Raitasukat lankalaatikon syvyyksistä

 

 

Käsi mokoma vieläkin vähän oireilee. Kiukuttelee pienimmästäkin rasituksesta, taitaa olla liian herkkis.😃 Oon silti ihan pikkiriikkisen koittanut sillä jotain välillä tehdäkin. Joo tiedän, ei pitäisi. Mutta kun ei malttaisi olla tekemättäkään. 

Ihan sellaista pienen pientä neulepaitaa olen tikutellut. Eihän se voi olla paha? Eihän?

No, leikki leikkinä. Kyllä se jo vähän parempi on. Se käsi. Viehän se aikaa, että kokonaan parantuu. Pienin askelin edetään. Vähän kerrallaan. 

Puhutaanko kuitenkin välillä villasukista. Nämä pikkusukat ovat ajalta ennen tulehtuneita käsiä ja jänteitä. Eikös olekin aika kivat? Minun mielestä on. Söpöt koon 37 raitasukat. 

Näissä oli ajatuksena kulutella taas noita lankalaatikkoon kertyneitä pikkukeriä pois. Langat taitavat kaikki olla jonkin sortin seiska veikkoja. Jäänteitä omista ja tyttärelle tehdyistä sukista. Kivoja värejä kaikki. 

 

 

Nyt jos joku kaipaa kipeästi tämän tapaisia ja kokoisia sukkia, niin viestiä vaan. Näille ei ole lähipiirissä käyttäjää. Tein vain koska oli langat. Ja lankoja juuri sen verran, että tämän kokoiset sukat niistä syntyivät. 

 

 💟

Huomenna on jo ensimmäinen adventti. 

Syksy on mennyt melkoista vauhtia, kohta ollaan jo joulussa. Tällä viikolla olen vietellyt aika paljon aikaa kotona yksikseni, kun puoliso on ollut reissun päällä pohjoisessa. Olen viritellyt jouluvaloja ja leiponut joulutorttuja. Sain tehtyä jopa lanttulaatikon valmiiksi pakkaseen. Hyvä minä! Näköjään muita asioita saa hyvin tehtyä, kun ei pysty käyttämään kaikkea aikaansa neulomiseen.😂 

 

Ihanaa ensimmäisen adventin aikaa ihan jokaiselle!

 💙

Mari

Palmikkoliivi

 

 Viime aikoina en ole juurikaan neulonut. Enkä virkannut. Pikkuhiljaa hiipien iski jännetupentulehdus oikean käden peukalon jänteisiin. En edes tiennyt, että niinkin voi käydä. Vaan kävi. Kyllähän se merkkejä antoi saapumisestaan jo muutama viikko sitten mutta kun ei niitä merkkejä halua huomioida, niin eihän siinä hyvin käy. Ja koska nyt ei juurikaan mikään homma etene eikä valmista tule, niin nyt on siis oikeinkin hyvä hetki palata ajassa hieman taaksepäin ja esitellä teille työ, joka on hetken jo ollut valmiina ja käyttökunnossa. Ja käytössäkin. Tänään viimeksi.

 

  

Puikoilta putosi jo varmaan toista kuukautta sitten neuleliivi. Tämä neuleliivin tarve pääsi yllättämään, sillä en olevinaan ole koskaan liiveistä sen kummemmin välittänyt. Mutta se tarve iski taas yhtäkkiä ja yllättäin. Ja se oli hyvin vaativa tarve. Muuta vaihtoehtoa ei jäänyt, kuin toteutus. Joten mars kauppaan lankahyllylle!

 

  

Tämän palmikkoliivin tein Novitan ohjeella. Ohjeen liiviin löydät täältä. Tässä kiehtoi suunnattomasti nimenomaan tuo palmikkokuvio joka kulkee liivissä sekä etukappaleella että keskellä takana. Ja pyöreästä pääntiestä en tykkää, joten tässä oli tosi kiva vielä tuo v-pääntie. 

 

 

 

Lankana tässä työssä oli ihan perus Novitan Seitsemän veljestä ja värinä ihan tosi, tosi perus harmaa. Värivalintana ehkä tylsä? Joo, mutta fundeerasin asian niin, että olisi muka helpompi yhdistellä muihin vaatteisiin. No juu ei. Hyvin menee valkoisen kanssa mutta muiden kanssa sitten vähän huonommin. 

Ehkäpä teen täysin toisen värisen liivin joskus sitten myöhemmin. Tyttärelle on nyt puikoilla sama liivi mutta lanka on eri. Se on periaatteessa myös harmaa lanka mutta se sävy taittuu kuitenkin enemmän ruskeaan. Sekin on ehkä kivampi kuin ihan vain 

harmaa.

 

 

On muuten uskomattoman hankalaa yrittää olla neulomatta, vaikka niin on nimenomaan käsketty. Vähän on sellainen olo, kuin jotakin olisi revitty minusta irti. Jotain puuttuu. Hieman ehkä jopa ahdistaa, kun ei voi tehdä vaikka haluaisi.

Keskeneräiset neuleet tuolla huutelevat huomiota. Suorastaan karjuvat. Ja kummasti alkaa uusia ideoita pulpahdella pintaan. Tuohon käden ulottuville toiveikkaasti jo keräilin seuraavan projektin lankoja. Mutta vähän nyt vaikuttaa siltä, että saavat siinä vielä hetken odotella. 

Eilen ihan varovasti käsituen kanssa kokeilin neuloa muutaman rivin. Ja tauon jälkeen ehkä vähän lisää. Ja sitten vielä muutaman rivin. Kummasti mieli rauhoittui ihan vähäisestäkin neulomisesta.

 

Hyvää loppuviikkoa ihan jokaiselle!

💛

Mari

Vauvan peitto

 Lokakuun puolenvälin aikoihin saimme kunnian osallistua elokuussa sukuumme syntyneen uuden pienen ihmisen nimiäisiin. Hänestä tuli Oliver. Juhla oli ihana, hyvin lämminhenkinen ja kotoisa, silti samalla myös arvokas. Kiitos Oliverin vanhemmille vielä täälläkin, jos sattuvat lukemaan näitä neulojan tarinointeja.

 

 

Neuloin pienelle peiton lahjaksi. Sitähän voi sitten käyttää vaikka vaunupeittona, päiväunipeittona sängyssä nukkuessa, leikkimattona tai vaikkapa iskän tai äidin päiväuniaikaan jalkoja lämmittämään.

Lankana tässä peitossa käytin Viking Garnin Baby ull -lankaa. Se on semmoinen suht ohut merinovillalanka joka on konepestävä. Lanka on ihanan pehmeää ja sopii tosi hyvin vauvojen ja lasten neuleisiin. Ja miksi ei myös aikuistenkin neuleisiin. Aikuinenkin tarvitsee lämmintä ja pehmeää ympärilleen.

 Värivalikoima näissä langoissa on todella laaja, että varmasti löytyy hyvin vaihtoehtoja jokaiseen makuun. Itse valitsin peittoon tuon farkunsinisen. Uskalsin valita tuon värin, kun olin kuullut jo vähän tietoa tulevan lapsen sukupuolesta. 

 

 

Vauvanpeittojen ohjeita ja ideoita olin selaillut jo joskus aikaa sitten. Ja niistä ohjeista valikoitui tätä projektia varten työn alle Nuppu-peitto. Ohjeen tähän Nuppu-peittoon löysin Koukuttamon sivuilta. 

Peitto on kaikessa yksinkertaisuudessaan mielestäni todella kaunis. Ja mielestäni malli on sellainen, että sopii myös moneen makuun. Se on yksinkertainen mutta ei liian. Siinä on kuitenkin sitä "jotain" mutta ei sitäkään liikaa. Siis kaunis. Värivalinnoilla sitten taas saa aina halutessaan vähän erilaista ilmettä.

 

Peitossa on kivasti yhdistelty helmineuletta ja korinpohjaneuletta. Sopivasti tekijälle vaihtelua ettei käy neulominen tylsäksi ja työlääksi.

 

Täällä on ollut neulojalla olo vähän samanlainen kuin tällä tyypillä tässä Brad Pitin teoksessa joka on tällä hetkellä esillä Tampereella Sara Hildenin taidemuseossa. Tuntuu vähän, että nyt on ollut taas kaikkea vähän liian kanssa. Onneksi on olemassa aina tarpeen vaatiessa tämä oma henkilökohtainen neulekupla. Se tila, johon on hyvä vetäytyä aina aika ajoin. Sinne ei pääse maailman häly eikä vaateet. Se on täysin suljettu henkilökohtainen tila. Ei aina edes puolison puheet kantaudu siihen kuplaan.

Suosittelen kaikille. 

💙

Mari