Pieniä keraamisia kapinallisia

 

Ketjusilmukan pajalla tapahtuu taas outoja ja kummia. Vaikka nimemme on Ketjusilmukka Kiristyy, ei kaikki tekemiseni suinkaan liity lankoihin. Silloin tällöin, ja yhä useammin, mieli palaa kokeilemaan jotakin aivan muuta. Joten olisiko teillä hetki aikaa jutella Jäneksistä?

 

Haluaisin kertoa teille Jäneksistä. Ja kyllä luit ja kirjoitin oikein. Jäneksistä olisi puhe, ei jäniksistä. 

Sillä Jänekset ovat hienoja persoonallisuuksia. Ne ovat joukko pieniä pitkäkorvaisia kapinallisia, jotka eivät suostu olemaan vain koristeita ja joista yksikään ei tunnu olevan aivan tavallinen jänis.

 

 

Jänes. Yksi katselee maailman menoa hieman epäluuloisesti. Toinen näyttää siltä, että on juuri keksinyt jotakin, mistä ei ehkä kannattaisi juuri muille huudella. Kolmas puolestaan seisoo niin viattoman näköisenä, että aivan taatusti sillä on jotakin mielessään. Näiden kavereiden kanssa aika ei käy pitkäksi.

 

Keraamiset Jänekset syntyvät käsissäni kotipajallani yksi kerrallaan. Vaikka kuinka yrittäisin tehdä kaksi aivan samanlaista, jossakin vaiheessa Jänes vain päättää ryhtyä omapäiseksi ja omanlaisekseen.

Kavereilla korvat kääntyvät vähän eri suuntiin, ilme muuttuu ja lopulta pöydällä edessäni seisoo jälleen uusi persoona.

Ehkä juuri siksi pidän näistä niin paljon.

 

Jänekset eivät ole täydellisiä tehdastuotteita. Ne ovat pieniä, käsintehtyjä hahmoja, joilla jokaisella on oma luonteensa.

 

Tekemiäni keraamisia hahmoja on ollut myynnissä PeikonPajussa, Tallipihalla ja parhaillaan niitä löytyy myös Ylläs Puodista. Siellä Jänekset ovat saaneet kavereikseen myös tekemiäni tonttuja. Näistä paikoista niitä on lähtenyt myös uusiin koteihin.

On mukavaa ajatella, että joku näistä pitkäkorvista seisoo nyt jonkun ihanan kirjahyllyssä, ikkunalaudalla tai lipaston päällä tarkkailemassa maailmanmenoa ja tuomassa iloa.

Ja ehkä suunnittelemassa myös vähän kepposia.

 

Jos kaipaat kotiisi pientä ilontuojaa tai etsit lahjaa henkilölle, jolla on jo melkein kaikkea, niin kannattaa kurkistaa Ketjusilmukan verkkokauppaan. Kuka tietää, ehkä juuri sinun Jäneksesi odottaa siellä.

 

 

💙

Mari

Varoitus: yksi Jänes saattaa johtaa toiseen. 

Kesämorsiamen sukat

 Blogi on elänyt hiljaiseloa ja suloista suvi taukoa jo pitkään. Niin pitkään, että se suvikin ehti aikaa sitten vaihtua syksyksi ja aavistus vielä eteenpäin, niin ollaan jo marraskuussa. 

 

Täällä kaikki hyvin ja ketjusilmukat kiristelee ja on kiristelemättä samaan tuttuun tapaan kuin ennenkin. Vähän olen ehkä kipuillut tämän blogini tiimoilta, että vieläkö jatkan ja jos jatkan, niin mikä on suunta. Alunperin tämä oli itselleni semmoinen kannustin tehdä käsitöitä samalla kun toivuin aivokasvainleikkauksesta. Oli kiva kertoa täällä mitä on saanut haasteista huolimatta aikaiseksi. Ja oli kiva saada palautetta tehdyistä töistä. Nyt on taidot tekemällä karttuneet ja kaikkien näiden vuosien jälkeen  tekemisen taito ja kyky vaakiintuneet niin hyvälle tasolle, etten olisi muutamia vuosia sitten oikein voinut uskoa käyvänkään. Eli se suuri kysymys onkin nyt sitten se, että mitäs nyt?😊 Käsityöaiheisia blogeja, Insta- ja Facebooktilejä on pilvin pimein. Mitä sellaista enää voisin tarjota mitä ei ole jo moneen kertaan annettu? Siinä hetkeksi purtavaa...

Tokihan olen tässä tauon aikana tehnyt paljon muutakin kuin miettinyt blogini kohtaloa. Neule- ja virkkausprojekteja tulee ja menee tasaisena virtana. En osaa oikein enää olla tekemättäkään. Lisäksi meillä oli oikein ihana rakkauden kesä, kun tyttäremme vihittiin heinäkuussa. Tuntui, että elimme sellaisessa rakkauskuplassa pitkälle elokuuhun. Sain kunnian tehdä tyttäreni puvun, ja siinä oli hetkeksi puuhaa ja mietittävää ex-ammattilaiselle! En ole varmaan kahdeksaan vuoteen ommellut oikein mitään. Kyllä siinä ajassa ehtii kovinkin ammattilainen unohtaa kaavanteon ja ompelun rutiinit. Se oli hidas projekti mutta myös hirmuisen kiva ja tärkeä. 

 

Tälle meidän kesämorsiamelle neuloin myös morsiusvillasukat. Tietenkin. Lankana käytin Lankavan Mainio-sukkalankaa ja malli oli Drops Designin Pretty in Peach. Vähän ohjetta muuntelin, kun tytöllä oli toiveita varrenpituudesta ja -väljyydestä. Niistä tuli söpön kivat pikkusukat. Täydelliset kesäsukat. 

 

Nyt on kesästä jäljellä vain kaikki ihanat muistot. Ulkona vihmoo vettä ja alkaa tosissaan näyttää lokakuulta. Taidan paistaa tänään lättyjä ja niiden kanssa avata ensimmäisen purkin omenahilloa. Tehkää tekin tänään jotain ihanaa. Hemmotelkaa itseänne ja pitäkää huolta toisistanne.

💛 

 Mari

Villasukat kesälaitumelle

Terveisiä kesälaitumen reunalta! Tosin se laidun jää tänävuonna ihan pikkaraiseksi työpaikan vaihdoksen takia. Vaan ei haittaa. Nyt on kuitenkin kesä. Juuripa sen takia on hyvä varautua hyvissä ajoin villasukkien kanssa tulevaan. Sanotaan nyt esimerkiksi vaikka kylmään juhannukseen.😂

 

 

 Näistä sukissä näkee oikein hyvin sen, mikä on edelleen hieman hankalaa tuossa kirjoneuleessa. Nimittäin langankireys neuloessa. Joko se on aivan liian kireää tai sitten ihan liian löysää, niinkuin näissä sukissa. Sukkiin on ihan tahattomasti syntynyt tuollaisia pieniä helmiä. Ne on niitä liian löysiä silmukoita. En kyllä mitenkään ymmärrä miten niistä pääsee eroon. Yritetty on. Olen kokeillut jopa sitä nurinpäin neulomista mutta ei sekään tilannetta pelasta. Nyt jos jollakulla on jokin kikkakolmonen tähän väliin, niin mielelläni kuulisin.

 

 Kyllähän näistä kuitenkin sukat taasen syntyi. Ja varsin pätevät. Ja nyt on juhannukseen uudet mökkisukat tai sitten säästän näitä vielä.

Näihin sukkiin nappasin tuon kuvion Pinterestistä. Ja langat on taas kerran seiskaveikkaa. (jokohan olisi jo viimeisiä seiskaveikkoja tuolta lankalaatikosta?!) Astiasta kukkaruukkuun, ootteko huomanneet, että Novitalla ei ole enää lankojen verkkokauppaa? Yllätyin, kun piti käydä tuhlaamassa lahjakortin jämät Novitan lankoihin. Ei onnistunutkaan. Tai olisi sen voinut käyttää siellä ohjeisiin tms. Onneksi sinne ei jäänyt montaakaan euroa. 

 Tykkään tosi paljon tästä varren kuvioinnista. Voisipa vielä kokeilla. Ehkä. Voisi myös kokeilla mitä vaikuttaa lopputulokseen hieman isommat värierot langoissa. Näissä sukissa tuntuu, että eroa ei ole riittävästi ja sen takia kuvio on ehkä vähän epäselväkin. Kertaus on hyvästä ja tekemällä oppii, joten uudet sukat työn alle.

Jos neulominen ei juuri nyt mahdu omaan arkeesi, Ketjusilmukan verkkokaupasta löydät käsinneulottuja villasukkia, joissa jokainen silmukka on tehty ajatuksella. 

 

 Lopuksi haluan vielä onnitella jokaista kouluvuotensa päättänyttä, ammattiin valmistunutta ja valkolakin päähänsä painanutta. 

Hienosti tehty! Onnea!

💖

Mari 

 

 

Raidalliset sukat

 

On olemassa sukkia… ja sitten on olemassa näitä sukkia. Tiedät kyllä – ne, jotka vedät jalkaan ja yhtäkkiä elämä tuntuu noin 27 % paremmalta ilman mitään selkeää syytä.

Nämä kaunokaiset eivät ole mitään perus “heitä jalkaan ja unohda” -osastoa. Ei, nämä haluavat tulla nähdyiksi. Mustavalkoinen pystyraitakuvio on kuin minimalistinen taideteos – vähän kuin joku olisi yhdistänyt villalangat ja skandinaavisen designin kahvikupin äärellä ja päättänyt, että “tehdäänpä sukista tyylikkäät”. 

Näistä tulee vahvasti mieleen Marimekko. Enkä nyt ole varma ollenkaan että löytyykö Marimekon kuoseista samanlaista. En ole mikään Marimekko asiantuntija. Tuntu vaan on sellainen, että saattaa löytyä jotain samanlaista. 

 

Nämä sukat syntyivät yllättävän helposti ja nopsaan. Tuo kuvio on sellainen, että ihan huomaamatta ja varkain eteni. Ja näistä tuli hauskat. Jopa perheen miesväki tykkäsi kuviosta. Se on iso juttu se.😊 

 

Nämä sukat saivat alkunsa ihan tylsästi halusta tehdä sukat joissa on pystyraitoja. Ei siis mitään suuria suunnitelmia ja mallien hahmottelua. Oli käytettävät värit ja ajatus pystyraidoista. Siinä se kaikessa yksinkertaisuudessaan. Sukkien lopullinen kuosi muotoutui sitä mukaa kun silmukoita syntyi. 

 

Ihanaa viikonloppua kaikille! 

💙

Mari 

 ps. Käykäähän kurkkaamassa meidän pieni puoti ketjusilmukka.com

Koodilla Blogi26 saat tilaukset ilman postikuluja.

 

Lapasia, lapasia

 

Neulominen on minulle tapa tehdä läheisilleni jotain konkreettista, rakkaudella. Tällä kertaa puikoilta valmistui lapaset meidän perhekunnan molemmille nuorille miehille. Halusin tehdä heille jotain lämmintä ja kestävää arkeen.

 

 

Lapaset neuloin samoista langoista, joista olin aiemmin tehnyt heille molemmille lämpimät villapaidat. Oli mukava käyttää langat loppuun ja samalla luoda jotakin, mikä kuuluu samaan kokonaisuuteen. Näin paitoihin tuli vielä jatkoa – nyt käsien lämmittäjinä.

Langat olivat paksuja ja lämpimiä, joten myös lapasista tuli paksuhkot. Juuri sellaiset, jotka oikeasti pitävät kädet lämpiminä talven pakkasissa.

 

 

Käytännöllisyys on tärkeää, mutta samalla on ihana ajatus, että käsityössä kulkee mukana aina myös pieni pala välittämistä.

 

 

On aina yhtä mukavaa nähdä, kun itse tehty pääsee käyttöön. Jokainen silmukka on neulottu ajatuksella ja toiveella, että lapaset lämmittävät ja niistä on iloa pitkään.

 

 

Langoista ja monista silmukoista syntyi taas jotain kivaa ja tarpeellista.

 

Näihin kuviin ja tunnelmiin, 

mukavaa viikonloppua ihan jokaiselle!

💚

Mari 

Perusjutut puikoilta

 Välillä tekee kovasti mieli neuloa jotain monimutkaista ihanaa: palmikoita, pitsiä ja kirjoneuletta. Mutta tällä kertaa kaipasin sen sijaan jotain tuttua ja turvallista. Syntyi ihan peruslapaset ja perusvillasukat – sellaiset, joiden tekemiseen voi vain uppoutua ilman ohjeen jatkuvaa tuijottamista.  Perusjutuissa on jotain lohdullista ja varmaa. Ei tarvitse opetella uutta tekniikkaa tai jännittää lopputulosta. Perusjutuissa tietää, että valmista tulee ja että se tulee käyttöön.

 

 Kaipasin itselleni mustia peruslapasia. Sellaisia lapasia joilla menee vaikka vähän siistimmänkin tilaisuuden ja vähän siistimmän vaatetuksen kanssa. Sormikkaita kun en tykkää käyttää ollenkaan. Nämä lapaset neuloin sileänä neuleena perinteisellä mallilla: resori varteen, peukalokiila ja kärkikavennukset. Ei mitään kikkailua. Pelkkää toimivuutta.

 

 

 Juuri tällaisissa projekteissa on jotain erityisen palkitsevaa. Silmukat soljuvat tasaisesti, rytmi löytyy hyvin ja nopeasti ja käsissä syntyy jotain tarpeellista. Lapaset ovat ehkä yksi arkisimmista neuleista, mutta samalla myös yksi tärkeimmistä. Mikään ei voita käsin neulottujen lapasten lämpöä pakkaspäivänä.

 

 

Langaksi valikoitui perinteinen villasekoitelanka. Se kestää käyttöä, pitää muotonsa ja on helppo pitää puhtaana. Peruslapaset ovat myös ihana lahjaidea – ajattomat, tarpeelliset ja aina arvostetut.👍

 

 

Ja jos joku neule on suomalainen klassikko, niin se on villasukka. Perussukka syntyy lähes lihasmuistista: joustinvarsi,(tai sileä varsi tai mitä vaan) kantapää, kiilakavennukset ja lopuksi kärki.

 

 

Sukkien neulominen on minulle melkein meditatiivista. Työ kulkee helposti mukana matkalla, sohvanmutkassa, kahvilassa, bussissa tai telkkaria katsoessa. Eikä tarvitse laskea kerroksia ihan koko ajan.

  

 

Parasta perussukissa on niiden muunneltavuus. Värillä voi leikitellä, varren pituutta voi säädellä, voi tehdä raitaa tai ruutua tai tehdä kokonaan yksivärisenä. Tällä kertaa kaivattiin ihan yksinkertaista sukkaa, joten pääosaan jäi väri. Nämä sukat neuloin, muistaakseni, Dropsin Nord-langalla. Näistä tuli kivan ohuet ja toivottavasti myös lämpimät. Niin ne tuolla Vöyrin Lankakaupassa lupailivat.😊 Kannattaa muuten poiketa , jos niillä kulmilla kuljette.

Käykääpä muuten kurkkaamassa Ketjusilmukan omaa kauppaa osoitteessa www.ketjusilmukka.com 

Koodilla Blogi26 saat tilauksen ilman toimituskuluja! 

Mukavaa loppuviikkoa jokaiselle!

💙

Mari 

 

Palmikkoneule

 Minä olen vähän sellainen neuloja, joka neuloo enemmän tekemisen kuin tarpeen vuoksi. 

Neulon, koska se on mukavaa puuhaa, auttaa pitämään pään sisäisen kaaoksen aisoissa ja helpottaa asioiden ja ajatusten laittamista järjestykseen. Tässä vain muutamia syitä neulomiseeni. Toki kaikki aika tärkeitä sellaisia. 

 

Tässä tavassa neuloa on vain yksi huono puoli, ja se on se, että kaapit ja lipastojen laatikot alkavat täyttyä kaikista niistä tehdyistä töistä. Siksipä onkin oikein ihanaa, kun välillä joku oikein haluaa minun neulovan itselleen jotakin. Ajatelkaa nyt! Saa tehdä toiselle toiveen mukaan. Tämähän on mahtava win-win-tilanne. Käteni saavat tikutella jotakin hyödyllistä ja toinen saa yksilöllisen käsinneulotun vaatteen tai asusteen.

Yksi tällainen projekti oli poikani villapaita. Hän esitti toiveen ja yksityiskohtia mitä paitaan halusi, minä kaivelin malleja ja hän niistä malleista valitsi mieleisensä. Ja äiti neuloi. Lopputuloksena syntyi ajaton villapaita, joka kyllä kestää pakkaset ja katseet.

 

Hyvä villapaita on niin paljon enemmän kuin vain vaate. Se on tunne, hetki ja tunnelma. Juuri niin kuin tämä luonnonvalkoinen, paksu neule, joka erottuu edukseen talvisessa maisemassa. Kuvat ovat miniäni ottamia. Niistä tuli niin hienoja! Kuvissa neule yhdistyy jäätyneeseen järveen ja laskevaan aurinkoon, luoden ihanan rauhallisen ja ajattoman kokonaisuuden.

Paidasta tuli aika klassinen palmikkoneule. Ohje on Novitan ja löytyy heidän verkkosivuiltaan. Siinä korostuvat selkeät palmikkokuviot ja korkea kaulus. Ne eivät ole vain ulkonäöllinen valinta, vaan myös käytännöllinen: paksu neulos ja korkea kaulus suojaavat tehokkaasti kylmältä, eikä välttämättä tarvitse käyttää erillistä kaulahuivia. Vaalea väri taas oli pojan oma toive. Ei halunnut kirjoneuletta tai tummia värejä. 

 

Tämän tyyppinen villapaita on monikäyttöinen. Se sopii kylmänä aikana hyvin luonnossa liikkumiseen, tai oikein kovilla pakkasilla kerrospukeutumisen osana ja  yhtälailla se passaa kaupunkikäyttöön farkkujen tai tummien housujen kanssa.

Erityisen toimivan siitä tekee ajattomuus. Tästä ei tullut vain yhden kauden vaate, vaan paita, joka näyttää hyvältä vuodesta toiseen. Useinhan villapaita vain paranee käytössä. Toivotaan, että tuo Novitan Isoveli-lanka on myös hyvää ja kestävää käytössä. En ole aiemmin siitä tehnyt mitään, joten kokemusta ei ole.

 

Talvinen ulkoilu, hiljainen hetki auringonlaskussa ja lämmin villapaita – joskus yksinkertaiset asiat riittävät.

💙

Mari