Viime postauksen jälkeen jäin miettimään noita koulussa käsityötunneilla tehtyjä töitä.
Itse olen harmikseni hävittänyt melkein kaikki, tai ovat vuosien saatossa ja lukuisissa muutoissa kadonneet. Se on sääli. Meillä tämä aihe on muutoinkin nyt ajankohtainen kun tytär muutti omilleen ja olen raivannut hänen jälkeensä jättämiä tavaroita. Ja siellä on myös niitä suloistakin suloisempia koulussa tehtyjä käsitöitä. Vaatehuoneen kätköihin hän oli lähtiessään hylännyt ne ihanat työllä ja tuskalla tehdyt lapaset, joista se ensimmäisenä tehty on ison miehen käden kokoinen ja toinen taas niin kovin pieni. Ja sinne ylähyllylle oli jäänyt hauska ala-asteella suloisesta pallokankaasta tehty toppi. Ja monta muuta ihanaa tyttären omin pikkukätösin tekemää työtä. Ja tiedän, että kun nostan esille noiden säilyttämisen, on vastaus tiukka ei. Ei ole tilaa, ei niitä koskaan tarvi. Eihän niitä koskaan varmaan käyttöön tule otettuakaan mutta niihin sisältyy niin paljon isoja asioita, iloa uuden oppimisesta, muistoja tuskaisista neuletöistä ja hikisistä kämmenistä, ylpeyttä valmiiksi saaduista töistä.
Kaikessa hiljaisuudessa äiti ne sitten pakkaa hellästi laatikkoon ja komeron ylähyllylle. Kyllä niitä joskus kaivataan.
Tuo mollamaija tuossa yllä olevassa kuvassa on niitä harvoja töitä, joita minulla itselläni on tallessa kouluajoilta. Yhtään en muista minä vuonna se on tehty. Mutta silloin on vissiin ollut pinnalla Fakta homma -sarja. Muistatteko?!
Sen näkee jo hyvin nopeallakin vilkaisulla. Eikös tuo mollamaija ole aivan kuin Fakta homman Hansu?! Tumma tukka ja aivan samanlaiset siniset lappuhaalarit.
Ihan sit kans, juu!
Muisteloiden ohessa olen taas järjestänyt itselleni läjän pääteltävää. Näiden tuotanto ei lopu varmaan ikinä. Aina löytyy joku NIIN IHANA uusi väri josta on ihan pakko tehdä taas muutama alunen.
Päättelyhomma vaan on aina hieman nihkeää. Kyllä kaikkea tekee mutta se viimeistely ei oikein ole minun mielen mukaista. Ja siksi niitä pääteltäviä aina kertyy ja kertyy ja kertyy.
Ja koska elokuu, niin villasukkia.
Joskus muinoin pyöri telkkarissa mainos, missä kaipailtiin ihmisen ja maailman väliin jotakin pehmeää. Yhtään en muista mitä se pehmeä siinä mainoksessa oli mutta minun maailmassani se pehmeä maailman ja minun välillä on
villasukat.💗
Lempeää viikonloppua teille kaikille
ja erityisesti
sinulle!
💜
Mari
Meillä on käyty yhdessä tänä kesänä vähitellen läpi lastemme tavaroita ja aina kun kysyn säilytetäänkö tämä koulussa tehty työ, niin vastaus on "ei varmasti". Minä olen samalla tavalla laittanut joitakin töitä jemmaan kielloista huolimatta, samoin äidinkielen tunneilla kirjoitettuja tarinoita. Ne ovat niin ihania muistoja ettei niitä vaan raaski heittää pois.
VastaaPoistaIhanan liikkis mollamaija<3 Ja kyllä, Fakta homma tulee kieltämättä mieleen:)
Minäkin tartuin vihdoin sukkakutimiin. Varma syksyn merkki:)
Mukavaa viikonloppua sinulle!