perjantai 1. syyskuuta 2023

Luotolainen Pirkka-langasta

 



Se oli tammikuussa. Siis se, kun innostukseni luotolaisen tekemiseen saavutti lakipisteensä ja marssin, vähän vahingossa kylläkin, Taito Pirkanmaan myymälään ja ostin langat ohjeineen kyseiseen paitaan.



 

Ajattelin silloin, että nyt en kyllä hötkyile tämän homman kanssa. Ettei mene piloille koko juttu. 

Otan rauhallisesti, teen kuuliaisesti ensin mallitilkun ja mittaan ja lasken, ja sitten vasta työ saa hypätä puikoille. Maltoin mieleni enkä oikonut. Ohuesta Pirkka-langasta tikuttelin 2 1/2 ja kolmosen puikoilla luotolaista miehelle. Tuolle meidän "Työsaaren laivurille".

 


Sitkeästi tätä neuloin tuossa tutussa sohvanmutkassa, vyyhdit väheni ja neuleprojekti eteni. Välillä taas mittailin sekä neuletta että miestä. Vertailin ja pohdin. Mittailin välillä jopa aiemmin kyseiselle kaverille tekemääni neuletta ja vertailin sen mittoja ja mittasuhteita tekeillä olevaan. Voi hyvänen miten paljon tämän projektin aikana ihan tosissaan mittailinkin. Ikinä en ole näin paljon mittaillut mitään mitä olen tehnyt.



Ja entäpä kannattiko se kaikki mittaaminen ja pohtiminen? 

Ei. Ei kannattanut ei. Neule olisi varmaan valmistunutkin puolet lyhyemmässä ajassa, jos olisin mittaillut vähemmän ja neulonut enemmän.😂Lopputulos olisi varmaan ollut sama.

Sillä kun neule oli viimein paloistansa kasattuna ja valmiina, se osoittautui kantajalleen aivan liian isoksi. Että jossain kohtaa varmaan on joko mittaaja ollut täysin epäpätevä tehtäväänsä tai sitten neuleen saaja oli laihtunut pitkän projektin aikana niin paljon, että paidan koko on nyt aivan väärä. 

 


 Mutta valmis se on. 

Vaan toista en aloita. Ainakaan samasta langasta. Tässä Pirkka-langassa ei sinällään ole mitään vikaa. Neule on oikeinkin mukavan tuntuinen päällä. Kevyt ja lämmin. Mutta melkoinen homma oli neuloa noin ohuesta langasta isoa puseroa. 

Kiitti, mutta kerta riitti.

 

Ja toki, jos ei meidän miesväelle paita passaa, niin kyllä tämä minunkin käytössäni kuluu. Mökkiolosuhteissa oikein hyvä ja lämmin.

 

Ihanaa alkanutta syyskuuta joka iikalle!
 💛

Mari

4 kommenttia:

  1. Mitä tästä opimme; vai opimmeko mitään :-).Itse olen juurikin sellainen tekijä, että aloitan aina päätä pahkaa ilman mallitilkkuja sillä ajatuksella, että tuli sitten mitä tuli. Mittanauha on suhteellisen vieras käsite minulle :-).
    Ihana neule jokatapauksessa tuosta Sinun tekemästäsi tuli; onpahan kasvunvaraa......

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 😅 Minä en ainakaan tainnut oppia mitään.😉 Jatkan niinkuin ennenkin, eli työ puikoille ja katsotaan sitten miten meni.😂

      Poista
  2. Upea Luotolainen joka tapauksessa 🧡 Joskus, tai useinkin, sopivan tekeminen tuntuu olevan perin vaikeaa vaikka mittailisi kuinka. Hyvältä tuo näyttää joka tapauksessa teidän molempien päällä ja aina parempi, että on liian iso kuin liian pieni. 👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos❤️ Oikeassa olet.🙂 Vähän liian iso on parempi kuin liian pieni. Hihoja saa aina käännettyä ja kun on väljyyttä, niin mahtuu lämmintä allekin.👍

      Poista

Lämmin kiitos kun poikkesit lukemaan blogiani. Kommenttejanne on aina mukavaa lukea, joten jätäthän viestin muistoksi minulle käynnistäsi.❤️