keskiviikko 30. joulukuuta 2020

Vielä viipyilee jouluinen tunnelma

 

Vuoden vaihteen lähestyessä saa ihan luvan kanssa viivähtää vielä hetken ihanassa joulun tunnelmassa. Tänä vuonna taisi kaikkien joulu olla hieman erilainen kuin ennen. Meillä se oli ainakin paljon rauhallisempi kuin aikaisemmin. Toisaalta se oli mukavaa, ja toisaalta taas joulusta tuntui puuttuvan paljonkin, kun ei vierailtu isovanhempien luona, ei käyty joulukirkossa eikä tavattu muitakaan sukulaisia. Oltiin ihan vain tämän oman pienen porukan kesken.

Nämä kuvissa pilkistelevät joulusukat ehdin kuin ehdinkin saada valmiiksi pukinkonttiin pakattavaksi. Toive villasukista lensi ilmoille aika lähellä joulua, ja hieman neulojaa jännitti miten pukin apulaisen mahtaa tässä hommassa käydä. Saako tikuteltua tarpeeksi vikkelään tahtiin valmiiksi. 

Ja no sitten tietenkin sai! 

Asiaa tosin avitti aikalailla yllättävä ja ylimääräinen "lomaviikko" sairaalassa. Ja kyseessä kun oli "vain" tutkimuksia, niin siellä oli hyvinkin aikaa neuloa, täytellä ristikoita ja lukea. Täydellisen rento, joskin tylsä, laskeutuminen jouluun.

Ohje näihin joulusukkasiin löytyi Novitan ohjearkistosta. Oli jotenkin kovin söpösen ja hauskan näköiset, oli kyllä ihan pakko tarttua ohjeeseen. Sukat on neulottu ihan perus seiskaveikoista 3,5 puikoilla. Näitä jouluisia sukkia oli hirmu kiva neuloa. Ovat semmoiset hyvänmielen joulusukat.


Mielellään tässä vielä viipyilee rauhassa joulun tunnelmassa. Joulukuusi seisoo vielä ryhdissään ja kaikkine neulasineen tuossa olohuoneen nurkassa, kynttilöitä sytyttelen, edelleen, mielelläni heti kun vähänkin hämärtää (eli siis koko ajan). 

Silti vähän alkaa mieli hissukseen hiippailla jo uuden vuoden puolellekin. Tässä on taas vähän sellaisen pienen, oman henkilökohtaisen tilinpäätöksen tuntua, kun vanha vuosi lähtee ja uusi astuu remmiin. 

Mitäköhän vuodella 2021 on meille tarjota? Toivon todella, että uusi vuosi tuo jotain piirun verran mukavampaa kuin edeltäjänsä. Nähtäväksi jää.

 Vuoden päästä ollaan viisaampia.

 

Levollisia vanhan vuoden viimeisiä hetkiä ja iloa ja uteliaisuutta uuden vuoden vastaanottamiseen!

💗

Mari

sunnuntai 13. joulukuuta 2020

Suru

 


 

 

Tämä viikko on ollut surun ja murheen aikaa. 

En oikein ole osannut tarttua mihinkään toimeen koko viikon aikana. On jäänyt kirjoitukset kirjoittelematta ja moni muukin asia on jäänyt puolitiehen. 

 


Ajatukset kiertävät pienen pientä kehää. Päällimmäisenä suru yllättäen menehtyneestä ja valtava murhe hänen omaistensa ja läheistensä puolesta, huoli heidän selviytymisestään ja jaksamisestaan. Huoli ystävästä.

Kyllä siellä ajatusten kiertävässä kehässä liikkuu, surun ja murheen alla, hetkittäin pintaan pyristelevinä hentoina valonsäteinä, mukavat muistot vuosien varrelta. Tottakai, eihän niitä voi pois hävittää. Keneltäkään. Ne on ne, mitä meistä jää.

 


Aika ajoin mielen uhkaa kuitenkin vallata valtava turhautuminen, kun en osaa tehdä tarpeeksi helpottaakseni ystävän oloa. Kunpa voisinkin ottaa edes osan tuskasta pois. Kunpa voisin pyyhkiä kaiken tapahtuneen pois, ja elämä jatkuisi. 

Niin, elämä jatkuisi.

Riittääkö se, että kysyn ystävältä kuinka hän voi? Riittääkö se, että kysyn miten voin sinua auttaa? Riittääkö se silloin, kun toisen maailmalta on pudonnut pohja? Entä riittääkö se silloin, kun ystävän sisintä repii raastava suru ja ikävä? 

 

Surun edessä tuntuu aika voimattomalta. Myönnän, että valtava suru myös pelottaa. 

Surun edessä ei aina löydä edes sanoja. Mutta entä jos niitä ei aina tarvitakaan? Jos se itse asiassa riittää siinä hetkessä, että on läsnä. Että kuuntelee, tai sitten ollaan vaan ihan hiljaa. 

Yhdessä.

💗

Mari

  

torstai 3. joulukuuta 2020

Pikkuveljen perussukat

 

 

Joulukuun aloituksen kunniaksi neulojan puikoilta tipahtivat melko perinteisen näköiset miehen jalkaan sopivat perussukat. 

Mutta vaikka ulkonäkö sukissa onkin perinteisen perussukan, ei näissä silti ole neulojalle mitään ihan "vaan" perusjuttua. Nämä ovat nimittäin tikuteltu tunteella omalle pikkuveljelle. Siskolleni olen sukkia neulonut mutta kummallekaan velipojalleni en. Ovat siis ensimmäiset laatuaan. Toivottavasti pikkuveli tykkää.


 

Malliksi valikoitui ihan tuommoinen perussukka jo senkin vuoksi, että aikataulu tässä tapauksessa oli aika niukka. En uskaltanut valikoida malliksi mitään kovin monimutkaista, että sitten varmasti saan sukat valmiiksi ajoissa. Aina kun en voi olla ihan varma tästä omasta tekemisestäni. Että milloin sujuu neulominen kuin tanssi ja milloin on pahemman luokan tervanjuontia koko touhu.

 

 

Ja toisekseen, ainakin nämä oman lähipiiriin miehet tykkäävät enemmän juuri näistä ihan perussukista kuin kovin monimutkaisesti toteutetuista kirjavista malleista. Yksinkertainen villasukkamalli tuntuu olevan miesten mielestä paras. Vai minkälaisia kokemuksia muilla sukittajilla?

 

Tällä hetkellä puikoilla jatkaa vahvasti tuo villasukkalinja. Joulupukin apulaisena yritän tässä toimia. Ja aikaahan tässä nyt on neulomiselle, kun ei tuon koronan takia oikein muualla tule käytyä kuin töissä. 

Voi kun tästä jo pikkuhiljaa päästäisiin voitolle koko taudista. 

 Mutta sitä odotellessa pidetään edelleen huolta itsestämme ja toisistamme!

💙

Mari