Vuodelle 2019

Hei vuosi 2019! 

Muutamien tuntien päästä sanomme toisillemme hyvästit, joten lienee tässä kohtaa varsin sopivaa, että sinuttelen. Ja onhan meillä yhteistä polkua takana kohta täyden 365 vuorokauden verran. 

Vielä en osaa sanoa jäänkö lähdettyäsi kaipaamaan sinua. Voi olla, että jossakin vaiheessa aika kultaa muistoja sen verran, että huomaan lopultakin kaipaavani sinua. Täytyy myöntää, että olet tarjonnut kasapäin ihania ja hyviäkin hetkiä mutta myös koetellut minua kovalla kädellä sekä henkisesti että fyysisesti. Mutta vaikka en kaikista tarjoamistasi hetkistä ja asioista ole kovin innoissani ollutkaan, niin ilman sinua en olisi minä. Sillä sinä, ja kaikki edeltäjäsikin, olette muokanneet minusta sen mikä tänä päivänä olen. Kiitollinen olen siitä. 

Yksi parhaista asioista mitä eteeni olet tämän lopuillaan olevan virkakautesi aikana heittänyt, on tämä blogi. Edeltäjäsi, vuoden 2018, jäljiltä olin pitkällä sairaslomalla ja aikahan siinä alkoi käymään pitkäksi. Onneksi ymmärsit sen ja salakavalasti ujutit tajuntaani idean blogista. Samoihin aikoihin aivokasvainleikkauksen tiimoilta minua kehoitettiin sitkeästi jatkamaan käsitöiden tekoa, epäonnistumisista ja pettymyksistä huolimatta, sillä se olisi hyvää harjoitusta aivoille. Ja näin tein.

Ymmärsin sanattomasta viestistäsi yhdistää käsitöiden teon ja blogin. Blogi osoittautui lopulta suureksi kannustimeksi käsitöideni teossa. Paljon on töitä valmistunut tämän vuoden 2019 aikana. Ja erityisen paljon on ilostuttanut ja osin hämmentänytkin, että niin moni on käynyt kuviani tehdyistä töistä katsomassa ja kenties tekstejäkin lukemassa. Sitä en osannut etukäteen odottaa. 

Toteuttamistani projekteista eniten ihmisiä on kiinnostanut tämän vuoden 2019 aikana kummipojalleni neuloma nuttu. Postauksen voit käydä lukemassa täältä. Toiseksi eniten kiinnostusta herätti Asteri-maton tarina. Ja kolmanneksi kiri tarina Kaneli-palmikkosukista. Ihania töitä kaikki. Enkä kyllä olisi reilu vuosi sitten uskonut, että tämmöisiin suorituksiin venyisin.

Tämä vuosi sinun kanssasi on ollut vuoristorata. Nousuja ja laskuja on totta tosiaan riittänyt. Vähempikin olisi ollut tarpeeksi. Tahti on välillä ollut hengästyttävä ja toivonkin seuraajaltasi rauhallisempaa ja tasaisempaa vuotta. Jos mennessäsi voit toiveeni huikata sille uudelle vuodelle joka tilallesi astuu ja kun läpsystä teette vaihdon puolen yön aikaan. Ymmärrän, ettei siinä pitkiä ohjelistoja ja neuvoja seuraavalle ehdi toimittaa. Ja jokainenhan teistä vuorollaan tekee tulevasta vuodesta ihan omanlaisensa. 

Ja hyvä niin.

Ja sinulle, 

joka juuri tämän tekstini luit, oikein ihania kuluvan vuoden viimeisiä hetkiä.

Tarjotkoon uusi vuosi alkaessaan kaikkea parasta sinulle, minulle ja meille kaikille!

💛

Mari