Neulatyyny kahvikupissa

Äitini varastoista olen joskus saanut vanhoja kahvikuppeja askartelutarkoitukseen. Ne on niitä kauniita kuppeja joille ei välttämättä enää löydy paria tai ovat sen verran kolhiintuneita, ettei niitä ole enää haluttu käyttää. 

Monta vuotta olen niitä piilotellut ja säilönyt omissa kaapeissani, kunnes tässä taannoin ne muistin ja kaivoin esille.

Kauniista vanhoista kupeista saa vähällä vaivalla ihania neulatyynyjä. Sillä neulatyynyjähän pitää olla. Itse en tykkää ollenkaan sellaisista pienistä pehmeistä neulatyynyistä, jotka sitten pyörivät milloin missäkin. Ne on aina hukassa. Ainakin minulla. Ne ei vaan kerta kaikkiaan pysy tallessa. Vaikka kuinka järjestelisin tavarat niin, että se pehmeä neulatyyny tietäisi paikkansa, niin ei se siellä ole silloin kun sitä tarvitsee. Kun neulatyynyn askartelee kuppiin, se on aina kauniisti esillä ja saatavilla. 

Joskus monta monta vuotta sitten tein ensimmäisen kuppineulatyynyni isoon teemukiin. Sekin toimi ja on käytössä itseasiassa edelleenkin. Siitä ei vaan tullut kovinkaan söpö. Se on vähän sellainen liiankin rouhea ja iso.

Nämä pieniin ihaniin kahvikuppeihin tehdyt ovat monta kertaa kauniimpia.

Nämä on mukavan yksinkertaisia valmistaa. Tarvitaan vain tuo kuppi ja lautanen, pieni tilkku kangasta, vähän vanua ja lankaa sekä liimaa.

Kangastilkusta tein nyytin jonka täytin vanulla ja ommellen kuroin nyytin kiinni, liimaa levittelin kupin sisäpuolelle ja painoin nyytin paikoilleen kuppiin. Kupin liimasin kuumaliimalla lautaseen kiinni. Voihan sen kupin jättää irralleenkin, itse halusin näistä napakan yhtenäisen setin.

Neulatyynyn täytteenä vanu ei vissiin ole vain ihan se paras täyte. Kuulemma tylsyttää neulat. Parempia täytteitä on esimerkiksi ihan villalanka tai vaikka koirankarvat. Joku luonnonmateriaali kuitenkin olisi vanua parempi. 

Mutta tietoinen riski siis otettu. 

Nyt vain kaikki koluamaan omista ja sukulaisten kaapeista kaikki kauniit parittomat kupit ja taikomaan niistä ihania neulatyynyjä. Niin, ja kirpputoreilta varmaan löytyisi myös nättejä kuppeja tähän tarkoitukseen.

Nämä on niin suloisia. 

Suloista viikonloppua kaikille!

💕

Mari

Loviisan LWT -tapahtuma

 Minua on jo vuosia kiehtonut tuo Loviisassa joka vuosi järjestettävä 

Loviisan Wanhat Talot -tapahtuma. Milloinkaan ei vain ole tullut mentyä. Milloin on lomat jo ohi ja huonolla onnella työpäiviä juuri siinä ajankohdassa tai muuten vain muita suunnitelmia jo ennätetty tehdä tai sitten on vain unohtunut ja mennyt ohi ja seuraavalla viikolla havahtunut siihen, että nythän se meni ohi.

Vaan kuulkaas nyt!

Tänä vuonna tuo tapahtuman päivämäärä on siinnellyt hyvinkin kirkkaasti hämärässä päässäni. Ja niinhän sitä sitten tehtiin, että viime sunnuntaina siippani hyppäsi auton rattiin, ja onneksi otti minut mukaan, ja hurautettiin Loviisaan. Mutta hieman kun olen tällainen hitaan puoleinen, niin matkaan päästiin vasta kun sunnuntaita oli kulunut jo hyvän matkaa. Joten perillä ei sitä aikaa ihan mahdottomasti jäänyt. Mutta toisaalta sitä oli juuri sopivasti yhden päivän kiertelyyn.

Ja voi yllätys! Kyseessähän on siis iso tapahtuma. Paljon isompi kuin mitä etukäteen osasin ajatellakaan. Joissakin kohteissa sai jopa jonotella, että pääsi etenemään. Tämähän oli aivan kuin asuntomessuilla. 

Vanhojen talojen asuntomessut! 

Miten ihanaa kun osui vielä niin kaunis päivä tuolle sunnuntaille. 

Kuvattavaahan Loviisassa olisi riittänyt. Mutta kaikesta kivasta ja kauniista en ehtinyt kuvaa napata, enkä aina muistanutkaan. Siellä kuljin pää ihmetyksestä ja väenpaljoudesta sekaisin. Täytyy kyllä näkymätöntä hattua nostaa kaikille heille, jotka ovat lähteneet tuollaista, iältään sadan vuoden molemmin puolin olevaa, puutaloa remontoimaan. Uskomatonta sitkeyttä ja osaamista. Puhumattakaan siitä, että remontoijan täytyy osata nähdä jo ennalta mitä kaikkea mistäkin on mahdollisuus saada. Nähdä jo kaiken "roskan" alta se kaunis mikä siellä on.

Ja ne puutarhat talojen ympärillä ovat sitten ihan oma lukunsa. Ihania vuosikymmeniä vanhoja puutarhoja, vanhoja perennoja jotka ovat saaneet kasvaa sijoillansa aivan rauhassa isojen vanhojen puiden katveessa. 

I am in love💗

Upeaa, että tällaisia tapahtumia järjestetään. 

Ja ihanaa, että on ihmisiä jotka haluavat avata oman kotinsa ovet meille muille ihmeteltäväksi. Oli upeaa nähdä miten asukkaat näissä vanhoissa puutaloissa ovat sisustaneet kotinsa. Upeita, kauniita, luovia ja rohkeitakin ratkaisuja oli esillä paljon. Tuntuu, että näissä kaikissa puutaloissa joihin pääsimme kurkkaamaan, asuu perheitä jotka ovat sisustaneet kotejaan suurella sydämellä ja rakkaudella. Mikä määrä luovuutta, kädentaitoja ja osaamista!

Taloista ja sisustuksista päätellen iso osa Loviisalaisista on jonkin sortin taiteilijoita ja kädentaitajia. Ja monen talon pihapiiristä löytyi vielä talon isännän tai emännän ateljee tai työtila jossa syntyy upeaa taidetta.

Ja saattoihan tältä reissulta muutama ideanpoikanenkin tarttua mukaan. Eihän sitä koskaan tiedä mitä elämä eteen heittää... Aina on hyvä kulkiessaan katsella vähän "sillä silmällä". Tähän keittiöön rakastuin. Voi olla, että joskus voisin poimia näistä kuvista muutaman yksityiskohdan toteutukseen. Aika näyttää.

Kyllä kelpaisi istuskella tuolla terassilla ja katsella mäeltä avautuvaa näkymää. Vai mitä mieltä olette?

Itse olen sitä mieltä, että kyllä kannatti lähteä Loviisaan. Mukava tapahtuma ja kauniita puutaloja. Paljon jäi näkemättäkin. Loviisahan on tapahtuman aikaan täynnänsä tapahtumia. On vanhan tavaran markkinoita, pieniä kirpputoreja siellä täällä, pop up kahviloita ja ravintoloita ja vaikka mitä muuta. Jos sinne suunnittelee menevänsä, niin ehdottomasti kahdeksi päiväksi, niin ehtii rauhassa koluta kaikki paikat läpi. 

Paluumatkalla piti sitten tietenkin kaivaa oma pieni käsityöni esille. Menee nuo automatkat paljon joutuisammin kun on jotakin tekemistä. 

Jos ei siis aja.😂

Mahtavaa helteistä loppuviikkoa

kaikille!

🌞

Mari

Suomen kaunein kaupunki

Tämän viikonlopun aikana on tältä neulojalta jääneet käsityöt nurkkaan. 

Toki lauantaina oli kyllä vielä työpäiväkin, ja työthän kyllä aina vähän haittaa ja hidastaa harrastuksia.😃 Ei vaan, leikki sikseen. Lauantain työpäivä, niinkuin koko viikonloppu, oli mitä mainioin. Ihania asiakkaita, hauskoja kohtaamisia upeiden ihmisten kanssa. 

Tykkään kyllä niin kovin paljon siitä mitä teen.💜

Yleensä työpäivän jälkeen iltasella tulee aina nykerrettyä virkaten tai neuloen jotakin siinä sohvan nurkassa istuessa, vaan nyt ei kertakaikkiaan ehtinyt. 

Sain nimittäin lauantaina koko pesueeni ja lisäksi puolet "lisäpesueesta" saman pöydän ääreen. Oli niin kertakaikkisen ihanaa kun pöydän ympärillä oli ääntä, hälinää ja hyvää mieltä. Ihan parasta. Hymy korvissa neulojalla vieläkin.

Ja ennestäänkin jo hyvän päivän päälle pyrähdimme siipan ja tyttären kanssa vanhaan kotikaupunkiini iltavisiitille. Hurautimme kaupungin läpi, siitä Särkänniemen porteille ja ylös korkeuksiin Näsinneulaan. Ylös päästessä korvat olivat täysin lukossa. Niinkuin monta monituista kertaa aiemminkin. Ja alas mennessä vielä pahemmin.

 

 Ja maisemat olivat tietenkin aivan yhtä upeat kuin aina ennenkin. 

Tosin todella paljon muuttuneet siitä kun viimeksi torniin olen noussut. Tampere on kuitenkin kaunis kaupunki. Ja kun ikää tulee lisää, niin sitä kauniimmaksi se kaupunki muuttuu. Liekö se sitten sitä kaipuuta synnyinseudulle...

 Mutta pakkohan teidän muidenkin on myöntää, että hyvältähän tämä kylä näyttää! Kyllä tuosta Näsinneulasta avautuvasta näkymästä, muutoksista huolimatta, vielä löytää ja tunnistaa tutut maamerkit. Onneksi perusasiat eivät muutu vaikka Tampere niin kovasti kasvaa ja uudistuu.

 Tämän lähemmäksi Särkänniemen laitteita ei enää parane mennä. 

Huono olo iskee jo pelkästä ajatuksesta, että pitäisi mennä pyörimään laitteisiin ja leijumaan jonnekin epämääräisesti maan ja taivaan välille.

JA varsinkin jos juuri on syönyt Näsinneulan jäätelökahvilassa maailmanhistorian isoimman jäätelöannoksen.😂

Joka oli muuten tosi hyvä.

Suloista sunnuntain iltaa

ja 

iloa uuteen viikkoon!

💙

Mari

Makramee somisteinen toppi

Nyt piti oikein keittää hyvät kahveet ja ottaa mukava kirjoitusasento. On meinaten niin mukava kirjoitella teille, että sain viimeinkin valmiiksi tuon kesäpaidan mistä on melko paljon ollut puhetta vaan ei juurikaan valmista näytettävää.

No, nyt se on valmis. 

Ja kelitkin ovat vielä yllättävän lämpöisiä, joten valmistui juuri hyvissä ajoin.😃

Vaikka kyllä pääasiallinen käyttö taitaa jäädä ensi kesälle.

Ei tämä minulle mikään ihan helppo projekti ollutkaan. Olen tätä aiemmin neulonut vain yhden ainoan pitkähihaisen villapaidan ja yhden kesäisen topin. Joten kokemuspohjakin oli tätä aloittaessa melko heikko. Mutta sitä hienommaltahan työn valmistuminen tuntuu, jos siinä on ollut haastetta ja päänvaivaa. Silloin kun joutuu heittämään itsensä ja oman osaamisensa likoon kaikkineen, eikä siltikään meinaa riittää. 

Tässä hommassa kaikkein vaikein ja haastavin osuus minulle oli kyllä tuo yläosan makramee. Vaan siinä se nyt on. Kovin tarkasti sitä ei kannata kenenkään tiirailla, se ei ihan varmasti ole kaikkien makrameetaiteen sääntöjen mukainen mutta minulle riittävän hyvä. Noiden solmujen väkertämisen anatomia ei vain meinannut aueta, eikä ehkä oikein auennutkaan. Mutta jotain etäisesti oikeaa muistuttavaa sain aikaiseksi, ja se on hyvä.

Tämän projektin edetessä on valutettu tuskanhikeä monta ämpärillistä mutta myös sentään välillä tunnettu tekemisen riemua ja onnistumisen iloa. Ja nyt sitten kun homma on paketissa, päällimmäinen tunne on tyhjyys. Se tunne on vallalla aina kun jonkin isomman projektin saa valmiiksi. 

Tyhjä tunne. Mitäs sitten? 

Vaan ei aikaakaan kun jostain nousee jo uuden projektin poikanen ja siihen se tyrehtyy se tyhjyyden tunne.

Tämän makramee-topin ohje löytyy Novitan kesälehdestä. Lankana tässä on käytetty Cotton Soft-lankaa. Yläosan makramee on näperrelty Novitan Strömsö ontelokuteesta. Pelkkää sileän neulontaahan tuo on ja aika ajoin tuntui, että on vähän tylsää neulottavaa kun ei ole mitään "tapahtumaa" neuleessa. Mutta kyllä se sitten siitä kuitenkin pikkuhiljaa eteni. Minun kädenjäljestäni vain näkee aina todella selkeästi, että missä vaiheessa on ollut huono päivä ja missä hyvä. No mutta haittaako sekään. Siihen on siis neulottu muistoja.😂

Sen lisäksi, että sain eilisen päivän aikana ison työn valmiiksi, oli eilinen päivä muutoinkin ihan täydellinen. Tietenkin täydellisyyteen vaikutti se, että oli vapaapäivä töistä mutta myös isona tekijänä se, että sain viettää ihanan kesäisen päivän siskoni ja tämän pienen, kohta 3v., pikkuneidin kanssa. 

Oli ihan superihanaa touhuta pikkuisen neidin kanssa, kävellä rantamaisemissa ja vaihtaa rauhassa kuulumisia oman siskoni kanssa. Piipahdimme ihanassa Tiirinkosken miljöössä vohvelikahveilla ja ihmettelimme kolmevuotiaan kanssa Tiirinkosken eläimiä; kissoja, pupuja, kanoja ja kukkoja.

Huippupäivä! 

Toivon teille kaikille myös huippuihania päiviä!

💛

Mari

Kaihomieltä ja makrameeta

Kesäpaita projektin eteneminen on vaatinut nyt perusteellista perehtymistä makrameen salattuun maailmaan. Ja sain taas karvaan muistutuksen siitä, että ennenkuin yrittää suoriutua jostakin uudesta jutusta kunnialla ja ennenkuin siitä tekee julkista, kannattaa hankkia edes jonkinlaiset perustiedot ja -taidot aiheesta. Ettei niinkuin lähde opettelemaan asiaa samalla kuin pitäisi tehdä

 valmista. 

Tiedättekö mistä puhun? 

Tuo kyseinen kesäpaita 2019 siis 2020 on nyt edennyt hurjaa vauhtia. Töistä oli vapaata pari päivää ja olen ollut aivan itsekseni kotona, joten on tullut neulottua aika paljon. Sen kesäpaidan pääntie ja etukappaleen yläosa pitäisi toteuttaa ontelokuteesta makramee solmuiluilla, vai miten se menee...

Tässäpä sitten lähdin taas soitellen sotaan takki apposen auki itseluottamusta uhkuen. Kuvassa yhden illan pähkäilyn tulos. Enempään ei kärsivällisyys riittänyt yhdellä kertaa. Tähänkin vaiheeseen pääsy vaati paljon. Kyllä kai lopulta tämänkin asian selätän, pienen pienin askelin. En halua antaa periksi. Mutta ei se makramee nyt ihan niin yksinkertaista ollutkaan mitä luulin. Vaatii kovasti kärsivällisyyttä ja huomiokyvyn ylläpitoa. Jos olisi hattu, niin nostaisin sitä kaikille teille jotka tämän homman olette opetelleet ja ottaneet haltuun ja saatte tehtyä kauniita asioita.👏

Kaivelin taas toimettomana hetkenä askartelulaatikoitani ja käsiini osui kenkälaatikko täynnä itsetekemiäni koruja. Pieni (lue:suuri) kaihomieli kyllä iski jälleen kerran kun sen laatikon sisältöä kävin läpi.

  

Tekisi niin kovasti mieli tarttua korupihteihin pitkän pitkän tauon jälkeen. Suunnitella ja tehdä jotain kaunista. Mutta jääköön vielä.

Odotan sitä hetkeä, kun se tunne on niin pakottava, että ei ole vaihtoehtoa. Jospa siinä hetkessä sitten ollaan jo niin pitkällä, etteivät kädetkään enää tärise kun käsittelee pihtejä, sivuleikkureita, helmineuloja ja niitä helmiä.

Jonakin päivänä. Ihan varmasti.

Suloista viikonloppua kaikille

ja 

erityisesti sinulle!

💗

Mari

Jumitusta

Haluan esitellä teille uuden hahmon taloudestamme.

Hän on jo pidemmän aikaa majaillut meillä mutta huonosti kohdeltuna ja unohdettuna vaatehuoneen perimmäisessä ja pimeimmässä nurkassa. Nyt hän on kokenut arvon kohennuksen ja päässyt aitiopaikalle vahtimaan touhujamme.

Rodultaan hän on ilmiselvästi walesinspringerspanieli, vuosia takana jo ainakin kuusi tai seitsemän. Nimeä emme kuitenkaan ole hänelle vielä antaneet. Tiedä sitten sopisiko esikuvansa mukaisesti Joppe II.

Hän on poikkeuksellinen ja todella yksilöllinen rotunsa edustaja. Muista springereistä poiketen hän ei taatusti aiheuta allergiaoireita kenellekään, ei tiputtele karvojansa ympäriinsä ja lenkilläkin käy ilmeisesti yöaikaan silloin, kun kukaan ei nää. Hän on vähäruokainenkin ja hyvin hyvin hiljainen. Kaikenkaikkiaan siis älyttömän helppo. 

😂

No, oikeastaan tuo koira on tyttäreni vuosia sitten kuvataidekoulussa tekemä työ. Esikuvana oli tietenkin meidän rakas koirapoika Joppe.

Nyt on vähän jumitellut näissä neulehommissa. Ja vähän meinaa jumitella kaikissa muissakin hommissa. Vaikka hetken aikaa sitten hehkutin hyvää oloa, niin nyt ei tunnu ihan niin hyvältä. Itseni kanssa on hyvä olo, nyt on ehkä vain mennyt liikaa voimia tämän huushollin raivauksen, tavaroiden setvimisen ja karsimisen kanssa. Vähän kerrallaan olisi minulle paras toimintatapa kaikkeen, vaan välillä puskee väkisin pintaan vanhat tavat ja varsinkin se ikävä tarve saada kaikki HETI VALMIIKSI. Se ei vaan enää toimi eikä ole hyväksi. 

Kun teen ja touhuan liikaa, niin väsähdän täysin. Ja se väsymys ei ole sellaista mikä nukkumalla menee ohi. Siitä seuraa sitten vain muuta hankaluutta. Taas on tullut tutuksi keskittymisvaikeudet, hahmottamisen ongelmat, sekoamiset puheissani ja muistin oikuttelu.  

Vaan kyllä tämä taas tästä asettuu. Nyt saan muutaman päivän palautella ihan rauhassa. Tiedossa on kaksi vapaapäivää ja kotona ihan yksin. Enkä edes yritä saada aikaiseksi mitään. Jos jotain teen, niin se on sitten vain plussaa.

Hyvää on tällä hetkellä se, että tuo ikävä tenniskyynärpää vaiva alkaa pikkuhiljaa parantua. Tuota jo aiemmin kesällä aloittamaani kesäpaitaakin olen taas pystynyt jatkamaan. Vähän kerrallaan. Ei tullut siitä paitaa tälle kesälle mutta ensi kesän koittaessa se onkin sitten jo valmiina ottamaan lämpimät kesäiset päivät vastaan.

Vielä muutama sentti sileän neulontaa ja sitten pääsee neulomaan etu- ja takakappaleita. Tuo on ollut ehkä vähän tylsääkin neulottavaa, kun ei ole mitään "tapahtumaa". Pelkkää sileää yksiväristä pintaa. Täytyy myöntää, että paljon mielekkäämpää, vaikkakin vaikeampaa, on neuloa jotakin kuviota tai edes eri väreillä. Tiedä sitten miksi ajattelin tätä aloittaessani, että tämä olisi mulle hyvä projekti. Että kun ei tarvitse kuin neuloa sileää.

 Minimaalinen kärsivällisyyteni on koetuksella.

😏

Tunnelmallista elokuuta

ja

ihanaa loppuviikkoa

erityisesti sinulle!

💛

Mari

Muistoja ja pääteltävää

Viime postauksen jälkeen jäin miettimään noita koulussa käsityötunneilla tehtyjä töitä. 

Itse olen harmikseni hävittänyt melkein kaikki, tai ovat vuosien saatossa ja lukuisissa muutoissa kadonneet. Se on sääli. Meillä tämä aihe on muutoinkin nyt ajankohtainen kun tytär muutti omilleen ja olen raivannut hänen jälkeensä jättämiä tavaroita. Ja siellä on myös niitä suloistakin suloisempia koulussa tehtyjä käsitöitä. Vaatehuoneen kätköihin hän oli lähtiessään hylännyt ne ihanat työllä ja tuskalla tehdyt lapaset, joista se ensimmäisenä tehty on ison miehen käden kokoinen ja toinen taas niin kovin pieni. Ja sinne ylähyllylle oli jäänyt hauska ala-asteella suloisesta pallokankaasta tehty toppi. Ja monta muuta ihanaa tyttären omin pikkukätösin tekemää työtä. Ja tiedän, että kun nostan esille noiden säilyttämisen, on vastaus tiukka ei. Ei ole tilaa, ei niitä koskaan tarvi. Eihän niitä koskaan varmaan käyttöön tule otettuakaan mutta niihin sisältyy niin paljon isoja asioita, iloa uuden oppimisesta, muistoja tuskaisista neuletöistä ja hikisistä kämmenistä, ylpeyttä valmiiksi saaduista töistä. 

Kaikessa hiljaisuudessa äiti ne sitten pakkaa hellästi laatikkoon ja komeron ylähyllylle. Kyllä niitä joskus kaivataan.

Tuo mollamaija tuossa yllä olevassa kuvassa on niitä harvoja töitä, joita minulla itselläni on tallessa kouluajoilta. Yhtään en muista minä vuonna se on tehty. Mutta silloin on vissiin ollut pinnalla Fakta homma -sarja. Muistatteko?!  

Sen näkee jo hyvin nopeallakin vilkaisulla. Eikös tuo mollamaija ole aivan kuin Fakta homman Hansu?! Tumma tukka ja aivan samanlaiset siniset lappuhaalarit. 

Ihan sit kans, juu!

Muisteloiden ohessa olen taas järjestänyt itselleni läjän pääteltävää. Näiden tuotanto ei lopu varmaan ikinä. Aina löytyy joku NIIN IHANA uusi väri josta on ihan pakko tehdä taas muutama alunen. 

Päättelyhomma vaan on aina hieman nihkeää. Kyllä kaikkea tekee mutta se viimeistely ei oikein ole minun mielen mukaista. Ja siksi niitä pääteltäviä aina kertyy ja kertyy ja kertyy.

Ja koska elokuu, niin villasukkia. 

Joskus muinoin pyöri telkkarissa mainos, missä kaipailtiin ihmisen ja maailman väliin jotakin pehmeää. Yhtään en muista mitä se pehmeä siinä mainoksessa oli mutta minun maailmassani se pehmeä maailman ja minun välillä on 

villasukat.💗

 

  

Lempeää viikonloppua teille kaikille

ja erityisesti

sinulle!

💜

Mari

Paluu patalappujen maailmaan

Nyt palasin hetkeksi takaisin ihan perusasioiden äärelle. Nimittäin patalappujen. Enpä muista yhtäkään patalappua virkanneeni sitten ala-aste aikojen. Silloin vissiin semmoisia tehtiin, muistaakseni. Kun ensin tehtiin vain ketjusilmukoista pitkiä ketjuja, sitten seuraava vaihe oli se patalappu. Harmittavasti vuosien saatossa jonnekin hävinnyt sekin tekele. Olisi aika hauskaa, jos olisi vielä tallessa kaikki kouluaikoina tehdyt käsityöt. Löytyykö jollakulla vielä koulussa neulotut lapaset tai sukat? Tai jotain muita?

 Muistelisin kyllä, että se patalappu ei muodoltaan ollut niinkään neliö, enemmänkin kolmio.

Vähän oli kyllä sitä muodottomuuden riskiä tässäkin työssä. Kädenjäljestä näkee milloin ei ole ollut ihan paras käsityöpäivä. Hieman vetää reunat sinne ja tänne. Mutta värit on kivat. Ja hauska miten virkkaamalla saa parilla erilaisella silmukalla tosi kivan näköistä pintaa. Se jaksaa aina ihastuttaa ja ihmetyttää. Tässäkään ei käytetty kuin kiinteitä- ja ketjusilmukoita vuorotellen. Ohje tähän löysin Novitan tämän kesän mallilehdestä.

Mahtavaa löytää ja opetella uusia juttuja.

Noita neliöitä virkkasin kaksi kappaletta, niiden väliin sujautin vielä lisäksi vanulevyn palasen. Kokonaisuudesta tuli suht paksu mutta jospa kädet ei sitten palaisi kun uunista nostelee maistuvia marjapiirakoita. (Jos joskus vaikka leipoisi)

Meillä on nyt tässä reilun viikon opeteltu ottamaan tätä arkea vastaan, lomien päätyttyä, hieman erilaisemmissa fiiliksissä. Meidän talouden koko kun on kutistunut kahteen henkeen. Nuorimmainenkin muutti omilleen reilu viikko sitten. Onhan tämä hieman erikoista, kun kotona olemme vain me kaksi, minä ja siippa. Aika ajoin ylitse pyyhkäisee semmoinen pieni haikeuden tunne. Mutta tulevaan suhtaudun kyllä hyvin positiivisesti ja tähän uuteen elämänvaiheeseen suurella uteliaisuudella ja innolla. 

Nuoret lähtivät kumpikin vuorollaan innosta pinkeenä omaan aikuiseen elämäänsä. Eihän siinä äitikään voi kyynelehtimään ja surkuttelemaan jäädä. Onnellisena olen seurannut nuorten intoa. Ja myöntää täytyy, että aika innoissani olen itsekin. Mitä kaikkea uutta elämä vielä meille "vanhoillekin" heittää?! Ihanaa on suunnitella elämää ja asioita tästä eteenpäin, 

vain meille kahdelle. 

Ihanan aurinkoisia ja leppoisia elokuun päiviä kaikille!

💕

Mari

Neulojan perinteinen kulttuuripäivä

Neuloja piipahti viikolla siippansa kanssa Mäntässä. 

Tarkoitus oli hakea uusia taide-elämyksiä, ja niitä kyllä löytyikin roppakaupalla. Koskaan aiemmin ei ole tullut käytyä Mäntän mainioissa Serlachius-museoissa, Gustafissa ja Göstassa. Vaan nytpä osataan reitti sinnekin ja varmasti tulee käytyä tulevinakin vuosina.

Serlachius-museo Gustafin museorakennus on entinen Serlachius-yhtiön pääkonttori. Kuvat yllä ja alla ovat tämän rakennuksen pääaulasta. 

Serlachius-museo Gustaf on saanut nimensä paperiteollisuuslegenda, kauppaneuvos Gustaf Adolf Serlachiukselta. Tämä rakennus kätki sisäänsä upeita taideteoksia ja mielenkiintoista historiaa. Neuloja oli siippansa kanssa aivan myytyjä. Historialliset tarinat hienosti kerrottuna on aivan parasta.

 Serlachius-museo Gösta koostuu 2014 valmistuneesta paviljongista, vuonna 1935 valmistuneesta kartanosta, vuorineuvos Gösta Serlachiuksen kodista, sekä veistospuistosta ja Taavetinsaaresta jossa on toisinaan esillä myös taidetta.

Mielenkiintoisin osa Göstassa oli mielestäni kartanossa esillä ollut ripustus "Kartanon klassikot". Tässä kokoelmaripustuksessa esitellään Serlachiuksen taidesäätiön omistamia Suomen kultakauden klassikoita ja vanhaa eurooppalaista taidetta. 

Oli hienoa päästä näkemään kouluajoilta ja taidehistorian tunneilta tuttuja teoksia.

 Mahtavia elämyksiä tällaiset reissut. Harmillisen harvoin vain tulee lähdettyä tutkimusmatkalle kotimaan upeisiin kohteisiin. Usein parhaimmat paikat löytyvät aivan läheltä.

Eikä tämä viikko nyt pelkkää muiden tuottamaa kulttuuria ole ollut. 

Omin käsinkin on taas syntynyt jotakin pientä. Näitä, edelleen ihanista ihanimpia, virkattuja lasinalusia syntyy tasaiseen tahtiin. Niitä on niin kovin mukava värkätä, varsinkin jos tuntuu ettei mihinkään isompaan riitä paukut. Ja mitä ihania värejä langoissa löytyykään! Kaikkia on tietenkin kokeiltava. 

Kuinkas muuten.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

💙

Mari