Kesän Vaapukka-sukat

 

Vaapukka -sukat. Mikä ihana nimi villasukille! 

Ja miten hauska pintaneule näissä sukissa onkaan. Ihanan eläväinen ja väriä vaihtaen varmasti aivan erilainen ilme tuossa neuleessa joka kerta.

 Vaapukka. 

Siihen sanaan kiteytyy kesä. Kesäpäivän tuoksut, kesän maut, hellepäivän lempeä tuntu iholla, pulahdus virkistävään veteen ja kesäillan hempeä viileys, se hetki helteisen päivän jälkeen, kun saa istua vielä ulkona illan hämärtyessä villasukat jalassa. 

Parasta.

 

Nämä ihanat sukat on tikuteltu Lankavan ohjeella. Pinterestiä selatessa joskus osuivat silmiin ja talletin sen ohjeen silloin mahdollista myöhempää käyttöä varten. Ja se hetki oli nyt tänä kesänä, kuumimpien hellepäivien aikaan. Kuinkas muuten.

 

 

Lankana tässä minun Vaapukka versiossa oli, lankalaatikon kätköistä, seiskaveikkaa ja joitain vaaleanpunaisia jämäkeriäkin sain näihin hukattua. Niistä jämistä ei ole enää ollenkaan muistikuvia, että mitä lankoja olivat, mutta sellaisia seiskaveikan tyyppisiä nyt ainakin.

Näissä Vaapukka -sukissa kärjen kavennukset tehtiin sädekavennuksina. Yleensä teen sukkien kärjet nauhakavennuksina ihan vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että minun mielestäni se on kauniimpi tapa tehdä kärjen kavennukset. Mutta tulipahan nyt kokeiltua tuo sädekavennuskin pitkästä aikaa ja annettua sillekin mahdollisuus. Vaan ei, se ei edelleenkään näytä omaan silmään kivalta tavalta. Kumpaa tapaa sinä käytät? Vai onko olemassa vielä joku kolmas tai neljäskin tapa, jolla kärjen kavennukset voi tehdä?

Neulojan kesälomakin jo tässä oli ja meni. Nyt on kolme päivää yritetty sopeutua ihan tavalliseen arkeen ja työssäkäyntiin. Ilmeisesti kuitenkin loma oli ollut hyvä, koska maanantaina töihin mennessä tuntui aivan siltä kuin olisi ollut puoli vuotta poissa, ainakin. Kaikki näytti niin uudelta ja oudolta.

 

Nyt on tietenkin jo vapaapäivä ja sitä vietellään mökillä mökkihommia tehden.

 Tämä on vähän sellainen pehmeämpi lasku arkeen.

 

Lämpimiä terveisiä teille kaikille täältä piilopirtiltä!

💗

Mari

Orkidea -pitsitoppi

 

 

Joskus näiden käsityöprojektien kanssa käy näin, että valmistuminen viivähtää ja viivähtää. Joskus työ, ja toinenkin, yksinkertaisesti unohtuu jonnekin keskeneräisten pinon uumeniin ja sieltä sen sitten löytää vuotta myöhemmin, ja ihmettelee, että tämmöinenkin on joskus tullut puikoille napattua. 

Tuttua ihan varmasti useimmille käsitöiden tekijöille.

 

No, näin kävi tämän Orkidea - pitsitopinkin kanssa. Se vain unohtui ja jäi tekemättä, vaikka ei ollut edes hautautunut mihinkään. Luulenpa vain, että homma oli hieman liian haastava, joten se oli helppo siinä turhautumisen hetkessä unohtaa ja ottaa jotain mukavampaa työn alle. Villasukkia kenties...

 

 

Tämän pitsineuleen olen aloittanut muistaakseni ihan vuoden 2021 alussa. Tarkkaa aikaa en enää muista. Tuolloin vasta opettelin ja yritin saada haltuun sekä kirjoneuleen että pitsineuleiden salat. Ja kuten kuvastakin näkee, etukappaleen tein ensin. Ja siinä kyllä huomaa, että nyt on ollut haastavaa pysyä kaavion rytmissä kiinni.

 

Tuon etukappaleen pitsisen yläosan purkasin ja aloitin uudelleen muutamaankin kertaan,  eikä se sittenkään mennyt ihan kohdilleen. Hieman jo koko homma turhautti ja päätinpä sitten, että pienet venkurat ei haittaa ja tein kappaleen loppuun. Takakappaleella tuo pitsineule onkin sitten jo hieman parempi, kehityksen huomaa. Jälkeenpäin kyllä ihan ohuesti harmitti, että aloitin etukappaleella. Nythän ne virheet ovat sitten ihan näkösällä ja siisti kauniisti neulottu on piilossa takana.

 

Ohje tähän toppiin löytyy Novitan Kesä 2021 -lehdestä. Tämä toppi on tehty Cotton Soft 100% puuvillalangasta. Ohjeessa vaihtoehtoisena lankana näytti olevan Woolly Wood -lanka.

Ja loppuun vielä tunnelmapala suoraan Hauhon lomaparatiisista. 

Siemenestä kasvattelin tomaatintaimia ja siinä on nyt kesän ensimmäinen, keltainen pikkutomaatti. 

Taisivat nämä minun tomaattini hieman kärsiä alkukesän kylmistä öistä, kun toin ne hieman liian aikaisin ulos. Mutta josko ne muutamia pikkutomaatteja jaksaisivat tehdä.

 

💛

Mari

 

Omissa käänteissä ja toisten

 

 

Vaikka nyt eletäänkin jo heinäkuun alun ihania aurinkoisia päiviä, niin haluan silti palata ajassa hieman taaksepäin ja kertoa teille ihan mahtavasta näyttelystä mihin sain ilokseni tutustua toukokuun aikana.

 

 

Kyseessä oli Tampereen taidemuseossa 26.2.-22.5.2022 esillä ollut kuvanveistäjä Liisa Hietasen Käänteissä -näyttely. 

 

 

Aivan mahtava oli päästä tutustumaan Hämeenkyröläisen taiteilijan ainutlaatuisiin  töihin. Hietanen kuvaa näissä virkatuissa, neulotuissa ja kirjotuissa töissä kotikuntansa asukkaita arkisissa puuhissaan. Näyttelysalissa tapasi kyläläisiä ulkoiluttamassa koiraa, kirjastoreissulla, kaupassakin kenties, valokuvaamassa ja istuskelemassa seinän vierellä ihan muuten vaan. 

 

 

Nämä Hietasen veistokset ovat hyvin realistisen näköisiä ja aivan luonnollista kokoa.  Jokainen hahmo on oma ihana ainutlaatuinen teoksensa ja kovin semmoisia lämminhenkisiä ja suloisia jokainen. Johtuikohan tunne sitten siitä, että teokset oli toteutettu niin kovin tutuilla käsityötekniikoilla. Hyvin tuttua ja turvallista ja silti aivan uskomattoman upeaa ja erilaista.

 

 

Jokaista hahmoa unohtui katselemaan pitkäksi aikaa. Niin paljon niissä oli mahtavia yksityiskohtia ja ihmeteltävää. Ja tottakai sitä mietti myös sitä, miten paljon näiden teosten tekemiseen on mennyt aikaa ja kuinka paljon on vaatinut työtunteja.

Hidas neuloja nostaa kuvitteellista hattuaan!

Omalla käsityörintamalla tapahtuu koko ajan mutta hissukseen. Valmiinakin on jo monenlaista. Jotain keskeneräisiä oon saanut valmiiksi (JEE!), villasukkia on puikoilla koko ajan, osa valmiista töistä on sellaisia joista ei vielä voi hiiskua mitään mutta niistä sitten juttua myöhemmin.

 

Ihania heinäkuun hetkiä, aurinkoisia päviä ja tunnelmallisia kesäiltoja💛

 

💖

Mari