Lapaset ja minä

 

 

Olisiko Teillä hetki aikaa puhua lapasista? Jälleen. 

Tai sitten voitaisiin hetki puhua lapasten neulojasta?

 

 Olen saanut tässä vuosien aikana muutamia viestejä joissa on toivottu, että kertoisin hieman ihmisestä tämän blogin takana. Joku aika sitten kyselinkin jonkun postauksen lopuksi josko teillä lukijoilla olisi ollut jotain kysymyksiä heitellä ilmoille. Ei ollut. Joten kaikki valta asiassa on siis ketjusilmukoiden kiristäjällä.😂

 Eli puhutaan noista lapasista hieman myöhemmin.

  

Tämän blogin neuleita tikuttelee, kuvia näpsii ja tekstiä kirjoittelee rutkasti päälle nelikymppinen nainen Tampereelta. Olen kahden jo omillaan elelevän nuoren äiti. Olen opiskellut taideteollisuusalan perustutkinnon, ja olen vaatetusalan artesaani (vaatetuksen suunnittelu ja valmistus). Opintojen myötä sain myös aika kattavan ja perusteellisen tutustumispaketin käsityöalan perinnetekniikoihin, tutustuttiin verkon kutomiseen, käpyiltiin pitsiä (ihan mahtavaa!), kirjontapistot tulivat hyvin tutuiksi, ristipistokirjontaan hurahdin hetkellisesti aivan täysin, värjättiin kankaita, kudottiin mattoja ja jopa yhden torkkupeiton olen kutonut kangaspuilla, ja tietenkin neulottiin ja virkattiin. Tämä oli kyllä niin ihanan monipuolinen koulutus!

Käsityöt ovat aina kiinnostaneet mutta peruskoulun käsityötunnit eivät ihan varsinaisesti luoneet mitään suurta käsityön hurmaa ja tekemisen pakkoa. Ne lapaset joita neulottiin koulussa, hikikarpaloiden valuessa ja kädet nihkeinä hiestä, eivät nyt ihan varsinaisesti saaneet innostumaan uuden projektin aloittamisesta. Tässä kohtaa on myös pakko mainita, että silloin syy ei todellakaan ollut opettajassa vaan ihan puhtaasti oppilaassa. Meillä oli ihan huippu käsityönopettaja!

 Peruskouluaikojen jälkeen meni muutama vuosi ennenkuin innostuin uudelleen kokeilemaan neulontaa. Sen jälkeen olen ollut neuloja, jolta on kerran vuodessa valmistunut yksi sukkapari. Enemmän olen viihtynyt ompelukoneen äärellä sekä työssäni, että vapaa-ajalla. 

 

Käänne tässä neulomis- ja virkkausinnostuksessa tapahtui 2017. Silloin minulta löydettiin kasvain aivoista ja tiesin, että kun se leikataan, edessä on pitkä sairasloma. Mietin silloin kuumeisesti, että täytyisi keksiä jokin pidempi projekti mitä voisin sitten hissun kissun voimien mukaan sairaslomalla tehdä. Ja tadaa! Silloin aloin virkata torkkupeittoa. Minä, joka en koskaan ole oikein virkkaamisesta välittänyt ja pidin sitä vielä jotenkin kovin vaikeana. Niin minä sitten opettelin ja virkkasin peittoa pala kerrallaan. Virkkasin, purkasin ja tuijottelin opetusvideoita. Mutta sain myös valmista. Ja innostuin.

 

Leikkaukseni jälkeen käsillä tekeminen ei sitten ollutkaan enää ihan niin helppoa kuin ennen leikkausta. Tuntui, että yhteyttä pään ja käsien välillä ei ole. Yritin neuloa lapasia ja siitä ei vaan tuntunut tulevan yhtään mitään. Koulun tunneilta tuttu hiki ja tuskaisuus oli läsnä kaikessa käsillä tekemisessä ja ihan koko ajan. Silloin minulle sanottiin monelta taholta, että käsityöt olisivat parasta terapiaa kuntoutuville aivoilleni. Että neulo vaan vaikka välillä olisi hankalaa, neulo vaikka silmukka päivässä. Ja niinhän minä neuloin. Ensin ihan pieniä hetkiä ja vähitellen huomasin, että pystyn aina vaan pidemmän ja pidemmän aikaa keskittymään siihen mitä teen. Ja tästä huomiosta innostuneena neuloin vielä enemmän. 

Jossain vaiheessa sairaslomalla pötkötellessä sitten heräsi ajatus blogin kirjoittamisesta tämän kaiken toipumisen ja käsitöiden ympäriltä. Miehelle kerroin ajatuksesta ja hän oli sitten se joka tämän nimen tälle blogille keksi. Koska niinhän se silloin oli ja on vähän vieläkin, että kyllä ne silmukat ja hermot on välillä aika kireällä olleet mutta sinnillä eteenpäin on menty ja enimmiltä osin puuhasta hurjasti nauttien.

 

Ja nämä lapaset. 

Oma muunnos Lovikka-lapasista Viking Garnin Naturgarn-langasta. Ihana paksu 100% villalanka. Näiden lapasten piti päätyä eräälle lähipiirin henkilölle mutta vielä eivät ole sinne asti ehtineet. Itseasiassa iski vähän ujous, kun aattelin ettei hän ehkä tykkääkään moisista lapasista. Mutta rakkaudella ovat neulotut ja ehkä sitten vaikka ensi syksynä seuraavan talven lumille kehtaan nämä jo viedä.

 

Mukavaa viikonloppua ihan kaikille!

💚

Mari
 

Kevättalven lapaset

 

 

Eikös vielä voikin neuloa lapasia vaikka kalenterin sivu on kääntynyt jo maaliskuun aukeamalle? Kyllä varmasti voi. Tukevasti olen sitä mieltä, että aina on hyvä aika lapasille ja sukille. Ja sitä paitsi, kun maailma velloo surussa, huolessa, hädässä ja pelossa, on hyvä kun on jotain tuttua ja turvallista mitä käsissään pyörittelee ja joka vie ajatukset hetkeksi pois ikävien uutisten ja ajatusten tulvasta. Välillä on hyvä ja ihan oikein paeta hetkeksi todellisuutta omaan pehmoiseen neulemaailmaan. Siellä on mukavaa, turvallista, pehmeää ja lämpöistä. Ja siellä ei mikään pelota.

 

 Nämä lapaset tippuivat puikoilta jo jonkin aikaa sitten. Mutta eipä huolta, lisää uusia lapasen poikasia on jo puikoilla tulossa.

Edellisessä postauksessa kerroin tekemistäni raitasukista. Siitä hommasta jäi lankoja aika reilusti yli, ja halusin niistä vielä tehdä jotain muutakin kivaa. No, lapaset oli aika selvä vaihtoehto. Pinterestistä olen joskus tallentanut näiden lapasten ohjeen itselleni talteen. Tämä on alkujaan Dropsin ohje, Christmas Magic Hands. Värimaailman vaihdoin vähemmän jouluiseksi ja muutenkin hieman jouduin ohjetta muokkaamaan paremmin seiskaveikalle ja omalle käsialalleni sopivammaksi. 

 

 Kuten olen joskus aikaisemminkin (monta kertaa) tuskaillut, niin kirjoneuleen tekeminen on minulle edelleen haaste. Ei juurikaan mahdollisuus. Yritän aina säännöllisin väliajoin ottaa siitä niskalenkkiä mutta hankalaa se on. Aika hyvin olen oppinut jo pitämään langat niin, että en ihan aina ole aivan umpisolmussa ja sekaisin niiden kanssa. Ja neuleen nurjapuolikin alkaa näyttää jo ihan nätiltä ja siistiltä. Hyvä minä!

Mutta langankireys ja käsialan muuttuminen kirjoneuletta neuloessa on edelleen mysteeri. Milloin neulon ihan liian löysää ja toisinaan taas aivan liian kireää. Se on jännä miten käsiala on heti epävakaampaa, kun on kaksi lankaa mukana. Yhden kanssa ei mitään ongelmaa, vaan ootappas, kun edes ehdotetaan toista lankaa, niin metsään menee. 

Ja kyllä, eivät nämäkään lapaset ihan kerrasta menneet maaliin. Vaati hyvin paljon purkamista ja uudelleen neulontaa. Mutta valmiiksi sain ja kivalta näyttää.

 

 

Viettäkää kaikki mukava viikonloppu ja nautitaan kevättalven ihanista päivistä!

💙💛

Mari