Tuntuu aina mukavalta kun saa ison työn päätökseen. Varsinkin jos se työ ei oikein ole ottanut tuulta alleen eikä ole valmistunut suitsait sukkelaan, vaan sen kanssa on saanut viettää pitkän pitkän tovin jos toisenkin.
Tyttäremme ylioppilasjuhlia valmistellaan täällä kovalla tohinalla.
Ystävien ja tuttavien juhlavalmisteluja seuranneena olen pannut merkille, että on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että näihin juhliin valmistaudutaan jonkinmoisella remontilla ja juhlakodin kasvojenkohotuksella.
Meillä ei mies oikein innostunut remontoinnista, vaikka suunnitelmia minulla kyllä olisi ollut kasapäin. Joten se siitä, juhlat tulkoon ilman remontteja.
Tytär kuitenkin halusi ja tilasi juhlapäiväksi huoneeseensa äidin tekemän maton. Joten onneksi sain Asteri kolmosen valmistumaan juurikin hyvissä ajoin ennen juhlia.
Että meillä ei remontoitu, tein vain uuden maton!
Niin mukavaa kuin tuota mattomallia onkin tehdä, niin kyllä nyt tuntuu, että voisi olla aika kokeilla jotain muuta mallia välillä. Eilen illalla mietiskelin, että josko tekisin mökille terassipöydälle jonkinlaiset tabletit. Virkkaamalla tietenkin. Muutama vuosi sitten hälistiin kovasti muurauslangasta. Silloin taisivat virkkaajat kovastikin innostua muurareiden käyttämästä tavarasta ja jossain taisi jo nousta ihan hätä, että käsityöihmiset vievät rakentajilta kaiken muurauslangan. Minä nyt yleensäkin hoksaan kaikki asiat hieman jälkijunassa, joten heräsin vasta nyt tätäkin pohtimaan, että toimisiko muurauslangasta tehdyt tabletit ulkona olevilla pöydillä paremmin kuin jostakin puuvillakuteesta tai -langasta tehty.
Pitänee varmaan kokeilla.
Eilen illalla kokeilin tehdä viikonlopun juhliin vaahtokarkeista pieniä ylioppilaslakkeja. Aina ei suju kuin strömsöössä. Kaikenlainen pieni pipertäminen ei ole enää näiden käsien puuhaa, näköjään. Antakaa armoa kun arvostelette näitä tekeleitä.😂😂
Tänään ajattelin kyllä tehdä toisen setin. Josko kokemus nyt jo vähän auttaisi parempaan lopputulokseen.😀
Hyväntuulista viikkoa!
💜
Mari