Marraskuun jääveistos

 

Niin se vaan lokakuukin vaihtui jo marraskuuksi. 

Ja täällä ollaan uuden äärellä. Tuttu vanha työpaikka ja työyhteisö vaihtuu reilun kahdeksan vuoden rupeaman jälkeen uuteen. Hieman jännittää ja hermostuttaa mutta toisaalta pinnan alla kihisee positiivisella tavalla odotus uudesta. Työnkuva sinällään ei muutu, mutta yritys, sijainti ja ihmiset siinä ympärillä vaihtuvat aivan uusiin. Toki kaikista kivoin asia tässä muutoksessa on se, että työmatka lyhenee kymmeneen minuuttiin. Tähän saakka olen reissannut bussilla toiselle puolen kaupunkia ja nyt ensi viikosta lähtien on vain lyhyt kävelymatka kotoa töihin.

 

Ja puikoilta tipahti jälleen villasukat. Tämä vaan on yksinkertaisesti sellainen vuodenaika, että villasukkien syntyä ei voi estää. (Tai siis tarkemmin ajateltuna koko vuosi on sellainen aika😃) Niitä otan työn alle monesti sillä ajatuksella, että ovat semmoisia "välitöitä". Eli, kun isommat projektit tökkii ja turhauttaa, on kiva välillä mielenvirkistykseksi tikutella sukkia. Sitten huomaakin, että ne muut työt on muuttuneet "välitöiksi". Ei etene villapaidat, kun kaikki aika meneekin sukkiin.

 

 

 

Näiden sukkien nimi on Jääveistos. Ja malli löytyy Merja Ojanperän kirjasta Pitsisukkien taikaa. Kivat tehdä, kun koko ajan tapahtuu jotakin. Jollain lailla näihin pitsisukkiin kyllä koukuttuu. On ihanaa seurata miten se kuvio pikkuhiljaa siinä tehdessä muotoutuu. 

 

Lankana on Novitan seitsemän veljestä Kuura. Siinä on tuo kaunis hento kiilto, joka sopii kyllä näihin sukkiin kuin nenä päähän.

 

Kirjassaan Ojanperä kertoo näistä sukista, että sukat ovat malliltaan niin simppelit ja nopeat neulottavat, että syntyvät vaikka yhdessä illassa. Kai niinkin taitavia ja nopeita neulojia on mutta itselläni näissä meni aikaa varmaan kolmatta viikkoa. Ellei vähän enemmänkin. Mutta nätit tuli.

 

Mukavaa eloa ja oloa marraskuuhun!

💙

Mari

 

 

Lokakuun Sun Dance

Lokakuu. Kylmenevät päivät. Pimeät illat. Vesisade. Lähestyvä marraskuu. 

Mutta toisaalta. Kauniit syksyn värit. Koti-illat sohvanmutkassa villasukat jalassa. Omppupiirakat. Kynttilänvalo. Lempeä sateen ropina. Punaiset posket ulkoilun jäljiltä. Kumisaappaat. Monen läheisen synttäripäivät. Ja ne villasukat, lapaset, pipot ja huivit. 

Ja näinhän siinä kävi, että plussan puolelle kääntyi tämäkin lokakuu. Kaikesta huolimatta hyviä puolia löytyy siis enemmän kuin huonoja. Ehkä sitten kuitenkin itseltäni salaa fanitan lokakuuta vaikka en olevinaan syksystä kovin isosti tykkää. Hyvä näin.

 Ja niin, ne villasukat. Nyt saa niitäkin fanittaa ihan luvan kanssa ja isoon ääneen. Koska syksy ja viileää. 

Niitä sukkiahan täälläkin puikoilta putoilee aikalailla tasaiseen tahtiin. Lisäksi tällä hetkellä on työn alla neulepusero Neulottu Kalevala -kirjasta. Se neulotaan alhaalta ylöspäin ja siinä tulee kirjoneulekuvio paidan helmaan. Ja on kyllä osoittautunut aika hidastekoiseksi. Mutta eihän sen kanssa kiire kai ole. Teen sitä kerros kerrallaan. Ja jos oikein hyvä päivä, niin saattaa syntyä jopa kaksi kerrosta. 😂

Nämä hempeät pikkusukat olen neulonut tässä jo aiemmin syksyllä. Lankana näissä on Socki fine -sukkalanka. Tässä langassa on aika kova tuntuma, tiedä sitten miltä ne käytössä tuntuu. Tehdessä tuntui ainakin tosi karhealta ja mietinkin sitten, että voiko näitä pitää esim. paljaassa jalassa ollenkaan. Tässä langassa on 75% villaa ja 25% polyamidia. Varmaan semmoisena "välikerros"sukkana voi toimia hyvinkin. En tiedä, vielä ei ole kokemusta.

Näiden malli on hieman muunneltu Drops Designin, Sun Dance. Tämä oli aika mukava ja nopea malli neuloa. Ei taaskaan mitään ihmeellisiä vippaskonsteja, vaan aika selkeää perusjuttua. Se sopii mulle. 

Se aina jaksaa ihmetyttää miten kivoja ja erilaisia pitsikuvioita saakaan aikaiseksi, kun tekee vain langankiertoja ja välillä kaventelee jotain pois.😂 

Pienillä jutuilla paljon ihanuuksia.💜

 

Nauttikaahan syksystä ja kaivelkaa ne villasukat jo jalkoja lämmittämään!

💜

Mari

Neptunia -sukat

 

 

Pienen harharetken jälkeen sujuva paluu sukkien maailmaan. Ja vieläpä hyvin kesäisten pikkusukkien pariin. Vielä ei onneksi ole ihan niin syksy, etteikö vähän voi vielä fiilistellä kevyemmillä sukilla ennenkuin paksut villalangat valtaavat tyhjillään toimettomina lojuvat sukkapuikot. 

 

Nämäkin pikkusukat tein äidilleni. Lankana näissäkin, ihan niinkuin edellisissäkin pikkusukissa, Regian Cotton Color "Springtime Mood".  

Springtime vaikka syyskuu jo pitkällä.😂 No mutta, ei se ole kai niin justiinsa. 

 

Malli olikin sitten hieman ongelmallisempi, minulle. Kyseessä oli Drops Desingin "Neptunia Socks". 

 

Ja miten tämä taas menikin niin, että ei meinannut ollenkaan hahmottua eikä aueta tuon mallin ohje. Kyseessä oli kuitenkin malli, jossa ihan tavallisten oikeiden silmukoiden lisäksi pelattiin vain langankierroilla ja kavennuksilla. Mutta kun ei aukea, niin ei sitten aukea. Muutamaan kertaan työn taas purkasin ja aloitin alusta, kun en vain saanut noita "reikäkohtia" asettumaan oikein ja nätisti.

 

Tai sitten vaan (taas) hätiköin enkä malttanut rauhassa laskea oikeaa määrää silmukoita väliin. En tiedä.

Vaan kyllä niistä sukat taas tuli. Joskus vaan vaatii hieman enemmän kamppailua, että pääsee hankalan paikan yli. Ja kun vain sitkeästi yrittää eikä anna periksi, niin joskus se palkitaan. 

Esimerkiksi kauniilla valmiilla sukilla💙

 

Mukavaa eloa ja oloa jokaiselle!

💙

Mari

Luotolainen Pirkka-langasta

 

Se oli tammikuussa. Siis se, kun innostukseni luotolaisen tekemiseen saavutti lakipisteensä ja marssin, vähän vahingossa kylläkin, Taito Pirkanmaan myymälään ja ostin langat ohjeineen kyseiseen paitaan.

 

Ajattelin silloin, että nyt en kyllä hötkyile tämän homman kanssa. Ettei mene piloille koko juttu. 

Otan rauhallisesti, teen kuuliaisesti ensin mallitilkun ja mittaan ja lasken, ja sitten vasta työ saa hypätä puikoille. Maltoin mieleni enkä oikonut. Ohuesta Pirkka-langasta tikuttelin 2 1/2 ja kolmosen puikoilla luotolaista miehelle. Tuolle meidän "Työsaaren laivurille".

 

Sitkeästi tätä neuloin tuossa tutussa sohvanmutkassa, vyyhdit väheni ja neuleprojekti eteni. Välillä taas mittailin sekä neuletta että miestä. Vertailin ja pohdin. Mittailin välillä jopa aiemmin kyseiselle kaverille tekemääni neuletta ja vertailin sen mittoja ja mittasuhteita tekeillä olevaan. Voi hyvänen miten paljon tämän projektin aikana ihan tosissaan mittailinkin. Ikinä en ole näin paljon mittaillut mitään mitä olen tehnyt.

Ja entäpä kannattiko se kaikki mittaaminen ja pohtiminen? 

Ei. Ei kannattanut ei. Neule olisi varmaan valmistunutkin puolet lyhyemmässä ajassa, jos olisin mittaillut vähemmän ja neulonut enemmän.😂Lopputulos olisi varmaan ollut sama.

Sillä kun neule oli viimein paloistansa kasattuna ja valmiina, se osoittautui kantajalleen aivan liian isoksi. Että jossain kohtaa varmaan on joko mittaaja ollut täysin epäpätevä tehtäväänsä tai sitten neuleen saaja oli laihtunut pitkän projektin aikana niin paljon, että paidan koko on nyt aivan väärä. 

 

 Mutta valmis se on. 

Vaan toista en aloita. Ainakaan samasta langasta. Tässä Pirkka-langassa ei sinällään ole mitään vikaa. Neule on oikeinkin mukavan tuntuinen päällä. Kevyt ja lämmin. Mutta melkoinen homma oli neuloa noin ohuesta langasta isoa puseroa. 

Kiitti, mutta kerta riitti.

 

Ja toki, jos ei meidän miesväelle paita passaa, niin kyllä tämä minunkin käytössäni kuluu. Mökkiolosuhteissa oikein hyvä ja lämmin.

 

Ihanaa alkanutta syyskuuta joka iikalle!
 💛

Mari

Kummitytön pitsisukat

 

 

 Villasukista tulin tähän teille taas vähän turisemaan. Mutta samalla hoksasin, että tähän on tullut näköjään vähän kuin vahingossa ja huomaamatta tämmöinen pidemmän sorttinen luova tauko, tähän blogi touhuun. Heinäkuun lopulla viimeksi olen teitä jutuillani kiusannut. Siitä on kyllä jo melko pitkä aika. 

Ehkä oli hyvä välillä vähän rauhassa hengitellä, sillä sen verran nihkeää on jostain syystä ollut neulojan oleminen ja suhde neuleisiin. Ei mitään varsinaista tekemisen riemua ja ilotulitusta ole ollut havaittavissa vähään aikaan. Sen vähän mitä olen aikaiseksi saanut olen lähinnä vain suorittanut, ilman sitä pirskahtelevaa iloa ominkäsin tehdyistä. Se tekemisen ilo on mennyt hukkaan. Edes valmiista työstä ei tule hyvä mieli. Niistäkin erottaa vain virheet.

 Tiedä sitten mikä asetus nyt on väärin perin.

 

Mutta niinkuin tuossa aiemmin kerroin, niin jotain olen kuitenkin aikaiseksikin tässä saanut. Sitkeästi olen puikoille nostanut edes jotain tikuteltavaa, kun en oikein osaa olla tekemättäkään. 

 

Kuluneen kesän kivoin projekti taisi olla kummityttöni toive pitsisukista. Laittoi nuorinainen kuvan sukista ja kysyi niin kivasti, että osaisinko/jaksaisinko hänelle sellaiset tehdä. Ja tottakai minä lupasin yrittää osata. Ja osasinkin sitten loppuviimeksi. 

 

Ja onneksi on intterneetin 😂 ihmeellinen maailma, sillä sieltä K-ryhmän sivuilta löysin juurikin toivotunlaisen sukan ohjeen. Olin jo aika hyvin saanut kuvan perusteella pähkäillyksi, että mitenkä sukkien pitsikuvio saattaisi syntyä mutta helpottihan tuo valmiiksi mietitty ohje sitten kuitenkin aika paljon homman edistymistä. 

 

Toisaalta jäi sitten kuitenkin vähän mietityttämään, että olisiko niiden omien pohdintojen ja johtopäätösten perusteella syntynyt sukat vai mitkä. Villahousut? Mahdollisesti.😂

 

Voikaa hyvin kaikki ihanat!

💜

Mari

Kaunis morsian

 

 

Kävin tässä kevään aikana ystävän kanssa katsomassa Tampereella Museo Milavidan Kaunis morsian -näyttelyn. Näyttely avautui 31.3.-23 ja jatkuu niinkin pitkälle kuin 3.3.2024.

Kaunis morsian -näyttely on mielenkiintoinen matka morsiuspukujen ja erilaisten häätapojen historiaan. Näytteillä oli pukuja, huntuja, kenkiä, morsiuskruunuja, kapioita, häälahjoiksi saatuja astiastoja yms. yms. Ehdottomasti eniten minua kiinnostivat kuitenkin nuo morsiuspuvut. Vanhimmat puvut olivat 1800-luvun lopulta, uusimmat taisivat olla 1990-luvulta.

Kaikki mikä liittyy morsiuspukuihin, kiinnostaa. Olen aikanani tehnyt lopputyönäni morsiuspuvun ja silloin tutkin paljon myös morsiuspuvun historiaa meillä Suomessa. Ja paljon on tullut vuosien aikana, entisessä elämässä, työskenneltyä morsiuspukujen parissa. Olen muokannut vanhasta uutta, tehnyt uusiin pukuihin muutoksia ja suunnitellut ja ommellut pukuja. Joten, tutulla alueella liikuin. Ja kyllä, se menneen elämän ompelija-minä nosti päätään jostain tomukerroksien alta.

 

Tätä kirjoittaessani palailin jonkin verran siihen morsiuspuvun historia osuuteen. Lueskelin mielenvirkistykseksi Häätapojen historiaa -Amoriini.com sivulta. Sekä Morsiuspuvun historia Suomessa -Naimisiin.info sekä Hääpuku on aikansa kuva -heili.fi. 

Morsiamen pukuun on kautta aikain kiinnitetty erityistä huomiota. 

Morsiuspuvut ovat olleet aikansa muotipukuja, joten värit ja kankaat vaihtelivat sen mukaan mikä milloinkin oli muotia ja mitä oli saatavilla. Usein morsiuspuvuksi valittiin paras mekko. Morsiamen erottikin silloin muusta hääväestä korut tai morsiuskruunu. Tai joskus vain yksi rintapieleen kiinnitetty kukka.

 

Suomessa tavallisen kansan morsiuspuku oli pitkään väriltään musta. Se oli käytännöllistä, sillä kankaat olivat kalliita eikä ollut varaa hankkia useaa juhlapukua. Hääjuhlan jälkeen puku siirtyi juhla- tai kirkkovaatteeksi. Oli siis tärkeää, että pukua pystyi käyttämään myöhemminkin, ja sitä käytettiinkin niin pitkään kuin se vain mahtui päälle. Ja sen jälkeen sen annettiin eteenpäin tyttärelle.

 

Valkoinen hääpuku alkoi yleistyä Suomessa 1800-luvun lopulle tultaessa. Mutta silti vielä 1900-luvun alkupuolella käytössä oli sekä mustia että valkoisia pukuja. Huntu sen sijaan oli aina valkoinen, vaikka puku olisikin ollut musta. 

 

 

Tänä päivänä hääpuvut ovat paljon rohkeampia kuin ennen. Morsiamilla on runsaasti valinnanvaraa pukujensa suhteen. Puku saa olla lähes minkälainen vain. Puvun väriä, koristeellisuutta tai helman pituutta ei määrittele enää ulkoa tulevat trendit vaan jokainen morsian saa valita oman näköisen juhlapuvun tärkeään päivään. 

 

 

***

 

Oma hääpukuni vuodelta 1996 on minulla tallella edelleen. Aina aika ajoin sitä käyn moikkaamassa. Sen minulle ompeli valkoisesta satiinista äitini ystävä. Siinä ei ollut isoa vannealushametta eikä mega isoa helmaa. Se oli enemmän sellainen A-linjainen, suhteellisen yksinkertainen puku. Pienet hihat, hieman avonaisempi pääntie ja pitsiä pääntiellä ja niissä pikkuhihoissa. Sellainen kantajansa näköinen puku.💛

Hauska sattuma muuten. Vietin tässä ennen juhannusta päivän Kotkassa ja siellä vierailin Merikeskus Vellamossa. Siellä oli Kymenlaakson museossa myös hääaiheinen näyttely. Joten nyt on häähumua ollut museoissa enemmänkin.

Ihania kesän lämpimiä päiviä kaikille!

💗

Mari

 

Varrettomat pitsisukat

 

 

Näinkin voi näköjään käydä, että kun menet äidin kanssa lankakauppaan, niin itse lähdet sieltä tyhjin käsin mutta äidillä on kyllä lankakeriä matkassa.😂 Näin meille kävi aiemmin keväällä. Lähdimme, minun toiveestani, katsomaan millainen lankakauppa on VillaPallo. Ja ihanahan se oli, ja iso valikoima lankoja ja tarvikkeita, mutta jostain syystä silloin ei mulla selvästikään ollut ostohousut jalassa. Mutta äidilläni oli. Hän löysi ihania mieleisiään alpakka- ja puuvillalankoja.

Vaan eihän se haitannut vaikka itse en mitään tuolla käynnillä ostanut, sillä homman juonihan oli siinä, että minä neuloisin niistä langoista mitä äitini osti.😂 Hän nimittäin innostui, myyjän suotuisella avustuksella tietenkin, kämmekkäistä ja lyhytvartisista kesäsukista. 

Että semmoiset sitten laitoin puikoille.

Näistä pikkusukista tuli kyllä kivat. Tästä kerästä taitaa tulla vielä toinenkin pari. Taidan ne tehdä vielä itselleni. 

 

Lanka on Regian Cotton Color "Springtime Mood". Ihanan tuntuinen puuvillalanka jossa on 18% polyamidia ja 10% polyesteriä. 

Ensin vähän arastelin, kun kyseessä on niin ohut lanka. Sukkia kun olen neulonut aiemmin lähinnä vain seiskaveikasta. Pelkäsin vähän, että näistä tulee semmoinen ikuisuusprojekti, kun pitää ohuilla puikoilla tikutella. Että valmista ei tulisi millään. Mutta yllättävän nopsaan homma kuitenkin eteni. Ja tuo pitsikuvio oli aika kiva neuloa. Sen oppi aika kivuttomasti ja, yllättävää kyllä, jopa minun oli helppo sitä työstäkin seurata. Yleensä kun turvaudun aika tiukasti ohjekaavioon ja silti menee välillä rankasti metsään. Nyt tarvitsin kuvallisen ohjeen vain alkuun ja sitten homma soljuikin ihan luvattoman helposti eteenpäin.

Pitsineuleen malli on Drops Designin "June Jumpers". 

 

***

Tuosta lankakauppa VillaPallosta muuten vielä sen verran, että muutama viikko takaperin kuulin, että sen toiminta loppuu. Tosi harmillista. 

Nyt siellä näytti olevan vielä muutaman päivän kaikki tuotteet -60%, että jos jollakulla on kulkua Pirkkalan suuntaan, niin käykääpä kurkkaamassa.

 ***

 

Nyt on ketjusilmukan kiristelijällä takana ensimmäinen kesälomaviikko. Pari ensimmäistä lomapäivää vietettiin tyttären kanssa kahdelleen Porvoossa ja Haikon kartanossa.

 Oli kyllä kiva reissu. Ja aurinkoinen sää ja lämpö hellivät lomalaisia.

 

Muuten aika onkin vierähtänyt mökkihommissa. Vähän maalaushommia ja siivoilua. Neulomista, lukemista ja aurinkoa. Kaikkea sillälailla mukavasti ja sopivasti.

 

Aurinkoista ja lämmintä juhannuksen aikaa jokaiselle joka niemeen ja notkelmaan!

🌞🌞🌞

Mari

 

 

Pitsiliinasta kelloksi

 

Neulomishommien väliin löysin itselleni mielenkiintoisen ja hauskan projektin seinäkellon muodossa.

 

  Aina on kiva kokeilla jotain uutta, ja tämä kellohomma on ollut mielessä jo pidemmän aikaa. Siitä on puuttunut vain ryhtyminen.

 

 

Viimeisen sinetöivän kannusteen homman käynnistämiseen sain, kun kävin vanhempieni luona vierailulla ja siellä äidin kanssa käytiin läpi vanhoja pitsiliinoja hänen varastoistaan. Siellä oli toinen toistaan kauniimpia vanhoja liinoja. Oli isoja, pieniä, pyöreitä ja vaikka mitä. Ja sitten siellä oli se yksi todella kaunis, josta tuumasin, että siitä tulisi kaunis seinäkello. 

No, siitä liinasta ei tullut kelloa, ainakaan vielä. Sillä liinalla taitaa olla himpun verran liikaa tunnearvoa, joten ei uskallettu siitä aloittaa. Sen verran se seinäkelloajatus jäi kuitenkin kolkuttelemaan, että kun pääsin kotiin, niin alkoi omien varastojen läpikäyminen, että josko sieltä löytyisi sopivaa materiaalia siihen hommaan. Oli pakko päästä kokeilemaan mahdollisimman pian.

 

Sen verran tosiaan oikasin hommassa, että kellotauluksi valikoin valmiin liinan. Olisi ollut vähän turhan iso projekti, jos olisin lähtenyt ihan alusta alkaen liinaa virkkaamaan. 

Liinan kovettamiseen kuvittelin vesi-liimaseoksen olevan riittävä. Mutta ei se sitten ollutkaan. Tai sitten en osannut tehdä sitä oikein. Vähän liina jäi kuivuttuaan lörpsöttämään, kun koitin mallata sitä kellotaulun asentoon. Piti siis ottaa käyttöön suunnitelma B.

 

Siispä tilaukseen Paverpol -tekstiilikovete. Samalla tilasin lisää kellokoneistoja. "Korjailin" nimittäin sen yhden mikä mulla oli niin huonoon kuntoon, että eihän se pelittänyt enää. 

Paverpol käsittely sitten kovetti pitsiliinan kyllä todella jämäkäksi. Ei lörpsötä enää. Seuraavaa pitsiliinaa kovettaessa pitää sitten kyllä huomioida se, ettei käytä kovetushommissa alustana enää muovikassia jossa on värejä. Sillä ne värit tarttuivat tietenkin liinan kuivuessa sinne nurjalle puolelle. Liina lähti kyllä tuosta muovista hyvin irti mutta niin lähti ne väritkin. Tässä työssä se ei onneksi kovin paljon haitannut, koska oli tuommoinen tummempi liina. Valkoisen liinan kohdalla peli olisi ehkä ollut menetetty.

 

 

Sitten vain koneisto kiinni, viisarit paikoilleen ja paristo koneeseen.

 Hyvin käy.👍

 

 

Nyt tuo kello tikittelee kovaa kyytiä kohti Euroviisujen ekaa semifinaalia. Siirrytään jännittelemään sitä ja pidetään kaikki peukkuja Käärijälle.👍

 

 💚

Mari

Kevät kämmekkäät

 

 Lupasin, että ei enää lapasia, koska kohta on jo kesä, tai ainakin ollaan menossa kohti kesää. Mutta kämmekkäistä ei ollut mitään puhetta. Niitä voi edelleen tehdä vaikka kalenteri kääntyy ihan justiinsa toukokuun puolelle. Ja koska sää on aika kalsea vielä, niin kyllähän ihminen jotain lämmikettä tarvitsee. Ja varsinkin, jos on kovin palelevainen ihminen. Niinkuin rakas äitini.💗

 

Nämä tein siis äidilleni. Mutta kyllä omiinkin käsiin tämmöiset ihanuudet voisivat olla tosi kivat. Täytyy varmaan vielä tehdäkin. Nämä yksilöt neuloin Järbon Alpacka Solo langasta, joka on nimensäkin mukaisesti 100% alpakkaa. Malli löytyi Kotilieden sivuilta. Ohje on julkaistu Kotiliesi Käsityö -lehdessä 4/2022.

 Näistä tulikin niin super ihanan pehmeät, lämpimät ja silkkiset. Ja saajakin tykkäsi hyvin paljon.

 

 

Ajatus näistä kämmekkäistä syntyi eräällä äitini ja minun yhteisellä kauppakierroksella. Löydettiin kiva pieni lankakauppa nimeltään VillaPallo. Aika söpö nimi, eikö? Tämä kiva lankakauppa ja sen supermukava yrittäjä löytyvät Kauppakeskus Veskasta, Pirkkalasta.

Yllättävää kyllä, itse en juuri tuolla käynnillä ostanut yhtään lankakerää. Mutta äitiäni ei oikein meinannut saada sieltä pois. Itse hän ei neulo mutta ei se hidastanut yhtään vauhtia lankakerien hypistelyä ja värien ihastelua. Sitä oli aika hauska seurata.

 

 

Äiti viihtyi oikeinkin hyvin siellä lankakerien keskellä. Sittenhän toki alkoi kivasti viritä runsaasti erilaisia ideoita, että mitä niistä langoista minä voisin hänelle tehdä. Kassan kautta kun poistuttiin, niin mukaan oli valikoitunut sitten lankaa juurikin näihin kämmekkäisiin ja sitten vielä muutamiin kesäisen keveisiin sukkiin. Kämmekkäät ovat nyt valmiit, sukkiin mulla on malli jo selvillä mutta ne odottavat vielä omaa vuoroaan päästä puikoille.

 

 

Ihanaa toukokuun alkua ja hauskaa vappua jokaiselle!

💗

Mari