Villasukista tulin tähän teille taas vähän turisemaan. Mutta samalla hoksasin, että tähän on tullut näköjään vähän kuin vahingossa ja huomaamatta tämmöinen pidemmän sorttinen luova tauko, tähän blogi touhuun. Heinäkuun lopulla viimeksi olen teitä jutuillani kiusannut. Siitä on kyllä jo melko pitkä aika.
Ehkä oli hyvä välillä vähän rauhassa hengitellä, sillä sen verran nihkeää on jostain syystä ollut neulojan oleminen ja suhde neuleisiin. Ei mitään varsinaista tekemisen riemua ja ilotulitusta ole ollut havaittavissa vähään aikaan. Sen vähän mitä olen aikaiseksi saanut olen lähinnä vain suorittanut, ilman sitä pirskahtelevaa iloa ominkäsin tehdyistä. Se tekemisen ilo on mennyt hukkaan. Edes valmiista työstä ei tule hyvä mieli. Niistäkin erottaa vain virheet.
Tiedä sitten mikä asetus nyt on väärin perin.
Mutta niinkuin tuossa aiemmin kerroin, niin jotain olen kuitenkin aikaiseksikin tässä saanut. Sitkeästi olen puikoille nostanut edes jotain tikuteltavaa, kun en oikein osaa olla tekemättäkään.
Kuluneen kesän kivoin projekti taisi olla kummityttöni toive pitsisukista. Laittoi nuorinainen kuvan sukista ja kysyi niin kivasti, että osaisinko/jaksaisinko hänelle sellaiset tehdä. Ja tottakai minä lupasin yrittää osata. Ja osasinkin sitten loppuviimeksi.
Ja onneksi on intterneetin 😂 ihmeellinen maailma, sillä sieltä K-ryhmän sivuilta löysin juurikin toivotunlaisen sukan ohjeen. Olin jo aika hyvin saanut kuvan perusteella pähkäillyksi, että mitenkä sukkien pitsikuvio saattaisi syntyä mutta helpottihan tuo valmiiksi mietitty ohje sitten kuitenkin aika paljon homman edistymistä.
Toisaalta jäi sitten kuitenkin vähän mietityttämään, että olisiko niiden omien pohdintojen ja johtopäätösten perusteella syntynyt sukat vai mitkä. Villahousut? Mahdollisesti.😂
Voikaa hyvin kaikki ihanat!
💜
Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lämmin kiitos kun poikkesit lukemaan blogiani. Kommenttejanne on aina mukavaa lukea, joten jätäthän viestin muistoksi minulle käynnistäsi.❤️