Jumitusta

Haluan esitellä teille uuden hahmon taloudestamme.

Hän on jo pidemmän aikaa majaillut meillä mutta huonosti kohdeltuna ja unohdettuna vaatehuoneen perimmäisessä ja pimeimmässä nurkassa. Nyt hän on kokenut arvon kohennuksen ja päässyt aitiopaikalle vahtimaan touhujamme.

Rodultaan hän on ilmiselvästi walesinspringerspanieli, vuosia takana jo ainakin kuusi tai seitsemän. Nimeä emme kuitenkaan ole hänelle vielä antaneet. Tiedä sitten sopisiko esikuvansa mukaisesti Joppe II.

Hän on poikkeuksellinen ja todella yksilöllinen rotunsa edustaja. Muista springereistä poiketen hän ei taatusti aiheuta allergiaoireita kenellekään, ei tiputtele karvojansa ympäriinsä ja lenkilläkin käy ilmeisesti yöaikaan silloin, kun kukaan ei nää. Hän on vähäruokainenkin ja hyvin hyvin hiljainen. Kaikenkaikkiaan siis älyttömän helppo. 

😂

No, oikeastaan tuo koira on tyttäreni vuosia sitten kuvataidekoulussa tekemä työ. Esikuvana oli tietenkin meidän rakas koirapoika Joppe.

Nyt on vähän jumitellut näissä neulehommissa. Ja vähän meinaa jumitella kaikissa muissakin hommissa. Vaikka hetken aikaa sitten hehkutin hyvää oloa, niin nyt ei tunnu ihan niin hyvältä. Itseni kanssa on hyvä olo, nyt on ehkä vain mennyt liikaa voimia tämän huushollin raivauksen, tavaroiden setvimisen ja karsimisen kanssa. Vähän kerrallaan olisi minulle paras toimintatapa kaikkeen, vaan välillä puskee väkisin pintaan vanhat tavat ja varsinkin se ikävä tarve saada kaikki HETI VALMIIKSI. Se ei vaan enää toimi eikä ole hyväksi. 

Kun teen ja touhuan liikaa, niin väsähdän täysin. Ja se väsymys ei ole sellaista mikä nukkumalla menee ohi. Siitä seuraa sitten vain muuta hankaluutta. Taas on tullut tutuksi keskittymisvaikeudet, hahmottamisen ongelmat, sekoamiset puheissani ja muistin oikuttelu.  

Vaan kyllä tämä taas tästä asettuu. Nyt saan muutaman päivän palautella ihan rauhassa. Tiedossa on kaksi vapaapäivää ja kotona ihan yksin. Enkä edes yritä saada aikaiseksi mitään. Jos jotain teen, niin se on sitten vain plussaa.

Hyvää on tällä hetkellä se, että tuo ikävä tenniskyynärpää vaiva alkaa pikkuhiljaa parantua. Tuota jo aiemmin kesällä aloittamaani kesäpaitaakin olen taas pystynyt jatkamaan. Vähän kerrallaan. Ei tullut siitä paitaa tälle kesälle mutta ensi kesän koittaessa se onkin sitten jo valmiina ottamaan lämpimät kesäiset päivät vastaan.

Vielä muutama sentti sileän neulontaa ja sitten pääsee neulomaan etu- ja takakappaleita. Tuo on ollut ehkä vähän tylsääkin neulottavaa, kun ei ole mitään "tapahtumaa". Pelkkää sileää yksiväristä pintaa. Täytyy myöntää, että paljon mielekkäämpää, vaikkakin vaikeampaa, on neuloa jotakin kuviota tai edes eri väreillä. Tiedä sitten miksi ajattelin tätä aloittaessani, että tämä olisi mulle hyvä projekti. Että kun ei tarvitse kuin neuloa sileää.

 Minimaalinen kärsivällisyyteni on koetuksella.

😏

Tunnelmallista elokuuta

ja

ihanaa loppuviikkoa

erityisesti sinulle!

💛

Mari