Miniän säärystimet

 

Miniä halusi säärystimet. Kun kuulemma sääret palelee talvella. 

Ja niinhän siinä käy. Tämän tietää jokainen, varsinkin jos käyttää talviaikaan hametta mutta ei saapikkaita. Lyhytvartisten kenkien kanssa säärystimet ovat ihan ehdottomat. Ja sitä paitsi, ne ovat kivan näköisetkin.

Ja tottakai olin saman tien valmiina tarttumaan puikkoihin  ja toteuttamaan toiveen.

 

Neuloin itselleni viime talvena säärystimet ja ovat olleet kyllä kovassa käytössä tänä talvena. Ihan parhaat, kivan näköiset ja lämpimät.

 

Miniä antoi säärystimien suhteen hyvin vähän ohjeistusta. Väri oli oikeastaan se ainoa ja tärkein ohjenuora. Muuten sain melko vapaat kädet toteuttaa mitä halusin. Helpointa olisi ollut tehdä hänellekin säärystimet samalla ohjeella millä itsellenikin tein mutta en halunnut päästä tästä hommasta ihan liian helpolla.😁 Pientä haastetta pitää aina olla.

 

Nämä säärystimet syntyivät sitten lopulta ihan oman suunnitelman mukaan. Eli en käyttänyt mitään enkä kenenkään ohjetta näiden tekemiseen. Jee! 

Se, että tekee ihan oman suunnitelman mukaan, on minulle aika harvinaista. Turvaudun melkein aina valmiisiin ohjeisiin. Tuntuu, että en oikein osaa ennalta ajatella, suunnitella ja miettiä miten joku vaate tai asuste neulotaan. Vaatteen ompelukaavan pystyn kyllä toteuttamaan, suunnittelemaan ja piirtämään mutta neuleiden suhteen tuntuu seinä nousevan vastaan aikalailla heti. 

 

Mutta nämä säärystimet saivat kaikesta huolimatta muotonsa ihan oman suunnittelun kautta. Ja se, että uskalsi kokeilla ja mokomat vielä onnistuivatkin hyvin, tuntuu kivalta. Vähän niinkuin olisi kohonnut näissä neulehommissa nextille levelille.😄

 

Ollaan siis rohkeita jatkossakin!

💛

Mari

 

 

Palmikkoliivi

 

 Viime aikoina en ole juurikaan neulonut. Enkä virkannut. Pikkuhiljaa hiipien iski jännetupentulehdus oikean käden peukalon jänteisiin. En edes tiennyt, että niinkin voi käydä. Vaan kävi. Kyllähän se merkkejä antoi saapumisestaan jo muutama viikko sitten mutta kun ei niitä merkkejä halua huomioida, niin eihän siinä hyvin käy. Ja koska nyt ei juurikaan mikään homma etene eikä valmista tule, niin nyt on siis oikeinkin hyvä hetki palata ajassa hieman taaksepäin ja esitellä teille työ, joka on hetken jo ollut valmiina ja käyttökunnossa. Ja käytössäkin. Tänään viimeksi.

 

  

Puikoilta putosi jo varmaan toista kuukautta sitten neuleliivi. Tämä neuleliivin tarve pääsi yllättämään, sillä en olevinaan ole koskaan liiveistä sen kummemmin välittänyt. Mutta se tarve iski taas yhtäkkiä ja yllättäin. Ja se oli hyvin vaativa tarve. Muuta vaihtoehtoa ei jäänyt, kuin toteutus. Joten mars kauppaan lankahyllylle!

 

  

Tämän palmikkoliivin tein Novitan ohjeella. Ohjeen liiviin löydät täältä. Tässä kiehtoi suunnattomasti nimenomaan tuo palmikkokuvio joka kulkee liivissä sekä etukappaleella että keskellä takana. Ja pyöreästä pääntiestä en tykkää, joten tässä oli tosi kiva vielä tuo v-pääntie. 

 

 

 

Lankana tässä työssä oli ihan perus Novitan Seitsemän veljestä ja värinä ihan tosi, tosi perus harmaa. Värivalintana ehkä tylsä? Joo, mutta fundeerasin asian niin, että olisi muka helpompi yhdistellä muihin vaatteisiin. No juu ei. Hyvin menee valkoisen kanssa mutta muiden kanssa sitten vähän huonommin. 

Ehkäpä teen täysin toisen värisen liivin joskus sitten myöhemmin. Tyttärelle on nyt puikoilla sama liivi mutta lanka on eri. Se on periaatteessa myös harmaa lanka mutta se sävy taittuu kuitenkin enemmän ruskeaan. Sekin on ehkä kivampi kuin ihan vain 

harmaa.

 

 

On muuten uskomattoman hankalaa yrittää olla neulomatta, vaikka niin on nimenomaan käsketty. Vähän on sellainen olo, kuin jotakin olisi revitty minusta irti. Jotain puuttuu. Hieman ehkä jopa ahdistaa, kun ei voi tehdä vaikka haluaisi.

Keskeneräiset neuleet tuolla huutelevat huomiota. Suorastaan karjuvat. Ja kummasti alkaa uusia ideoita pulpahdella pintaan. Tuohon käden ulottuville toiveikkaasti jo keräilin seuraavan projektin lankoja. Mutta vähän nyt vaikuttaa siltä, että saavat siinä vielä hetken odotella. 

Eilen ihan varovasti käsituen kanssa kokeilin neuloa muutaman rivin. Ja tauon jälkeen ehkä vähän lisää. Ja sitten vielä muutaman rivin. Kummasti mieli rauhoittui ihan vähäisestäkin neulomisesta.

 

Hyvää loppuviikkoa ihan jokaiselle!

💛

Mari

Pieniä hitaita käsityöaskeleita

 

 Niin minä sitten vaan taas kampesin itseni positiivisen puolelle. Rämmin läpi sen ilkeän väsymyksen ja uupumuksen, voitin sen taas tällä erää ja tässä seison. Syksyn aurinko viime voimillaan lämmittää ihan vielä aavistuksen mutta silti niin valloittavan ihanasti. Ja jälleen kerran sitkeyteni tehdä käsitöitä edes pienen pienin askelin, auttoi pahimman yli. Ja tietenkin ne rakkaimmat ihmiset ympärilläni. 

  

Tällä kertaa niillä pienen pienillä hitaasti etenevillä käsityöaskeleilla syntyi lapaset, valloittavat palmikkolapaset. Ohjeen näihin lapasiin olen napannut joskus jo aiemmin blogista nimeltä Lahoa rautaa.

Hirmuisen tyytyväinen olen lopputulokseen. Nämä ovat sopivan yksinkertaiset kuitenkin vaikka näissä onkin tuo muhkea palmikkoraita.

 

Nämä ovat tällä ohjeella jo toiset lapaset jotka olen tehnyt. Ensimmäisten kohdalla taitotaso ei vielä ollut kovin korkea, joten sanomista niissä riitti. Näistä toisista tuli jo vähän enemmän edustuskelpoisempi pari.

 Langaksi näihin löysin Novitan ihanan Lapintaika -langan. Tai oikeastaan ensin oli lanka ja sitten vasta idea mitä siitä tulee. Lapintaika on nätti lanka, vähän semmoinen kimalteleva höpsöttelylanka. Kuviin sitä kimallusta ei kovin hyvin saanut talletettua mutta kun käytte lankahyllyllä, niin kurkatkaapa. Söpösti kimaltaa, ei liikaa kuitenkaan. 

 

Ja niin minä taas pyhästi päätin, että itseään on kuunneltava. On maltettava ottaa tarpeeksi rauhallisesti. Vielä se on toiminut. Toivottavasti muistan tällä kertaa vähän pidempään pitää tuosta päätöksestä kiinni.

Kuunnelkaa tekin itseänne tarkalla korvalla ja olkaa itsellenne tärkeitä.

💜

Mari

 

 

Hyvää syntymäpäivää!

Hyvää uutta vuotta ihan kaikille ja jokaiselle. 

Ja hyvää ensimmäistä syntymäpäivää tälle minun erikoislapselleni, tälle blogille. Hieman nyt myöhässä toki toivottelen onnea, sillä ensimmäisen blogijuttuni päästin ilmoille 2.1.2019. 

Onnea blogille ja onnea minulle. 

Kulunut vuosi tämän blogin kanssa on mennyt kyllä hirmuisella vauhdilla! Ja miten paljon tähän kuluneeseen vuoteen onkaan mahtunut tapahtumia ja sattumia. Ja millaisen läjän olen saanut aikaiseksi kaikenlaisia käsitöitä! En voi kuin ihmetellä. Sairauden pahimmassa myllerryksessä, mielialan kyntäessä pohjamutia, kun tuntui, että mikään ei enää ikinä milloinkaan palaa ennalleen. En olisi silloin uskonut, että vuotta myöhemmin asiat ovat suhteellisen hyvin ja itse blogin myötä monta monituista kokemusta rikkaampi. 

Tämä vuosi blogin kanssa on ollut hauska matka. Se matka on ollut kannustava, yllättävä, innostava, inspiroiva. Todellinen löytöretki. Löytöretki itseen ja käsitöiden maailmaan.

Edellisessä postauksessa muistelin mennyttä vuotta ja blogin luetuimpia postauksia. Jutun niistä voit käydä kurkkaamassa täältä. Mutta kyllä mielestäni huomion ansaitsevat myös ne kehnoimmat tarinat. Ne jotka eivät ole syystä tai toisesta oikein kiinnostaneet ketään. Ykkössijan tällä listalla saa postaukseni jossa kovasti koitan muistuttaa itseäni siitä, miten tärkeää olisi keskittyä hyvään kaiken negatiivisen sijasta. Kakkosena loistaa postaus ihanasta pakkaspäivästä ja palmikkolapasista. Ja kolmosena surun täyttämä teksti jonka kirjoitin, kun jouduimme luopumaan rakkaasta koiraherrastamme. 

Ja nyt suuntana tämä uusi ja innostava vuosi 2020. Innostuksesta kihisten jään seuraamaan mitä kaikkea mielenkiintoista se tielleni viskaakaan. 

Toivottavasti kaikkea mukavaa ja positiivista.

Iloista mieltä!

💗

Mari

Hyvän kesän alku Kaneli palmikkosukkien kera

Tästä tulee hyvä kesä. Tunnen sen. 
En ajattele edes, että tästä täytyy tulla hyvä kesä vaan, että tästä todellakin tulee. Jossain tuolla sisällä tiedän sen. Hyvä. Kesä.

Viime kesä ei todellakaan sitten ollut sellainen "hyvä kesä". Vaikka kelit olivat mitä parhaimmat ja lämpöä ja aurinkoa riitti yllinkyllin, niin se ei ollut hyvä kesä. Omat asiat olivat niin sekaisin ja olin niin rikki kaikkien terveydellisten syiden takia, että mikään määrä aurinkoa ja lämpöä ei tilannetta plussalle nostanut.

Nyt alkoi tämän kesän osalta kesäloman osa 1/2. Istun juuri nyt yksin mökillämme keittiönpöydän ääressä ja kirjoitan tätä. Järveltä puhaltaa kylmä tuuli ja saattaapi olla, että tänään saadaan vielä sadetta. Ei ihan sellainen yleisesti kovinkaan toivottu kesälomakeli. 
Mutta minä nautin. 

Minulle tämä ikkunasta avautuva maisema on kaikkein kaunein satoi tai paistoi. Kesä on kaunein kelistä riippumatta. Ihana hetki juuri nyt. Takassa loimottaa tuli, linnut laulavat ulkona ikkunan takana niin kovasti, että välillä tuntuu kuin laulaisivat sisällä. Meidän pienessä mökissä on rauha. Maailma makaa mallillaan.

Loma on parhaimmillaan juuri nyt.

Työn alla tällä lomailijalla ovat nyt Vanillawoolin Marianne Heikkisen suunnittelemat Kaneli palmikkosukat. Aivan ihana malli. Ja todella hauskat tehdä. Keskittymistä tämä malli kyllä vaatii, joten edistyvät melko hitaasti.
Nyt vaan jännittää riittääkö tuo lanka. Ja jos loppuu kesken, niin mitäpä keksin.

 Ensimmäisen kerran ikinä olen tehnyt molempia sukkia yhtäaikaa. Yleensä kun olen aina tehnyt yhden sukan kerrallaan valmiiksi asti. On oikeastaan paljon mukavampaa tehdä näin, että molemmat etenevät suurinpiirtein samaa tahtia.

Nyt taidan hakea lisää kahvia ja sitten ehkä tuumailla, että mitäpä tekisin vai tekisinkö mitään.😃😃 Vai laittaisiko jo saunan pesään tulet ja kantaisi vedet saunaan. 


Ihanaa viikonloppua!
💗
Mari

Ihana valo

Tänään oli niin ihanan aurinkoinen pakkaspäivä, että oli ihan pakko mennä koiran kanssa jäälle ulkoilemaan ja ottamaan valokuvia. Kuviin pääsivät koiran lisäksi myös nämä lapaset jotka olen tehnyt varmaankin parisen vuotta sitten. Ihanat palmikot😍. Yhtään en kyllä enää muista mistä olen ohjeen näihin löytänyt mutta sen muistan, että lankana on Novitan Seitsemän veljestä.

Kyllä auringolla on niin ihmeellinen voima. Hetken kun viettää auringossa, vaikka olisi kovasti pakkastakin, niin tuntee heti itsensä virkeämmäksi. Ei väsytä ollenkaan niin paljon kuin eilen, ja sitä edellisenä päivänä ja sitä edellisenä...😉 Akut latautuu aurinkoenergialla.