Muistojen Wilhelmiinat

Eräänä iltana jutusteltiin mieheni kanssa makumuistoista. Keskiössä olivat nimenomaan ne makumuistot joita meillä molemmilla on mummojemme tekemistä ruuista tai herkuista. Tähän muisteluhetkeen taisi innoittajana toimia telkkarissa pyörivä mainos, missä nuoret muistelevat mummonsa tekemiä lihapullia.

Miehelläni nousi päällimmäiseksi muistoksi oman mummonsa leipomat täytekakut. Olivat kuulemma, ah niin ihanan meheviä! Ja persikkaa päällä. Ja mummon tarjoamat Wilhelmiina-keksit. Ne ne vasta olivatkin!

Itsellänikin mummo oli melkoinen velho leipomaan. Mummon pullat, pikkuleivät, karjalanpiirakat ja sultsinat ovat kyllä aivojeni muistiosastoissa selvääkin selvempinä makumuistoina. Muistan niin hyvin ne monet kerrat kun olin mummon luona yökyläilemässä, ja mummo nousi jo aamun varhaisina tunteina tekemään pullataikinaa tai piirakkataikinaa ja riisipuuroa täytteeksi. Ja kun itse kömmin unisena kahvin tuoksun perässä keittiöön kuuden aikaan, odotti mummo siellä jo iloisena siitä, että nyt päästään leipomaan!

Mummoni opeilla teen itse tänäkin päivänä pullataikinani ja mummoni se opetti minut tekemään karjalanpiirakoita ja sultsinoita. Joka ainoan kerran kun kaulitsen pullataikinaa, soi päässäni mummon sanat siitä kuinka taikinalle täytyy olla hellä. Tai kun pulikalla pyörittelen karjalanpiirakkapohjia, mummo muistuttaa päässäni, että niiden pitää olla niin ohuita, että melkein läpi näkee.

Tämän keskustelun jälkeen ajattelin yllättää mieheni ja tein hänelle pellillisen Wilhelmiinoja. En ole koskaan aiemmin tehnyt niitä ja yllätyin, kun olivatkin niin helppoja ja nopeita valmistaa. 

Itse en ole oikein tämän tapaisten pikkuleipien ystävä. Esimerkiksi lusikkaleipiä en voi valmistaa enkä syödä, sillä saan niistä migreenin.😂😂 Mutta näiden kohdalla täytyy myöntää, että kyllä nämä melko hyville maistuivat. En muista, että olisinko koskaan missään aiemmin maistanut Wilhelmiinoja, joten vertailupohjaa ei oikein ole. Mutta omatekemät jututhan ovat (melkein) aina parempia kuin muut. Eikö!?

Eilen piipahdin taas kirjastossakin pitkästä aikaa. 

Vanhasta muistista suunnistin suoraan käsityökirjojen hyllylle. Ja arvatkaas mitä sieltä heti käteeni löysin!? Mehukekkerit-blogin Veeran uuden Neulekekkerit-kirjan! 

Nyt on siis välillä taas neulehaaveilun aika. 

Käsityöunelmointi on samalla kamalan ihanaa sekä ihanan kamalaa. Unelmointihan on itsessään aivan mahtavaa ja voimaannuttavaa mutta se äityy kamalaksi, jos haluaisi ihan heti päästä toteuttamaan niitä kaikkia. Se into mikä käsityöunelmoinnista syntyy kun ei malttaisi odotella mitään vaan päästä saman tein tekemään ja toteuttamaan kaikki. Ja kun ei enää tiedä mistä alottaisi kun kaikki mielessä pyörivät ideat tuntuvat niin ihanilta.

Elämme vaarallisia aikoja.😉

Unelman pehmeää ja suloista viikonloppua

teille kaikille 

ja erityisesti juuri sinulle!

💚

Mari 

Käsityöunelmia

Välillä on hyvä haaveilla. Ja niitä haaveita ja unelmia on hyvä olla. Eikö se ole niin, että haaveilu ja unelmointi on terveen mielen leikkiä. Ne kertovat meille siitä, että me voimme hyvin. Itselleni unelmointi on voimavara ja suuren mielihyvän lähde.

Ja mulla on nyt se. Haaveiluaika.

💗 

Tiedättekö, se tunne kun käsityöunelmat ja käsityöhaaveet lähtevät lentoon. Se on kiva tunne. Ja se on myös tarpeellista. Siitä syntyvät sitten myöhemmin toteutettaviksi valtaosa niistä kaikista ihanista ideoista jotka aluksi olivat vain haaveita ja käsityöunelmia.

Ja sitä haaveiluaikaa ei voi käskeä. Se tulee kun on tullakseen. Yhtäkkiä huomaat, että ne unelmat täyttävät lähestulkoon jokaisen valveillaolon hetken ja välillä liihottelevat jopa uniin.

Nyt on todellakin se. Käsityöunelmien aika.

Ehkä se on tämä ihana kevätaika joka unelmoinnin laukaisee. Tai ehkä niitä haaveita ja ajatuksia on vain kertynyt alitajuisesti jo niin paljon, että on pakko jo päästää ne lentoon. En tiedä. Tämä käsityöunelmointi on samalla kamalan ihanaa sekä ihanan kamalaa. Unelmointihan on itsessään aivan mahtavaa ja voimaannuttavaa mutta se äityy kamalaksi, jos haluaisi ihan heti päästä toteuttamaan niitä kaikkia. Se into mikä käsityöunelmoinnista syntyy kun ei malttaisi odotella mitään vaan päästä saman tein tekemään ja toteuttamaan kaikki. Ja kun ei enää tiedä mistä alottaisi kun kaikki mielessä pyörivät ideat tuntuvat niin ihanilta.

 

Itse olen nyt jo jonkin aikaa haaveillut kokeilevani huivin virkkaamista. Olen seurannut muiden ihania huiviprojekteja instagramissa, huokaillut kauniiden mallien äärellä ja miettinyt, että osaisinko. Sitten löysin tässä joku aika sitten vanhasta Kodin Kuvalehdestä ihanan huivin mallin. Tämä huiviunelma on jo askeleen lähempänä toteutumista, sillä tilasin jo langatkin Lankamaailmasta. Samallahan sieltä tuli sitten tilattua myös vauvalankoja, sillä vauvajuttuihinkin liittyy monta pientä ja söpöä haavetta.

Keskiviikkona piipahdin myös kirjastossa. Se on paha paikka haaveilijalle, sillä lisäinspiraatiota unelmointiin sieltä kyllä löytyy. Tällä kertaa sieltä kulkeutui kotiin muutama sukkakirja. Tosin vasta kotona huomasin, että tuon Villasukkakirjan kannessa lukee selvällä suomen kielellä, 

että "vaativia malleja taitavalle neulojalle". Eli ei mulle.😂 Mutta kuvia on kiva katsella ja haaveilla, että sitten kun osaan vähän enemmän niin voisin kokeilla muutaman kivan mallin toteuttamista.

Haaveita ja unelmointia viikonloppuunne!

💗