Oma versioni Nelli-sukista

 

 

 Mistä ihmeestä mahtaa kummuta se tyhjyyden tunne, kun saa jonkun projektin valmiiksi? Eikö silloin juuri pitäisi olla kaikinpuolin oikein kiva ja tyytyväinen fiilis, kun pitkään työn alla ollut homma tulee päätökseen? 

Sen muutaman minuutin ajan on voittajafiilis, kun päättelyt saa valmiiksi ja sitten tulee vain se hassu tyhjyys. 

Tuttua kenellekään?!

Onko se sitten jonkinlainen turnausväsymys. Kun on päivästä ja viikosta toiseen tuhertanut jonkun asian kimpussa, ja vaikka kuinka on kyse mieleisestä jutusta niin silti vähän jo väsyttää. 

 

            Ja niinhän tässäkin sukkahommassa taas kävi. Niinkuin monen monet kerrat aiemminkin. 

Muistan tuon valmiin työn jälkeen mielen valtaavan tyhjyyden jo muutaman vuoden takaa. Silloin, kun päivittäin työskentelin kaverinani ompelukone, ja asiakastyön valmiiksi tultua ei tullutkaan hyvää fiilistä hyvin tehdystä työstä, vaan lähinnä helpotus ja sitten se tyhjä tunne. 

Näitä ajatuksia on mielessä vaellellut taas.

Mutta kaikesta huolimatta ja hyvillä mielin, valmista tuli! Pitkään työn alla ollut sukkaprojekti kuitattu. Hymy on herkässä vaikka vähän tyhjältä tuntuukin. Ja tulihan näistä sukista kivat.

 Tykkään tosi paljon!

Malli näihin sukkiin on suoraan Merja Ojanperän ihanasta Sydämellisestä sukkakirjasta. Nelli-sukat. Todella kaunis palmikkoinen ylipolvensukka. Nyt saa tulla syksyn sateet ja tuuliset säät, ja talven tuimat pakkaset. 

Olen valmis. 

Tai no, pipo ja lapaset pitäisi tässä vielä.

Aika tarkkana sain tuon mallikuvion kanssa olla, että sain pidettyä oikean rytmin. Aika ajoin oli hieman haastavaa ja virheitä sujahti mukaan ihan varmasti, niiden osalta en vain alkanut kirjanpitoon ensinkään. Annoin mennä ja toivoin parasta.

Nämä sukat tein seiskaveikan Simeonista. Tuo väri vain oli tässä langassa niin söppänä, ei voinut vastustaa. Vaaleanpunainen mutta ei liian, ehkä vähän taittoi sinisen suuntaan. Kuviin on hankala saada ikuistettua juuri sitä oikeaa sävyä.

Nyt sitten täytyy varmaan aloitella uutta projektia ettei tunnu niin tyhjältä.😂 Ja sehän ei sitten ole ollenkaan vastenmielinen tehtävä.

Monta ihanaa ja houkuttelevaa ideaa odottelee omaa vuoroaan. Jos vaikka valikoituisi puikoille joku suhteellisen nopsa homma. Viimeaikaiset ovat tupanneet olla hieman isohkoja projekteja, minulle ehkä jopa liian isoja.

Suloista sunnuntai-iltaa jokaiselle!

Pirteyttä maanantaihin ja iloa uuteen alkavaan viikkoon.

                                                       Mari💚

Vanhojen käsitöiden lumo

 

Olen varmaan joskus aiemminkin kirjoitellut siitä, miten silloin kun omat työt eivät syystä tai toisesta oikein tunnu etenevän, on kertakaikkisen ihanaa kun saa ja voi ihastella muiden tekemiä asioita. Silloin, kun oma pää lyö tyhjää eikä anna yhtään armoa, ovat muiden tekemät käsityöt ja taide suorastaan taivaanlahjoja. Sillä ei ole merkitystä onko kyse uuden uutukaisesta työstä vai puhutaanko vuosikymmeniä tai satoja vuosia vanhoista töistä. Jonkun toisen omin käsin tekemästä saan vaan niin paljon tuommoisena huonona hetkenä voimaa ja virtaa.

Tämän kesän lomareissun suuntautuessa kotimaan ihmeiden pariin ja erityisesti länsirannikon suuntaan, löytyi Kristiinankaupungista näin käsityön harrastajan näkökulmasta mielenkiintoinen kohde. Monien toinen toistaan kauniimpien Kristiinankaupungin puutalojen lomasta löytyi vanha, vuodesta 1762 säilynyt Lebellin kauppiaantalo. Mielenkiintoinen kokonaisuus jossa voi tutustua 1700- ja 1800-luvun paikallisen kauppiasperheen elämäntyyliin.

Kaksikerroksinen puurakennus on pyritty ilmeisesti sisustamaan hyvin autenttisesti, joten siellä saa kyllä nykyihminenkin oikein hyvän kuvan siitä, miten kauppiasperhe on tuohon aikaan asunut ja elänyt. Tämmöiset paikat ovat hienoja kohteita käydä tutustumassa, jos yhtään aihe kiinnostaa.

Itselläni tällaisissa paikoissa eniten ihastusta ja tunnetta herättää vanhat käsityöt ja käsityövälineet joita usein on esillä vanhoissa kohteissa. 

Tämäkään kohde ei siltä osin, onneksi, tehnyt poikkeusta!

Kauppiaantalossa oli esillä runsaasti rouvien ja tyttöjen tekemiä upeita helmikirjontatöitä ja niihin liittyviä työvälineitä. Kyllä ainakin tämän neulojan sydäntä lämmittää ihanasti kaikki tämmöiset hienosti säilyneet vanhat käsityöt. Ja vielä kun ne ovat esillä näinkin upeassa vanhassa miljöössä, niin kyllä mielikuvitus taas laukkasi. Koen kyllä vahvasti, että näiden vanhojen käsitöiden kautta pääsen ikäänkuin lähemmäksi tuon ajan elämää. Tiedä sitten onko se vain nyt tämän neulojan mielenliikkeitä, vai kokeeko joku muukin näin? Ikäänkuin vanhojen käsitöiden kautta ympäristössä liikkuisi vielä tekijänkin henki. Mahtaako mennä jo liian aavemaiseksi? Ei kai.

No, niin tai näin. Tämä neuloja kokee vanhat käsityöt näin. Ihastelen ja tunnen voimakkaasti. Voisin tutkia vanhoja töitä aivan loputtomasti. Pikaisesti niitä ei voi ohittaa milloinkaan. 

Ja nyt kotona. Olen yrittänyt lämmitellä uudelleen suhdetta tuohon entiseen parhaaseen ystävääni. Tiedä sitten syntyykö meille enää koskaan niin kiinteää suhdetta kuin mitä se joskus oli. Mutta jos edes jotain. Ja voi olla, että nyt olemme oikealla tiellä. Nimittäin selkä ei enää ollut hiestä märkä kun pienen verhon ompelin. Aikaa se vei mutta ei tuntunut enää ihan niin pahalta. Kyllä tästä vielä hyvä tulee.

 

Ihania elokuisia lämpimiä päiviä teille jokaiselle!

Pidetää edelleen itsestämme ja toisistamme huolta.

💙

Mari

Kotimaan matkailua. Helmenä Strömsö.

Kotimaan matkailu.

Se on ollut tämän kesän trendi.

Tosin jotkut huimapäisimmät ovat jo uskaltautuneet seikkailemaan maailmalle mutta valtaosa heistä, jotka yleensä lomansa ovat ulkomailla viettäneet, ovat tänä kesänä päätyneet tutkailemaan kotimaan upeita kohteita. Ja ehkä hyvä niin.

Itse löysin tänä kesänä upeita ja mielenkiintoisia elämyksiä ihan täältä kotimaan kamaralta. Ihan fiiliksissä vieläkin. Tämän postauksen kaikki kuvat ovat Vaasasta, Strömsöstä.

Itselläni ei olisi vielä rohkeus riittänyt matkaamiseen ulkomaan ihmeiden ääreen. Ja toisaalta oli ehkä parempikin niin, sillä teimme mieheni kanssa suhteellisen hauskan reissun länsirannikon suuntaan. Ajatuksenamme oli käydä katsastamassa rannikon pieniä paikkoja, niitä joihin yleensä ei tule suunnattua. Ja niitä joihin ei kyllä ihan sattumalta tule päädyttyä. Ja kyllähän se oli aika avartavaa.

Kotimaastakin löytyy paljon mielenkiintoisia ja käymisen arvoisia paikkoja. Ihmisten kannattaisi ehkä enemmänkin lomilla suunnata tutkailemaan näitä oman maamme kohteita ja nähtävyyksiä. Veikkaisin, että kotimaan kohteet tarjoavat jopa osin mielenkiintoisempia kokemuksia kuin loppuunkalutut etelän kohteet. Ja erityisen hienoa oli se runsas turistien määrä länsirannikolla. Vaikka tietenkin se syy miksi näin tänä kesänä oli, ei tietenkään kovin hieno juttu ollutkaan. Mutta toivottavasti tämä kesä antoi meille jonkinlaisen sysäyksen siihen, että kotimaassakin voi lomansa viettää ja että nähtävää ja kokemuksia riittää täälläkin.

Meidän reissumme suuntautui Pori-Kristiinankaupunki-Kokkola-Kalajoki reitille. Porissa on tullut toki joskus aiemminkin käytyä mutta muuten oli uutta ja outoa. Tuosta matkasta riittäisi tarinaa vaikka (ja ehkä niistä myöhemmin) ja kuinka mutta se mikä neulojaa säväytti oli Vaasa ja visiitti Strömsöhön. Kummasti tuli väsyneeseen matkailijaan virtaa, kun äkkäsin, että Vaasassa voi vierailla Strömsössä.

Siis kyllähän te tiedätte. The Strömsö. Kaikkien askartelijoiden ja käsillätekijöiden pyhä ohjelma. Ja siellä se oli. Strömsö ihan konkreettisesti. En ole koskaan aiemmin käynyt paikassa, vaan kyllä olisi kannattanut. Kaunis miljöö uimarantoineen ja puistoineen. Ja parastahan oli tietenkin se, että asiat joita Strömsön väki on vuosien varrella tehnyt ja itse on televisiosta noita projekteja  seurannut, löytyivät sieltä ihan oikeasti. Ja sieltä löytyi myös neulojan oma neuleprojekti.

Tietenkin.

Kyllä oli neuloja fiiliksissä.

Sisään Strömsöön huvilaan ei tuolloin meidän käyntimme aikana päässyt.

1852 rakennettuun huvilaan pääsee tutustumaan opastetuilla kävelykierroksilla ja erikseen varattavilla ryhmävierailuilla. Tuolloin ei harmillisesti ollut mahdollisuutta vierailuun mutta onneksi huvilaa ympäröivä puistoalue uimarantoineen on aina kaikille avoin ja alueeseen pääsee tutustumaan vapaasti omaan tahtiin.

Hieno paikka kaikkineen. Suosittelen lämpimästi käyntiä, ota mukaan vaikka viltti ja retkieväät ja viivähdä pidempäänkin. Nauti tunnelmasta ja ihanasta miljööstä. Tutkaile telkkarista tuttuja projekteja tai ota ideoita omiin juttuihin.

Ennen kaikkea, ota kotimaa haltuun ja huomaa miten loistavia kohteita ja paikkoja meillä täällä on.

Ihanaa alkavaa uutta viikkoa!

💙

Mari