Olen varmaan joskus aiemminkin kirjoitellut siitä, miten silloin kun omat työt eivät syystä tai toisesta oikein tunnu etenevän, on kertakaikkisen ihanaa kun saa ja voi ihastella muiden tekemiä asioita. Silloin, kun oma pää lyö tyhjää eikä anna yhtään armoa, ovat muiden tekemät käsityöt ja taide suorastaan taivaanlahjoja. Sillä ei ole merkitystä onko kyse uuden uutukaisesta työstä vai puhutaanko vuosikymmeniä tai satoja vuosia vanhoista töistä. Jonkun toisen omin käsin tekemästä saan vaan niin paljon tuommoisena huonona hetkenä voimaa ja virtaa.
Tämän kesän lomareissun suuntautuessa kotimaan ihmeiden pariin ja erityisesti länsirannikon suuntaan, löytyi Kristiinankaupungista näin käsityön harrastajan näkökulmasta mielenkiintoinen kohde. Monien toinen toistaan kauniimpien Kristiinankaupungin puutalojen lomasta löytyi vanha, vuodesta 1762 säilynyt Lebellin kauppiaantalo. Mielenkiintoinen kokonaisuus jossa voi tutustua 1700- ja 1800-luvun paikallisen kauppiasperheen elämäntyyliin.
Kaksikerroksinen puurakennus on pyritty ilmeisesti sisustamaan hyvin autenttisesti, joten siellä saa kyllä nykyihminenkin oikein hyvän kuvan siitä, miten kauppiasperhe on tuohon aikaan asunut ja elänyt. Tämmöiset paikat ovat hienoja kohteita käydä tutustumassa, jos yhtään aihe kiinnostaa.
Itselläni tällaisissa paikoissa eniten ihastusta ja tunnetta herättää vanhat käsityöt ja käsityövälineet joita usein on esillä vanhoissa kohteissa.
Tämäkään kohde ei siltä osin, onneksi, tehnyt poikkeusta!
Kauppiaantalossa oli esillä runsaasti rouvien ja tyttöjen tekemiä upeita helmikirjontatöitä ja niihin liittyviä työvälineitä. Kyllä ainakin tämän neulojan sydäntä lämmittää ihanasti kaikki tämmöiset hienosti säilyneet vanhat käsityöt. Ja vielä kun ne ovat esillä näinkin upeassa vanhassa miljöössä, niin kyllä mielikuvitus taas laukkasi. Koen kyllä vahvasti, että näiden vanhojen käsitöiden kautta pääsen ikäänkuin lähemmäksi tuon ajan elämää. Tiedä sitten onko se vain nyt tämän neulojan mielenliikkeitä, vai kokeeko joku muukin näin? Ikäänkuin vanhojen käsitöiden kautta ympäristössä liikkuisi vielä tekijänkin henki. Mahtaako mennä jo liian aavemaiseksi? Ei kai.
No, niin tai näin. Tämä neuloja kokee vanhat käsityöt näin. Ihastelen ja tunnen voimakkaasti. Voisin tutkia vanhoja töitä aivan loputtomasti. Pikaisesti niitä ei voi ohittaa milloinkaan.
Ja nyt kotona. Olen yrittänyt lämmitellä uudelleen suhdetta tuohon entiseen parhaaseen ystävääni. Tiedä sitten syntyykö meille enää koskaan niin kiinteää suhdetta kuin mitä se joskus oli. Mutta jos edes jotain. Ja voi olla, että nyt olemme oikealla tiellä. Nimittäin selkä ei enää ollut hiestä märkä kun pienen verhon ompelin. Aikaa se vei mutta ei tuntunut enää ihan niin pahalta. Kyllä tästä vielä hyvä tulee.
Ihania elokuisia lämpimiä päiviä teille jokaiselle!
Pidetää edelleen itsestämme ja toisistamme huolta.
💙
Mari
Vanhat käsityöt vetävät kyllä puoleensa; tekijän henki on niissä läsnä. Niin paljon aikaa, vaivaa ja ajatuksia niiden parissa on kulunut ja syntynyt, että pakostakin jotain on kietoutunut lankojen lomaan.
VastaaPoistaKivan paikan löysitkin ja ihania vanhoja töitä🤍