torstai 28. heinäkuuta 2022

Kesän Vaapukka-sukat

 

Vaapukka -sukat. Mikä ihana nimi villasukille! 

Ja miten hauska pintaneule näissä sukissa onkaan. Ihanan eläväinen ja väriä vaihtaen varmasti aivan erilainen ilme tuossa neuleessa joka kerta.



 Vaapukka. 

Siihen sanaan kiteytyy kesä. Kesäpäivän tuoksut, kesän maut, hellepäivän lempeä tuntu iholla, pulahdus virkistävään veteen ja kesäillan hempeä viileys, se hetki helteisen päivän jälkeen, kun saa istua vielä ulkona illan hämärtyessä villasukat jalassa. 

Parasta.

 


Nämä ihanat sukat on tikuteltu Lankavan ohjeella. Pinterestiä selatessa joskus osuivat silmiin ja talletin sen ohjeen silloin mahdollista myöhempää käyttöä varten. Ja se hetki oli nyt tänä kesänä, kuumimpien hellepäivien aikaan. Kuinkas muuten.

 


 

Lankana tässä minun Vaapukka versiossa oli, lankalaatikon kätköistä, seiskaveikkaa ja joitain vaaleanpunaisia jämäkeriäkin sain näihin hukattua. Niistä jämistä ei ole enää ollenkaan muistikuvia, että mitä lankoja olivat, mutta sellaisia seiskaveikan tyyppisiä nyt ainakin.



Näissä Vaapukka -sukissa kärjen kavennukset tehtiin sädekavennuksina. Yleensä teen sukkien kärjet nauhakavennuksina ihan vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että minun mielestäni se on kauniimpi tapa tehdä kärjen kavennukset. Mutta tulipahan nyt kokeiltua tuo sädekavennuskin pitkästä aikaa ja annettua sillekin mahdollisuus. Vaan ei, se ei edelleenkään näytä omaan silmään kivalta tavalta. Kumpaa tapaa sinä käytät? Vai onko olemassa vielä joku kolmas tai neljäskin tapa, jolla kärjen kavennukset voi tehdä?



Neulojan kesälomakin jo tässä oli ja meni. Nyt on kolme päivää yritetty sopeutua ihan tavalliseen arkeen ja työssäkäyntiin. Ilmeisesti kuitenkin loma oli ollut hyvä, koska maanantaina töihin mennessä tuntui aivan siltä kuin olisi ollut puoli vuotta poissa, ainakin. Kaikki näytti niin uudelta ja oudolta.

 

Nyt on tietenkin jo vapaapäivä ja sitä vietellään mökillä mökkihommia tehden.

 Tämä on vähän sellainen pehmeämpi lasku arkeen.

 

Lämpimiä terveisiä teille kaikille täältä piilopirtiltä!

💗

Mari

sunnuntai 17. heinäkuuta 2022

Orkidea -pitsitoppi

 

 

Joskus näiden käsityöprojektien kanssa käy näin, että valmistuminen viivähtää ja viivähtää. Joskus työ, ja toinenkin, yksinkertaisesti unohtuu jonnekin keskeneräisten pinon uumeniin ja sieltä sen sitten löytää vuotta myöhemmin, ja ihmettelee, että tämmöinenkin on joskus tullut puikoille napattua. 

Tuttua ihan varmasti useimmille käsitöiden tekijöille.

 


No, näin kävi tämän Orkidea - pitsitopinkin kanssa. Se vain unohtui ja jäi tekemättä, vaikka ei ollut edes hautautunut mihinkään. Luulenpa vain, että homma oli hieman liian haastava, joten se oli helppo siinä turhautumisen hetkessä unohtaa ja ottaa jotain mukavampaa työn alle. Villasukkia kenties...

 

 

Tämän pitsineuleen olen aloittanut muistaakseni ihan vuoden 2021 alussa. Tarkkaa aikaa en enää muista. Tuolloin vasta opettelin ja yritin saada haltuun sekä kirjoneuleen että pitsineuleiden salat. Ja kuten kuvastakin näkee, etukappaleen tein ensin. Ja siinä kyllä huomaa, että nyt on ollut haastavaa pysyä kaavion rytmissä kiinni.

 


Tuon etukappaleen pitsisen yläosan purkasin ja aloitin uudelleen muutamaankin kertaan,  eikä se sittenkään mennyt ihan kohdilleen. Hieman jo koko homma turhautti ja päätinpä sitten, että pienet venkurat ei haittaa ja tein kappaleen loppuun. Takakappaleella tuo pitsineule onkin sitten jo hieman parempi, kehityksen huomaa. Jälkeenpäin kyllä ihan ohuesti harmitti, että aloitin etukappaleella. Nythän ne virheet ovat sitten ihan näkösällä ja siisti kauniisti neulottu on piilossa takana.

 


Ohje tähän toppiin löytyy Novitan Kesä 2021 -lehdestä. Tämä toppi on tehty Cotton Soft 100% puuvillalangasta. Ohjeessa vaihtoehtoisena lankana näytti olevan Woolly Wood -lanka.



Ja loppuun vielä tunnelmapala suoraan Hauhon lomaparatiisista. 

Siemenestä kasvattelin tomaatintaimia ja siinä on nyt kesän ensimmäinen, keltainen pikkutomaatti. 

Taisivat nämä minun tomaattini hieman kärsiä alkukesän kylmistä öistä, kun toin ne hieman liian aikaisin ulos. Mutta josko ne muutamia pikkutomaatteja jaksaisivat tehdä.

 

💛

Mari

 

keskiviikko 6. heinäkuuta 2022

Omissa käänteissä ja toisten

 

 

Vaikka nyt eletäänkin jo heinäkuun alun ihania aurinkoisia päiviä, niin haluan silti palata ajassa hieman taaksepäin ja kertoa teille ihan mahtavasta näyttelystä mihin sain ilokseni tutustua toukokuun aikana.

 

 

Kyseessä oli Tampereen taidemuseossa 26.2.-22.5.2022 esillä ollut kuvanveistäjä Liisa Hietasen Käänteissä -näyttely. 

 

 

Aivan mahtava oli päästä tutustumaan Hämeenkyröläisen taiteilijan ainutlaatuisiin  töihin. Hietanen kuvaa näissä virkatuissa, neulotuissa ja kirjotuissa töissä kotikuntansa asukkaita arkisissa puuhissaan. Näyttelysalissa tapasi kyläläisiä ulkoiluttamassa koiraa, kirjastoreissulla, kaupassakin kenties, valokuvaamassa ja istuskelemassa seinän vierellä ihan muuten vaan. 

 

 

Nämä Hietasen veistokset ovat hyvin realistisen näköisiä ja aivan luonnollista kokoa.  Jokainen hahmo on oma ihana ainutlaatuinen teoksensa ja kovin semmoisia lämminhenkisiä ja suloisia jokainen. Johtuikohan tunne sitten siitä, että teokset oli toteutettu niin kovin tutuilla käsityötekniikoilla. Hyvin tuttua ja turvallista ja silti aivan uskomattoman upeaa ja erilaista.

 


 

Jokaista hahmoa unohtui katselemaan pitkäksi aikaa. Niin paljon niissä oli mahtavia yksityiskohtia ja ihmeteltävää. Ja tottakai sitä mietti myös sitä, miten paljon näiden teosten tekemiseen on mennyt aikaa ja kuinka paljon on vaatinut työtunteja.

Hidas neuloja nostaa kuvitteellista hattuaan!


Omalla käsityörintamalla tapahtuu koko ajan mutta hissukseen. Valmiinakin on jo monenlaista. Jotain keskeneräisiä oon saanut valmiiksi (JEE!), villasukkia on puikoilla koko ajan, osa valmiista töistä on sellaisia joista ei vielä voi hiiskua mitään mutta niistä sitten juttua myöhemmin.



 

Ihania heinäkuun hetkiä, aurinkoisia päviä ja tunnelmallisia kesäiltoja💛

 

💖

Mari

perjantai 27. toukokuuta 2022

Minun Runoni

 

Nyt tipahti puikoilta helmi.

Oman lyhyenlännän neulojan "urani" huikein tuotos. Omasta mielestäni ehkä kauneinta mitä näillä käsillä, tällä päällä, puikoilla ja langalla voin aikaiseksi saada.

 


 Tämän nimi on Runo. 

Runo-pitsipusero. 

 


Tämän pitsineuleen suuruus on ehdottomasti sen ihanissa pienissä yksityiskohdissa. Ihana pitsineule, kaunis pääntie ja hihansuut, ja ehdottomana kruununa takakappaleen pääntien suloiset helmiäisnapit ja halkio niskassa. Olen rakastunut💗

 

 

Ja ihan häpeilemättä tunnen myös suurta ylpeyttä, että olen saanut aikaiseksi jotain näin suloista. Että kyllä tyytyväisyys tulvii täällä aikalailla yli. Ohimennessäni täytyy joka kerralla hieman hipaista neuleen pintaa. Kokeilla onko se oikeasti siinä. 

Omilta puikoiltani ihan itselleni. Mitähän ihanaa seuraavaksi?

 

 

Malli on Novitan kevät/22 lehdestä. Siinä tämä paita oli neulottu hempeästä lemmikinsinisestä Novitan Merino 4PLY -langasta, kaunis oli sekin. 

Mutta meillä tinkimätön ja lahjomaton makutuomari oli sitä mieltä, että vihreä oli minun värini. Ensin epäröin väriä, ja nyt rakastan. 

 

 

Käytössäkin tämä ihanuus on ehtinyt jo olla. Itseasiassa jo kolmeen eri otteeseen. Ja on kyllä niin hauska päällä! Kevyt ja ilmava. 

Siis aivan täydellinen. 

 

Leppoisaa viikonloppua ystävät hyvät!

💗

Mari

torstai 5. toukokuuta 2022

Lumoavat Virvatulet

 

 

Viimeksi hämmästelin sitä, miten paljon tuntuu kertyvän noita keskeneräisiä töitä mutta valmiiksi asti ei niistä oikein tunnu ennättävän yksikään. Mutta ihan oikeasti, kun asiaa vähän kurkistelee enemmän, niin kyllähän kai aina väkisinkin jotain myös valmistuu. 

 

 

Niinkuin nämä huikean ihanat Virvatulet -sukat. Valmiina ovat olleet jo pidemmän aikaa mutta olen vähän niinkuin unohtanut näiden olemassaolon.

 


 

 Vaan nyt on sukat kaivettu esiin pölykerroksen alta, siistitty ja kuvattu. Nämä on NIIN kivat. 


Ohjeen näihin ihanuuksiin löysin jälleen kerran Merja Ojanperän Sydämellisestä sukkakirjasta. Siinä kirjassa on runsaasti upeita sukkamalleja! 

Lankana jälleen seiskaveikka ja puikot kolme ja puoli. 

 

 

Ensisilmäyksellä sukkien ohjekaavio oli suorastaan kammottava. Tuntui, että siinä oli ihan liikaa liikkuvia (ja liikkumattomia) osia. Oli ranskalainen kantapää, oli langankiertoja, takareunasta oikein, kolme oikein yhteen, sssk, langankierron neulominen etureunasta ja takareunasta ja välillä ei silmukkaa lainkaan. Ensisilmäys siis oli lievästi sanottuna katastrofaalinen.

Loppujen lopuksi ohje oli kuitenkin aika yksinkertainen. Kun vaan malttoi edetä rauhallisesti ja keskittyä yhteen riviin kerrallaan. Usein teen sen virheen, että yritän saada hahmotettua ohjeen ja kaavion kerralla. Siinä tulee kyllä lähinnä vain paniikki 😂 eikä kyllä mitään valmista.

 

 

Näiden sukkien nimi on siis Virvatulet. Aika osuva nimi. Vaikka kyllä itselleni tulee sukkien kuviosta mieleen myös keväinen, runsaana virtaava joki. Mitä sinulle tulee tuosta kuviosta mieleen?

 

 

Eilen oli neulojalla vapaapäivä, ja oli siis aikaa kaikelle tarpeelliselle ja tarpeettomallekin. Selailin iltapäivällä kotihommien lomassa puhelinta ja silmiin osui tämmöinen Riikka-Piikan hauska ohjeistus stressaantuneille.😂 Tätä ohjetta aion noudattaa ihan sanatarkasti heti, kun seuraava vapaapäivä koittaa.  



Mukavaa oloa loppuviikkoon ihan jokaiselle ja jokaiselle äidille ja äidinmieliselle ihanaa äitienpäivää!

💗💗💗

Mari


torstai 28. huhtikuuta 2022

Keskeneräisyyden ylistys

 

  

Kevät villitsee neulojan ja kaikkea haluaisi opetella, kokeilla ja tehdä. Ja näin on ajauduttu siihen pisteeseen, että uusia neulejuttuja pompahtelee puikoille mutta oikein mikään projekti ei ajaudu maaliin asti. Lähinnä vain keskityn kartuttamaan keskeneräisten töiden pinoa. 

 

No, toiset projektit ovat osoittautuneet kieltämättä aika vaikeiksikin. Ja kun on liian vaikea työ, into tehdä aina vähän latistuu. Haluaisin niin kovin, että osaisin mitä vaan ja pystyisin ihan mihin vaan. Tuosta noin vaan ja taikoisin upeita neuleita. Mutta eihän tämä niin mene. 


 

Paljon olen neulomisesta ja kaikesta siihen liittyvästä muilta oppinut ja itsekseni opetellut. Paljon olisi silti vielä opittavaakin. Ei kai sitä koskaan näissä neulehommissa ihan valmiiksi tulekaan. Aina varmaan voi oppia jotakin uutta tai erilaista. Tai ainakin oppia tekemään paremmin, nopeammin tai mitä milloinkin. 

 

 

Keskeneräinen minä neulojana olen. Hyvin keskeneräinen. Mutta ylpeästi sellainen. Keskeneräisyydessä avautuvat kaikki mahdollisuudet. Keskeneräisenä on aina mahdollisuus oppia ja kehittyä. Olisi kauheaa olla aivan valmis ja paketissa. Mitä silloin odottaisi?

 


 

Keskeneräisiä ovat nämä minun neuleenikin. On älyttömän kiva saada aikaan valmista mutta keskeneräisetkin ovat hyvin tärkeitä. Itse pidän suuresti siitä tunteesta, kun tiedän, että siellä lankakopassa on muutama keskeneräinen työ minkä pariin voin palata milloin vain. 

Joten ei tehdä näistä keskeneräisistä numeroa. Perun puheeni. Ei pidä olla huolissaan. Keskeneräisyys on hyvä. Neuletöissä ja ihmisissä.


Tältä muuten näyttää neuloja, joka on juuri saapunut yhtenä kappaleena sairaalareissultaan. Takana tapaaminen neurologin kanssa ja taskussa tieto, että ehkä varmaan luultavasti saatan jonakin päivänä saada ajokorttini takaisin. Jos ei satu sinä päivänä satamaan eikä neurologilla ole juuri silloin ruoka-aika taikka sauna.😂

 

Hauskaa vappua ihan kaikille ja toivotaan toukokuun myötä lämpimiä ihania kevätpäiviä!

💛

Mari


 

 

perjantai 25. maaliskuuta 2022

Lapaset ja minä

 

 

Olisiko Teillä hetki aikaa puhua lapasista? Jälleen. 

Tai sitten voitaisiin hetki puhua lapasten neulojasta?

 


 Olen saanut tässä vuosien aikana muutamia viestejä joissa on toivottu, että kertoisin hieman ihmisestä tämän blogin takana. Joku aika sitten kyselinkin jonkun postauksen lopuksi josko teillä lukijoilla olisi ollut jotain kysymyksiä heitellä ilmoille. Ei ollut. Joten kaikki valta asiassa on siis ketjusilmukoiden kiristäjällä.😂

 Eli puhutaan noista lapasista hieman myöhemmin.

  

Tämän blogin neuleita tikuttelee, kuvia näpsii ja tekstiä kirjoittelee rutkasti päälle nelikymppinen nainen Tampereelta. Olen kahden jo omillaan elelevän nuoren äiti. Olen opiskellut taideteollisuusalan perustutkinnon, ja olen vaatetusalan artesaani (vaatetuksen suunnittelu ja valmistus). Opintojen myötä sain myös aika kattavan ja perusteellisen tutustumispaketin käsityöalan perinnetekniikoihin, tutustuttiin verkon kutomiseen, käpyiltiin pitsiä (ihan mahtavaa!), kirjontapistot tulivat hyvin tutuiksi, ristipistokirjontaan hurahdin hetkellisesti aivan täysin, värjättiin kankaita, kudottiin mattoja ja jopa yhden torkkupeiton olen kutonut kangaspuilla, ja tietenkin neulottiin ja virkattiin. Tämä oli kyllä niin ihanan monipuolinen koulutus!

Käsityöt ovat aina kiinnostaneet mutta peruskoulun käsityötunnit eivät ihan varsinaisesti luoneet mitään suurta käsityön hurmaa ja tekemisen pakkoa. Ne lapaset joita neulottiin koulussa, hikikarpaloiden valuessa ja kädet nihkeinä hiestä, eivät nyt ihan varsinaisesti saaneet innostumaan uuden projektin aloittamisesta. Tässä kohtaa on myös pakko mainita, että silloin syy ei todellakaan ollut opettajassa vaan ihan puhtaasti oppilaassa. Meillä oli ihan huippu käsityönopettaja!

 Peruskouluaikojen jälkeen meni muutama vuosi ennenkuin innostuin uudelleen kokeilemaan neulontaa. Sen jälkeen olen ollut neuloja, jolta on kerran vuodessa valmistunut yksi sukkapari. Enemmän olen viihtynyt ompelukoneen äärellä sekä työssäni, että vapaa-ajalla. 

 

Käänne tässä neulomis- ja virkkausinnostuksessa tapahtui 2017. Silloin minulta löydettiin kasvain aivoista ja tiesin, että kun se leikataan, edessä on pitkä sairasloma. Mietin silloin kuumeisesti, että täytyisi keksiä jokin pidempi projekti mitä voisin sitten hissun kissun voimien mukaan sairaslomalla tehdä. Ja tadaa! Silloin aloin virkata torkkupeittoa. Minä, joka en koskaan ole oikein virkkaamisesta välittänyt ja pidin sitä vielä jotenkin kovin vaikeana. Niin minä sitten opettelin ja virkkasin peittoa pala kerrallaan. Virkkasin, purkasin ja tuijottelin opetusvideoita. Mutta sain myös valmista. Ja innostuin.

 

Leikkaukseni jälkeen käsillä tekeminen ei sitten ollutkaan enää ihan niin helppoa kuin ennen leikkausta. Tuntui, että yhteyttä pään ja käsien välillä ei ole. Yritin neuloa lapasia ja siitä ei vaan tuntunut tulevan yhtään mitään. Koulun tunneilta tuttu hiki ja tuskaisuus oli läsnä kaikessa käsillä tekemisessä ja ihan koko ajan. Silloin minulle sanottiin monelta taholta, että käsityöt olisivat parasta terapiaa kuntoutuville aivoilleni. Että neulo vaan vaikka välillä olisi hankalaa, neulo vaikka silmukka päivässä. Ja niinhän minä neuloin. Ensin ihan pieniä hetkiä ja vähitellen huomasin, että pystyn aina vaan pidemmän ja pidemmän aikaa keskittymään siihen mitä teen. Ja tästä huomiosta innostuneena neuloin vielä enemmän. 

Jossain vaiheessa sairaslomalla pötkötellessä sitten heräsi ajatus blogin kirjoittamisesta tämän kaiken toipumisen ja käsitöiden ympäriltä. Miehelle kerroin ajatuksesta ja hän oli sitten se joka tämän nimen tälle blogille keksi. Koska niinhän se silloin oli ja on vähän vieläkin, että kyllä ne silmukat ja hermot on välillä aika kireällä olleet mutta sinnillä eteenpäin on menty ja enimmiltä osin puuhasta hurjasti nauttien.

 

Ja nämä lapaset. 

Oma muunnos Lovikka-lapasista Viking Garnin Naturgarn-langasta. Ihana paksu 100% villalanka. Näiden lapasten piti päätyä eräälle lähipiirin henkilölle mutta vielä eivät ole sinne asti ehtineet. Itseasiassa iski vähän ujous, kun aattelin ettei hän ehkä tykkääkään moisista lapasista. Mutta rakkaudella ovat neulotut ja ehkä sitten vaikka ensi syksynä seuraavan talven lumille kehtaan nämä jo viedä.

 

Mukavaa viikonloppua ihan kaikille!

💚

Mari