Paluu patalappujen maailmaan

Nyt palasin hetkeksi takaisin ihan perusasioiden äärelle. Nimittäin patalappujen. Enpä muista yhtäkään patalappua virkanneeni sitten ala-aste aikojen. Silloin vissiin semmoisia tehtiin, muistaakseni. Kun ensin tehtiin vain ketjusilmukoista pitkiä ketjuja, sitten seuraava vaihe oli se patalappu. Harmittavasti vuosien saatossa jonnekin hävinnyt sekin tekele. Olisi aika hauskaa, jos olisi vielä tallessa kaikki kouluaikoina tehdyt käsityöt. Löytyykö jollakulla vielä koulussa neulotut lapaset tai sukat? Tai jotain muita?

 Muistelisin kyllä, että se patalappu ei muodoltaan ollut niinkään neliö, enemmänkin kolmio.

Vähän oli kyllä sitä muodottomuuden riskiä tässäkin työssä. Kädenjäljestä näkee milloin ei ole ollut ihan paras käsityöpäivä. Hieman vetää reunat sinne ja tänne. Mutta värit on kivat. Ja hauska miten virkkaamalla saa parilla erilaisella silmukalla tosi kivan näköistä pintaa. Se jaksaa aina ihastuttaa ja ihmetyttää. Tässäkään ei käytetty kuin kiinteitä- ja ketjusilmukoita vuorotellen. Ohje tähän löysin Novitan tämän kesän mallilehdestä.

Mahtavaa löytää ja opetella uusia juttuja.

Noita neliöitä virkkasin kaksi kappaletta, niiden väliin sujautin vielä lisäksi vanulevyn palasen. Kokonaisuudesta tuli suht paksu mutta jospa kädet ei sitten palaisi kun uunista nostelee maistuvia marjapiirakoita. (Jos joskus vaikka leipoisi)

Meillä on nyt tässä reilun viikon opeteltu ottamaan tätä arkea vastaan, lomien päätyttyä, hieman erilaisemmissa fiiliksissä. Meidän talouden koko kun on kutistunut kahteen henkeen. Nuorimmainenkin muutti omilleen reilu viikko sitten. Onhan tämä hieman erikoista, kun kotona olemme vain me kaksi, minä ja siippa. Aika ajoin ylitse pyyhkäisee semmoinen pieni haikeuden tunne. Mutta tulevaan suhtaudun kyllä hyvin positiivisesti ja tähän uuteen elämänvaiheeseen suurella uteliaisuudella ja innolla. 

Nuoret lähtivät kumpikin vuorollaan innosta pinkeenä omaan aikuiseen elämäänsä. Eihän siinä äitikään voi kyynelehtimään ja surkuttelemaan jäädä. Onnellisena olen seurannut nuorten intoa. Ja myöntää täytyy, että aika innoissani olen itsekin. Mitä kaikkea uutta elämä vielä meille "vanhoillekin" heittää?! Ihanaa on suunnitella elämää ja asioita tästä eteenpäin, 

vain meille kahdelle. 

Ihanan aurinkoisia ja leppoisia elokuun päiviä kaikille!

💕

Mari