tiistai 20. syyskuuta 2022

Tähti ja kuviosaha

 

 


Tämä seuraava juttu ei liity sitten mitenkään ketjusilmukoihin, ei virkkuukoukkuihin eikä neulepuikkoihin. Ei liippaa edes läheltä pehmeitä lankakeriä eikä unelmankeveitä haaveita tulevista neuletöistä.

 Mutta tämä seuraava liittyy hyvinkin vahvasti siihen haluun kokeilla erilaisia asioita, opetella uusia käsityötekniikoita, kykyyn ja haluun innostua erilaisista käsitöistä ja saada aikaiseksi jotain kivaa ihan omin käsin.

 

Näin nimittäin Pinterestiä selaillessani kuvan hauskasta "valokoristeesta". En nyt oikein tiedä millä nimellä tätä kutsuisin, kun vielä en haluaisi puhua jouluvaloista. Toki tuon tähden myötä tästä kyllä taitaa silti väistämättä tulla mieleen nimenomaan jouluvalo eikä mikään muu. 

Joka tapauksessa, ihastuin näkemääni ja halusin samanlaisen. Ja halusin nimenomaan tehdä ITSE. Puutyöt eivät kuulu minulla siihen kaikkein tutuimpaan kategoriaan mutta ajattelin, että jos olen selättänyt kirjoneulejuttuja, niin miksipä en selviytyisi pätkästä lautaa.

 


Eipä sitten muuta kuin hommiin. Mökillä ollessa on näköjään sään salliessa hyvä tehdä ulkona puujuttuja ja levitellä ulos sahat ja muut tykötarpeet. (helppo siivota😀) Siippaa taisi kyllä hieman hirvittää, kun ohjeisti miten kuviosaha pelittää. Pelkäsi kai sahansa puolesta.😂 Hyvin pelitti.

Aluksi sommittelin tähdelle paikan laudan päähän ja piirsin ääriviivat. Yhteen laudanpätkään ensin kokeilin, että miten se saha toimii ja sitten sahaushommiin. Ai että se oli mukavaa! Niin ihanan erilaista tekemistä, kuin mihin yleensä ryhdyn. Ja se onnistumisen ilo! Varmasti kuulivat ja ymmärsivät vastarannallakin, että nyt tuli hyvä. 

 

 

Aivan ammatilaisena sitä muotoon sahaamaani laudanpätkää sitten hioskelin ja viimeistelin. Eniten ehkä sain uppoamaan aikaa ja tarmoa juuri tuohon hiomiseen. Viimeistely on tärkeää.😉

 

 

 

Tuo jalusta kiinnitettiin kuviosahattuun yläosaan ihan vaan pohjasta ruuveilla, jäivät hyvin piiloon koko komeuden alla eivätkä tulleet ruuvit näkyviin. Rehellisyyden nimissä on toki kerrottava, että tässä kohtaa puoliso vähän avitti. Muutoin ei olisi tullut noin siisti lopputulos.

Tuohon tähteen kieputtelin sitten vielä metrisen valonauhan ja lopuksi liimasin tuon tähden paikoilleen muutamalla tiplalla kuumaliimaa. 

 


Ja tuossahan se koko komeus nyt keittiön ikkunalaudalla odottelee syksyn pimentymistä kohti joulunaikaa. Siitä tuli niin hieno, että en raaski sitä piilottaa minkään kaapin syövereihin. Haluan ihastella sitä joka päivä.

 

Mukavia syksyisiä päiviä ihan jokaiselle!

💛

Mari

perjantai 9. syyskuuta 2022

Syksyn lapselle tossukoita

 

  

Lähipiiriimme syntyi muutama viikko sitten uusi ihana pieni ihme. Hän on tavattoman suloinen pieni tuhisija. Olen rakastunut💙 Onnittelut vielä tuoreille vanhemmille tätäkin kautta, jos sattuvat näitä tekstejä lukemaan. Ja koska heille odotettiin vauvaa, on neulojankin täällä tahollaan pitänyt tietenkin myös valmistautua suvun uuden jäsenen saapumiseen. Tottakai. Täällä on valmistunut pieniä tossukoita vauvalle ja jotain muutakin, mistä ei vielä valitettavasti voi hiiskua.😉 Myöhemmin siitä sitten lisää.

 


Mutta nämä tossukat. 

Sitä aina jotenkin tuppaa ajattelemaan, kun neuloo vauvalle asioita, että ne olisivat sitten semmoisia "hetkessä valmiita" -juttuja. Mutta ei kyllä ole. Tuntuu nimittäin, että pienen pienten tossukoiden tekeminen on jopa haastavampaa kuin ihan aikuisen kokoisten neulominen. Kun ne on niin pieniä. Ne tossukat. Ja sukat. Ja kaikki.

 Onhan niissä paljon vähemmän silmukoita ja lankaakaan ei kulu paljon mitään mutta voi että sitä näpräämistä, kun kaikki tapahtuu niin kovin pienessä "tilassa". Samanpituiset sukkapuikot kuin aikuiselle tekisi mutta silmukoita niillä vain muutama. 

 

Vaan ihanahan näitä on muutoin tehdä. Suloisia ovat, kun valmiiksi saa. 

 


Nämä molemmat pienet tossuparit on tehty samalla ohjeella, kääntövarsi valepalmikoilla ja ilman kärkikavennuksia. Ohjeen löysin, kun selailin Pinterestistä vauvajuttuja. Ohje on ilmeisesti alunperin kotoisin Pitsin viemää -blogista. Kiva, simppeli ohje. Se oli vaan taas toteutus, joka tökki.

 

 

Langat löytyivät tuolta oman lankalaatikkoni uumenista. On aina mukavaa, kun langat löytyy kotoa heti, kun inspiraatio iskee. Nyt alan pikkuhiljaa ymmärtää tuon lankahamstrauksenkin syvimmän olemuksen. 

Tummemmat tossut on tikuteltu Dropsin Baby Merinosta ja vaaleansiniset Viking Garnin Baby Ull -langasta.

 


Näistä tuli niin pienikokoiset, että olin jo aivan varma, etteivät nämä tossut mahdu vauvan jalkaan ollenkaan. Varasuunnitelmakin oli toki jo olemassa sen varalle, että oikeasti olisivat liian pienet. Ajattelin siinä tapauksessa antaa ne siskon tytölle nukkevauvan tossuiksi. Mutta niin kovin pienihän tuo oli uusi tulokas, että tossut taisivat loppujen lopuksi olla jopa väljät.💙


Nyt on puikoilla sitten taas jotain isompaa. Saa tikutella laajemmilla liikkeillä.😂

 




Mukavaa viikonloppua ja syyskuun kauniita päiviä!

💙

Mari