että sekin pelkästään riittää. 

 


 

Ihan suosikkikirja on tällä hetkellä Urban Knit -neulekirja. Se on täynnä, mielenkiintoisten neuleohjeiden lisäksi, upeita tunnelmakuvia neuleista ja Helsingin maisemista. Ja toinen suosikkikirja on Veera Jussilan Neulekekkerit. Neulekekkerit -kirja osuu ja uppoaa tälle neulojalle jo senkin takia, että kirjan kuvat on kuvattu Hämeenlinnassa. Vanha kotikaupunki💖.


 

Jotain olen tässä särkylääkkeiden ja kuumemittarin pyörittelyn lomassa jaksanut tikutellakin. Pieniä hihoja tulossa ainakin. Siitä juttua enemmän joskus myöhemmin.

 


 

Mukavaa syksyistä viikonloppua sinulle!

💙

Mari

sunnuntai 12. syyskuuta 2021

Kesän muistoja Salmelasta

 

 


Niin, ne kesälomapuuhat. Niitä mielellään vielä makustelee, kun syyskuun sunnuntai on harmaa ja sade paukuttaa ikkunoihin. 

Lämpimän kesän mukavat puuhat. Niiden voimalla jaksaa painaa läpi syys- ja lokakuun. Marraskuutakin himpun matkaa mutta se marraskuun läpitunkematon pimeys haalistaa kyllä ihanimmankin menneen kesän muiston. Vaan onneksi siinä kohtaa saa katseen kääntää jo kohti joulua. 

 


Meillä on puolison kanssa tullut tavaksi poiketa kesäaikaan joissakin mielenkiintoisissa taidetapahtumissa. (Tätä nykyä tietenkin kaikenlaiset rajoitukset ja ohjeet huomioiden ja erään viheliäisen viruksen sallimissa rajoissa.) Mutta niin, esimerkiksi Taidekeskus Salmela on vienyt kyllä meidän molempien sydämen. Siellä ollaan käyty aiempinakin kesinä ja pienen tauon jälkeen ajelimme tänäkin kesänä Mäntyharjun kauniisiin maisemiin. 

Salmelassa on mukava käydä katsomassa nuorten taiteilijoiden töitä, ja samalla saa myös ihastella teoskokoelmia suomalaisen nykytaiteen "konkareilta". Tänä kesänä esillä olivat Reidar Särestöniemi, Rafael Wardi, Inari Krohn, Suvi Malek (aivan loistava!), Mi Kuoppa, Tilla Kekki, Markus Still, Marika Mäkelä, Harri Leppänen, Nina Terno, Anna-Liisa Kankaanmäki, Kia Taegen, Vilmalotta Olivia Schafhauser, Johanna Lumme, Elisa Marin, Kaisamaisa Erämies, Kaisa-Tuulia Tuomi, Anni Jokitalo, Tiina Torkkeli ja Eliya Zweygberg.

 

 

Näistä edellä mainituista taiteilijoista suurimman vaikutuksen minuun tekivät Suvi Malek uskomattoman hienoilla maalauksillaan ja kuvanveistäjä Mi Kuoppa pienoisveistoksillaan. Tykkäsin myös kovasti Tilla Kekin veistoksista ja Kaisa-Tuulia Tuomen utuisen herkistä maalauksista.

 

 

Jo pelkästään Taidekeskus Salmelan näyttelyalue on käymisen arvoinen. Alue kokonaisuudessaan koostuu Salmelan päärakennuksesta sekä näyttelyalueesta johon kuuluvat vanhat apteekki- ja postitalo, palvelijan asunto sekä erilaisia piharakennuksia. Taideteoksia on esillä myös ravintolarakennuksessa, alueella olevassa huvimajassa sekä aluetta ympäröivässä veistospuistossa.



Taidenäyttelyt ja taidetapahtumat ovat, itselleni ainakin hyvin vahvasti, sellaisia hyvänmielen ja latautumisen paikkoja. Hetkeksi saa unohtaa kaikki arjen haasteet ja kiemurat ja vain uppoutua kauneuteen. Taide tuo iloa. 

Taide myös haastaa ajattelemaan ja toisinaan myös kyseenalaistaa totutut ajatusmallimme. Taiteella ja kulttuurilla on tutkitusti vahva yhteys parempaan elämänlaatuun, psyykkiseen hyvinvointiin ja terveyteen. Joten, nyt kun koronatilannekin sen jo ehkä sallii, kannattaa suunnata taiteen pariin. 

Vaikka ihan vain kokeilumielessä.

 


 Tämän oheisen taideteoksen😃 parissa aloitan syksyn neulehaaveilut. Kelitkin ovat muuttuneet neulehaaveilua suosivaan suuntaan, joten mikäs tässä. Iltateet kiehumaan, kynttilöihin tulet ja kirjan kanssa sohvanmutkaan. 

Palaillaan!

💗

Mari



lauantai 21. elokuuta 2021

Loma ja pitsisukat laiturilla

 

 


 Nyt on vierähtänyt tosi pitkä aika siitä, kun viimeksi olen tähän blogiini saanut minkään näköistä tekstiä aikaiseksi. On ollut kesä ja loma ja lomapuuhaa todellisessa kesälomamielentilassa. Kaikki ylimääräinen on pudotettu pois, osin olosuhteiden pakosta, osaltaan siksi, koska olen voinut niin tehdä.

 Aika ajoin ollaan siipan kanssa heitetty onnellisesti aivot narikkaan ja pelkästään nautittu kesästä ja vapaasta ja siitä, että on vaan voitu olla, elvytty ja kerätty voimia edessä häämöttävään arkeen.

 


Onhan sitä toki välillä myös jotakin puuhasteltu. On suorastaan täytynyt. Ei pelkkä lötköttelykään kovin pitkään kivalta tunnu. Puuhastelu on ihmiselle hyvästä. Se kun on semmoista hitaanlaista rauhallista tekemistä ilman ihan mitään pakottavaa tarvetta sille tekemiselle. Ilman puuhastelua itselleni ainakin tulee helposti sellainen hieman rauhaton, epämiellyttävä olo. Pieni puuhastelu laittaa usein ajatuksetkin sopivasti järjestykseen ja pienesti alavireisen mielenkin saan nostettua plussan puolelle pienellä puuhastelulla. 

 


 

Ja tietenkin kaikkien muiden kesälomapuuhien lomassa on tikuteltu villasukkia. Kuinkas muutenkaan. Siitä puuhasta kun tulee, yleensä aina, hyvä mieli. Ja niistä hyvänmielen asioista on pidettävä kaksin käsin kiinni. Elämä heittää niin paljon myös sitä ikävää silmille, joten takataskussa on hyvä olla konsti jos toinenkin millä omaa oloaan voi piristää ja parantaa.

 



Nämä sukat olen neulonut, jälleen, Novitan ohjeella. Mitään erityistä nimeä tälle mallille ei suunnittelija ole keksinyt. "Neulotut naisen pitsisukat". Sillä nimellä malli Novitan sivuilta löytyy. Tämä on tosi kaunis malli. Nyt en ole enää ihan varma mikä lanka tuo on mistä nuo sukat tikuttelin. Onnistun aina hävittämään vyötteet salaman nopeasti työn aloittamisen jälkeen. Vaikka kuinka päätän, että laitan vyötteet talteen, niin eipäs niitä sitten hetken päästä enää löydykään. Mutta, kuvittelisin, että kyseessä on joku Kaupunkilanka. Olisko Leikkipuisto? Puhdas veikkaus.

 


 

Sukista tuli kivat. Malli oli vielä sen verran yksinkertainen, että ei tarvinnut alvariinsa tarkistella meneekö kuvio oikein vaiko ei. 

Ja se oli oikein mukavaa.

 

Ai niin! Ja terveisiä Rovaniemeltä. Napapiiri-Jukola 2021.

 Allekirjoittanut tosin vain kannustusjoukoissa.😀

 


 

💛

Ihanaa viikonloppua ihan jokaiselle!

Mari