Oma versioni Nelli-sukista

 

 

 Mistä ihmeestä mahtaa kummuta se tyhjyyden tunne, kun saa jonkun projektin valmiiksi? Eikö silloin juuri pitäisi olla kaikinpuolin oikein kiva ja tyytyväinen fiilis, kun pitkään työn alla ollut homma tulee päätökseen? 

Sen muutaman minuutin ajan on voittajafiilis, kun päättelyt saa valmiiksi ja sitten tulee vain se hassu tyhjyys. 

Tuttua kenellekään?!

Onko se sitten jonkinlainen turnausväsymys. Kun on päivästä ja viikosta toiseen tuhertanut jonkun asian kimpussa, ja vaikka kuinka on kyse mieleisestä jutusta niin silti vähän jo väsyttää. 

 

            Ja niinhän tässäkin sukkahommassa taas kävi. Niinkuin monen monet kerrat aiemminkin. 

Muistan tuon valmiin työn jälkeen mielen valtaavan tyhjyyden jo muutaman vuoden takaa. Silloin, kun päivittäin työskentelin kaverinani ompelukone, ja asiakastyön valmiiksi tultua ei tullutkaan hyvää fiilistä hyvin tehdystä työstä, vaan lähinnä helpotus ja sitten se tyhjä tunne. 

Näitä ajatuksia on mielessä vaellellut taas.

Mutta kaikesta huolimatta ja hyvillä mielin, valmista tuli! Pitkään työn alla ollut sukkaprojekti kuitattu. Hymy on herkässä vaikka vähän tyhjältä tuntuukin. Ja tulihan näistä sukista kivat.

 Tykkään tosi paljon!

Malli näihin sukkiin on suoraan Merja Ojanperän ihanasta Sydämellisestä sukkakirjasta. Nelli-sukat. Todella kaunis palmikkoinen ylipolvensukka. Nyt saa tulla syksyn sateet ja tuuliset säät, ja talven tuimat pakkaset. 

Olen valmis. 

Tai no, pipo ja lapaset pitäisi tässä vielä.

Aika tarkkana sain tuon mallikuvion kanssa olla, että sain pidettyä oikean rytmin. Aika ajoin oli hieman haastavaa ja virheitä sujahti mukaan ihan varmasti, niiden osalta en vain alkanut kirjanpitoon ensinkään. Annoin mennä ja toivoin parasta.

Nämä sukat tein seiskaveikan Simeonista. Tuo väri vain oli tässä langassa niin söppänä, ei voinut vastustaa. Vaaleanpunainen mutta ei liian, ehkä vähän taittoi sinisen suuntaan. Kuviin on hankala saada ikuistettua juuri sitä oikeaa sävyä.

Nyt sitten täytyy varmaan aloitella uutta projektia ettei tunnu niin tyhjältä.😂 Ja sehän ei sitten ole ollenkaan vastenmielinen tehtävä.

Monta ihanaa ja houkuttelevaa ideaa odottelee omaa vuoroaan. Jos vaikka valikoituisi puikoille joku suhteellisen nopsa homma. Viimeaikaiset ovat tupanneet olla hieman isohkoja projekteja, minulle ehkä jopa liian isoja.

Suloista sunnuntai-iltaa jokaiselle!

Pirteyttä maanantaihin ja iloa uuteen alkavaan viikkoon.

                                                       Mari💚