Palmikkoliivi

 

 Viime aikoina en ole juurikaan neulonut. Enkä virkannut. Pikkuhiljaa hiipien iski jännetupentulehdus oikean käden peukalon jänteisiin. En edes tiennyt, että niinkin voi käydä. Vaan kävi. Kyllähän se merkkejä antoi saapumisestaan jo muutama viikko sitten mutta kun ei niitä merkkejä halua huomioida, niin eihän siinä hyvin käy. Ja koska nyt ei juurikaan mikään homma etene eikä valmista tule, niin nyt on siis oikeinkin hyvä hetki palata ajassa hieman taaksepäin ja esitellä teille työ, joka on hetken jo ollut valmiina ja käyttökunnossa. Ja käytössäkin. Tänään viimeksi.

 

  

Puikoilta putosi jo varmaan toista kuukautta sitten neuleliivi. Tämä neuleliivin tarve pääsi yllättämään, sillä en olevinaan ole koskaan liiveistä sen kummemmin välittänyt. Mutta se tarve iski taas yhtäkkiä ja yllättäin. Ja se oli hyvin vaativa tarve. Muuta vaihtoehtoa ei jäänyt, kuin toteutus. Joten mars kauppaan lankahyllylle!

 

  

Tämän palmikkoliivin tein Novitan ohjeella. Ohjeen liiviin löydät täältä. Tässä kiehtoi suunnattomasti nimenomaan tuo palmikkokuvio joka kulkee liivissä sekä etukappaleella että keskellä takana. Ja pyöreästä pääntiestä en tykkää, joten tässä oli tosi kiva vielä tuo v-pääntie. 

 

 

 

Lankana tässä työssä oli ihan perus Novitan Seitsemän veljestä ja värinä ihan tosi, tosi perus harmaa. Värivalintana ehkä tylsä? Joo, mutta fundeerasin asian niin, että olisi muka helpompi yhdistellä muihin vaatteisiin. No juu ei. Hyvin menee valkoisen kanssa mutta muiden kanssa sitten vähän huonommin. 

Ehkäpä teen täysin toisen värisen liivin joskus sitten myöhemmin. Tyttärelle on nyt puikoilla sama liivi mutta lanka on eri. Se on periaatteessa myös harmaa lanka mutta se sävy taittuu kuitenkin enemmän ruskeaan. Sekin on ehkä kivampi kuin ihan vain 

harmaa.

 

 

On muuten uskomattoman hankalaa yrittää olla neulomatta, vaikka niin on nimenomaan käsketty. Vähän on sellainen olo, kuin jotakin olisi revitty minusta irti. Jotain puuttuu. Hieman ehkä jopa ahdistaa, kun ei voi tehdä vaikka haluaisi.

Keskeneräiset neuleet tuolla huutelevat huomiota. Suorastaan karjuvat. Ja kummasti alkaa uusia ideoita pulpahdella pintaan. Tuohon käden ulottuville toiveikkaasti jo keräilin seuraavan projektin lankoja. Mutta vähän nyt vaikuttaa siltä, että saavat siinä vielä hetken odotella. 

Eilen ihan varovasti käsituen kanssa kokeilin neuloa muutaman rivin. Ja tauon jälkeen ehkä vähän lisää. Ja sitten vielä muutaman rivin. Kummasti mieli rauhoittui ihan vähäisestäkin neulomisesta.

 

Hyvää loppuviikkoa ihan jokaiselle!

💛

Mari