lauantai 26. marraskuuta 2022

Raitasukat lankalaatikon syvyyksistä

 


 

Käsi mokoma vieläkin vähän oireilee. Kiukuttelee pienimmästäkin rasituksesta, taitaa olla liian herkkis.😃 Oon silti ihan pikkiriikkisen koittanut sillä jotain välillä tehdäkin. Joo tiedän, ei pitäisi. Mutta kun ei malttaisi olla tekemättäkään. 

Ihan sellaista pienen pientä neulepaitaa olen tikutellut. Eihän se voi olla paha? Eihän?

No, leikki leikkinä. Kyllä se jo vähän parempi on. Se käsi. Viehän se aikaa, että kokonaan parantuu. Pienin askelin edetään. Vähän kerrallaan. 



Puhutaanko kuitenkin välillä villasukista. Nämä pikkusukat ovat ajalta ennen tulehtuneita käsiä ja jänteitä. Eikös olekin aika kivat? Minun mielestä on. Söpöt koon 37 raitasukat. 

Näissä oli ajatuksena kulutella taas noita lankalaatikkoon kertyneitä pikkukeriä pois. Langat taitavat kaikki olla jonkin sortin seiska veikkoja. Jäänteitä omista ja tyttärelle tehdyistä sukista. Kivoja värejä kaikki. 

 

 

Nyt jos joku kaipaa kipeästi tämän tapaisia ja kokoisia sukkia, niin viestiä vaan. Näille ei ole lähipiirissä käyttäjää. Tein vain koska oli langat. Ja lankoja juuri sen verran, että tämän kokoiset sukat niistä syntyivät. 

 


 💟

Huomenna on jo ensimmäinen adventti. 

Syksy on mennyt melkoista vauhtia, kohta ollaan jo joulussa. Tällä viikolla olen vietellyt aika paljon aikaa kotona yksikseni, kun puoliso on ollut reissun päällä pohjoisessa. Olen viritellyt jouluvaloja ja leiponut joulutorttuja. Sain tehtyä jopa lanttulaatikon valmiiksi pakkaseen. Hyvä minä! Näköjään muita asioita saa hyvin tehtyä, kun ei pysty käyttämään kaikkea aikaansa neulomiseen.😂 

 

Ihanaa ensimmäisen adventin aikaa ihan jokaiselle!

 💙

Mari

keskiviikko 16. marraskuuta 2022

Palmikkoliivi

 

 Viime aikoina en ole juurikaan neulonut. Enkä virkannut. Pikkuhiljaa hiipien iski jännetupentulehdus oikean käden peukalon jänteisiin. En edes tiennyt, että niinkin voi käydä. Vaan kävi. Kyllähän se merkkejä antoi saapumisestaan jo muutama viikko sitten mutta kun ei niitä merkkejä halua huomioida, niin eihän siinä hyvin käy. Ja koska nyt ei juurikaan mikään homma etene eikä valmista tule, niin nyt on siis oikeinkin hyvä hetki palata ajassa hieman taaksepäin ja esitellä teille työ, joka on hetken jo ollut valmiina ja käyttökunnossa. Ja käytössäkin. Tänään viimeksi.

 

  

Puikoilta putosi jo varmaan toista kuukautta sitten neuleliivi. Tämä neuleliivin tarve pääsi yllättämään, sillä en olevinaan ole koskaan liiveistä sen kummemmin välittänyt. Mutta se tarve iski taas yhtäkkiä ja yllättäin. Ja se oli hyvin vaativa tarve. Muuta vaihtoehtoa ei jäänyt, kuin toteutus. Joten mars kauppaan lankahyllylle!

 

  

Tämän palmikkoliivin tein Novitan ohjeella. Ohjeen liiviin löydät täältä. Tässä kiehtoi suunnattomasti nimenomaan tuo palmikkokuvio joka kulkee liivissä sekä etukappaleella että keskellä takana. Ja pyöreästä pääntiestä en tykkää, joten tässä oli tosi kiva vielä tuo v-pääntie. 

 

 
 
Lankana tässä työssä oli ihan perus Novitan Seitsemän veljestä ja värinä ihan tosi, tosi perus harmaa. Värivalintana ehkä tylsä? Joo, mutta fundeerasin asian niin, että olisi muka helpompi yhdistellä muihin vaatteisiin. No juu ei. Hyvin menee valkoisen kanssa mutta muiden kanssa sitten vähän huonommin. 
Ehkäpä teen täysin toisen värisen liivin joskus sitten myöhemmin. Tyttärelle on nyt puikoilla sama liivi mutta lanka on eri. Se on periaatteessa myös harmaa lanka mutta se sävy taittuu kuitenkin enemmän ruskeaan. Sekin on ehkä kivampi kuin ihan vain 
harmaa.
 

 

On muuten uskomattoman hankalaa yrittää olla neulomatta, vaikka niin on nimenomaan käsketty. Vähän on sellainen olo, kuin jotakin olisi revitty minusta irti. Jotain puuttuu. Hieman ehkä jopa ahdistaa, kun ei voi tehdä vaikka haluaisi.

Keskeneräiset neuleet tuolla huutelevat huomiota. Suorastaan karjuvat. Ja kummasti alkaa uusia ideoita pulpahdella pintaan. Tuohon käden ulottuville toiveikkaasti jo keräilin seuraavan projektin lankoja. Mutta vähän nyt vaikuttaa siltä, että saavat siinä vielä hetken odotella. 

Eilen ihan varovasti käsituen kanssa kokeilin neuloa muutaman rivin. Ja tauon jälkeen ehkä vähän lisää. Ja sitten vielä muutaman rivin. Kummasti mieli rauhoittui ihan vähäisestäkin neulomisesta.

 

Hyvää loppuviikkoa ihan jokaiselle!

💛

Mari

lauantai 5. marraskuuta 2022

Vauvan peitto

 Lokakuun puolenvälin aikoihin saimme kunnian osallistua elokuussa sukuumme syntyneen uuden pienen ihmisen nimiäisiin. Hänestä tuli Oliver. Juhla oli ihana, hyvin lämminhenkinen ja kotoisa, silti samalla myös arvokas. Kiitos Oliverin vanhemmille vielä täälläkin, jos sattuvat lukemaan näitä neulojan tarinointeja.

 

 

Neuloin pienelle peiton lahjaksi. Sitähän voi sitten käyttää vaikka vaunupeittona, päiväunipeittona sängyssä nukkuessa, leikkimattona tai vaikkapa iskän tai äidin päiväuniaikaan jalkoja lämmittämään.



Lankana tässä peitossa käytin Viking Garnin Baby ull -lankaa. Se on semmoinen suht ohut merinovillalanka joka on konepestävä. Lanka on ihanan pehmeää ja sopii tosi hyvin vauvojen ja lasten neuleisiin. Ja miksi ei myös aikuistenkin neuleisiin. Aikuinenkin tarvitsee lämmintä ja pehmeää ympärilleen.

 Värivalikoima näissä langoissa on todella laaja, että varmasti löytyy hyvin vaihtoehtoja jokaiseen makuun. Itse valitsin peittoon tuon farkunsinisen. Uskalsin valita tuon värin, kun olin kuullut jo vähän tietoa tulevan lapsen sukupuolesta. 

 

 

Vauvanpeittojen ohjeita ja ideoita olin selaillut jo joskus aikaa sitten. Ja niistä ohjeista valikoitui tätä projektia varten työn alle Nuppu-peitto. Ohjeen tähän Nuppu-peittoon löysin Koukuttamon sivuilta. 

Peitto on kaikessa yksinkertaisuudessaan mielestäni todella kaunis. Ja mielestäni malli on sellainen, että sopii myös moneen makuun. Se on yksinkertainen mutta ei liian. Siinä on kuitenkin sitä "jotain" mutta ei sitäkään liikaa. Siis kaunis. Värivalinnoilla sitten taas saa aina halutessaan vähän erilaista ilmettä.

 

Peitossa on kivasti yhdistelty helmineuletta ja korinpohjaneuletta. Sopivasti tekijälle vaihtelua ettei käy neulominen tylsäksi ja työlääksi.

 

Täällä on ollut neulojalla olo vähän samanlainen kuin tällä tyypillä tässä Brad Pitin teoksessa joka on tällä hetkellä esillä Tampereella Sara Hildenin taidemuseossa. Tuntuu vähän, että nyt on ollut taas kaikkea vähän liian kanssa. Onneksi on olemassa aina tarpeen vaatiessa tämä oma henkilökohtainen neulekupla. Se tila, johon on hyvä vetäytyä aina aika ajoin. Sinne ei pääse maailman häly eikä vaateet. Se on täysin suljettu henkilökohtainen tila. Ei aina edes puolison puheet kantaudu siihen kuplaan.

Suosittelen kaikille. 

💙

Mari



perjantai 7. lokakuuta 2022

Vaiettu rakkaus.

Ostin itselleni lahjan. Villasukkien ohjeita täynnä olevan.

 Jälleen yhden Merja Ojanperän kirjan. Tällä kertaa kirjassa teemana iki-ihanat pitsisukat. Voiko olla kauniimpaa kirjaa!? Vastaan itse. Ei voi. Sivu toisensa perään ihania kuvia suloisista pitsineuleisista sukista. Ja takuuvarmasti ymmärrettäviä ohjeita. Ja ei, tämä ei ole maksettu mainos. Kehun, koska tykkään, ymmärrän ja saan suurinpiirtein onnistuneesti tikuteltua näillä ohjeilla kauniita sukkia. Ja jos jotain virheitä on tai tulee, niin vika on täällä päässä.

 


Tästä kirjasta innostuneena nappasin puikoille ja tikuttelin hempeän suloiset "Vaiettu rakkaus" -villasukat. Koska villasukat 💗.

 

 

Joku on ehkä saattanut huomata allekirjoittaneessa sellaista pientä orastavaa villasukkarakkautta. Ja en sitä peittele, vaan julistan innokkaasti, miten jokainen tarvitsee itsensä ja maailman väliin jotain pehmeää, lämmintä, lohduttavaa ja turvallista. Villasukat. 


Nämä sukat olivat aika nopeatekoiset vaikka ohje ensisilmäyksellä näytti kaikkea muuta kuin helpolta ja nopealta. Vaan niinhän ne usein. Ohjekaavio ainakin minut usein ensin säikäyttää. Sitä jo miettii, että kannattaako edes lähteä yrittämään. Vaan kun ohjeeseen jaksaa hetken paneutua tarkemmin, huomaakin monesti, että syytä varsinaiseen paniikkiin ei ole. Puikot käsiin ja töihin. 

 


Ja sukista tuli todella kivat. 

Nämä sukat tein seiskaveikan Kuura-langasta. Siinä on semmoinen kaunis pieni kimallus mukana. Söpö lanka. Tämän kanssa tosin kävi niin, että keskenhän se lanka loppui. Olin ostanut lankaa jo aikaa sitten ja kuvittelin, että riittää tähän sukkaprojektiin. Eipä riittänyt, eikä sitä sitten enää edes myyty missään. 

Pienoinen hätähän siinä pääsi syntymään, että nytkö jää homma kesken. Mutta maailma on yllättävä ja ihmeellinen. Facebookin lankakirppis -ryhmässä hätäni kerroin ja muutama minuutti myöhemmin minulle oli jo tulossa lisää kyseistä lankaa. Tosin siinä pientä säätöä tuli myös kaupan päälle mutta loppujen lopuksi sitä kautta onnistuin löytämään ihmisen, jonka lankavarastoista sain ostettua lisää Kuuraa, eikä homma jäänyt kesken. 

 

Ja nyt sitten, kun näistä sukista otin kuvia ja tänne niitä laittelin, niin huomasin tietenkin, että näissähän on neuloja tikutellut virheen somasti tuohon jalkapöydän päälle.🙈 Tottakai nämä on jo päätelty ja viimeistelty ja nyt pää käy kuumana, kun mietin, että puranko ja teen uudelleen... 

 

Jään miettimään.

Ja toivottelen kivaa viikonloppua ihan kaikille!

💗

Mari

tiistai 20. syyskuuta 2022

Tähti ja kuviosaha

 

 


Tämä seuraava juttu ei liity sitten mitenkään ketjusilmukoihin, ei virkkuukoukkuihin eikä neulepuikkoihin. Ei liippaa edes läheltä pehmeitä lankakeriä eikä unelmankeveitä haaveita tulevista neuletöistä.

 Mutta tämä seuraava liittyy hyvinkin vahvasti siihen haluun kokeilla erilaisia asioita, opetella uusia käsityötekniikoita, kykyyn ja haluun innostua erilaisista käsitöistä ja saada aikaiseksi jotain kivaa ihan omin käsin.

 

Näin nimittäin Pinterestiä selaillessani kuvan hauskasta "valokoristeesta". En nyt oikein tiedä millä nimellä tätä kutsuisin, kun vielä en haluaisi puhua jouluvaloista. Toki tuon tähden myötä tästä kyllä taitaa silti väistämättä tulla mieleen nimenomaan jouluvalo eikä mikään muu. 

Joka tapauksessa, ihastuin näkemääni ja halusin samanlaisen. Ja halusin nimenomaan tehdä ITSE. Puutyöt eivät kuulu minulla siihen kaikkein tutuimpaan kategoriaan mutta ajattelin, että jos olen selättänyt kirjoneulejuttuja, niin miksipä en selviytyisi pätkästä lautaa.

 


Eipä sitten muuta kuin hommiin. Mökillä ollessa on näköjään sään salliessa hyvä tehdä ulkona puujuttuja ja levitellä ulos sahat ja muut tykötarpeet. (helppo siivota😀) Siippaa taisi kyllä hieman hirvittää, kun ohjeisti miten kuviosaha pelittää. Pelkäsi kai sahansa puolesta.😂 Hyvin pelitti.

Aluksi sommittelin tähdelle paikan laudan päähän ja piirsin ääriviivat. Yhteen laudanpätkään ensin kokeilin, että miten se saha toimii ja sitten sahaushommiin. Ai että se oli mukavaa! Niin ihanan erilaista tekemistä, kuin mihin yleensä ryhdyn. Ja se onnistumisen ilo! Varmasti kuulivat ja ymmärsivät vastarannallakin, että nyt tuli hyvä. 

 

 

Aivan ammatilaisena sitä muotoon sahaamaani laudanpätkää sitten hioskelin ja viimeistelin. Eniten ehkä sain uppoamaan aikaa ja tarmoa juuri tuohon hiomiseen. Viimeistely on tärkeää.😉

 

 

 

Tuo jalusta kiinnitettiin kuviosahattuun yläosaan ihan vaan pohjasta ruuveilla, jäivät hyvin piiloon koko komeuden alla eivätkä tulleet ruuvit näkyviin. Rehellisyyden nimissä on toki kerrottava, että tässä kohtaa puoliso vähän avitti. Muutoin ei olisi tullut noin siisti lopputulos.

Tuohon tähteen kieputtelin sitten vielä metrisen valonauhan ja lopuksi liimasin tuon tähden paikoilleen muutamalla tiplalla kuumaliimaa. 

 


Ja tuossahan se koko komeus nyt keittiön ikkunalaudalla odottelee syksyn pimentymistä kohti joulunaikaa. Siitä tuli niin hieno, että en raaski sitä piilottaa minkään kaapin syövereihin. Haluan ihastella sitä joka päivä.

 

Mukavia syksyisiä päiviä ihan jokaiselle!

💛

Mari

perjantai 9. syyskuuta 2022

Syksyn lapselle tossukoita

 

  

Lähipiiriimme syntyi muutama viikko sitten uusi ihana pieni ihme. Hän on tavattoman suloinen pieni tuhisija. Olen rakastunut💙 Onnittelut vielä tuoreille vanhemmille tätäkin kautta, jos sattuvat näitä tekstejä lukemaan. Ja koska heille odotettiin vauvaa, on neulojankin täällä tahollaan pitänyt tietenkin myös valmistautua suvun uuden jäsenen saapumiseen. Tottakai. Täällä on valmistunut pieniä tossukoita vauvalle ja jotain muutakin, mistä ei vielä valitettavasti voi hiiskua.😉 Myöhemmin siitä sitten lisää.

 


Mutta nämä tossukat. 

Sitä aina jotenkin tuppaa ajattelemaan, kun neuloo vauvalle asioita, että ne olisivat sitten semmoisia "hetkessä valmiita" -juttuja. Mutta ei kyllä ole. Tuntuu nimittäin, että pienen pienten tossukoiden tekeminen on jopa haastavampaa kuin ihan aikuisen kokoisten neulominen. Kun ne on niin pieniä. Ne tossukat. Ja sukat. Ja kaikki.

 Onhan niissä paljon vähemmän silmukoita ja lankaakaan ei kulu paljon mitään mutta voi että sitä näpräämistä, kun kaikki tapahtuu niin kovin pienessä "tilassa". Samanpituiset sukkapuikot kuin aikuiselle tekisi mutta silmukoita niillä vain muutama. 

 

Vaan ihanahan näitä on muutoin tehdä. Suloisia ovat, kun valmiiksi saa. 

 


Nämä molemmat pienet tossuparit on tehty samalla ohjeella, kääntövarsi valepalmikoilla ja ilman kärkikavennuksia. Ohjeen löysin, kun selailin Pinterestistä vauvajuttuja. Ohje on ilmeisesti alunperin kotoisin Pitsin viemää -blogista. Kiva, simppeli ohje. Se oli vaan taas toteutus, joka tökki.

 

 

Langat löytyivät tuolta oman lankalaatikkoni uumenista. On aina mukavaa, kun langat löytyy kotoa heti, kun inspiraatio iskee. Nyt alan pikkuhiljaa ymmärtää tuon lankahamstrauksenkin syvimmän olemuksen. 

Tummemmat tossut on tikuteltu Dropsin Baby Merinosta ja vaaleansiniset Viking Garnin Baby Ull -langasta.

 


Näistä tuli niin pienikokoiset, että olin jo aivan varma, etteivät nämä tossut mahdu vauvan jalkaan ollenkaan. Varasuunnitelmakin oli toki jo olemassa sen varalle, että oikeasti olisivat liian pienet. Ajattelin siinä tapauksessa antaa ne siskon tytölle nukkevauvan tossuiksi. Mutta niin kovin pienihän tuo oli uusi tulokas, että tossut taisivat loppujen lopuksi olla jopa väljät.💙


Nyt on puikoilla sitten taas jotain isompaa. Saa tikutella laajemmilla liikkeillä.😂

 




Mukavaa viikonloppua ja syyskuun kauniita päiviä!

💙

Mari

tiistai 23. elokuuta 2022

Karkki-sukat elokuun pimeydessä



Täältä saaren rauhasta, meidän piilopirtiltä, jälleen villasukkien kanssa huhuilen. 

 Muutama vapaapäivä tässä peräkkäin ja niinpä isäntä kyyditsi neulojan (omasta pyynnöstä😀) saareen säilöön ja jatkoi sitten itse matkaansa aloittelemaan uutta työviikkoa. Mulla se uusi viikko työn parissa käynnistyy vasta huomenna. 

 

Ja villasukkia puikoilla ja puikoilta, tietenkin. 

Nämä sukat ovat taas olleet valmiina jo pidempään mutta neuloja on ollut sen verran päättelykyvytön, että viimeistely ja langanpätkien päättely eivät ole sijoittuneet tehtävälistalla kärkipäähän. Itse asiassa eivät ole mahtuneet listalle laisinkaan...

Täällä mökkiolosuhteissa on ihan kaikista kivointa ottaa kuvia tekemistään töistä. Rakastan tuota meidän kiviportaikkoa, kiven harmaata pintaa ja siinä kasvavaa sammalta. Juuri näissä portaissa tuleekin usein näpsäistyä näitä villasukkakuvia. Kivirappusten kova harmaa pinta antaa mukavan kontrastin villasukkien väreille ja kuvioille ja pehmeydelle. Tykkään.


Nämä villasukat ovat saaneet inspiraationsa Marianne -villasukista. Niissähän vuorottelevat valkoinen ja punainen raita Marianne karkkien käärepaperin mukaan. Tykästyin siihen vinoraita ajatukseen mutta en halunnut lähteä lankakaupoille haalimaan lisää lankaa, joten näistä omista "karkki-sukista" tulikin sitten samalla vähän niinkuin jämälankasukatkin, koska ne on toteutettu jo olemassa olevien kerien lopuista. 


Langat on Novitan Seiskaveikkaa, molemmat värit. Vaaleanpunainen on Kuura -lankaa, sitä joka aavistuksen kimaltelee. Kooltaan näistä tuli 38 sukat, eli omaan jalkaan vähän turhan pienet mutta eiköhän näillekin koti ja käyttäjä löydy

Tuota en sitten millään ymmäärtänyt, että miten tuo vinoraita saadaan jatkumaan siististi myös sukan pohjassa ja kun tehdään kiilakavennuksia. Ei sitten millään auennut. Toistin taas sen tutun kaavan, eli yritin ja purkasin. Sitten taas yritin ja purkasin. Urheasti yritin ymmärtää ja saada kuvion jatkumaan nätisti, vaan ei. Ei onnistunut. Nyt jos joku tietäjä tietää ja osaa, niin otan mielelläni ja kiitollisena neuvot vastaan. 

Lopulta, aavistuksen harmistuneena, päädyin tekemään tuon pohjan ihan vaan yksinkertaisesti suorilla raidoilla ja jatkoin vinoraitaa vain 2. ja 3. puikoilla. Ihan kiva noinkin mutta vähän jäi silti vaivaamaan se pohjan vinoraidoitus.


Elokuun yöt ovat jo melkoisen pimeitä. Varsinkin näin saaressa, kun ainoat valot ovat oman mökin . Ihan ohuesti eilen pelotteli tuo pimeys. Kaverin kanssa on pimeys ihan tunnelmallista mutta yksin lähtee mielikuvitus sellaiselle laukalle, että oksat pois.😂 Päädyinkin sitten pitämään osan ulkovaloista päällä aamun tunneille asti. Ei ehkä kovin taloudellista mutta nyt oli hätätilanne.😂😂

 

Mukavaa eloa ja oloa jokaiselle!

💜

 Mari